lauantai 4. elokuuta 2012

Puun takaa tullut Ronja ja lomailua kasvattajan luona

Haimme eilen Siirin kotiin. Se on ollut viikonpäivät kasvattajan luona hoidossa, kun itse olimme pohjoisessa sukuloimassa ja hummamassa.
Kuvittelin nukkuvani reissussa joka aamu nautinnollisesti puolillepäivin, mutta paskat. Silmät aukesi kello 6 ja olin singahtamassa päästämään koiruus ulos pissalle.
Sitten heräilin hetken ja totesin, että päästän korkeintaan itseni ulos tupakalle, joten väärä hälytys.

Olihan tuo elämä jotenkin luonnottoman helppoa, ei siitä osannut oikeastaan edes nauttia kauheesti.
Piti oikein itseään suitsia, että en syyllistynyt järkyttävään puhelinhäiriköintiin jatkuvalla kyselyllä miten kultamussukalla menee.
Ehkä mies, joka kisaa sakemannien suomenmestaruustasolla suojelussa, pärjää meitin moppi ö-tason hanipupuselle....Ehkä....Ei voi olla varma, koska juuri meidän Siiri on NIIN ainutlaatuinen... :D

Kyllä mulla oli sitä sinttiä välillä niin ikävä. Teki mieli soittaa Jarille ja sanoa, että anna luuri Siirille, haluan jutella vähän. :)
Se kyllä nauroi aika p****sesti kun kerroin tuon. Tuumasi vaan, että olis ollut luurissa aika hiljaista :)
Eikä se onneton ollut leikkinyt Siirin kanssa edes tossupalloa, vaikka erikseen pyysin... Oli kyllä vienyt kentälle  ja leikkinyt sen kanssa riepotteluleikkejä. :D
Tosin nätisti kun hampaat on lähtemässä.

Reissu teki Siirille oikein hyvää: meille tuli takaisin korkeampi, sähäkkäämpi ja virtaviivaisempi hurtta. Oli nähnyt äiteensä ja jopa leikkinyt sen kanssa, oli antanut köniin velipojallensa, nähnyt kissoja ja 5 viikoisia sakunpentuja, nähnyt traktoreita ja muita vanhempia koiria ja mennyt laumana iltalenkille. Kuulostaa siis koiruuden laatulomalle!!!
Kasvattajan luona Siiri oli sitten pistetty kaloritarkkailulle. Kun tarttis vähän kiinteytyä..
Hmmm...Kröhöm... Pitäähän sille antaa nami, kun sen noin vetoavasti pyytää... Ai eikö? :D

Siiri oli taas liikuttavan iloinen kun tuli kotiin: jokaista lelua tervehdittiin korvat rusetilla ja häntä heiluen. Jokaikinen nurkka piti nuuskia huolella ja sitten lösähtää keskelle eteisen käytävää, mistä on mainiot näkymät joka suuntaan.

Tänään käytiin Siirin kanssa hilputtelemassa iltalenkki. Olin tietoisesti lähtenyt vähän myöhemmin liikkeelle,  haluan pitää tuota kakaraa mahdollisimman paljon vapaana. Juuri kun olimme lopettelemassa viimeistä peltopätkää ja oli laittanut koiruuden kiinni, huomasin metsänrajasta ilmestyvän mustan koiran, joka erehdyttämättömästi muistutti sakemannia. Ja sehän se oli! Musta käyttölinjainen narttu Ronja, 9.5 vuotias vanhempi rouvashenkilö. Mahdottoman kiltti tapaus.

Käännyimme takaisin tulosuuntaan koirat vapaana ja voi jestas sitä kirmailemisen määrää! :D
Koirat puhuivat välittömästi samaa kieltä ja Siiri oli Ronjan komennuksen jälkeen asiaankuuluvan kunnioittava. Molempien piti jokainen kuralätäkkö piti koluta. Pohjamutia myöten. Olipa yllättävää...  Ja niitä oli viimepäivien vesisateiden jälkeen paljon. Tosi paljon.
Kulkeekohan tuo itsensä sottaaminen mustassa värigeenissä?

Mulla oli valecrocsit (uudet, entiset syöty) jalassa ja koivet oli harmaan savikerroksen peittämät kun tulin kotiin.
Yllättävän pitkä pinna Ronjalla oli tuon sintin kanssa ja voisin jopa väittää, että silläkin oli kivaa!
Kotiutin suohirviön ja tyydyin vaan pyyhkimään koko koiruuden puhtaaksi.
Vessan lattialla oli tekeytymässä minulle tehty villatakki pyyhkeiden sisällä ja sattuneesta syystä en halua  mitään ylimääräisiä jalkoja sitä tallomaan.
Onneksi karvakasa ei nuku samassa huoneessa :D Haju on hirveä.