maanantai 29. lokakuuta 2012

AUUU, ekat purut eilen! Ja koiruus pimeässä päivän..

Jokaikinen muskeli on kun pesäpallomailalla hakattu ja alaselkään tuppaisee noidannuolta.
Juu, purut on maailman tehokkain airobix ikinä.

Maalimiehillä vasta onkin rautainen kunto: herrat vastaanottaa hihaan noin 10 enemmän tai vähemmän hyvää koiraa illassa. Lisätään koiran painoon ja liike-energiaan pelkästään hihan paino ja mulla loppuu käsityskyky jaksamisesta. Oikeesti. Olen itse täysin puolikuollut naatti pelkästä liinanpidosta...

Siiri tuli huoneestaan tänään kun NATO-ohjus ja veti viisi kertaa kämppää ympäri ennenkun tuli kunnolla morjestamaan töiden jälkeen. Ihmettelin kovasti moista reaktiota, mutta selvisihän se: Siirin huone oli ilman valoja koko päivän. Raasuparka... Onneksi oli löytänyt itselleen viihdykkeeksi pyöröpihdit!  Ne sillä oli suussa, kun päästin huoneesta pois. Ei mitään hajua, miksi sinne pyöröpihdit on jäänyt, enkä muista moisia itse käyttäneeni ihan vähään aikaan. Siippakin oli yhtä hämillään.
Mutta pyöröpihtien kahvoja ei eniveis enää ole. R.I.P.

Siirin velipoika on tällä hetkellä pumpattu täyteen paraffiiniöljyä, koska työpäivän aikana maistui välipalaksi puolikas T-paita. Mysteeriksi jää, miten se paita häkkiin päätyi. Napit oli siististi napsittu, kaulus syöty ja muutenkin se oli mallia napapaita.

Aateltiin nostaa joukkokanne Jamoa vastaan ja vaatia korvattavaksi kaikkea syötyä, järsittyä ja hajoitettua omaisuutta. Tultiin siihen tulokseen, ettei mahda kannattaa. Ei riitä mikään peritty metsikkö ja maatila korvausten maksamiseen...:D

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ekat PURUT! Jee!!!

No niin. Nyt olen vihdoin tarttunut härkää sarvista ja kävin Siirin kanssa alaosaston kentällä katsomassa, onko neitokaisesta suojelukoiraksi. Kyllä kuulema on ja se on hieno asia!

Kyllä minä  olen tätä päivää jännittänyt. Viime aikoina se on kovastikin mietityttänyt varsinkin ennen nukkumaanmenoa: ...mitä JOS se ei sitten kuitenkaan...mitä JOS minä olen sen jotenkin onnistunut pilaamaan..mitä JOS minä en enää muistakaan, mitä siellä pitää tehdä...entä JOS se tekee täyskäännöksen kun näkee molarin ja ampuu takas autoon.... Näitä jossitteluita riittää. Ja taas riittää. Varsinkin yön pimeinä tunteina.

Sitä mä en enää muistanut, kuinka raskasta on seistä liinanpäässä ja yrittää pysyä tolppana ja kuinka vaikeaa on pysyä pystyssä, kun toinen rempoo liinan päässä koko painollaan. Ja sintti on kuitenkin vasta 8-kuinen pentu! :D Käynti tahi kaksi punttisalilla tekisi varmaan terää tälle nikotiinin saastuttamalle ihmisrauniolle, jotta kunto kestäisi jatkossa. Siirin oma kuntosali (sohvanpaiskelu) on selkeästi vaikuttanut neitokaisen voimia kohottavasti.

Sain ystävälliseltä kanssatreenaajalta Gappayn pehmustetut valjaat lainaksi. Ne olikin PALJON paremmat kun Siirin leveä nahkapanta. Kuormitusta ei tullut niskaan ja sitä ei tarvinnut varoa. Huvitti vaan, että valjaiden pukeminen pimeässä on näköjään ihan niks naks-juttu. Mentiin autolle, otettiin Siiri ulos, kanssatreenaaja puki valjaat pimeässä, mustalle koiralle, mustan auton vieressä, kessu huulessa noin puolessa minuutissa. Siinä ajassa taisi valjaat vielä tulla säädetyiksi. Minä temppuilisin vielä varmaan tällä hetkelläkin niiden säätöjen kanssa, joten harjoitus tekee näköjään mestarin. Siirikin oli niin häkeltynyt toiminnan tehokkuudesta, ettei juurikaan älynnyt pistää vastaan :D Samalla tehokkuudella ne valjaat myös hävisi päältä treenien jälkeen. Vieläkin olen ihan h-moilasena koko jutun kanssa. Jos osaa niin osaa, eikä tartte paljoa mietiskellä! :D

Siiri veti tuhatta ja sataa kentälle kun otin sen autosta, hädin tuskin pystyssä pysyin. Kiroilin mielessäni ääliömäisiä pikkupoikia, jotka olivat särkeneet tuhkakuppina toimineen lasitölkin kentän kulmaan. Siinä oli ainut järkevä kulkutie kentälle, joka ei ole liukas. Kentälle pääsee myös parin ojan yli menevän rampin kautta, mutta niissä on mukavasti kuuraa, joten olin ihan satavarma että ensidebyytti kentälle tapahtuisi nenä kenttää kyntäen. Onneksi selvisin ihan hyvin rampista ja kauhuskenaario jäi väliin.

Molari heilui ja juoksenteli edestakaisin purutyyny käsissään. Siiri alkoi raivoisasti haukkumaan epäilyttävää nahkaessuista kaveria, ihan selkeästi pelkäsi hyypiötä. Molari tuli lähemmäksi ja nakkeli purutyynyä ja sai Siirin vihdoin kiinnostumaan siitä. Antoi purun kellistyen maahan. Siitä sitten kanavoitiin, potkittiin tyynyä ja taisteltiin. Seuraavaksi antoi purun polviltaan ja viimein seisten ihan kunnolla taistellen tyynystä. Siinä vaiheessa Siiriltä oli kaikki pelot hälvenneet ja toimi täysin puhtaasti saaliilla.

Ohjeeksi tuli antaa mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja paljon treeniä, koska on jonkinverran varauksellinen pentu. Mutta vietit löytyy ja pääsi tosi nopeasti pelostaan pois eli on ihan ok aloittaa treenit.
Mä melkein hyperventiloin onnesta :) Kyllä tämä vanha mopo käynnistyy vielä, kun tarpeeksi jaksaa polkea...

maanantai 22. lokakuuta 2012

Oikosulku ja luun piilottamisen vaikeus

Nyt mä tiedän, miten koiran saa oikosulkuun. Antaa tennispallon suuhun ja laittaa toisen lattialle. Nytkin on mennyt 15 minuuttia lattialla olevaa palloa tuijotellessa.
Kauhea ongelma: 2 palloa, yksi suu.. :) Sitten selvisi sekin dilemma: aletaan pelata tossupalloa ilman tossua ja lykitään lattialla olevaa toisella pallolla kohti emännän jalkoja. Kauan tuon funtsaamiseen menikin. :)

Saalisleikit meni treeneissä ihan mukavasti pitkäpiuhaisellakin ja vieläkin pitää tuota irroitusta harjoitella kunnolla. Otettiin ekaa kertaa mukaan ihan tottisliikkeitä saalisleikin lomaan: istumista ja maahan menoa ja sitten taas hurjaa taistelua. Meni oikeastaan yllättävän hyvin. Olimme kehittyneet koirakkona kuulema ihan hirvittävän paljon ja Siiriltä voi kuulema alkaa vaatimaan asioita. Ei pelkästään pyytämään.
Vauhtia ja moottoria löytyy tekemiseen ja se on hurjan iloinen asia!

Tapasin treeneissä kauan kadoksissa olleen ihmisen, hän kävi aikoinaan samoissa puruissa minun ja Sepen kanssa. Olipas kiva tavata jälleen! Hänen kommenttinsa Sepestä oli hauska: älyttömän hyvä koira, joka oli käsittämättömän äänekäs. :D Jotenkin palaset alkaa pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen.

Ainiin..neitokainen piilotti illalla luutansa pitkään ja hartaasti. Ainakin kymmenen minuuttia koiruus ravasi ympäri kämppää piipaten huolestuneella äänellä ja sai luunsa vihdoin ja viimein jemmaan.
10 pisteen kysymys: löydätkö sinä sen kuvasta? :D


perjantai 19. lokakuuta 2012

Koirakieltä ja koulussa opittua

Ensinnäkin haluan esitellä koirasanaston, jonka JOKAINEN koiranomistaja pitäisi tuntea paremmin kun omat aluskalsarinsa:

Tämä koskee kaikkia kokomaailmannoutajia,maastonakkeja, vappuviuhkoja, mettäkoiria, ratakoiria,näyttelytähtiä, kisatykkejä, vetokoiria, laumanvartijoita  ja mamman puudeleita + lukuisia muita, jotka ei mahdu lueteltuihin alalajeihin. Koirakieli on universaali ja tämä mainio piirretty bostoninterrieri välittää loistavalla tavalla koirien peruskielenkäyttöä.:)

Jokaisen koiranomistajan velvollisuus on opetella nämä perusaakkoset. Maailmassa olisi niin paljon vähemmän väärinymmärrettyjä ja käytöshäiriöisiä koiraparkoja, jos jokainen koiranomistaja vaivautuisi alkeiskurssin verran opetella parhaimman kaverinsa kommunikointia.

Asiasta kukkaruukkuun:
Siirin kanssa oli ilo otsalamppuilla eilen illalla. Siiri löysi 3 metrin kepakon tai siis kaatunen näreen, sai sille megaraivareita ja juoksi tsiljoonaa kepakko suussa. Yhtäkkiä kuulu kauhea tuskanhuuto ja multa meinas sydän pysähtyä. Neitokainen vaan jatkoi riekkumistaan kiljumisen jälkeen. Kutsuin sen luo ja juoksin vähän karkuun. Siiri kepakon kanssa perässä. Otin alaleuan alta nätisti kiinni toisella kädellä ja toisella kupeesta ja juttelin nätisti ja rauhoitin sen siihen keppi suussa. Hetken kulutta se pudotti sen ihan itse. Silloin otin kaulapannasta kiinni ja laitoin hihnaan ja jatkettiin matkaa ilman keppiä ja se meni TOSI hyvin. :) Muutaman metrin päässä pysähdyin katsomaan, löytyykö pahempia vammoja, mutta päällisin puolin tuo oli ihan ok.
Ai että mä oon iloinen! Kentällä opittu rauhoituskonsti toimii myös IRL. Kun sain vammat tarkistettua, niin järkkäsin kunnon kekkereet koiralle! :)

Sen verran asiasta tietämättömille selvennys, että jos en olisi rauhoittanut koiraa, vaan ottanut siltä kepakon suoraan suusta tai komentamalla, seurauksena olisi ollut entistäkin taistelutahtoisempi ja kepin perään loikkivampi koira, jota olisi ollut pirun hankala tutkia. Nyt se sai tilanteen päässänsä vietyä loppuun, eikä hirveää hinkua kepin kimppuun enää ollut. Tässä siis karvahattuselitys, mutta saapi kelvata. :D
 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Saalisleikkejä

Olipa mukava tottistreeni eilen! Siirin kanssa tehtiin taas saalisleikkejä ja näköjään on siitä on ollut hyötyä, että ollaan riekuttu kotona ja lomalla. Sain positiivisia kommentteja siitä, että koiruus osaa rauhoittua motskari suussa, osaa kanavoida ja että meidän leikkiminen alkaa näyttää oikeaoppiselta!
Jepajee!
Hirveästi oppii muita seuraamalla. Tämän päivän TÄRKEÄT asiat ranskalaisilla viivoilla:

-esteiden yli hyppiminen ei saisi koskaan tapahtua saalilla eli palkkana ei koskaan pallo tai keppi tai motskari. Se on puhdas vietitön tottelevaisuusliike, jonka harjoittelu aloitetaan matalalta korkeudelta ja nostetaan pikkuhiljaa. Mulle uusi asia. Olisin opettanut pallolla ja olis menny mönkään..

-sivulle tulo: mene ensin itse sivulle, sano käsky ja palkkaa. Opeta siihen, että mamman koipi on maailman paras. Tarpeeksi kun hinkkaa oikeaoppisesti, voi alkaa seurauttamaan. Pikkuhiljaa... Itse olen seinää vierellä opettanut sivulle tuloa takaa kiertäen ja saanut aikaan melkein vinon koiran, kun seinää ei olekaan. Siis pakitetaan takaisin alkuun ja aloitetaan jalan vieressä istuskelua.

- Siirille pitää opettaa irroittaminen oikeaoppiseksi ensi viikkoon mennessä. Eli viereen, toinen käsi kupeelle, toinen leuan alle ja rauhoittavaa kehumista. Kun irroittaa, käsi pantaan, eikä pidä päästää koiraa patukalle. Pitää rauhallisesti ottaa patukka käteen ja jatkaa bileitä. Jos koiruus härkki patukkaa ennen aikojaan, pitää nipistää kupeesta. Teoriassa hyvin yksinkertaista, käytäntö ei niinkään. Tässä voi monta kohtaa mennä solmuun :D

-Noutoliike: ei sattumoisin listallani isolla kirjoitettuna... Eli puretaan suoritus pieniksi palikoiksi ja suoritetaan nurinniskoin...Ideana on se, että koira oppii että nouto-käsky tarkoittaa rauhallisesti istumista emännän edessä, kapula suussa ilman mäystämistä. Se kapulan varsinainen heitto ei ole kun pikku sivujuttu tässä liikkeessä.
Siinäpä nämä tärkeimmät väläykset asioista.

Sitä minä vaan hämmästelen, että miten ihmeessä nenästä alkaa aina valua tuplamäärä tavaraa juuri kun on kentällä?  Ja tietenkään ei ole mitään nenäliinoja käytössä.
Siinä kun roikkuu liinan päässä sateen piiskatessa, turpa täynnä räkää, polvillaan liejukossa voi ihan itse päässänsä miettiä, onko koiraurheilu juuri sinun lajisi...
Mun vastaus: ON! :D
Se ON sikakivaa!!!!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pitkä viikonloppu landella

Ihanaa! Otettiin siipan kanssa molemmat talvilomapäivä perjantaina ja lähettiin kimpsut ja kampsut pakattuna kohti keski-Suomea torstaina töitten jälkeen. Koiruus koisasi koko 5, 5 tuntia auton takapenkillä. Piippas se kerran Jyväskylän kohdalla ja meni uudestaan nukkumaan. Pysähdyttiin pari kertaa pissitauolle matkan aikana.
Perillä olikin sitten kivaa, pääsi heti kirmailemaan pihalle. Onneksi mökkiin on asennettu sen verran tehokkaat valonheittäjät pihavaloiksi, ettei koira kadonnut kokonaan pimeyteen.

Eka yö oli mielenkiintoinen, kun koiruus ei oikein löytänyt paikkaa itselleen vaikka on peti oli mukana. Yö meni edestakaisin ravatessa ja aina aika ajoin on kiva herättää emäntä uusilla mielenkiintoisilla tyyleillä.
Tassun paiskaaminen naamaan ja hiuksista veto on vanha juttu. Uusi PAAAALJON tehokkaampi konsti on heittäytyä mahallaan emännän päälle ja nuolla/kaluta nenää. Se saikin aika paljon liikettä ja mekkalaa aikaiseksi.
Seuraavana päivänä kävinkin paikallisessa Agri-Marketissa katsomassa sitä perkuleen koirahäkkiä. Heillä ei valitettavasti ollut kun yhtä kokoa ja se olisi Siirille ollut liian pieni. Sen verran laiskuus iski, etten viitsinyt lähteä ajamaan sataa kilometriä häkin perään, vaan päätin yrittää keksiä konstin saada kunnon barrikaadi aikaiseksi seuraavana yönä.
Mutta häkki tuolle hommataan vielä, se on selvä.

Seuraavana yönä ratkaistiin tuo nukkumahomma niin, että peti oli siipan puolella nurkassa ja eteen oli kasattu kunnon esterata tuoleista ja matkalaukuista. Siiri on oppivainen tyttö: sängyn alta pääsee kätevästi ryömimällä. :D Tämä tapahtui kyllä vasta aamulla, kun temppurataa ei purettu riittävän nopeasti. Yö meni muuten aivan rauhallisesti.

Perjantaina vanhempani lähtivät aikaisin aamusta hautajaisiin Pohjanmaalle. Siippa lähti naapurin miesten kanssa aikaisin aamusta metsästämään. Minä pistin Siirille neonkeltaisen huomioliivin päälle päiväksi, ettei vaan käy mitään vahinkoa...Ei sillä, ettenkö luota ukkojen lajimääritystaitoihin..Ihan varmuuden vuoksi vain :D

Vettä tuli taivaalta aikaslailla tuutin täydeltä ja pihanurtsi oli löllömärkää. Kaikki ympäröivät pellot oli kynnetty savisiksi liejukoiksi, joten jäljentekemisestä ei tullut mitään. Tai varmaan olisi tullut, itse vaan olen niin urpo tuon jäljestyksen kanssa, että päättelin olosuhteiden olevan liian vaikeita tuolle sintille kun taukoa on ollut niin pitkälti. Joten me sitten treenailtiin tottista pihalla.

Kyllä se vaan on niin, ettei tuolla kannata opetteluvaiheessa nostaa viettiä pätkääkään pallolla tai millään muullakaan. Viisainta on edetä pelkällä ruokapalkalla. Kierrokset nousee nanosekunnissa sille tasolle, että kaikki menee hyppimiseksi ja täydeksi lööperiksi. Kävin siis kiltisti hakemassa makupaloja. Tehtiin sivulletuloja, seuraamista tutituksessa, pysähdyksiä, istumisia ja maahanmenoa.
Erityisesti kiinnitin huomiota istumiseen. Persauksen pitää todella olla ihan maassa asti, ennenkuin palkka tulee. Muuten se tekee kyllä tosi nopeasti, vauhtia on niin että heikompia hirvittää.
Välillä tuntuu, että käsissä on formula-auto ja itse on tottunut ajamaan pappa-Tunturilla :D
Kyllä sitä NIIN toivoo jeesausta tuon kanssa, en vaan itsekseni saa kun sähellystä aikaiseksi :D

Lauantaina lähdin äiteen kanssa shoppailemaan ja ukot lähti metsästämään. Saaliksi miehet sai ohiammuttuja sorsia ja jäniksenjälkiä, mutta raitis ulkoilma metsässä taisi ukoille olla se kaikkein tärkein juttu. Ja tietty makkaranpaisto ja nokipannukahvit. :D

Äidin kanssa saatiin paljon paremmat saaliit ja lompakkokin tyhjeni ihan mukavasti. Maailma on NIIN täynnä kaikkea tarpeellista tavaraa, jota ilman ei vaan voi olla :D Siirikin sai elämänsä ensimmäisen vinkulelun ulkoleikkejä varten. Jestas, että koira voi mennä sekaisin! Aina kun lelua puraisi, se piippasi, Siiri sai haukkuhepulin ja heitti sen niin pitkälle kun pippuri kasvoi. Sitten taas hampaat kiinni, raivari ja poisnakkaisu. Sitähän se jaksoi ulkona nakkella pari tuntia.

Otettiin äiteen kanssa Siiri shoppailun ajaksi autoon mukaan, en edes uskaltanut ajatella miten neitokainen olisi uudellenkalustanut mökkiä. Siellä se taas nukuskeli takapenkillä ihan tyytyväisenä puoli päivää.
Iltasella tuli sukulaisia saunomaan ja ihmetys oli kova, kuinka IIHANA Siiri on! Ja kuinka viisas ja kekseliäs ja kaunis jne... :D Ottaen huomioon, että kehut tuli ihmiseltä, joka on pelännyt sakemanneja ihan kuollakseen koko ikänsä, pitäisin tuota lausuntoa varsin painavana.
Siirihän näytti sata ja yksi tapaa pelata tossupalloa ja muutenkin kaikki hienot temput mitä se osaa. Ja oli kiltti kun enkeli.

Sunnuntaina ennen lähtöä Siiri jeesas isää ja äitiä puutarhanhoidossa. Isä oli leikannut tapansa mukaan mustaseljan juurta myöten poikki ja äiti haravoi pihaa. Siiri piti sitten kunniatehtävänään kiikuttaa joka ikisen katkaistun seljanoksan eri puolille tonttia:


Mitenhän tuolle sintille saisi opetettua käskyn: "pinoa!!!"




torstai 4. lokakuuta 2012

Siiri yksin kotona

Kyllä alkaa pikkuhiljaa oikeasti raivostuttamaan tuo kantapää! Pahimmillaan sitä on täysin jalaton! Onneksi fysioterapeutti teippasi jalan kunnon pakettiin ja onneksi mulla on yhdet syömättömät kopio-crocsit. Näillä eväillä on päässyt aika pitkälle.. On ainakin pystynyt töissä käymään...

Neitokaisen lenkitykset on olleet aika surullisen lyhkäiset ja sehän on tarkoittanut että virtaa kerääntyy kohtuullisen paljon....

Siippa lähti eilen aamulla klo 4.20 Varsovaan ja luojan kiitos tulee tänään kotiin! Yleensähän hän tekee etätöitä kotona ja käy satunnaisesti asiakaspalavereissa, joten koiruus joutuu suht harvoin olemaan täyttä päivää yksin.

Fiilikset oli tällaiset kun kotiudun töistä:

Kun näky oli tällainen:

Hetken aikaa pällistelin kaaosta ja hengittelin syvään ja eikun siivoushommiin.... :P

Pyysin rakasta Ramonaa paineenpurkaustalkoisiin ja tehtiin treffit kaupunginpuistoon. Neitokaiset juoksivat aivan täysiä tunnin verran, painivat ja melskasivat sydämen kyllyydestä ja kyykähtivät lopulta kaikkensa antaneena nurmikentälle. Siiri oli niin väsynyt, että tuskin jaksoi autoon hypätä.

Annoin seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä Siirille tuoreen niskaluun kaluttavaksi ja onton namipallon, jota pyörittämällä tipahtaa herkku ja se oli ihan onnesta soikeana. Ei osannut edes valita kumpi oli kivempi juttu :D  Menin tyytyväisenä töihin ja ajattelin että koiruuden päivä menee nukkuessa.
Kun tulin kotiin, oli näky tällainen:

Siis vielä se jaksoi paiskia tuota sohvaa! Menee yli mun ymmärryksen!

Onneksi Ramona oli taas valmiina leikkiseuraksi ja mentiin Oittaalle Bodom-järven rannalle. Siellä aukeni onni ja autuus: Ramona ja vettä silmänkantamattomiin! Siiri ei osannut päättää, onko kivointa yrittää juoda lätäkkö tyhjäksi, jyrätä Ramona veden alle, läiskiä ja polskia niin paljon kun sielu sietää vai kaikkea yhtä aikaa... Kauhea dilemma...!
Tuloksena oli enivei täysin rättipoikkipuhki oleva koira, joka heti kotiin palattua halusi leikkiä tossupalloa. :D

Olin julmuri ja iltaruokaa ei ole tippunut. Ainoastaan ruiskullinen parafiiniöljyä. Epäilen, että sillä on sisuskalut täynnä vaahtomuovia ja sohvanmujetta. Saa luvan paskoa ne pois ennen oikeaa ruokaa..
Tuo sohvanräpyskä lähtee välittömästi Ämmänsuolle kun saadaan paku tai peräkärry lainaksi.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Extreme-koiranpissitystä

Voi jeskamandeeraa...!!!!  Ei voi muuta sanoa. Lähdin Siirin kanssa köpöttelemään vielä iltalenkkiä koipi teipattuna. (Plantaarifaskiitti + tulehtunut luupiikki vasemmassa jalassa).
Perinteiseen tapaan minulla oli otsalamppu ja Siirillä keltainen huomioliivi ja olin tavoistani poiketen myös laittanut sellaisen "Chrysler"-merkkisen huomioliivin päälle.
Käppäiltiin aivan rauhassa kuntopolkua pitkin aivan pilkkopimeässä. Yhtäkkiä olin jossakin valokiilassani näkevinäni ihmisen hahmon. Otin tietysti kiiruusti koiruuden kiinni ja mitä kohtasinkaan: tolleriuros Akun, jolle Siiri jo kertaalleen muutama aika sitten sai megaisot siepit ja Akua kuskaavan nuoren miehen.
Nuorimies käveli Akun kanssa säkkipimeässä! Hänellä oli korvakuulokkeet korvissa ja ihan elämäänsä tyytyväisen oloinen hän oli, mutta SÄKKIPIMEÄSSÄ!!!! Täytyy luottaa koiraansa ihan 100%, jos sen varassa kuljeskelee.
Siiri räyhähti muutaman kerran ja itsekin olin IHAN puulla päähän lyötynä: miten ihminen pärjää klo 22 ilman MITÄÄN valonlähdettä keskellä metsää? Nyt on kuitenkin jo lokakuu. Huvikseni sammutin otsalampun päästä hetken kuluttua, eikä ympärille nähnyt mitään. Ei vaikka hetkisen aikaa totutteli.
Tuota mä kutsuisin jo extreme-lenkittämiseksi.