Paras kaveri

 

Siiri joutui tänään tylsästi jäämään 8 tunniksi yksin kotia. Isäntä lähti Jyväskylään ja emännällä oli täysi päivä töissä . Onneksi tuli viesti Ramonan  emännältä, että mites ois tärskyt tänään ? Hyväksyin oikopäätä. Yllä kuvia Siirin parhaasta kaverista ja neitokaisesta. Jostain syystä en pysty latailemaan videoklippiä tapaamisesta, mutta yritellään.

Lomailua ja jumittumisia

Vietettiin luksusloma viikonloppuna näin hienoissa maisemissa Snappertunassa! Aurinko paistaa tohotti koko ajan ja tuli sellainen olo, että olisi ollut pitempäänkin lomalla. Perjantaina tosin tuuli yritti repiä vaatteita pois päältä, mutta lauantaina tyyntyi.
Siirilläkin oli oikein kissanpäivät. Sai juoksennella vapaasti mökin takana olevassa metsässä keppi suussa niin paljon kun lystäs. Pääsi grillikodalle seuraamaan pihvienpaistoa ja emännän turvalleenmuksahdusta x-asennossa.
Olin pihvejä hakemassa mökiltä kun kopiocrocsin remmiin tarttui kepakko ja lensin kaksoiskierteellä tantereeseen. On puoli sääriluuta lahjakkaan kukertavan kellertävänmusta tällä hetkellä ja varmasti lystikkäämmäksi muuttuu vielä :)
Lauantaina käytiin ajelemassa ja ihmettelemässä Raaseporin linnan raunioita, Billnäsin ja Fiskarsin ruukkielämää ja Tammisaaren keskusta. Se oli kyllä ihana pikku kaupunki! Porvoon oloinen, mutta paljon enemmän vanhoja taloja ja ihmisiä pilvin pimein.Siiri paineli joka paikassa kun vanha tekijä.
Fiskarsin kohdalla se alkoi roikkumaan lahkeessa ja ynisemään: "mä en jaksa enää, mennään jo pois, en tahdo kävellä"... Piti sitten lapsukainen viedä mökille lepäilemään.
Sunnuntaina tultiin kotiin ja voi sitä riemua! Joka nurkka nuuskittiin huolella ja jippii löytyi luu :)
Eipä sitä hurtanpoikanen muuta tarvitse ollakseen onnellinen.

Päästin kakaran takapihalle samalla kun polttelin puolihuolimattomasti tupakkia. Yhtäkkiä se livahti aidanpiennojen läpi. Sillä seurauksella, että koira oli tukevasti jumissa. Ei päässyt etukautta eikä peruuttamalla läpi ja mulle iski kammottava paniikki. Huutelin siinä sitten isäntää hakemaan sahaa, mutta jollakin ihmeen Houdini-kikalla tuo kakara pääsi pinteestä! :D
Näin jo sieluni silmin Länsiväylän otsikon jostain uusavuttomasta akasta, joka joutu soittamaan hälytyskeskukseen jumiutuneen koiran takia...Jestas sitä häpeän määrää.....

Ruuhkia ja nappularuutua

Piti eilen käydä Siirin kasvattajan luona opettelemassa sitä kuuluisaa makkara-nappula-whatever-jäljen tekoa, mutta eipä sitten mentykään. Lähdin töistä hyvissä ajoin ja huomasin istuvani ruuhkassa. Turuntiellä oli kaksi isoa kolaria ja sehän tukkii koko etelä-Suomen. Ajelin 12 kilometrin matkaa 1.5 tuntia! Ehdin siinä reissussa kiroilla itseni uuvuksiin ja totesin etten kertakaikkia jaksa lähteä ajelemaan enää yhtään mihinkään. :P
Sovittiin sitten, että mennään koirulin kanssa sinne ensi viikolla.

Tänään käytiin Ramonan kanssa riekkumassa kaupungin puiden- ja kukkienkasvatuspuistossa. Aivan ihana paikka ja tosi upeat isot nurmikentät! Koiruudet painoivat peräkanaa kuin arojänöset korvat lepattaen. :)
Ramonan emäntä näytti, miten nappularuutu tehdään. Eli tallataan nurmikolle pieni neliskanttinen alue (n.1mx1m) ja kylvetään kuivamuonanappuloita tallatulle alueelle.
Sitten päästetään koira nuuskimaan nappuloita ja syömään niitä.
Idea on se, että koira oppii että vain rikotun maan kohdalla löytyy ruokaa ja ei-tallatulla ei mitään.
Helpottaa tulevaisuudessa jäljen ajamista. Muutenkin opin tänään koirista ja kouluttamisesta ihan hillittömän paljon, kiitos Ramonan emännän! :)
Koiruus riehui puoltoistatuntia ja nukkui 5 tuntia taju kankaalla.

Rokotus

Vihdoin ja viimein tuo hurtanpoikanen sai ensimmäisen rokotuksensa. Ajanvaraustilanne oli kuin raikas tuuli menneisyydestä: eläinlääkäri oli puhelimessa tismalleen yhtä töykeä hapankorppu kun 90-luvulla kun käytin Sepeä siellä milloin mistäkin syystä. Oikein tuli kotoinen olo :)
Lääkärinä hän on valtaisan pätevä ja hyvä, eikä keskity puhumaan kukkaiskieltä hysteerisille omistajille. Eläimen hyvinvointi on tärkeintä ja sillä sipuli.

Käytiin eilen kentällä ihmettelemässä. Luulin että oli treeniaika, mutta eipä sitten ollutkaan. Taisi äitienpäivä sotkea kuvioita. Eipä se mitään. Tutkailtiin paikkoja ja leikittiin hetki purupatukan kanssa.  Lähettiin pikku kävelylle hiekkatielle ja Siiri tuli vastustamaton jano. Pinkas sitten tuhatta ja sataa ojaa kohti ja PLUMPS. Sinnehän se tippui.
Onneksi ei vettä ollut kun mahaan asti, mutta kestihän se pienen tovin päästä sieltä ylös. Piti juosta pätkän matkaa ojan pohjalla ja siinä juostessa hoksasi, että tämähän on kivaa! Ei sitten ollutkaan niin kiire pois.
Annoin autolla pakasterasiassa vettä. No neito otti rasian reunasta kiinni ja kippas sen päähänsä.
Oli sitten kokovartalomärkä.
Ei taida olla penaalin terävin kynä tää meitin hurtta :)

No mutta iltasella maistui keppileikki:

Kuivattu kala ja nakkeja

Minulle on näköjään tupsahtanut kaksi blogin seuraajaa, kiitoksia heille! Iskee ihan ramppikuume kirjoitteluun, kun tietää että joku muukin lueskelee näitä tekstejä.. Hui! :D
Alunperin kirjoittelin ihan omaksi iloksi ja vähän niinkuin päiväkirjaksi, mutta sitten minua pyydettiin tekemään blogi julkiseksi, koska Siiri on NIIIN ihana ja olisi kiva seurailla sen elämää aina silloin tällöin. Toinen syy julkiseksi tekemissä oli mun Facebook-kommenttien muuttuminen varsin yksitoikkoisiksi: "Nyt Siirille tuli ISO kakka ja se puri mua kädestä". Joten päätin antaa kavereille armon ja laitoin naamakirjaan blogilinkin, mistä kiinnostuneet voi käydä lukemassa pikkuhurtan kuulumisia.

Tämä koiranomistajan elämä jaksaa olla ihmeellisiä asioita täynnä. Käytiin käveleskelemässä iltalenkki mukavassa auringonpaisteessa. Siiri nuuskutti ja teki normaaleja hihnasyöksymisiään puolelta toiselle kun yhtäkkiä hoksasin, että sen suusta törröttää pyrstö. Siis kalanpyrstö.
Kaivelin sen tietysti Siirin kiduksista esiin ja totesin että kuivattu ahvenhan se. Sellainen pieni.
Kai se on jonkun eväslaatikosta pudonnut, koska vettä täälläpäin ei nyt oikein ole.  Olen sen kidasta kaivellut kaikenlaisia nenäliinapapereita, sanomalehtiä, tupakantumppeja, pikkukiviä ja muuta moskaa, mutta kyllä tämä kalahommeli oli kaiken huippu. Kaikkea se löytääkin :)

Ja lopuksi vielä pieni opettavainen kokemus.
Päätin tehdä Siirille ihan ikusen ensimmäisen makkarajäljen ja kävin juhlallisesti paikallisesta S-marketissa varta vasten hakemassa paketin nakkeja.
Kuvittelin mielessäni pilppuavani ne pieniksi ja pistäväni joka askelmaan pikku nökön. Sitten Siiri ajaa jälkeä keskittyneesti ja huolellisesti kuono maassa joka askelman tarkistaen ja syö ne pikku nököt. Sitten aurinko laskee ja fanfaarit soi ja Siirin ensidebyytti Suurena Jäljestäjänä saa kunniakkaan lopun.

Muistinkos kysyä Siiriltä, tykkäkö se nakeista?
En.
Ja Siiri ei tykkää nakeista.

Onneksi asia kävi selväksi edellisenä iltana, kun huvikseni päätin antaa tätä suurta herkkua piskille. Siiri otti nakinpalan innokkaasti suuhunsa, meni hämmentyneen näköiseksi ja PLOP sylkäs sen suusta ulos. Otti palan toiseen kertaan suuhun ja sama juttu. Kolmannella kerralla pari varovaista pureskelua ja viimein vaivalloinen nielaisu. Toinen nakinpala ja sama reaktio. Ei selkeästi ollu meitin neitokaisen herkkuruokaa.
Olispas ollut tosi mukava kylvää noita Saaroisten lahjoja maailmalle pitkin peltoa ja katsoa nakinpaloja syljeskelevää koiraa. Se ensimmäinen jälkihän on se kaikkein tärkein joka jättää muistijäljen aivoihin. Siinä olis mennyt loppuelämä syljeskellessä. :P

Onneksi pääsen kasvattajan luo tekemään pentujälkeä, etten ihan sössi tuota tärkeää juttua :)

Elämän pieniä merkkipaaluja

Siiri hyppäsi eilen pienten koiranpentujen Mount Everestille: sohva on valloitettu! Ensin funtsailua keittiössä, kiihtyvää jömpsis-tumpsis-askellajia, tarkka tähtäys ja onnistunut mahalasku. Ikävä kyllä sieltä tupsahdettiin yhtä nopeasti alas. Ikävä emäntä kielsi moisen lystinpidon.

Tänään mentiin neitokaisen kanssa ekan kerran alaosaston treeneihin pällistelemään.
Tietty oltiin myöhässä tapamme mukaan, piti ajella kunniakierros pitkin kyliä kun suunta oli aavistuksen hukassa, mutta päästiin perille.

Sieltä löytyikin velipoika ja uusi megakiva kamu Ramona! Vettä satoi, mutta kivaa oli! :)
Mukava huomata, että Siiri osasi oikeasti leikkiä. Ei ole mennyt hukkaan pentutapaamiset.

Oli se hämmästyttävää, kuinka paljon sisarrukset muistuttivat toisiaan. Ilmeet, eleet, olemus, ääni ja temperamentti oli kun yhdestä puusta veistetty. Itseasiassa en osannut erottaa omaa hurttaani veljestä, jos joku seisoi kropan edessä. Päät ja naamat oli niin samanlaiset.
Siiri painaa nyt 8.8 kiloa ja veli 6.6 kiloa joten neitokainen on ollut ruoka-aikana kotona....
Pitää vissiin pistää hurtta kaloritarkkailulle :)

Ramonasta Siiri saa tosi kivan kaverin ja sain Ramonan emännän puhelinnumeron. Asutaan aika lähekkäin, joten päästään näpsäkkäästi kimpassa lenkeille ja leikkimään. Velipoika asuu taas sen verran etäällä, että tapaamiset ajoittuu lähinnä treeneihin. Mutta sekin on tosi mukava!
Minulla oli jo vähän huoli tuosta leikkitilanteesta, koska Siirillä alkaa olla sen verran luonnetta ja virtaa ettei sitä voi oikeasti päästää rääkkäämään esim. labbiksenpentua.

Siiriä kehuttiin kovasti, että siitä tulee tosi hyvä harrastuskoira ja se lämmitti kovasti sydäntä. Sen verran tuskainen kuukausi on takana. Sananmukaisesti :D

Nyt mulla on aika väsynyt susi kaluamassa luuta jalkojen päällä. Punkkitarkastus  on tehty, eikä yhtään havaittu. Hyvä niin.

Täällä asuu sittenkin Saksanpaimenkoira!

Eikä Freddie Krugerin ja sapelihammastiikerin risteymä. Olen niin onnellinen, että meinaan pökertyä :) Olen nyt kaksi päivää tiukasti ja tiiviisti yrittänyt takoa tuolle sintille päähän, että lahkeet ja kädet on ehdoton nou-nou ja että räsyleikit ja pallot on maailman paras juttu.
Ja äsken se sitten tapahtu: istuin lattialla ja heittelin palloa!

Juu...Ei kuullosta kauhean hohdokkalta.

Viikko sitten tuossa olisin ollut sokea, kädet jyrsittynä, jalat amputoituna polvista lähtien ja jäännöksien päällee Siiri olisi luultavasti pissinyt, jos olisin yrittänyt samaa.
Eli se olisi ollut silkka itsemurha. Hampaat kävi sen verran kovaa.
Nyt tuo päätön saksihammas vihdoinkin käsitti, mikä on homman nimi.
Se osasi leikkiä oikein! Jipii!
Siiri ei purrut kertaakaan ja me leikittiin kuitenkin aika kovaa. Meni siinä leikin tiimellyksessä 3 kertaa maahan aika hienosti ja istui pikavauhtia. Mä voisin itkeä onnesta!!!!

Karvaformulaan löytyi ratti. Pitkä ja syvä huokaisu....

En olekaan kukkahattutäti!!!!

Tänään siihen tuli sitten vahvistus, etten olekaan ylireagoiva, kaikesta mariseva kukkahattutäti!! Jeee!
Meillä on töissä yksi nuori neitokainen, joka käy treeneissä alaosaston kentällä. Oli sitten ottanut Siirin puheeksi, kun osottautui että Siirin veli käy hengailemassa kyseisellä kentällä. .
Velipojan emäntä oli huokaissut syvään ja sanonut,että: " Ihan kauhea pentu. Herättää aamuneljältä. Virtaa kun pienessä kylässä heti aamusta lähtien. Ei ole moksiskaan, vaikka taivas putoo niskaan ja jestas sitä puremisen määrää.." Kuullostaako tutulta? JEEEEEEEE! En ole yksin! :D
Kuulema kovasti odottaa vertaistukea. Sitähän piisaa! :D
Maalimieskin oli oikein kiinnostunut Siiristä ja odottaa puhelinsoittoa :D  Ei vois mennä paremmin....

Tehtiin Siirin kanssa iltasella myllylenkki toiseen suuntaan. Moneen kertaan se yritti syödä mun Crocsit, mutta vedin aina hihnan lyhkäseksi ja kielsin napakkaasti. Annoin sen sijaan suuhun solmulelun.
Meni pikkuhiljaa jakeluun, että mua ei (ainakaan tällä hetkellä) purra.
Vastaan tuli Tolleriuros Aku emäntänsä kanssa. Päästettiin sitten koiruudet vapaaksi. Siiri oli ekaa kertaa vapaan aikuisen koiran kanssa.
Aku-parka.... Siiri juoksi ympyrää Akun ympäri ja räksytti niin perskuleesti ja Aku seisoi stoalaisen tyyneenä keskellä. Kerran herralla meni hermot ja se karjaisi oikein kunnolla: Siiri veti välittömästi selälleen ja tukki leipäläpensä :D Hyvä Aku!

Kotona tytskä sai sapuskaa ja alkaa pikkuhiljaa toivottavasti rahoittumaan. Mamma alkaa olla sippi.. :)

Siiri aamukävelyllä

Sainpahan napsaistua tuosta hurtanpoikasesta kuvan 11 viikkossynttäreiden kunniaksi. Eli TADAA:

Aasinkorvainen Vaniljakoira. Joka kyllä muuttui iltasella taas multakoiraksi :D Neitokainen turhautui hihnanpäässä siitä, ettei päässyt puremaan nilkkoja, tennareita tai lahkeita ja päätti sitten kaivautua Kiinaan. Siinä sitten seisoskelin puun juurakon vieressä ja odottelin, milloin puuska mahtaa mennä ohi. Äkkiä tuollainen 8 kilon sintti saa puolen metrin kuopan aikaiseksi, kun oikein päättää :D

Synttäreihin kuului muuten luunkaluamista, lenkkarinteurastamista ja lahkeessa roikkumista. :D Ihan normimeininkiä :) Ei mitään uutta auringon alla...

Vaniljasusi

Perun kaikki viimepäivien marinat pentuajan kammottavuudesta. Koiruli nukkui tänään ihan klo 8 asti ja on muutenkin käyttäytynyt suorastaan mallikelpoisesti. Vein Siirin eilen illalla klo 21-22 viimeisen kerran ulos ja käppäiltiin myllylenkki. Iltaruoka oli vähän isompi kun aiemmin. Voipi olla, että siksi unikin maistui paremmin.
Isäntä kävi tänään päivällä kävelemässä suht reippaasti samaisen lenkin ja koiruus on ollut huomattavasti rauhallisempi. Joka paikassa varoitellaan ettei tämänikäistä saisi vielä varsinaisesti lenkittää, mutta alanpa taipua pikkuhiljaa sille kannalle että käyttölinjainen sakunpoikanen tarvitsee liikuntaa ja aivonystyräleikkejä. Ei sitä kuitenkaan jalattomaksi juoksuteta.
Kaikenlaiset pallo-ja keppileikit loppu nyt, tosin ei niitä aikaisemminkaan rehellisyyden nimessä paljoa ollut. Mutta nekin tuntuivat olevan liikaa. Onpahan tullut todettua, että saalisviettiä riittää kokonaiselle kylälle :) Ja sehän oli tilauksessakin. Joten turha inistä.

Tänään istuksin koneella ja koiruus makoili jaloissa lattialla. Yhtäkkiä se ponkas ylös ja lähti tuhatta ja sataa eteiseen. Hiipparoin perässä vakoilemaan mihin se säntäsi. Kenkätelineestä pilkotti hännän pää. Kauhealla ähellyksellä ja ryminällä alkoi pentu peruuttamaan suussaan eilen annettu luu. Sinne se oli tämän valtavan aarteen kätkenyt ja yhtäkkiä makoillessaan muisti luun olemassaolon.
Vaniljasudella siis kuitenkin on muisti! :D