Saalisleikkejä ja palaverointeja

Tein tuossa blogitekstien kamalien kirjoitusvirheiden poisto- urakkaa  ja niitähän riittää... Kunhan edes pahimmat ja silmäänpistävimmät häippäs pois.. Pilkkusäännöistä olen yhä edelleen ihan pihalla. Koittakaa vain kestää! :)

Siirillä oli maanantaina taas saalisleikkitreenit ja nyt minäkin pääsin jyvälle. Pikkuhiljaa alkaa lihasmuistista löytyä ne oikeat liikkeet ja meillä meni oikein hyvin! Siirillä on huisi saalisvietti ja taistelutahtoa löytyy pienen gallialaisen kylän verran. Nimi pitäisi olla Jamosch Cirix
On tainnut  pienenä pudota taikapataan :D
Ekan kenttäkierroksen jälkeen Siiri oli tietty autossa, niinkuin muutkin koirat ja kävin hakemassa sitä autosta pois tokaa kierrosta varten. Yhtäkkiä tajusin, ettei sitä näkynyt missään ja säikähdin kauheasti että,  hitto se on karannut! Kun menin kotteron viereen näin, että se veteli hirsiä takapenkillä täysin tyytyväisenä. Kun näytin sille liinaa, se sai kauhean siepin: "Jee kentälle! Missä kenttä?! Mitä pitää tehdä? Tahtoo sinne!"
Täytyy kyllä sanoa, että harvassa on ne koirat jotka nukkuu vuoronsa välillä treenikentällä. Enpä ole tainnut tavata toista samanlaista koiraa.

Siippa päätti yhtenä päivänä ottaa koirulin mukaan palaveriin. Siiri sai kyllä nukkua autossa Keilaniemessä palaverin ajan, mutta parempi ja kivempi mukana kun kotona sohvaa paiskomassa. Todettiin, että siipan firma pitäisi maksaa koiranraksut, koska tuohan edesauttaa myyntihommeleita tosi paljon: "Jos et allekirjoita sopimusta niin käydäänhän vähän autolla neuvottelemassa..." Paska puoli on se, että Siirin kiltteys huokuu parin kilometrin päähän :D Kukaan ei voi tuollaisia uhkauksia ottaa tosissaan...

Remmiräyhäämisen poistoa ja vesikirmailuja

Vettä on vaan satanut ja satanut ja satanu...Kyllä se nyt on syksy....
Siitä huolimatta ollaan kävelty pitkiä lenkkejä metsässä, vaikka mun luupiikki kantapäässä on ajoittain tehnyt käppäilystä tuskaa. Jäljenteko ei vaan kertakaikkia onnistu vielä tuon kintun kanssa, toivottavasti se paranee ennen lumien tuloa. Olisi kiva saada tehtyä ainakin muutama jälki vielä tänä vuonna.

Pari kertaa ollaan käyty ihan kentällä treenailemassa niitä saalisleikkejä ja irroituksia ja mä olen vaan hidas. AIVAN liian hidas... Aina tahtoo jäädä näpit väliin, vaikka on pitkä naru ihan oikeaoppisen motskaripatukan päässä. Siiri saa aina purun ennen aikojaan. Perskule!
Mä en vaan saa syöksyttyä patukan kimppuun ennen sitä. Eikä auta vaikka pidän pannasta kiinni. Se on OIKEASTI nanosekunninnopea! Sen verran päätin, että käyn investoimassa kunnon nahkahanskoihin, viimeksi liina oli ihan veressä kun sormet otti vähän osumaa. :P
Kyllä noi treenit vastaa rasittavuudeltaan  "Annen kanssa aerojumppaa"-kasettia. :D

Tänää käytiin taas Ramonan kanssa iltakuraleikkimössöjuoksemassa kaupunginpuutarhassa.
Ihan huippuhyvä homma oli alussa ohitustilanteiden harjoittelua kunnianarvoisan Mocca-rouvan kanssa. Hän ei pahemmin vastaantulijoista piittaa ja tuollainen räyhäävä pikkusintti on rouvan silmissä pelkkää ilmaa. Eli paras mahdollinen harjoittelukaveri!

Mocca ja emäntä meni alussa puskan taakse piiloon ja ilmestyivät nokan eteen vähän yllättäen.
Siirihän vähän räyskähti ja minä karjasin että: " Ei perskele" ja tarrasin niskatukasta kiinni. Heti kun hiljeni, kehuin kauhean kovasti koiruuttaa iloisella äänellä ja mentiin ohi. Toistettiin 6-7 kertaa ja lopulta meni ihan mallikkaasti. Tuli tosi iloinen olo.
Lopulta seistiin muuten vaan juttelemassa. Mocca oli emännän luona ja Siiri siinä nuuskiskeli maata, muttei erityisemmin yrittänyt toisen koiran luo. Olin oikeastaan aika hämmästynyt. Mutta tietysti äärettömän iloinen!
Pitää vaan olla riittävän jämäkkä ja mennä reippaasti vastaan ja sillä hyvä. Olen huomannut, että sitä vaistomaisesti kiristää hihnaa ja hidastaa vauhtia ja ääni muuttuu hermostuneeksi ja sitä alkaa pälättää "Ei nyt saa, ei, älä mene, ei saa räyhätä pälä pälä pälä..." No nuo signaalit kertoo koiralle satavarmasti, että jotain on hätänä, tähän pitää reagoida ja hihnan päässä oleva tyyppi ei hallitse hommaa ollenkaan.
Ja sitten sinulla on remmirähjä hihnan toisessa päässä.

Ramonan kanssa käveltiin ensin hihnassa parisataa metriä ja sitten kun kummatkin käyttäytyivät kunnolla, päästettiin irti.
Voi sitä autuutta ja onnea! Tilaa oli jalkapallokentällinen juosta ja reunassa oli megaisoLÄTÄKKÖ!!! Jeeee!!!
Hillitöntä kirmailua ja taklausta ja roiskimista ja vedessä kieriskelyä. Ihanaa!!!

Kuhmuja päässä ja sielussa

Ai perkule, että Siirillä oli tänään vaikea päivä.
Siirin suurinta huviahan on ollut paiskoa 100 kiloa painavaa vuodesohvaa huonetta ympäri silloin kun on yksinään kotona. Koskaan sitä ei ole saatu itse teossa kiinni eli asiaan ei ole voinut hirveästi puuttua. Tänään käry kävi kolme kertaa.
Jouduttiin vähän huutamaan, pyöräyttelemään ja komentamaan omaan koppaan makaamaan.
Kaiken tuon lisäksi emännälle iski laiskanpulskeuskohtaus ja hän halusi maata sohvalla yhden tunnin töistä pääsyn jälkeen (kohtausta ei ole tullut Siirin tulon jälkeen, koska ei vaan ole voinut)
Siirin mielestä TÄYSIN käsittämätöntä toimintaa. Siitäkin piti neuvotella, että onko tassuilla lätkiminen sopivaa. Kukkana kruunussa oli takapihan tupakointihetken jälkeinen sisääntulo... Raasuparka sai parvekkeenovesta suoraan päin pläsiä ihan vahingossa ja taisi tulla kuhmu päähän.
Ei ole helppoa sudenpennun elämä.

Kynsienleikkuuta ja isäntä kotiin maailmalta

Voi että Siiri oli iloinen tänään! Käytiin kimpassa hakemassa siippa lentokentältä ja koiruus ei meinannut pysyä pöksyissään! Ihanaa! :)
Heitin koiran ja siipan kotiin ja kävin kaupassa. Sillä välin Siiri oli väkisin tunkenut siipan syliin rapsuteltavaksi ja se ei todellakaan ole mitään normaalia. Siiri haluaa kyllä silityksiä, mutta mitään omaehtoista liiveihin uimista se ei yleensä harrasta.
Kun tuli kotiin kauppareissulta, minua kohti loikki kummallista vasikkaloikkaa hyppivää, elämäänsä täysin tyytyvänen saksanpaimenkoira :D Minua alkoi jo tuulikaapissa naurattamaan niin paljon, että hyvä kun sain kengät jalasta.

Eilen oli aika pitkä päivä. Siippa oli Venäjällä ja minulla pitkä työpäivä tehtaalla. Päätin kuitenkin päivän päätteeksi lähteä Siirin siskohilmaa morjestamaan kasvattajan luokse. Tulivat kuitenkin susirajan takaa ihmisten ilmoille välikuvia ottamaan :D .. Jotka sivumennen sanoen oli tismalleen samat kun Siirillä: A/A, 0/0 .  Hienoa!
Oli tosi kiva nähdä! Sisar oli oikein kaunis..Samannäköinen kun Siiri alapuoli peitettynä, mutta aavistuksen verran leveämpi ja katu-uskottavampi nokka. Siskolla on siis rukeat jalat.

Tänään otin taas koirasta kunnon painiotteen ja yllättäen kynsien leikkuu sujui ihan ok. Takajalkojen kohdalla meinas tehdä pakin, mutta kiedoin omat kinttuni koiruuden ympärille eli tahtoo sanoa, ettei siitä asennosta lähde kukaan eikä mitään....Ja kynnet siis leikattiin. Ihan kaikki. Palkaksi puolikas kuivattu kananfilepalanen ja siitäkös neitokainen riemastui.

Lähdettiin vielä otsalampun valossa ulkoilemaan metsään. Ohitettiin Mikan tennarin kokoinen koira ilman välikohtausta ja perässä hiihtelevä huppariheebokin sai kävellä rauhassa ilman metakkaa. Ihan hieno päivä.

Otsalampun kanssa metsässä ja Siiri kurassa...yllättävää

Me ollaan Siirin kanssa keksitt, että sateisella kelillä kermapersaukset pysyy kotona. Eli silloin voi vetää miljoonaa metsässä. Sillä edellytyksellä, että mamilla on otsalamppu ja täydet sadevermeet ja siirillä on Clas Ohlssonilta ostettu 4 euron huomioliivi. Se sai muuten parhaat arvosanan jostakin heijastinliivivertailussa :) Yritin etsiä linkkiä, mutta en löytänyt/jaksanut/viittinyt tehdä asialle enempää.
On oikeasti ihanaa olla pimeässä metsässä! Mulle ei ole tullut mieleenkään että pitäisi pelätä. Jos joku tappajaraasu istuu siellä ja oikein nähnyt vaivaa random-uhrinsa odotteluun hirveessä vesisateessa ja pimeässä metsässä ja saa vielä tehtyä jotain kun koira pyörii jaloissa, olisin kovin hämmästynyt...
Siiri tykkää miljoonaa ja pomppii joka jumalan kuralätäkön sydämensä kyllyydestä. Mikään määrä kieltoja ei riittänyt...

Siirin ensimmäinen koulupäivä

Siirillä alkoi nyt totinen koulutie. Tänään menimme ensimmäistä kertaa alaosaston treeneihin, vaikka vettä tuli kun aisaa ja tuuli meinasi puhaltaa koko porukan Espoonlahteen.
Ihan ikuri ekaksi koiruus keksi karata autosta, venkoilla itsensä pannasta irti ja juosta parin auton päähän 4-vuotiaan juuri autosta pois otetun saku-uroksen luokse.
Näytti sille keskaria ja alkoi ärhentelemään... Siiristä meinasi tulla rukkaset ennenkuin meidän loistelias ura edes alkoikaan... :P  Sain sen onneksi kiinni ja tuupattua takaisin autoon. 

Kentällä neitokainen leikki tuhatta ja sataa, mutta emännän koordinaatiokyky meinasi loppua kesken. Neljän raajan hallitseminen+koira+juuttisolmu+liina osoittautui käsittämättömän vaikeaksi yhdistelmäksi. Vettä tuli miljoona litraa sekunnissa taivaalta ja tuuli meinas puhaltaa koko sakin mereen. Mutta kaikesta huolimatta, koin muutaman valaistumisen hetken... :D Kouluttajat oli superhyperhyviä!!!! Siiri on nopea, vahva, taistelutahtoinen ja ilmeisen kehityskelpoinen narttu. Kun saisi vielä ohjaajan samoille linjoille! :D

Kotiharjoituksena saimme rauhoittamisia, saalisleikkejä (patukka pitää olla pehmeämpi ja siinä pitää olla kunnon naru) ja yritystä siihen, ettei saa ihan heti purua. Mun ote juuttisolmussa on sellainen, että se väkisinkin lyö hampaat sormiin ja se vaikeuttaa mun treenaamista...Irroituksessa ei saisi yhtään vetää, vaan pitää koiran alaleuassa tukea nätisti ja samoin tein irroittaa ote kun patukka putoaa käskyllä "irti". Vetämään ei MISSÄÄN tapauksessa tuossa tilanteessa saa alkaa. Mä en varmaan nuku viikkoon näiden juttujen takia... Huoh.. 

Team Puikulanokat

Nyt viikonloppuna oli saksanpaimenkoirien Suomenmestaruuskisat suojelussa ja ihan tässä vieressä Vantaalla. Kasvattaja Jarikin osallistui Lara-koiransa kanssa ja häntä lähdimme porukalla kannustamaan.

Aika moni Wolken C-pentueen omistaja pääsi paikalle: Sari (Sele), Veksi (Urkki), Jukka (Kassu), Caro (Chaos) ja minä Päivi(Siiri). Porukasta puuttuivat Mira (Cäsar) ja Sari (Papu). Juhlavasti nimesimme porukan team Puikulanokiksi :D Mira ja Sari olivat järjestämässä tätä huippuhienoa kisaa, eikä heillä riittänyt aika tapaamiseen. Aika ymmärrettävää...jos on herännyt aamulla klo 4 jälkipellolle ei halua päivän päätteksi muuta kun kotiin suihkuun, syömään ja nukkumaan.  Paula (Karma) taas oli niin pohjoisessa, että tänne tuleminen oli täysin mahdotonta. Mutta kyllä me kaikki tavataan vielä!!

Tämä on ollut niiin ihana viikonloppu!
Ensinnäkin nämä oli ekat kisat 15 vuoteen ja tämä maailma on just niin ihana kun se on!!!..Ihan kun olisi kotiinsa tullut! Toisekseen Team Puikulanokkien tapaaminen ylitti kaikki odotukset mennen tullen!
Toivon kyllä kovasti sellaista tilaisuutta, että kaikki pääsisi paikan päälle!  Kaikki pälätti yhteen ääneen pentunsa ominaisuuksia ja välittömästi sai palautetta, että eipä ole yksin :) Tehtiin pieni sight-seeing-keikaus eli porukat ensin Sarin kyytiin Seleä katsomaan ja sitten mun kyytiin  Siiriä morjestamaan.
Sele haukahti kaksi kertaa ja pomppi sen jälkeen kaikkia vasten, Siiri haukahteli ensin, sai raksuja ja taputuksia ja pikkuhiljaa alkoi sulattelemaan eteiseen ilmestyneet kyykyssä olevat ihmiset, jotka kaikki tuijottavat kohti... Viimein relasi ja haki pallon ja räsyn ja oli valmis leikkimään tossupalloa kaikkien kanssa. :D
Ehdittin me kisoissa katsoa Jarin tottis. Se meni tosi hienosti, Lara vaan käytti omia aivoja välillä ja meni ihan itte eteenmenossa makaamaan ilman eri käskyä. Tulos silti 91 pistettä. Jäljeltä pisteitä tippui 88. Puruissa hitsas ikävä kyllä hihaan kiinni pitkässä liikkeessä ja hylsyhän siitä tuli. Pöh. Mutta tuo aikataulu millä Jarin valmisteli Laran kisoihin oli varmaan maailmanennätys. Parissa kuukaudessa schH 3 ja siitä kuukausi SM-kisoihin. Ei pöllömpää! Käytännössä mies on elänyt ja suunnilleen nukkunut treenikentällä koko kesän.

Mutta megamukava viikonloppu! Kiitos kaikille!

Vielä linkki liitteeksi SM-tuloksista:
http://spl.fi/SM2012/tulokset/

Raivari

Sniff ja nyyh...!!! .Nyt se sitten tapahtui....Mamman pikku piiperopaapero alkaa olemaan Susi.

Käveleskeltiin tyynen rauhassa kauniissa syksyisessä säässä kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin. Aurinko paistoi puiden latvojen lomasta, maa tuoksui märälle mullalle ja pakenevalle kesälle.
Siirillä oli puikulanokka maassa kiinni ja haisteli autuaasti maasta höyryäviä ihanaisia hajuja.
Täysin yllättäen polun mutkan takaa tupsahti eteen Aku, vanha kaveri, parivuotias tolleriuros.

Siiri leikki pienenä tyttelinä monet kerrat Akun kanssa. Tai no leikki ja leikki..Lähinnä niin, että Aku seisoi keskellä tietä ja Siiri juoksi miljoona kierrosta minuutissa Akun ympäri räksyttäen ja yrittäen saada Akua liikahtamaan :)

Siiri sai Akulle raivarin. Oikein megalomaanisen raivarin!
Tähän asti Siirin muille koirille haukkumista on ollut vähän sellaista virkamiesmäistä räksytän-koska-olen-koira -tyylistä, mutta nyt näytti siltä että neitokainen tikahtuu kiukkunsa.
Aku katsoi Siiriä silmät pyöreinä ja häntä pystyssä ja mää katsoin Siiriä silmät yhtä ymmyrkäisenä. Siis mitä hittoa?!!
Vihdoin sain toimintakykyni takaisin ja karjaisin "EI PÄRKKELE!!!" ja tartuin niska-ja persvilloista kiinni ja pyöräytin vähän. Samalla käskin sen menemään eteenpäin ja kehuin kun löytyi korvat.

Reaktio tuli tosiaan ihan puun takaa, koska tähän asti Siiri on ollut ihan kenen kanssa vaan kaveri.

Eilen illalla kun koiruus oli kanssani takapihalla keskellä yötä, pilkkopimeässä, se oli näkevinään jotain. Nanosekunnissa se oli aidan luona häntä ja korvat pystyssä, paino etujaloilla ja piti sellaista syvältä rintakehästä tulevaa, säännönmukaista  puolustushaukkua. Sitäkään en ole siltä aikaisemmin kuullut.

Ehkäpä Siiri taas nytkähti aavistuksen eteenpäin kohti aikuisuutta.
Ehkä ne murtovarkaat ei sittenkään lompsi meille sisään miten vaan. :D

Suojuoksua parhaimman kaverin kanssa

Siirillä oli tänään taas tärskyt rakkaan Ramonan kanssa. Suolla.
Kaksi salamaa spurttaili miljoonaa upottavassa ja märässä karhunsammalikossa, tekivät syöksyjä avoimiin turveliejulätäköihin ja hieroivat vuoron perään toisiaan suopursujen sekaan. Ihanaa!!! Siiri ei selvästikään oikein edes käsittänyt kohdalle osunutta onnenpotkua: kaksi suurinta ja parasta asiaa oli yhdistetty: Ramona ja kura!!
Tunnin verran pennelit melskasivat Mika Myllylä-henkeen ja sitten alkoi vauhti hiipua pikkuhiljaa.
Lopputuloksena oli kaksi pohjavilloja myöten märkiä ja käsittämättömän pahalle haisevia koiruleita. Mutta äärettömän onnellisia. Se kai se kaikkein tärkeintä on :)

Itse tietysti unohdin kumisaappaat auton persaukseen ja minun molemmissa lenkkareissa oli litra vettä. Vesi hölskyi mukavasti varpaiden välissä ja oli ihan lystikästä heilutella varpaita välillä.. :) Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Erittäin loisteliasta kuvamateriaalia jälleen kerran... :)
*Muoks*
Pakko lisätä vielä edustava otos Siirin rakkaimmasta kamusta :D

Ramona hoitaa kauneuttaan mutakylvyllä, niinkuin naiset ovat tehneet jo vuosisatojen ajan...:D