Eikä Freddie Krugerin ja sapelihammastiikerin risteymä. Olen niin onnellinen, että meinaan pökertyä :) Olen nyt kaksi päivää tiukasti ja tiiviisti yrittänyt takoa tuolle sintille päähän, että lahkeet ja kädet on ehdoton nou-nou ja että räsyleikit ja pallot on maailman paras juttu.
Ja äsken se sitten tapahtu: istuin lattialla ja heittelin palloa!
Juu...Ei kuullosta kauhean hohdokkalta.
Viikko sitten tuossa olisin ollut sokea, kädet jyrsittynä, jalat amputoituna polvista lähtien ja jäännöksien päällee Siiri olisi luultavasti pissinyt, jos olisin yrittänyt samaa.
Eli se olisi ollut silkka itsemurha. Hampaat kävi sen verran kovaa.
Nyt tuo päätön saksihammas vihdoinkin käsitti, mikä on homman nimi.
Se osasi leikkiä oikein! Jipii!
Siiri ei purrut kertaakaan ja me leikittiin kuitenkin aika kovaa. Meni siinä leikin tiimellyksessä 3 kertaa maahan aika hienosti ja istui pikavauhtia. Mä voisin itkeä onnesta!!!!
Karvaformulaan löytyi ratti. Pitkä ja syvä huokaisu....
