Rukkaset

Eilen oli niin toiminnan täyteinen päivä, että raasu kuvittelin Siirin olevan rättipoikkiväsynyt ja nukkuvan pitkään.
Ehei!
Siiri heräsi pirteänä ekan kerran klo 4 aamulla pissalle ja toisen kerran klo 5.15. Sitten hän alkoi kaluamaan luuta kopassaan.
SLURPS! MAISKIS! Rousk, rousk rousk, klunks, SLURPS! Täysin hiljaisessa kämpässä aamuyöllä tuollaiset äänet ei ainakaan lisää unentuloa. Kun vihdoinkin olin vaipumassa höyhensaarille, siippa tarraa käsivarteen ja sanoo: "nyt se oksentaa..HERÄÄ!!!"  Niinpä niin.... Oksu tuli. Huokaus...Ei auttanut muuta kun alkaa siivoamaan jälkiä..  :P Päätin sitten nousta ylös kahvinkeittoon. Kello oli 6.

Siiri oli ihan pirteä ja päätti teurastaa varpaani ja käteni, kun ne kerran niin lystikkäästi roikkuivat vartalon sivuilla. Ärähdin ja murahdin ja sain viisastelevan kommentin sohvan pohjalta: "etkös ihan itse halunnut ottaa pennun".... ARRGH!!!! PRKLE!!! Hetken aikaa halusin tehdä sekä karvakasasta että isännästä rukkaset!

Illalla käytiin porukalla käppäilemässä ulkona metsässä ja siippa yritti kuvata tuota mustaa salamaa. Noin kolmestasadasta kuvasta oli kaksi onnistunut :)
Siiri tuli oikein iloisesti aina kutsusta luokse ja meni kolmasti pyynnöstä maahaan. Jipii...!! :)

Illalla annoin sille luun. Jonkin ajan kuluttua menin ottamaan sitä pois ja Siiri murahti mulle. Otin luun pois ja annoin takas aika hemmetin monta kertaa ja jossakin vaiheessa teeskentelin syöväni sitä ihan itse :D Meni kaaliin: mammalle EI murista. PISTE!

Pentumelskettä ja vierailevia tähtösiä

 Siirillä oli tänään kivaa! :D Päivällä käytiin morjestamassa tuttuja pentuja Malminkartanon täyttömäellä. Koiruus jaksoi tunnin verran melskata ja painia ja sitten tuli kotiinlähdön aika.

 

Iltapäivänä tuli Lettu-ketun poppoo kylään ja siinä oli lisää ihmettelemistä:D Ensin hieman varovaisia  nuuskaisuja, mutta sitten tyttäret oli parhaita kaveruksia. Siiri olisi varmaan lähtenyt mielellään  porukan mukaan kotiin, sen verran hyvin viihtyi Marjon harjattavana :D Marjo olikin kehittänyt ihan oman tekniikan: antaa ison kepin järsittäväksi selällään maaten niin harjaus sujuu luonnostaan. Nyt neitokainen on niin väsynyt, ettei oikein jaksa kynnyksen yli hypätä :D

Illalla sitten vielä mielipuuhassaan:

Korvaraasut ei vielä tiedä, pitääkö olla pystyssä vai lurpallaan ja ilmeestä näkyy, että NYT väsyttää :D

Siirin sisustusvinkit

Jos sinulla on tylsä muovimatto lattialla, saat siihen iloisen värityksen ja rouhean tekstuurin silppuamalla hesareita 2 sentin suikaleiksi paksuksi matoksi lattialle.
Stailaus yhden naisen menevään yksiöön järjestyy helposti: heittää kopan katolleen, riipii sisuskalut ulos ja järsii niitä  ja sen jälkeen tekee jäämistön päälle kunnon tortillat ja varovaiset pissat :D

Siiri rentoutui sisustamisen jälkeen juoksemalla vapaasti tennispallon perässä ja roikkumalla mamman lahkeessa. Ja kädessä. Ja nilkassa.
Sen verran uutta maailmassa, että kun juoksee vapaana, kannattaa seurata  missä mamma on. Eli mamma vaihtoi vapaana ollessaan välittömästi suuntaa, kun korvat hävisi :)

Kotonahengailua

Tässä on parin päivän ajan ollut ihan pelkästään kotinurkissa pyörimistä. Ollaan joka päivä kuitenkin kävelleet  pikkuisen pitemmälle kun edellisenä päivänä ja harrastettu tennispalloleikkejä vapaana ulkona.
Siiri on oppinut ainakin kaksi sanaa: pallo ja luu. "Etsi pallo" antaa 75 %:n todennäköisyyden pallon löytymiselle. Joskus menee vähän huti: löytyy keppi, puunlehti, käytetty nenäliina (yöks) tai käpy. Tai suullinen lunta niistä harvoista paikoista, jossa sitä vielä on.
Luita neitokainen rakastaa, joten sisätilassa ihan mikä tahansa "etsi x" antaa vastaukseksi luun :D

Siirin luonteenpiirteet alkaa pikkuhiljaa paljastua. Tytteli on pikkuisen totinen torvensoittaja, mikä on ihan hyvä asia. Sepe-vainaa hössötti ihan kaikessa ja sen piti olla ihan sintistä asti joka paikassa mukana ja osallistua ihan kaikkeen. Se pörhelsi suuna päänä ihan mihin vaan ja piippas taukoamatta. Autossa mekkala oli infernaalinen. Vieraille ihmisille Sepeteus oli pentuna yliystävällinen.
Siiri on huomattavasti harkitsevaisempi, hiljaisempi, varauksellisempi ja viihtyy aika pitkälle omissa oloissaan, jos ottaa huomioon että se on niin pieni vielä. Vieraat ihmiset Siiri kyllä hyväksyy hetken fundeerailun jälkeen.  Toisaalta taas se on valmiina toimintaan heti kun sitä pyytää ja kierroksia löytyy.  Siiri on Sepeä jästipäisempi, eikä anna ihan heti periksi. Ja sille on pitänyt olla oikeasti tosi jämy alusta lähtien.
Sepe pääsi kasvamaan vähän niinkuin pellossa, en vaan ymmärtänyt kuinka tärkeää on tehdä asiat selviksi alusta lähtien.
Siiri on "vanha sielu" eli vaikea välillä muistaa, että se on oikeasti tosi vauva vielä.

Jotenkin se muistuttaa tosi paljon isäänsä, joka ei pienistä eikä oikeastaan suurista tai yleensäkään mistään asiasta hetkahda millään lailla.

Mutta on se ihana! <3

Julkaisukelponen kuva vihdoinkin!

Tässä hän nyt on. Saatiin neitokainen istumaan sekunnin verran ja valokin osui kohdalleen! :) Huomio järjettömän isoon käpäliin ja romuluiseen olemukseen :D
Siirillä oli taas pitkä päivä yksin kotona ja siitä selvittiin sanomalehtien repimisbileillä. Niistä ei ollut paljoakaan jäljellä :D  Parit pisut oli lirahtanut sekaan, mutta se nyt on aivan ymmärrettävää.

Illalla käytiin käppäilemässä parissakin uudessa paikassa, tutustuttiin järjettömän isoon kokomaailman pystykorva Bonoon, juostiin metsässä vapaana ja leikittiin tennispallolla, kunnes Siiri kyllästyi ja iski hampaansa mun kenkään. Siihenpä se leikki loppui :D

Kotona väsymyksestä horjuva neito joutui vielä kynsienleikkuun uhriksi ja turkki harjattiin. Virallista harjaa ei ole olemassa, mutta vanha saunan selänpesuharja ajoi saman asian :P Sitten runsaasti raksuja palkaksi ja kaikki oli valtakunnassa hyvin :D

Naurua ja kevät saapumista

Tänään oli pökerryttävän lämmin ja kaunis päivä ja lähdettiinkin koko poppoo sunnuntaiajelulle Lohjalle. Siiri makoili täysin rauhallisen kopassaan koko matkan ajan, eikä piipitellyt yhtään. Kotiin tultaessa poikettiin pienelle metsälenkille ja koiruus sai juosta vapaana sielunsa syövereistä.
Ja PLING!
Siiri juoksi ja nauroi!!! Tähän asti se on touhottanut täysin tuppisuuna, mutta nyt sillä oli koko hammasrivistö paljastettuna poskihampaita myöten ja roikotti kieltään pihalla! Ja ihan kun se olisi ollut siitä niin ilostunut, että antoi tuulen liehutella kieltä oikein kunnolla, korvat läpätten ja juurakoihin kompastellen!!! :D  <3 Maailman riemukkain näky!

Seuraamista harjoiteltiin kotona tutittamalla raksupalasta ja hää ikään kun muka pääsi juonen päästä kiinni. Maahanmenosta ei ole vielä mitään tietoa. Kaikenmaailman akrobaattiliikkeet tulee kyllä senkin edestä:D

Illalla piti kokeilla kaikkea kiellettyä ainakin yhden kerran. Pitihän se tarkistaa, että onko ne siipan lenkkarit ihan varmasti pannassa vai oliko edellinen kielto vahinko.
Naudan niskaluuvinkistä pitäisi M:lle antaa Nobelin palkinto! 80% käsien ja jalkojen jyrsimisestä on vaihtunut luun kaluamiseen. Laastarin kulutus on vähentyny radikaalisti. Senkin säästyneen rahan voi laittaa johonkin järkeväämpään :D Voi ostaa vaikka asunnon.

Pentumelskettä

Haa!!! Sain huijattua aamulla itselleni unta puoli yhteentoista asti! Jipii!! Mun suunnitelma toimi! Olo oli kun uudestisyntyneellä! :D
Sitten tulikin vähän kiirus. Klo 11 alkoi Malminkartanon täyttömäellä pentutreffit. Osallistujina oli 8-12 vko täyttäneet koiruudet ja tarkoituksena oli ihan mellastaa keskenään.
Päästin Siirin kanssa paikan päälle vähän myöhässä, mutta eipä se mitään. Sintti ehti puolisen tuntia remeltää muiden pentujen mukana. Mukana oli kaiken näköistä karvapalloa ja tosi hyvä, että tällainen järkättii! Eipä mene tassu suuhun vanhempana kun tulee oudon näköistä kollegaa vastaan kadulla :) Siiri leikki tosi nätisti, eikä ollut kenenkään niskavilloissa kiinni. Siitä pointsit. Mulla oli omat epäilykseni... :)
Seuraavat tärskyt on viikon päästä ja mennään uudelleen. Sen verran kivaa näytti olevan! Yritän kovasti sosiaalistaa tuota piskiä niin paljon kun mahdollista, jotta tuleva elämä olisi helpompaa.

Kukkapenkin kaivuuhommat jatkui tänään heti kun silmä vältti ja niskaluu oli maailman parasta järsimistä. Mamma ei saanut yhtään ainutta hammasosumaa ja nurkassa nukkuu tosi väsynyt koiruus.
Eli aika hyvä päivä.

Puutarhurointia ja neuvotteluja

Tänään Siiri hoksasi sisäisen puutarhurinsa. Vettä satoi koko päivän ja kaikki paikat oli lätimärkinä. Paitsi yksi kohta.
Kukkapenkin nurkka.
Siellä mullan ja turpeen sekoitus oli ihanan pöllyävää ja pitkälle lentävää! Sotku tarttui erinomaisen hyvin märkään koiraan! :) On oikeastaan aika ihastuttavaa seurata 5.2 kiloisen sintin määrätietoista kaivuutyötä. Voin vaikka vannoa, että multa rapisi kattoräystäisiin asti! Koiruus paineli kun paineilmapora maan ytimeen, kunnes siippa ehti karjasta sille ei.

Puremisneuvotteluita jatkettiin illalla ja taisi käsivarteen ilmestyä muutama osuma lisää. Toisaalta pikkuhiljaa tuntuu siltä, että Siiri saattais jopa puremisen suhteen rauhoittua? Ehkä? Toivottavasti? Mä en kestä enää YHTÄÄN naskalihampaiden neulanpistoa käsiin. 
Jos mä haluaisin pistoja, olisin ollut jo aikapäivää sitten narkkari. Paitsi siihenkään ei voi ruveta, koska olen metadoniallergikko,  joka tarkoittaa että olen ristiallerginen heroiinille ja luultavasti saisin heposta anafylaktisen shokin. Eli sekin lupaava ura tyssäisi aika alkumetreille.

Huomenna on lauantai. Siis viikonloppu. Mä olen kuolemanväsynyt aikaisista aamuherätyksistä ja keskenyön pissareissuista. Meinasin nukahtaa päätteen ääreen tänään töissä.
Päätin huijata sinttiä huomenaamulla, että menen muka töihin mutta oikeasti livahdan takas sänkyyn nukkumaan. Aamuvessan ja syönnin jälkeen pistän sen omaan huoneeseensa, pistän radion päälle, tungen sinne mukaan yhden härän niskaluun, vedän oven kiinni ja pyyhällän nanosekunnissa takaisin omaan sänkyyn korvatulpat korvissa. AAHHHH! Hekumallinen ajatus!!!!!!!

Ihmeellisiä uusia asioita

Eilen illalla Koiranen tajusi alkaa käyttämään korvia eri suuntaan. Tähän asti ne oli suuntautuneena itsepintaisesti eteenpäin. Siksi varmaan oli aikaisemmin vaikeaa päivystää oikean oven edessä.. :) Mamma oli kylppärissä, mutta vaaniminen suoritettiin makkarin oven edessä :)
Toinen merkittävä merkkipaalu saavutettiin tänään: Siiri löysi sisäisen rähisijänsä. Kielsin siltä jotain ja se alkoi komentamaan minua kimeällä väyh-väyh-väy-haukulla. Sillä seurauksella, että itse säikähti ihan perskeleesti :D Ja sitten oltiin kauan aikaa hiljaa... ;D

Hain siipan lentokentältä ja neito oli onnessaan! Hetken päästä alkoi sikailu: siipan sana on laki ja mua voi pureskella kun vanhaa aamutossua. Asiasta käytiin aika tiukkasävyisiä neuvotteluja pariinkin otteeseen ja nyt me sitten ollaa kavereita jälleen.
Tuolla kakaralla on vaan niin eri otteet verrattuna ihan mihin muuhun tahansa pentuun verrattuna. On vähän emännän luonteen vastaista olla NIIN jestaksen jämynä tuolle sittiäiselle.
Pitää huomenna tilata aika jäykkäkouristusrokotteelle. Sen verran on käsivarret tikattu. Mutta itsepähän tätä lystiä halusin... :)

Täytyy sanoa, että mustan, vilkkaan koiran kuvaaminen on maailman vaikeinta. Ei vaan tahdo onnistua....

No elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Siirin kanssa piti olla rauhallinen kotipäivä, mutta aina se ei mee niinkuin Strömsössä.

Ensinnäkin naapurin Kalevi-niminen bokseri miltei jyräsi Siirin liiskaksi innostuksissaan kun oltiin takapihalla käppäilemässä. Siiri sai kauhuhalvauksen ja huusi niin paljon kun sydämestä lähti! Täytyy sanoa, että emäntäkin meinas pyörtyä kauhusta. Mun silmissä elukka oli ainakin 75 kiloa, se oli vapaa ja se oli meitin 4 kilon kimpussa. Ja mitään et asialle voinut tehdä. Siiri oli hihnassa ja tää megajötkäle vapaana!
Oli harvinaisen kädetön olo.
Onneksi ei mitään sen kummempia kauhujuttuja ei jäänyt Siirin päähän luojan kiitos. Illalla mentiin samaan paikkaan, eikä Siiri ollut moksiskaan. Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ollut ihan sitä mitä ajattelin muiden koirien ensikohtaamiseksi. Pakko kuiteski sanoa lopuksi KERPELE!!!!!!! Kalevin omistajat on nähny pennun moneen kertaan..MIKSI EI SAATANATTOS voi sitä möhkälettä pitää hihnassa?  Kysyy vieno ääni Espoosta....

Toinen tosi ikävä ja epäreilu juttu tapahtui myös. Sain tietää pysähdyttävän asian, joka päättyi surunvalittelukukkasten ostamiseksi. Lähdettiin Siirin kanssa niitä viemään.
Iso halaus vielä kerran! Joskus tämä elämän epäreiluus ottaa niin päähän!!!!

Kai Siirillä oli vähän ikävä siippa, koska menee  aina jyrsimään luuta siipan läppärilaukun päälle...
Nyt neito nukkuu pää mun tohvelissa, eikä edes pommiräjähdys saa sitä hereille :)

P.S
Näköjään oli vaan voimienkeräysnokkaunet. Nyt Siiri tappaa mun aamutohvelia :D

Isäntä Englannissa ja emäntä+Siiri ekaa kertaa kyläilemässä

Isäntä lähti Englantiin ja me lähdimme Siirin kanssa ekaa kertaa kyläilemään. Velipoika ja vaimo tarjosivat ihanan sapuskan ja saunan vielä päälle! Oli TOSI luksusta! Miksei meillä ole noin hyvää palvelua? :)
Siiri nuuskutti ensin huushollin läpikotaisin ja makoili lattialla mun vierellä aavistuksen varautuneena. Meni veljen ja vaimon luokse kyllä, silloin kun oli nami kädessä.
Käytiin välillä kessulla eri kombinaatioissa, eikä Siiri ollut moksiskaan eli jäi nätisti kulloisenkin ihmisen kanssa ihmettelemään. Välillä neito veti rehellisesti unta palloon
Jossain vaiheessa huomasin, että oli kessut loppu. Oli siis sisäinen pakko käydä Jumbosta hakemaan lisää. Siiri siis jäi "hoitoon" ekan kerran elämänsä aikana.
Keikka sujui hyvin: olin poissa 15 minuuttia ja sillä aikaa kakara ehti saamaan iltahepulin :) Eikä kaivannut perään pätkääkään. Pitäiskös tässä olla loukkantunut.. :)

Kotona meno vaan piristyi lähes maanisuuteen asti: jouduin kaksi kertaa viemään Siirin koppaan sohvanpureskelun takia. Kolmannella kerralla jo kielto tehosi :) Uusia asioita on tullu hyökyaaltona, ehkä pitäisi rauhoittaa tahtia. Huomenna mennään vaan rauhaisalle metsälenkille... Pitäähän koiran saada olla koira. Varsinkin pentuna.

Iltahepuli ja lisää kauppakeskuksia

Jumps..tömps..PAM..RÄMPS..viuuhhhhhh....Musta salama sinkoilee flipperipallon lailla ympäri huushollia. Milloin suussa on sukka, sanomalehti tai aamutossu. Hampaat on PAKKO saada iskettyä JOHONKIN!!! HAAA! Vessapaperirulla! Sen saa silpuksi niks naks! H-E-P-U-L-I!!!! :D
Ja sitten luojan kiitos loppuu patterit..... *pitkä ja syvä huokaus*....... :)
Virran määrä kasvaa päivä päivältä ja tänään tippui korvista jonkinsortin korvatulpat. Yhtäkkiä maailma on täynnä ÄÄNIÄ. Linnut karjuu puissa ja naapurin perhoskoiran haukku kuullostaa dobermannilta. Kaikkea pitää kuunnella hartaudella ja epäluuloisesti.
Kainalokoira pääsi lattiatasolle Jumbossa, kun käytiin vaihtamassa siipalle rahaa reissua varten.
Siiri käveli häntä suorana pitkin liukasta lattiaa ja oli tosi reipas. Halusi jopa piipahtaa Glitter-liikkeeseen, mutta julmurina en päästäny. Kostoksi teki pissat Unikulman eteen :D Kaivoin sitten tyynen rauhallisesti käsilaukusta vessapaperirullan ja pyyhin pisut pois ja jatkettiin matkaa.
Pari kertaa Siiri iski takaliston lattiaan ja katseli ympärillensä, mutta lähti iloisesti matkaan kun pyysin. Tosi rohkea vekara!
Ihmiset varmaan pitivät minua sydämettömänä julmurina kun toin noin pienen pennun tuollaiseen paikkaan, mutta nuorena on vitsa väännettävä! :)

Eka mörkökausi

Ai jestas, että teki aamulla mieli tehdä tuosta kakarasta rukkaset! Herätys klo 7 (sunnuntai), ulos ja sapuska naamariin. Sitten oltiin pirteitä ja iskettiin hampaat mamman kyynärvarteen. Oikeen kunnolla. Seurauksena oikein saaterinmoinen reikä ja oikeen saaterinmoinen huuto. Tuli vissiin hetkeksi selväksi, ettei noin tehdä.
Kostoksi yhteiskunnalle laitoin Siirin lelut+ Siirin romuhuoneeseen (missä muutenkin viettää päivät kun ei olla kotona)  ja menin sohvalle nukkumaan. Ah Autuutta!!!! Koisasin aamukymmeneen toinen korva hereillä kuuntelemassa, mitä tapahtuu. Muutama pikku piippaus kuului, mutta ei juuri muuta.
Mutta ihana nukkua ja ilman hampaanjälkiä! Mä olen siihen pureskeluun NIIIIN kyllästynyt!

Muuten käytiin käppäilemässä ainakin kolmessa eri metsäpaikassa ja autoiltiin väillä. Ekaksi mentiin Tuusulan metsäntutkimuskeskuksen lenkille, mutta se oli niin miinotettu koiranpaskalla, että totesin riskin olevan liian iso. Siirillä ei kuiteskaan ole vielä rokotuksia.
Tänään lärpsähti toinenkin korva lurpalle ja huomasin että etutassut alkaa kasvamaan kokoa. Kohta se näyttää aasille :)
Siippa vei iltapäivällä neitokaisen lenkille ja se oli yhtäkkiä keksinyt alkaa pelkäämään autoja. Mä en sitä uskonut, mutta kyllä. Maailma on yhtäkkiä kauhean paljon pelottavampi paikka. Eka mörkökausi alkoi siis nyt.
Yritettiin opetella maahanmenoa :D Tuloksena kyljelleenmenoläpsäys, joka kaipaa pientä hienosäätöä :D

Suuri maailma

Nyt makaa koipien juuressa hyvin, hyvin väsynyt sudenpentu... Aamulla käytiin pällistelemässä Sellon ihmeellisiä värivaloja. Siiri matkusti sylissä Paris Hilton-tyyliin kun kävelin kakkoskerroksen läpi ja katselin näyteikkunoita. Sitten mentiin Cittarin eteen odottelemaan siippaa kaupasta.
Siiri istua nökötti ja katsoi.  Ihan niinkuin isänsä Cäsar, joka joka katseellaan vaientaa koirat ja tontille tulevat vieraat tyypit :D

Viereen istuutui  hyvin elegantti, tyylikkäästi pukeutunut, sivistyneen oloinen, taatusti yli 90-vuotias leidi rollaattorin kanssa, jolla oli hyvin kultivoitunut ja vahva kanta Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Korvia kuumottaa vieläkin... :D Miesvainaa oli ollut rintamalla ja leidillä  oli oikeus mielipiteisiinsä, mutta enpä kehtaa alkaa toistamaan rouvan sanomisia :)

Ohi meni vilisemällä aikuisia, lapsia, kävelykeppejä, lastenvaunuja, isoja ja pieniä ja kummallisen näköisiä ihmisiä. Siiripä ei ollut moksiskaan. Kun ihmisiä tuli tervehtimään, se nuuskas varovasti ja antoi vähän rapsuttaa.

Istuttiin siinä sellainen parikymmentä minuuttia. Pissit se teki penkin alle, eipä paljon muuta.
Kotiin päästyään Siiri pääsi suihkuun ja siitäkö se riemu repesi :) Palkaksi sai kasan nappuloita. Se taisi viedä pahimman järkytyksen. Siirin kauhuaamu ei ollut vielä täysin ohi: kaivelin esiin imurin ja totesin, että osaa se koira haukkua. Haukahti tasan kaksi kertaa ja hiljeni sitten. Imuria pälyiltiin äärimmäisen epäluuloisesti ja hiippailtiin perässä. Vielä kun siippa kantoi kotiin uuden murisevan ja pöhisevän kahvinkeittimen, alkoi uusia kokemuksia olla ihan läjäpäin.
Nyt se sitten alkoi koiraparan maailmankuvan laajentaminen oikein tosissaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllä tytöllä on hermot kohdallaan!
Siiri painoi eilen jo 4 kiloa eli hyvin kasvaa.

Tai blogin nimeksi pitäisi laittaa Siiri Saksihammas Sapelihammastiikeri...

Meidät molemmat on reijitetty. Koko kämppä on reijitetty. Jokaista metallista tuolinjalkaa on kaluttu..
Mutta toisaalta Siiri oppi kahden koppaan joutumisen jälkeen avaamaan kopan vetskarin ja 3 pallonheiton jälkeen istu-käskyn :) Ja riitävän suureella äänellä tuotettu Ä-Ä , lopettaa sen hetkisen toiminnan, ainakin hetkeksi. Tuo sintti on niin fiksu, että pelottaa... :D

Blogin nimi pitäisi muuttaa Siirin Sisustusblogiksi

Siiri on täysin kotiutunut. Sitä ei enää YHTÄÄN väsytä ja päiväunet on tänään jääneet vähäisiksi. Hammasta on on saanut vuoronperään keittiötuolien jalat, verhot, lakana, käsivarret ja ennenkaikkea pyjamahousujen lahkeet:)
Pallonkin ylimaallisen ihanuuden neiti hoksasi tänään. Aiemmin se ei oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, mutta tänään Siiri tajusi. Huolellinen vaaniminen, kimppuun hyökkäys, hurja tapporavistelu ja irtipäästö. Ja tätä jatkuu kunnes pallo on sohvan alla tai minkä tahansa alla. Saman kohtalon koki emännän aamutohveli.

Käytiin pienellä metsäkävelyllä vapaana autoilun jälkeen ja Siiri tykkäs kovasti juosta mun ja siipan väliä. On se paimenkoirakin.
Tänään matkusti kuljetuskopassa jo jotakuinkin elämäänsä tyytyväisenä. Pari piippausta, pistin käden koppaan ja koiranen painui maate nukkumaan.

Veden ylenpalttinen litkutus sai tänään selityksen: sen kanssa on vaan kiva läträtä. Molemmat etutassut lautaselle ja toisen heiluttaminen juomisen tahtiin, niin että vesi lentää pitkälle. Se vaan on vastustamattoman kivaa!!

Kasvattaja antoi ohjeeksi, että Siiri pitäisi madottaa tällä viikolla, pitäisi vähän rajoittaa vedensaantia ja lisäämään sapuskan määrää vähäsen. Siiri painoi tänään ruhtinaalliset 3,3 kiloa. Sapuskana olen antanut Barcaa 90 grammaa päivässä piimän seassa, mutta sitä voi kuulema lisätä himppasen joka sapuskalla. Tampereen-sisko painoi kuulema 3,4 kiloa. Pennut on järestään kuulema  ihan määrästä johtuen,vähän pienempiä, mutta jänteviä ja hyvinliikkuvia.
Juups. Huomattu. :D
Mihin tässä vielä joutuukaan?
P.S. Väsymyksestä johtuen kuvia ei ole jaksanut ottaa :) Kaikki aika on mennyt perässäjuoksuun ja "ei"-sanan hokemiseen.
Nimim: 300 hampaanjälkeä ihan joka puolella

Eka päivä kotona

Siiri nukkui minun vierihoidossa tosi hyvin ekan yön. Vähäsen haahuilua, parit pissit paperille ja ihan vienoa piipitystä. Päivällä käytiin kauhistattavalla autoajelulla. Laitettiin Siiri koppaan ja koppa kiinni ekan kerran ja voi sitä kiljumisen määrää! Käytiin Nuuksion parkkipaikalla ja vaihdoin takapenkille. Siirin koppa auki ja neito puoliksi ulos. Rauhottui tosi nopeasti ja aloin hivuttamaan sitä pikkuhiljaa takaisin koppaan. Viimein se nukkui siellä tyytyväisenä ja rauhallisena. Luovutusvoitto!!! :)

Tänään käppäiltiin myös ekan kerran talon ympäri. Vastaan tuli naapurin blondi, jota Siiri pelkäsi. Parkkipaikalla tuli vastaan joku toinen nainen, mitä Siiri toden totta karsasti. Sokerina pohjalle, pysäköidyn autorivin takaa huuteli nainen, että hällä on Presa Canario ja että hän on siellä niin pitkään, että päästään ohi. Ihan vaan siksi, ettei Siiri pelästyisi.
Siiri pärjäs ihan hyvin. Välillä iski persuksen maihin ja mietti, mutta lähti houkutuksella liikenteeseen.

Iltasapuskan jälkeen se sai hepulimaisen etsimiskohtauksen. Ihmeteltiin, mikä sille tuli, mutta tällä kertaa en ollutkaan pistänyt nameja jemmaan koppaan. Siiri oli jo niihin tottunut (2 kertaa) ja siksi kilarit :)

Suuri Päivä

Siiri muutti kotiin vihdoinkin. Käsittämättömän mukavaa saada tuo pikkusintti tänne! Automatka meni yllättävän hyvin: viisi ekaa minuuttia pientä piippailua ja sitten nokkaunet sylissä.
Kotona piti joka paikka nuuskia ja pantakin laitettiin kaulaan. Ulkona mentiin montakin kertaa hihnassa ja se meni ihan yllättävän hyvin. Asvalttia ja hiekotussepeliä tassujen alla ekaa kertaa. Toimintarange kotiovelta noin 10 metriä, mutta se on ekaksi päiväksi tosi kiitettävää.

Siiri on selvästi isänsä tyttö: kun tulee uusia ja ehkä vähän pelottaviakin asioita eteen, se istuu ja tuijottaa ja tuijottaa vielä vähän lisää, vähän siihen malliin että: "pieni hetki, jag ska fundera" :D Ei pakita, eikä ole häntä koipien välissä. Pelkkä reipas istuutuminen ja tuumaustauko. Muuten on olemukseltaan kun äitinsä Wolke: aika cool.

Ja on se työkoira! Piilotin neitokaisen kangashäkkiin muutamia kuivamuonanappuloita ennen iltasapuskaa. Se käveli häkin ohi muutamia askeleita ajatuksissaan. Sitten se veti kässärikäännöksen ilmalennosta ja pyyhkäs suorastaan sähköistyneenä ensin vähän kopan ohi, otti vainun ja syöksyi häntä suorana koppiin sisälle ja etsi järjestelmällisesti piilotetut namit. Sen jälkeen sai iltasapuskan palkinnoksi. Ihan sydäntä lämmitti :D
Siipan jalkojen päällä on näköjään paras paikka nukkua. Sinne se hakeutuu aina kun alkaa väsyttämään.

Oih! Meitin Siiri <3

Viimeinen ilta kahdestaan

Niih..Tässä nyt kahdestaan pällistellään ja hiljaa itseksemme mietitään, mihin sitä on päänsä tunkenut? Toisaalta on superinnoissaan ja toisaalta pelottaa niin perkuleesti. Mihin sitä sen pikkusintin kanssa oikein joutuu? Kaikenlaisia skenaarioita tupsahtelee mieleen.. Huu..
Matot käärittiin pois ja vietiin kellariin ja eteisen kirjahylly siirrettiin Siirin huoneseen. Huoneesta taas kyörättiin apteekkarinhylly eteiseen. Kirjahyllyä saa järsiä, apteekkarinhyllyä ei. Kämpästä tuli muuten huomattavan paljon mukavamman näköinen nyt. Eteinen ei ole ollenkaan niin ahtaan näköinen kun aikaisemmin.
Ylimääräiset johdot otettiin pois järsimäetäisyydeltä. Niitä mitä ei voinut nostaa pois, ajateltiin blokata kaikilla mahdollisilla konsteilla. (Ikean hylly, rämä silityslauta, sohva, armeijan tankki..)
Mielikuvitus ei vaan tahdo riittää siihen, mitä kaikkea kivaa pentu löytää tästä huushollista. Eiköhän seuraavat päivät tuo selkeyttä tähän tilanteeseen :)

   Mahdollinen kauhuskenaario..... :D

Siiri maksettu, vakuutettu ja kotikoppa tullut

Siirin kauan odotettu kotikoppa saapui tänään Saksasta. Ennenkuin kukaan kiljuu pahemman luokan snobbailusta, täytyy puolustukseksi sanoa, että koppa tuli kotiovelle toimitettuna puolet halvemmalla kun eläintarvikekaupasta haettuna. Käsittämättömän hyvää palvelua muutenkin.

Siiri löytyy jo Kennelliiton rekisteristä ja hommattiin kaikki mahdolliset vakuutukset Tapiolasta.
Siirin maksulaskua odotin kun kuuta nousevaa ja maksoin sen nanosekunnissa kun se ilmestyi meililootaan. :D Maksoin sen suorastaan rallattaen! :D

Ostin Siirille pannan ja hihnan ja kynsisakset Jumbon Faunatteresta eilen. Nuori myyjäneitokainen kyllä tiesi mitä myi. Luento oli sen verran vakuuttava!  Mutta yhtäkaikki...Asiat pitäisi olla järjestyksessä nyt.
Ruokakupit ja vesikupit pitäisi löytyä ihan kaapista.

Siippa löysi ulkokellarista Siirile pehmoleluja. Iso hauva, jolta jo Sepe-vainaa nyppäs silmät irti ja toinen pikkuhauva, joka on leikkiinkutsuasennossa koko ajan. Sitten löytyi rakas Rötkylä-mollamaija ja leijona, jonka sain 16-vuotislahjaksi. Niitä ei vaan voinut antaa syötäväksi, joten jatkavat kellarielämää.

Hyödyllistä kellarintäytettä ja Löytö Lidlistä ja Siiri sai wirallisen nimen

Kävimme vihdoin ja viimein siipan kanssa kellarikomeron täyteensullotun sisällön kimpuun. Minulla oli halju muistikuva violetista putkikassista, jota olin raahannut muutosta muuttoon, kellarista kellarin. Ja HAAA! Se löytyi!!!  Aarre!!!
Sisältönä ainakin 6 erimittaista nahka-ja nailonhihnaa, yhdet iskemättömät nahkavaljaat, pienet pentuvaljaat, erikokoisia pantoja, ketjupanta, kahdet vedonestovaljaat, lähes läpipurtu noutokapula ja muutama kryptinen hökötys, joiden käyttötarkoitusta en kertakaikkia enää muistanut. Lisänä liikuttava, vihreä muovikansio, jossa IPO-säännöt vuodelta 1990 ja SPKL-treenihaalarit kokoa 36. *Huokaus*... Oi aikoja... Muutaman kiilalevennyksen joutuu kyllä noihin haalareihin ompelemaan, jotta tämä takalisto mahtuu niihin. :)
Edesmenneen Sepen treenikassihan se.
Eli oikeastaan ihan pieni nailoninen pentupanta ja -hihna ja kynsisakset puuttuu. Ja sitten ruoka-ja juomakuppi. Ne mä ajattelin askarella savipajalla. Tosin pentuparka ehtii kuolla nälkään moneen kertaan, ennenkun ne on valmiit, joten ehkä sittenkin viisaampaa ostaa ne kiltisti.Viimeisin dreijausyritys päättyi neliskanttiseen (?) kippoon Pisantorninvinoisilla seinillä. Ööh..Älä edes kysy. En tiedä.

Tein muuten todellisen löydän paikallisesta Liiteristä: molempiin autoihin takapenkkien suojapeitteet. Ruhtinaalliseen 16 euron yhteishintaan!! Ei pöllömpää ja siippakin oli tyytyväinen.
Meseen yksinkertainen suojapeite ja Passattiin sellainen, joka kiinnitetään taka- ja etupenkkien niskatukiin. Pysy kura mukavasti pussissa. Molemmissa on reiät turvavöille, joten kakaran saa kiinnitettyä niihin kätevästi. Merkki on Zoofari ja aika näyttää, miten ne kestää neitokaisen kynsiä :)

Niin..ja Siirin virallinen nimi tulee sitten olemaan...TADAAA!!!!... Jamosch Ciri! Kutsumanimi on siis kokonaisuudessaan Siiri von Vergen. Saa samalla kunnioitettua siipan kaukaisia ja ehkäpä hieman degerenoituneita maalaisaatelisia sukujuuria. Ehkäpä mä nyt kuitenkin käytän nimeä Siiri. Siippa saa huudellä kylillä mitä lystää :D