Pissitulehdus vaan jatkuu... Pah!

Ehkä tuota paranemista tuli juhlittua turhan aikaisessa vaiheessa...
Käytettiin Siiri aamulla taas eläinlääkärissä ja siippa otti taas kyseenalaisin keinoin pissinäytteen. Yhä edelleen siellä on bakteereja, valkosoluja ja ties mitä pissaan kuulumattomia ainesosia. Epäili jopa virtsakiteitä, koska oli näkevinään pissin seassa sakkaa.

No heti tuli huono omatunto veden kittaamisen rajoittamisesta pikkupentuvaiheessa ja niskaluiden syöttämisestä...Tosin niissä ei nyt kauheasti irtoa mitään, joten proteiinikuorma tuskin on hirmuinen. Mutta anyway.. Ei luita toistaiseksi ja vettä mahdollisimman paljon huuhteluefektin vuoksi.
Tässäpä tietoa virtsakivistä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-virtsakivet/
Antibioottia jatketaan vielä 7 päivää ja lisäksi käski antaa Urinaid-nimistä karpalovalmistetta. Sitä ei Malmin yliopistollisessa apteekissa ollut, joten ostin sitten toista karpalovalmistetta.

Koiruus on kuitenkin koko ajan iloinen ja pirteä ja jaksaa leikkiä loputtomasti. Varsinkin kun minä tulen kotiin.. :D Joten mitenkään megasairas se ei ole. Lämpökin mitattiin ja se oli 39 C, koirien normilämpö on 38-39 C (sori..en jaksanut alkaa etsiskelemään astemerkkiä koneelta)

Siiri on saanut ehkä himpun liikaa ylimääräistä lihaa luittensa ympärille. Vaihdettiin kasvattajan ohjeiden mukaan aikuisten sapuskaan ja sen annostelun kanssa pitää näköjään olla tarkempi. Liikunta on ollut ihan normilenkityksien varassa, eikä kakara ole päässyt riehumaan vähään aikaan lajikumppaneidensa kanssa. Ja täytty myös tunnustaa, että vetämisen eston palkkana on melkein kuudesosa Hulluntuhti-makkaraa 1mm X 1 mm paloina. Eihän se palojen koko vaan kokonaismäärä.... Hävetys.. :(

Siippa huomasi Siirin paksuuden kun kävi ulkona sen kanssa. Meidän ylämäki piistää puuskuttamaan... :)
Toki huonontunut yleiskunto johtuu varmasti myös pitkittyneestä infektiosta. Jonka takia sitä ei taas ole viitsinyt turhia rasittaa. Suo siellä, vetelä täällä... :(

P.S. Opeteltiin potkimaan jalkapalloa tänään ihan käskystä. Siirillä narulelu suussa ja jaloissa isompi pallo jota se potkiskeli. Nyt se oppi potkimaan käskystä palloa ja pelattiinkin pitkät tovit! :) Vitsi minkä David Beckhamin maailma on menettänyt :D

Paranemista ja neito oikeasti osaa jo jotain!

Siirillä alkaa tosiaan olemaan enemmän virtaa, eikä nuku päivisin enää yhtä paljon kun ennen. Puuhailee kuulema omiaan, eikä juurikaan häiritse isännän työntekoa. Hyvä niin.
Paras leikki on sellainen, että on räsy suussa ja samalla potkiskelee palloa ympäri kämppää. Jos ei ole räsyä, minun reppanat, entiset kopiocrocsit ajaa suussapidettävän asiaa.
Huomenna on eläinlääkärin tarkastuskäynti, että pissitulehdus on oikeasti pois.

Tänään kävin hakemassa sille lentoboksin, jonka ostin firman sisäiseltä kirppikseltä ruhtinaalliseen 35 euron hintaan. Sillä oli kuljetettu yhden kerran 6 kuukauden ikäinen suursnautserinpoikanen Floridasta Zürichin kautta Suomeen. Boksi mahtuu just ja just auton takapenkille jos on tarvis ja siitä on sille kotona kotikoppi. Sitä ei niin vaan paiskota ja jyrsitä, on paksua kovaa muovia ja painaa kun synti... Mitat on sellaiset, että luultavasti mahtuu sinne vielä aikuisenakin. Eli loisto-ostos!

Muuten tuli yhden työkaverin sukulaisten koirasta puhe..en muista kuollaksenikaan rotua, mutta pieni se on. Ikää on saman verran kun Siirillä eli 4 kk, mutta painaa 3 kg (Siiri 17 ja jotain)
Työkaveri sanoi, että koiruus alkaa pikkuhiljaa tulla luokse, kun sitä kutsutaan nimellä. Välillä tulee, välillä ei. Mä olin vähän huuli pyöreänä.

Tottakai tulee luokse, kun kutsutaan "tänne". Ja eihän oma nimi ole mikään luoksetulokäsky vaan herätys, että "kerron sinulle mitä seuraavaksi".
Siiri osaa istua, tulla luokse, mennä maahan (vähän väärin, mutta enivei, opetellan toisella käskysanalla oikein), etsiä, tunnistaa pallon, luun, tossun, pikkuhiljaa kävelee hihnassa nätisti eli heti höllää ja tulee luokse kun hihna kiristyy liian kireälle (saa makkaraa milli x milli siivun) ja osaa odottaa ruokaansa, kunnes sanotaan "ole hyvä". Ollaan leikitty vaihtamisleikkiä eli sillä pallo suussa, mulla kädessä tossu. Se tulee pallon kanssa hillumaan sanon irti, se päästää heti ja saa tossun poisheitettynä palkaksi ja päinvastoin. Siiri rakastaa tätä leikkiä! :D
Samalla saa kätevästi sanan "irti" opetettua nätisti.
Oikeasti meitin neiti on tällaiseksi amatööriksi ilmeisen hyvällä mallilla.
Seuraamista ja siihen kuuluvaa tutittamista en ole uskaltanut vielä kauheasti touhuta, koska en osaa. Riittävästi otti pannuun toi maahanmenon väärinopetus noin niinkun tottiksen kannalta. Jos en edes sitä hallitse, haluan oppia kentällä miten ne tehdään oikeasti oikein.

Mutta siihen nähden, että on samanikäisiä koiria, jotka tuskin nimeänsä tuntee, meidän asiat on hyvin :D

*Muoks*
Nyt kun oikein aloin asiaa ajattelemaan, osaahan se pakittaa "pakki päälle"-komennolla, tules pois = häipyy sieltä missä mahtaakin olla ja "ei hampaita"= jos sattuu innostuksissaan ottamaan hampailla kiinni (sillai nätisti) ja ÄPPÄPPÄPPÄPP!!! lopettaa minkä tahansa toiminnan, mikä sattuu just nyt olevan päällä :D

Kaupunkijuhannus

Siiri käy, kukkuu ja toimii hyvin. Ihanaa!  Lääkekuuri alkaa vissiin pikkuhiljaa tepsimään. Muuta eroa entiseen ei ole, kun että juoksupissat alkaa pikkuhiljaa muuttumaan kyykkypissoiksi. Mä olin jotenkin mieltäny tuon juosten pissaamisen johtuvan malttamattomuudesta, mutta se olikin vissiin johtunut pissimisen kipeydestä.
Läiskät naamassa ja tassussa eivät ole levinneet.
Vettä on nyt kokoajan ollut saatavissa ja vedenlutkutus on loppunut lähes kokonaan.

Ulkona lenkillä se kyllä etsii joka ikisen lätäkön ja lämpäreen ja käy siellä juomassa ja läiskimässä :D Se taitaa mennä ihan lystinpidon puolelle... On siis kestokurainen :)

Siippa oli nyt sitä mieltä, ettei koiruutta saa stressata pätkääkään, eikä sitä VOI lähteä kiikuttelemaan mihinkään mökeille monen tunnin automatkan päähän, vieraiden ihmisten keskelle.
Mä olen taas sitä mieltä, että normi, tervepäinen saku olisi suht tyytyväinen vapaana juoksennellessaan, joku kepukka suussa. Että tuskin olisi saanut siitä mitään hirveitä stressisieppejä :)
On vaan jotenkin liikuttavaa, kuinka vakavasti isäntä on Siirin sairastelun ottanut.
Ja tietysti tosi hyvä niin. Ja onhan se niin, että möksän vieressä on järvi ja siinehän koiruus olisi parkkerannut. Ja jos on pissatulehdus, se ei ole kovin hyvä juttu.

Eli ollaan oltu kotosalla ja vein neitokaisen pitkälle iltalenkille. Sai mellastaa vapaana, koska täällä ei oikeastaan ole ketään, jota asia kiinnostaisi... :) Vauhtia riitti. Mulla oli kainalossa vanha farkunlahje, jonka totesin hurtan silmissä olevan maailman paras juttu! :) Vastaantulevat ihmiset ja koirat saivat olla ihan rauhassa, kun heitin nokan eteen lahkeen ja tappelin siitä. Annoin kanniskella sitä ihan rauhassa ja otin sen kainaloon, kun mielenkiinto loppui.

Kammottava sikaripunkki ja sen pelko

Viime maanantaina kävimme hakemassa tehosterokotukset ja silloin puhuin viimeksi eläinlääkärille Siirin suunnattomasta vedenlutkutuksesta. Samoin sanoin edellisessä rokotuksessa. Pidin veden kanssa luttamista leikkinä, samoin eläinlääkäri ja oikeastaan kaikki ihmiset, joille asiasta avauduin.

Joka tapauksessa Siirille ilmestyi keskiviikkona läntti kärsään:

Sunnuntaina kävin kasvattajan luona ja näytin kuonoa. Sikaripunkkihan se, oli tuomio. Voi prkle.
Soitin maanantaiaamuna luottoeläinlääkärille, joka oli samaa mieltä. Tilanteen tarkkailu oli hänen mielipiteensä.
Tiistaina varasin ajan lähiseudun eläinklinikalle ihan siksi, ettei punkki koskaan ala riehumaan terveessä pennussa, jolla on normaali vastustuskyky ja jolla ei ole stressiä. Halusin selvittää syyn miksi punkki riehuu.

Siirillä ei ole stressiä ja on varsin normaalin tuntuinen eli aavistelin vedenlutkutuksen olevan jotenkin iho-oireilun taustalla. Joko virtsatietulehdus tai vikaa munuaisissa.
Otettiin raapenäytteet ihottumasta (päästä, tassuista, kuonosta). Niistä ei löytynyt mitään. Ehkä yksi kappale punkkia hyvällä mielikuvituksella, sanoi tohtori.
(By the way..Tais koiruus tehdä eläintalon desibeliennätykset. Huusi kuin pistetty sika ja niin että rappaukset putos seinästä...)

Siippa oli ottanut pissinäytteen pikkasen kyseenalaisella menetelmällä kotosalla...päästänyt takapihalle, luja ote hännästä, kippo alle ja murahdus korvaan. Toinen tiristi pienet hätäpissat. Hätä keinot keksii....

Pissinäytteessä oli proteiinia, verta, epiteelisoluja ja bakteereja eli neitokaisella oli oikein huolella paha virtsatietulehdus. Ollut todennäköisesti ihan meillä olon alusta lähtien :(  Siis kaksi kuukautta!!!Siksi jano ja hillitön himo syödä lunta!!!

Eli loppupäätelmä: Pissitulehdus oli pikkuhiljaa alentanut vastustuskykyä ihan kunnolla ja silloin oli sikaripunkit tai mikä lie iskenyt. Toiveena on, että pissitulehdus saadaan hoidettua-vastustuskyky nousee-koiruus ihan itte häätää punkit. Jos niitä nyt on edes alunperin ollutkaan.
Siirillä on antibioottikuuri ja litkutettava vesimäärä mitataan päivisin ja katsotaan, alkaako se vähentymään.

Eli meillä on ollut hivenen vaisu, kuumeinen 39,5 C (norm. 38-39 C) koira koko ajan. Kipeäksi ja vaisuksi koiraksi se on ollut yllättävän ehtiväinen! :)

Eli kun se parantuu, ei jalkalamput ja niiden johdot ole mitään.
Kattolamppuun on todennäköisesti päästävä! :D

Siiri tolkkuntuu? Ehkä?

Siiri on vihdoin ja viimein yhteiskuntakelpoinen! Kävimme maanantaina hakemassa toisen nelostehoste- ja rabiesrokotuksen. Olen odottanut tätä kun kuuta nousevaa! Vihdoin ja viimein saa kulkea vapaasti ihan missä lystää.
Sehän on fakta, että suurin osa kaupunkikoirista on rokotettu. Myös harraste-, näyttely- ja metsästyskoirat. Oikeastaan ainut ryhmä jossa ei ehkä olla niinkään tarkkoja, on pihassa ikänsä elelevät seura- ja vahtisesset. Sekin on ihan ok, koska todennäköisyys törmätä ei-rokottamattomaan, tautiseen hurttaan on tosi pieni. Ainakin näillä seuduilla.

Eläinlääkärissä Siiri käyttäytyi kuulema kun tyypillinen rotunsa edustaja ja yritti vilpittömästi ymmärtää, mitä tapahtuu. Piippas, kiljui ja mekkaloi, mutta toisaalta myös rauhoittui. Yritti kähveltää eläinlääkärin korvienkatsomishärvelin. Koiruus tuntui pitävä koko tutkimus-ja rokotussessiota jättiläismäinenä hevosenleikkinä. Tohtorilla ei kuitenkaan mennyt hermo, siitä kiitos hänelle. Siiri painoi siellä 13.6 kiloa eli viimeisen parin kuukauden aikana tullut huimat 10 kiloa massaa.

Mun käsivarren ja ranteiden arvet alkaa parantua, eikä kädet enää näytä lihamyllyn läpi menneiltä ja sääretkin melkein on ok. Satunnaisia hammasjälkiä siellä täällä.
Eikä se koiruus tarkoittanut pahaa hammastellessaan.
Alkaa kyllä pikkuhiljaa kuullostamaan siltä, että olisi ollut perheväkivallan uhrina, mikä melkein on totta.. :) Perheenjäsen tuottaa jatkuvaa tuskaa ihon lävistämisellä ja harjoittaa henkistä väkivaltaa estämällä nukkumisen ja uhri vaan katselee asiaa ruusunpunaisten silmälasien takaa..

Mutta eniveis, on Siiri mahdottoman kiva kapistus! :) Varsinkin kun se viime perjantain jälkeen on tuntunut saavan järkeä päähänsä. En tiedä mikä salama sitä löi päähän, mutta kaikenlainen sikailu meidän poissaolessa loppui. Ei pissejä tai kakkoja lattialla, ei silputtuja tavaroita lattialla eikä leikkin hakemista hampailla tai mitään muutakaan.
Vetämisenkin on lopettanut lähes kokonaan ulkona, ollaan sitä kovasti harjoiteltu.

Ehkä se lopetti pikkupentuna olemisen ja alkoi pennuksi?

Auringonpaisteessa

Siripiri Säkkärähäntä kauniina auringonpaisteisena päivänä takapihalla.

Paimenkoirana olemisen raskaus

Fanfaareja, enkelikuoroa ja muutama halleluujaa! Tulin kotiin eilen töistä pitkän päivän jälkeen ja TADAA!!! Ei yhtään pissaa lattialla, ei silputtuja hesareita, ei koppaa nurin niskoin nurkassa ja lepäilypeitotkin juuri siinä asennossa lattialla kun oli aamullakin. Ihme on tapahtunut!
Heräs kyllä epäilys että tässä on jotain takana. Kohta possahtaa pommi jossain...
Mutta ei. Siiri oli maanut ilmeisen koomassa koko päivän. Kai torstainen vierailu oli väsyttänyt neitokaisen perusteellisesti.

Illalla lähdettiin hakemaan siippaa lentokentältä. Parkkeerasin auton pikapysäytysparkin nurkkaan, jotta mulla olisi paremmin toimintatilaa hurtan kanssa. Joskus se sinkoaa autosta kun ritsan ammus ja liikennettähän riittää parkissa näin kesäaikaan.

Käppäiltiin sisään terminaaliin. Ihmisiä tuli vastaan valtavia määriä, eikä Siiri ollut juuri moksiskaan. Alkuunsa se yritti nuuskia vastaantulijoita, mutta sitten se jossakin vaiheessa luovutti.
Odoteltiin aulassa joku parisenkymmentä minuuttia. Koiruus käyttäytyi oikein nätisti ja oli hiljaa. Pääasiassa istui ja makoili. Mitä nyt yritti mennä lentokentän kaupan lasiseinän läpi kun ei raukka ymmärtänyt sellaisia olevan olemassakaan. Päähän tais tulla kuhmu.

Vihdoinkin tuttu hahmo tuli kohti perässävedettävän matkalaukun kanssa. Voi sitä iloa! :D
Siippa jäi makselemaan parkkimaksua ja me mentiin ulos odottelemaan.
Siitä Siiriltä paloi päreet ihan kokonaan.

Suomennan koirienkielestä:" On se nyt PRKLE sellainen juttu että MINÄ löydän meidän koko lauman ja nyt se PRKLE on taas hajalla!!! Äsken se oli tuossa ja nyt se on poissa!!! Se on varmasti tuo tai TUO tai tuo tai tuo tuolla kaukana! Minä teen työtä paimenkoirana ja hillutaan ihan miten sattuu!! Tänne kaikki ja HETI!!"
Varmasti kaikille läsnäoleville tuli selväksi, että meidän penikkaa ottaa rajusti pattiin.
Onneksi siippa hiihteli paikalle ja kaikki hyvin taas. Koko kotimatkan Siiri piti päänsä siipan penkinreunalla ja piti huolta ettei häviä enää uudestaan... :D

Kyläilyä

Pyyhkästiin Siirin kanssa Lettu-ketun luokse kylään tänään. Täytyy sanoa, että olen kakarasta kerrankin ylpeä! Piti kiivetä kerrostalon kolmanteen kerrokseen (ei hissiä) aika helvatanmoisen pelottavan ja liukkaan portaikon kautta. Siiri ei edes kysellyt, vaan alkoi kipuamaan ylöspäin koska minäkin menin ylöspäin. <3 Välillä kuului pieni "piip", mutta sitkeästi, hitaasti ja määrätietoisesti mentiin.Kovasti kehuin sinttiä matkan varrella.
Portaikko oli tosi pelottava: kaiteen läpi näki alas asti ja väri oli pelottavan pilkukas.

Perille päästyä Siiri nuuhkas isäntäväkeä kerran ja totesi, että nämähän on tuttuja tyyppejä :)
Käytti sitten kovasti aikaansa isännän kanssa leikkimiseen ja viihtyi hyvin :)

Ajattelin kantaa Siirin portaat alas kotia mennessä, mutta ei sitten tarvinnutkaan. Puin Siirille autoiluvaljaat ennen lähtöä ja totesin niiden antavan tosi hyvin tukea alaspäin liikuttaessa. Mentiin hissukseen ja kovasti kehuen.
Sepe-vainaa liukastu kerran tosi pahasti ja sen jälkeen se yritti paniikinomaisesti selvitä portaista edes jotenkuten.
Eli vahingosta viisastuneena... :D

Siiri sivistää itseään

No niin. Hurtta on nyt aidossa YYA-hengessä lukenut kasan venäläisiä aikakauslehtiä varmaan sen kunniaksi, että siippa on Moskovassa tällä hetkellä. Siiristä löytyy kuitenkin kunnon suomalaispatriootti, koska oli rehellisyyden nimessä kusaissut yhden päälle :)
Siirin huoneen hyllyssä on siis siipan opiskelunaikaisia kansioita vino pino ja yksi oli saanut varsin vauhdikkaan vastaanoton. Sillä oli ilmeisen tylsää, koska sippa oli lähtenyt lentokentälle ja minä olin kuuntelemassa illalla luentoa koirien rauhoittelevista eleistä :)... Hmm...Rauhoittelevia eleitä kuulema voi harjoitella ihan itsekin. Sitten voi kommunikoida koiran kanssa. Nyt kun tuo hurtta puhuu venäjää, voi mennä himppasen haastelliseksi :)
Luennoitsija oli tarmokas kukkahattutäti, joka välillä puhui ihan viisaita ja välillä järjettömyyksiä. Meinasin vetää kahvin väärään kurkuun, kun joku kysyi siltä sellaisista vetämisenestovaljaista, jossa oli kiinnitysrenkula rinnan kohdalla. Täti vastasi tormakkaasti, että koira saa skolioosin. Mää yritin piipittää, että oiskos ne kuitenkin olleet jälkivaljaat, jossa naru menee mahan alta ja takajalkojen välistä ja ettei ole tarkoituskaan yrittää ohjata koiraa normaalisti niin, että narut menee vinoon.
Vastaus meni sellaiseksi yleiseksi mutinaksi, ettei oikein tullut selväksi olisiko sittenkin tullut pahimmansorttinen väärinkäsitys.
No enivei..oli siellä luennolla ihan asiaakin.
Tosin täti EI kertonut mitä tehdä koiralle, jota tätä kirjoittaessa on vetänyt paperisilppurin johdon naamariinsa ja heiluttaa vielä häntäänsä. Se kävi selväksi, että pakko ja väkivalta on poissuljettu, joten ehkä me Siirin kanssa aletaan kukkaishipeiksi ja vaan rakastetaan maailmaa.

Siiri 14 viikkoa vanha

 

Aika totisen näköinen torvensoittaja... :D 

*Muoks* Vielä yksi kuva lempihommasta:

Punkkeja ja kuraa

Y-Ä-K!!!! Ensimmäinen punkki bongattu koiran kaulasta tällä viikolla. Että ne osaa olla vastenmielisiä!
Siinä siipan kanssa nahisteltiin, kumpi saa kunnian nyppiä se hirvitys pois. Ja kuten aina meitin huushollissa, emäntä tekee likaisen työn.



 Kuva:Timo Hautaniemi


Ajoin punkinpoistoepisodin jälkeen pakoputki punaisena lähimpään apteekkiin ja ostin pikavauhtia niskaan levitettävän punkkikarkotteen. Tehoa siinä pitäisi olla kuukaudeksi.

Hyvää punkki-infoa saa: http://www.punkki.net/artikkelit/koirakissa.html  Sieltä tämä kuva on kopsattu. Olisin ottanut kuvan Siirin punkista, mutta ällötti niin perskuleesti ja yritin vain säilyä elossa punkinpoisto-operaatiossa. Mihinkään ylimääräiseen en kyennyt. :P

Siiri oppi perjantaiaamuna avaamaan oman huoneen vaatekaappien ovet eli siis minun vaatekaappien ovet. Mitään ei ollut revitty onneksi revitty.
Olipahan vaan koko maallinen omaisuus levitetty pitkin lattiaa... Erityisesti rullalla oleva nahkanauha (koruihin tarkoitettu, ei mitään pervoa :) ) oli saanut kyytiä. Selvästi nahkanauhan pää oli ollut neitokaisen suussa ja sitten huoneessa oli juostu pirunmoista rallia ympäri ämpäri. Ihme, ettei ollut saanut itseään köytettyä siinä ruljanssissa. :D

Tänään on satanut vettä ihan kaatamalla ja kaikki ojat sun muut vesilämpäreet tulvii huolella. Siiri pomppi kaikki mahdolliset olemassa olevat ja kuvitellut vesilämpäreet läpi ikionnellisena. Mitä kuraisempi, sitä parempi!