Perillä olikin sitten kivaa, pääsi heti kirmailemaan pihalle. Onneksi mökkiin on asennettu sen verran tehokkaat valonheittäjät pihavaloiksi, ettei koira kadonnut kokonaan pimeyteen.
Eka yö oli mielenkiintoinen, kun koiruus ei oikein löytänyt paikkaa itselleen vaikka on peti oli mukana. Yö meni edestakaisin ravatessa ja aina aika ajoin on kiva herättää emäntä uusilla mielenkiintoisilla tyyleillä.
Tassun paiskaaminen naamaan ja hiuksista veto on vanha juttu. Uusi PAAAALJON tehokkaampi konsti on heittäytyä mahallaan emännän päälle ja nuolla/kaluta nenää. Se saikin aika paljon liikettä ja mekkalaa aikaiseksi.
Seuraavana päivänä kävinkin paikallisessa Agri-Marketissa katsomassa sitä perkuleen koirahäkkiä. Heillä ei valitettavasti ollut kun yhtä kokoa ja se olisi Siirille ollut liian pieni. Sen verran laiskuus iski, etten viitsinyt lähteä ajamaan sataa kilometriä häkin perään, vaan päätin yrittää keksiä konstin saada kunnon barrikaadi aikaiseksi seuraavana yönä.
Mutta häkki tuolle hommataan vielä, se on selvä.
Seuraavana yönä ratkaistiin tuo nukkumahomma niin, että peti oli siipan puolella nurkassa ja eteen oli kasattu kunnon esterata tuoleista ja matkalaukuista. Siiri on oppivainen tyttö: sängyn alta pääsee kätevästi ryömimällä. :D Tämä tapahtui kyllä vasta aamulla, kun temppurataa ei purettu riittävän nopeasti. Yö meni muuten aivan rauhallisesti.
Perjantaina vanhempani lähtivät aikaisin aamusta hautajaisiin Pohjanmaalle. Siippa lähti naapurin miesten kanssa aikaisin aamusta metsästämään. Minä pistin Siirille neonkeltaisen huomioliivin päälle päiväksi, ettei vaan käy mitään vahinkoa...Ei sillä, ettenkö luota ukkojen lajimääritystaitoihin..Ihan varmuuden vuoksi vain :D
Vettä tuli taivaalta aikaslailla tuutin täydeltä ja pihanurtsi oli löllömärkää. Kaikki ympäröivät pellot oli kynnetty savisiksi liejukoiksi, joten jäljentekemisestä ei tullut mitään. Tai varmaan olisi tullut, itse vaan olen niin urpo tuon jäljestyksen kanssa, että päättelin olosuhteiden olevan liian vaikeita tuolle sintille kun taukoa on ollut niin pitkälti. Joten me sitten treenailtiin tottista pihalla.
Kyllä se vaan on niin, ettei tuolla kannata opetteluvaiheessa nostaa viettiä pätkääkään pallolla tai millään muullakaan. Viisainta on edetä pelkällä ruokapalkalla. Kierrokset nousee nanosekunnissa sille tasolle, että kaikki menee hyppimiseksi ja täydeksi lööperiksi. Kävin siis kiltisti hakemassa makupaloja. Tehtiin sivulletuloja, seuraamista tutituksessa, pysähdyksiä, istumisia ja maahanmenoa.
Erityisesti kiinnitin huomiota istumiseen. Persauksen pitää todella olla ihan maassa asti, ennenkuin palkka tulee. Muuten se tekee kyllä tosi nopeasti, vauhtia on niin että heikompia hirvittää.
Välillä tuntuu, että käsissä on formula-auto ja itse on tottunut ajamaan pappa-Tunturilla :D
Kyllä sitä NIIN toivoo jeesausta tuon kanssa, en vaan itsekseni saa kun sähellystä aikaiseksi :D
Lauantaina lähdin äiteen kanssa shoppailemaan ja ukot lähti metsästämään. Saaliksi miehet sai ohiammuttuja sorsia ja jäniksenjälkiä, mutta raitis ulkoilma metsässä taisi ukoille olla se kaikkein tärkein juttu. Ja tietty makkaranpaisto ja nokipannukahvit. :D
Äidin kanssa saatiin paljon paremmat saaliit ja lompakkokin tyhjeni ihan mukavasti. Maailma on NIIN täynnä kaikkea tarpeellista tavaraa, jota ilman ei vaan voi olla :D Siirikin sai elämänsä ensimmäisen vinkulelun ulkoleikkejä varten. Jestas, että koira voi mennä sekaisin! Aina kun lelua puraisi, se piippasi, Siiri sai haukkuhepulin ja heitti sen niin pitkälle kun pippuri kasvoi. Sitten taas hampaat kiinni, raivari ja poisnakkaisu. Sitähän se jaksoi ulkona nakkella pari tuntia.
Otettiin äiteen kanssa Siiri shoppailun ajaksi autoon mukaan, en edes uskaltanut ajatella miten neitokainen olisi uudellenkalustanut mökkiä. Siellä se taas nukuskeli takapenkillä ihan tyytyväisenä puoli päivää.
Iltasella tuli sukulaisia saunomaan ja ihmetys oli kova, kuinka IIHANA Siiri on! Ja kuinka viisas ja kekseliäs ja kaunis jne... :D Ottaen huomioon, että kehut tuli ihmiseltä, joka on pelännyt sakemanneja ihan kuollakseen koko ikänsä, pitäisin tuota lausuntoa varsin painavana.
Siirihän näytti sata ja yksi tapaa pelata tossupalloa ja muutenkin kaikki hienot temput mitä se osaa. Ja oli kiltti kun enkeli.
Sunnuntaina ennen lähtöä Siiri jeesas isää ja äitiä puutarhanhoidossa. Isä oli leikannut tapansa mukaan mustaseljan juurta myöten poikki ja äiti haravoi pihaa. Siiri piti sitten kunniatehtävänään kiikuttaa joka ikisen katkaistun seljanoksan eri puolille tonttia:
