Tässä on parin päivän ajan ollut ihan pelkästään kotinurkissa pyörimistä. Ollaan joka päivä kuitenkin kävelleet pikkuisen pitemmälle kun edellisenä päivänä ja harrastettu tennispalloleikkejä vapaana ulkona.
Siiri on oppinut ainakin kaksi sanaa: pallo ja luu. "Etsi pallo" antaa 75 %:n todennäköisyyden pallon löytymiselle. Joskus menee vähän huti: löytyy keppi, puunlehti, käytetty nenäliina (yöks) tai käpy. Tai suullinen lunta niistä harvoista paikoista, jossa sitä vielä on.
Luita neitokainen rakastaa, joten sisätilassa ihan mikä tahansa "etsi x" antaa vastaukseksi luun :D
Siirin luonteenpiirteet alkaa pikkuhiljaa paljastua. Tytteli on pikkuisen totinen torvensoittaja, mikä on ihan hyvä asia. Sepe-vainaa hössötti ihan kaikessa ja sen piti olla ihan sintistä asti joka paikassa mukana ja osallistua ihan kaikkeen. Se pörhelsi suuna päänä ihan mihin vaan ja piippas taukoamatta. Autossa mekkala oli infernaalinen. Vieraille ihmisille Sepeteus oli pentuna yliystävällinen.
Siiri on huomattavasti harkitsevaisempi, hiljaisempi, varauksellisempi ja viihtyy aika pitkälle omissa oloissaan, jos ottaa huomioon että se on niin pieni vielä. Vieraat ihmiset Siiri kyllä hyväksyy hetken fundeerailun jälkeen. Toisaalta taas se on valmiina toimintaan heti kun sitä pyytää ja kierroksia löytyy. Siiri on Sepeä jästipäisempi, eikä anna ihan heti periksi. Ja sille on pitänyt olla oikeasti tosi jämy alusta lähtien.
Sepe pääsi kasvamaan vähän niinkuin pellossa, en vaan ymmärtänyt kuinka tärkeää on tehdä asiat selviksi alusta lähtien.
Siiri on "vanha sielu" eli vaikea välillä muistaa, että se on oikeasti tosi vauva vielä.
Jotenkin se muistuttaa tosi paljon isäänsä, joka ei pienistä eikä oikeastaan suurista tai yleensäkään mistään asiasta hetkahda millään lailla.
Mutta on se ihana! <3
