Nolona sitten kerroin lääkärille maanantaina tästä aiemmasta hapankorppulääkärin diagnoosista ja toden totta, puhdasvirtsanäyte oli puhdas.
Eli Siiri terveeksi julistettu! Kuonossa oleva läiskäkin on hävinnyt täydellisesti.
Suosittelen kyllä lämpöisesti kaikille Tapiolan koiravakuutusta. Suorakorvaussysteemi on kullanarvoinen. Eläinlääkärikuluihin ja lääkkeisiin olisi mennyt ilman vakuutusta n. 500 euroa, vakuutuksen kanssa meni n. 150 euroa.
Mutta sitten vielä iloisempiin asioihin eli lomailuun. Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen, mutta se ei haittaa mitään. Vaikka sataisi vanhoja akkoja hameet korvissa, loma on aina lomaa!!!
Lähdettiin sitten tiistaina vihdoinkin Siirin kanssa reissuun. Autossa koiruus osaa olla kyllä supernätisti. Takapenkiltä ei kuulunut 5 tuntiin yhtään mitään, piti välillä tarkistaa onko se hengissäkään enää. Toki pysähdyimme muutamalle pissatauolle ja muutenkin vetristelemään jäseniä aina välillä, mutta koiruus loikkasi aina mukisematta takaisin autoon ja alkoi koisaamaan lähes välittömästi.
Perillä odottikin autuus: 70 hehtaaria kirmailumaita ja Umbro, setäni 9-vuotias bokseriherra.
Kyllä kannatti matkustella!
Siiri kirmaili koko patoutuneen energiansa voimin ja Umbro-herra yritti pysyä perässä. Viimein Siiristäkin loppui patterit ja molemmat koiruudet makoili pihalla kohtuullisen voipuneina. Sattuneesta syystä Umbro ei enää seuraavana päivänä ollut kovinkaan kiinnostunut Siirin leikkiyrityksistä. Kohtuus riekkumisellakin taisi olla vanhemman herrasmiehen mielipide.
Hatunnosto Umbrolle: Siiri oli välillä tosi rasittava, mutta herra ei polttanut kunnolla päreitään kertaakaan. Komensi kyllä pari kertaa ja se meni kyllä välittömästi jakeluun.
Torstaiaamuna Siiri herätti minut vaativasti kiskomalla hiuksista ja lätkäisemällä tuttavallisesti tassulla päin pläsiä kello 5 aamulla. Syystäkin sillä on oma huone kotosalla, tuo on vähän väkivaltainen tapa herättää ihmispoloinen.
Rahjustin kuistille ja päästin koiruuden ulos.
Aamu oli oikein kaunis.
Niin ilmeisesti Siirinkin mielestä. Se meni muina naisina makoilemaan keskelle pihaa katselemaan pääskysiä, mistään hädästä ei ollut tietoakaan. :)
Niitä se sitten kaikessa rauhassa tuijotteli vaikka kuinka kauan.
Oli lievästi huijattu olo :)
Umbro lähti kotiin ja Siirillä oli tylsää. Mikään ei oikein ollut kivaa. Tossupallon peluu oli ihan pöh ja keppejäkään ei jaksanut järsiä. Koiruus kulki vaan ympyrää mökissä, tillitti vaativasti silmiin ja piippasi.
Lähdettiin sitten kunnon metsälenkille.
Siiri onnistui bongaamaan jokaikiset kuralätäköt ja louhikkopohjaiset vesilämpäreet mitä matkan varrella sattui vastaan tulemaan ja jokaisessa piti kastautua. Välillä piti jahdata perhosia ja itikoita.
Mutta kivaa oli ja vauhtia sata lasissa.
Muuten lomailuun on sisältänyt runsain mitoin keppien heittelyä ja leikkimistä, tossupalloilua aina sapuskan jälkeen, makkararuutuja, jäljestämistä ennen sapuskan saamista ja pienimuotoista tottista aina silloin ja tällöin.
Isäpappa on osoittautunut varsinaiseksi Veivarinperän Göbbelsiksi: Siiri tottelee isäpapan sotilaallisia komentoja heti ja ehdoitta :D Tosin siinä on ehkä pientä hienosäätöä, mutta siitä viis...kummallakin näyttää olevan kivaa :)
Äitee ei jostakin syystä kauheasti arvostanut Siirin tarjousta auttaa ristipistotöissä :D
Muuten äiteen päiväunien aikana kainaloon oli ilmestynyt Siirin luu. Ilmeisesti koiruuden mielestä se on talon turvallisin paikka piilottaa kallisarvoinen omaisuus. :)
Naapuritalossa ammuttiin eilen savikiekkoja ja vähän jännitti miten Siiri laukauksiin suhtautuu. Parin ekan aikana se katsoi kysyvästi silmiin, mutta minäpä en ollut moksiskaan. Alettiin riehumaan kepeillä ja leikkimään ihan hurjasti. Eipä se ampumisesta jatkossa välittänyt. Tulipahan sekin nähtyä.
Mutta lomailu on ihanaa!! Ei siitä pääse mihinkään. :D
