Siiri sai tänään uuden mukavan leikkikaverin, kun piipahdin rakkaan ystävän luona popsimassa raparperipiirakkaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Slurps! Ystävällä on ihanainen tolleriuros Onni.
Onni oli hetken aikaa hyvin hämmentyneen oloinen: kuka on tuo musta salama takapihalla, joka hyökkää suoraan kimppuun leikkimään tervehtimättä ensin?
Onni rassukka yritti nuuhkia miten parhaaksi taisi painin tuoksinnassa ja hoksasi vissiin viimein minkä kanssa on tekemisissä.
Jossakin vaiheessa patterit loppuivat ja vein Siirin autoon rauhoittumaan. Siellä se huokaisi pitkään ja alkoi nukkumaan pikku päiväunet :)
Kävimme vielä yhdessä kävelemässä pienen lenkin ennen kotiinlähtöä ja aika nopeasti tuo koiraneitonen älysi, että hihnassa ei riekuta ja leikitä vaan kävellään nätisti.
Iltasella lähdimme vielä pienelle iltalenkille kaatosateessa. Siiri teki läjät tienvierustaan ja aloin niitä korjailemaan pois pussiin. Samalla kulman takaa syöksähti kaksi koiraa ja alkoi julmettu haukkuminen. Siiri tietty räyhäsi takaisin ja tempoi hihnaa. Minulla paskat toisessa kädessä ja rähisevä hurtta toisessa. Jouduin hieman karjaisemaan ja kieltämään. Oikein häkellyin kun rähinä loppui kun seinään ja koiruus istui nätisti eteeni. Kehuin ja jatkettiin matkaa.
Olo oli vähän puulla päähän lyöty: se oikeasti kuunteli minua! :)
Tänä iltana Siiri sai sitten vähän normaalia isomman sapuskan vähän normaalia myöhemmin. Elukkalääkäri on puoli kaksi huomenna ja ei saa syödä mitään 8 tuntiin ennen sitä, joten joutuu pärjäilemään näillä eväillä siihen asti.
