Hirveän ähellyksen ja sähellyksen jälkeen auto oli paketissa, mutta hoksasin etten saa koiraa ulos sieltä ja että ikkunat pitäisi laskea alas..... Lisää ähellystä ja sähellystä....
Pääsin viimein kentänreunalle ja sieltä ilmoitettiin ystävällisesti ja jalosti, että yhdessä Transportterissa on ylimääräinen häkki ja että Siiri pääsee sinne, jos haluaa.
Mä olin niin iloinen! Tottakai otin tarjouksen vastaan!
Purin peittohässäkän ja sain kun sainkin koiran pois sieltä naarmuttamatta siipan kotteroa.
Kävin purujen välissä katsomassa, kuinka juoksuisen neitokaisen elo sujui kahden herrasmiehen kanssa. Ihan hyvin muuten, mutta kun lähestyin autoa alkoi kuulumaan paniikin- ja kivunsekainen huuto. Syöksyin Siirin häkkiin ja totesin, että neitokainen oli hyppinyt päin häkin seinämää ja jäänyt roikkumaan jumiin yhden varpaan anturan varaan aika korkealle. Otin Siirin puoliksi syliin, nostin ja irroitin kovaonnisen anturan häkinseinästä. Välitömästi kun laskin otuksen lattialle se sai kauheat raivarit viereisille häkkikavereille. Jotenkin se oli sitä mieltä, että se oli totaalisesti näiden herrasmiesten syy, että häntä sattui....Aika universaalia toimintaa... :) Varpaat oli kuitenkin onneksi kaikki kunnossa.
Purut pidettiin pöydällä ja ne meni ihan hyvin, Siiri lopetti puolelta toiselle seilaamisen. Mälväsi jonkin verran hihaa, mutta se johtui luultavasti ihan vaan oudosta pöydästä.
Vein koiran omaan autoon ja oltiin jo lähdössä pois kun vastakkaiseen suuntaan ajava molari huitoi pysähtymään. No mulla oli perskutarallaa jäänyt yksi mustekala kiinni toisen eturenkaan vanteeseen. Siellä se iloisesti pyöriskeli ja läpsytteli pyörän pyörimisen tahdissa. Eikä hävettänyt yhtäään... Taas jälleen kerran.... :P
