Siirin joulu

Siirin joululomailu on ollut varsin kiireistä.

Ensin mentiin tuhatta ja sataa kasvattajalle heti perjantaina hoitoon, kun emäntä ja isäntä keksi lähteä yönylireissulle Tallinnaan.

Ikävää kun Tallinnassa ei ollut lunta.. :P Pelkkää pimeää vesisadetta ja vähän myrskyntynkää.. Tuuli meinasi välillä viedä vaatteet päältä. Syötiin hyvin  Ravintola Peppersackissa ja nukuttiin 20.kerroksessa Hotelli Olympiassa :) Ihanaa päästä "ulkomaille" ekaa kertaa tuon ötökän meille kotiutumisen jälkeen :D Erityisesti jäi mieleen Peppersackin alkupalat: vähän makeahkoa ruisleipää, uppopaistettu oliiviöljyssä, jossa runsaasti valkosipulia ja dippikastikkeena kermaviiliä, valkosipulia ja hunajaa? Slurps!

Koiruus pääsi kasvattajalla ulkosaunamajoitukseen juoksun vuoksi. Tontilla oli kuitenkin kaksi koiraherraa hoidossa, jotka hyvinkin ymmärsivät juoksuisten narttujen päälle. Onneksi ei tainut olla vielä ihan tärppipäivät, koska pojat malttoivat nukkuakin välillä.

Maanantaina matka jatkui kotiin. Yön nukuttua matka jatkui Tampereelle joululounaalle ja sieltä Pihtiputaalle muutamaksi päiväksi.
Siellä joka valveillaolohetki meni potentiaalisen kepinheittelyn tsuumaamiseen ja vieraiden ihmettelyyn. Tosin täytyy kyllä sanoa, että on tuo rauhoittunut vuodessa ihan hurjasti. Meno ei ollenkaan ollut enää niin hysteeristä kun vuosi sitten.

Joulupukki toi Siirille oikein hienon possun lahjaksi. Se ei kyllä kovin montaa minuuttia valitettavasti kestänyt :( Mutta koko olemassaoloajan se tuotti kyllä suunnattomasti iloa lahjan saajalle  :)

 

Kun vihdoin ja viimein tulimme kotiin ja kasattiin Siirin häkki, Siiri marssi häkin peränurkkaan asti sen näköisenä, ettei saa häiritä. 

Ja jos olisi voinut, olisi vetänyt häkinoven kiinni kaikkien nokan edestä ja laittanut "Ei saa häiritä"-lapun oveen kiinni. :) 

Uni maistui kiitettävästi kaiken reissaamisen jälkeen.

Kystä kyllä ja terapiakoirailua

Meidän hallikausitreenit jäi vähän tyngäksi, ehdittiin/päästiin tasan kerran treenaaman lämpimässä ja sitten neitokaiselle tulikin juoksu ja juoksuinen narttu on ehdoton nou-nou kyseisellä hallilla.
Mutta olihan se kertakin taas ihan oma pyörremyrskynsä :P
Hirveän säätämisen jälkeen päästiin viimein tottistelemaan ja hetken hapenvetämisen jälkeen puruihin. Kyllä se siitä. :D
Oli aika liukasta ulkona kun lunta oli satanut jonkin verran ja alkoi pikkuhiljaa sulamaan pois ja sitten alkoi aavistuksen pakastamaan.

Ihan vihoviimeinen hallitreeni piti juhlistaa vähän pipareilla ja glögeillä. Ja ehkä kahvilla ja tortulla.

Meinasin pökrätä kun astelin sisään!
Pikkasen oli taas lähtenyt meidän porukalta mopo käsistä..
Pöytä notkui joulutorttuja, karjalanpiirakoita js munavoita, keksejä, piparkakkuja, pullaa, konvehteja ja sokerina pohjalla valtavankokoinen, suklainen ja superhyvä jouluhalko (EI siis megakokoinen kääretorttu :) )! Nam ja slurps!
Siiri oli juoksun vuoksi kotona, joten pystyin keskittymään pelkkään herkkujen mättämiseen. :D

Kun mutusteli ihan kaikkea olisi voinut hyvin jäädä mahan vierelle köllölleen ja ottaa pikku nokkaunet. :)
  Kuva Mia Emilia http://peikkokukkulalla.blogspot.fi

Lauantaina toimin Siirin autokuskina kun hän kävi kylässä hyvän ystävänsä luona syömässä lelusiiliä ja opettelemassa huonoille tavoille, niinkun esim. sohville hyppimistä..

Siirillä oli niin mahdottoman kivaa ja varmastikin jatkossa saa tuolta oikein hyvän hoitopaikan, jos on tarvetta sellaiselle :) Se on iso ilo ja oikeastaan se on paljon suurempi ilo, että tietää Siirin tekevän yhden ihmisen iloiseksi ja onnelliseksi läsnäolollaan.
Vähän niinkun terapiakoira :)

Toka juoksu alkoi ja tokat viralliset purut

No niin...Tulihan ne sieltä ne puolukkapäivät melkein päivälleen 6 kuukauden välein. Koira vaan nuuskii ja nuuskii, on älyttömän hellyydenkipeä ja tunkee syliin ja ruoka ei maistu. Barca-nappulat joutuu puolittelemaan ja lihan määrää lisäämään, jotta kuppi tyhjenisi.
Rasittavaa.

Ei ne juoksut kuitenkaan estä puruihin osallistumista. Joten treenit oli eilen. Nyt mä olin varustautunut: tukka oli kunnolla kiinni, käsissä hanskat ja liina oli vaihtunut nylon-liinasta puuvillaiseen. Lisäksi olin pidellyt viikolla liinan päässä satakiloista siippaani, joka riuhtoili sitä parhaansa mukaan.. Töminä oli aika juhlavaa!  :D Mitähän uudet naapurit on meistä ajatellut? Yhtenä iltana helvetillinen töminä ja seuraavana iltana siirrettiin vanhasta kämpästä akvaario uuteen ja lutrattiin noin 1000 litraa vettä erinäisten sattumusten jälkeen... :P Äänimaailma meidän kerrostalohuoneistossa on ollut aika erikoinen.

Purut meni ihan mallikkaasti kun kaikki itseaiheutetut häiriötekijät oli siivottu pois. Siirilläkin oli kaksi hernettä avaruudessa kolahtanut yhteen ja se taisi älytä, mitä siltä haetaan.

Minä pysyin pystyssä kunnolla ja pystyin vihdoinkin kuuntelemaan vierihoitoa tekevän kakkosmolarin puhetta ja ohjeita kunnolla.  Ja jopa muka siitä jotain ymmärsinkin.

Tämä kahden molarin systeemi on ihan huippuhyvä! Toinen keskittyy koiraan ja toinen hermoraunio-ohjaajaan. On paljon helpompi yrittää pysyä patarauhallisena kun toinen koko ajan puhuu  rauhallisella äänellä, mihin käsi pistetään seuraavaksi, miten liinaa pidetään kiinni ja miten koira päästetään taas riekkumaan.
Mä olisin pihalla kun lumiukko jos joutuisin itsekseni pähkimään noita kaikkia juttuja.

Samaan aikaan toinen molari opettaa koiraa koko ajan ilman että sen tarvitsee yhtään keskittyä minun mahdolliseen tunarointiin.

Kuulema sekä koira että emäntä oli edistynyt huomattavasti edellisviikkoon verrattuna ja  Siiri on hyvä koira, jolla päästään mahdollisesti etenemään suhteellisen vauhdikkaasti. Hällä ei kuulema ole puutteita millään osa-alueella, joita jouduttaisiin erityisesti työstämään.

Sen verran tuo metamorfoosi sohvapotusta varjeluskoiraksi ottaa koville, että tänään tuo koira on lähinnä makoillut x-asennossa lattialla ja nukkunut. Ja nähnyt hurjia unia: tassut käy välillä tuhatta ja sataa. :)
Huvittavaa lähinnä on se, ettei se oikeistaan muuten näe unia kun vasta purujen jälkeen.
Kai se normielämä on sen verran tylsää ettei se oikein riitä hyvien unien aineksiksi. :)

Lumimyrsky ja ensimmäinen juoksu

Siiri on tehnyt juoksua jo kuukauden päivät. Kuukausi sitten Siiri tiputteli yhden päivän ja olen tehnyt itseni naurunalaiseksi treeniryhmässä, koska Siirin juoksut vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Varsinainen koiranomistaja, joka ei juoksua tunne. Onko se vai ei? Kun ei voi tietää... :)

Maanantaina juoksuaika sitten oikeasti alkoi. Ja samalla aloitettiin myös 5 kertaa päivässä lattioiden hinkkailut. Ei pysy juoksupöksyt jalassa ei. Joten päätettiin säästellä kaikkien hermoja ja vaan kuurata lattoita monta kertaa päivässä. Matot menee eniveis pesuun siinä vaiheessa kun keksitään, mihin muutetaan. Asunnonetsintävaihe on vielä kiivaana päällä.
Siirin kaikki muut siskot, yhtä lukuunottamatta, aloittivat juoksun myös maanantaina :) Tuntuu ihan uskomattomalle! Kai se on jotenkin geeneihin kirjattu.

Luonteen muutoksesta juoksun vuoksi ei voi sanoa juuta eikä jaata, maanantaina treeneissä se oli ihan oma säpäkkä itsensä. Minä olin kolmella ylimääräisellä raajalla ja yhdellä ylimääräisellä aivolohkolla varustettu ihmisraasu, jolla on joskus lieviä vaikeuksia pysyä koiran perässä.. :)
Siiri esitti kuulema sen kaiken sähellyksen keskellä kuulema yhden vaikean jutun: hillitön taistelu motskarista, siitä samoin tein istumaan ja irroitus. Irroitti sylkäsemällä motskarin pois ja sitten istumalla kun Buddhan kuva odotti motskaria päästämättä ääntäkään.
Mä itsekseni mietin, että mitä tuossa nyt on niin outoa. 90-luvulla jossakin vaiheessa piti irroittaa nanosekunnissa, oli sitten korkeassa vietissä tai ei. Kai mä olen opettanut tuota kakaraa vähän vanhojen oppien mukaan.... Vahingossa...Silloin oltiin sitä mieltä, että "irti" on kans "IRTI!!!!" eikä mitään muuta. Oli tilanne kun tilanne. Ja kyllähän sitä irroittamista on kotioloissa treenattu kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja tilanteissa ja  välittömästi palkattu. Ja ei tuo ole tuntunut siitä kärsäänsä ottavan. Pitää kuulema vähän helpottaa jatkossa seisomalla vieressä ja kanavoimalla hetki.
Kotiläksyksi saatiin perusasentoa ja askel kerrallaan seuraamista. Siiri tuppaa paiskaamaan persauksensa vinoon heti kun ottaa askeleen ja se vinoutuminen pitäisi saada pois. Ohjeeksi tuli seurauttaa jotain matalaa aidan viertä tai jos pää kestää, niin seinän viertä.
Kokeilen parkkipaikan matalaa aitaa, jahka tää lumimyräkkä on ohi.. :)

Ensilumi siis satoi tänään oikein kunnolla. Yltyi ihan myrskyksi asti. Ensin sitä kovasti ihastelin, mutta 19 minuutin päästä aloin inhoamaan valkoista, taivaalta satavaa paskaa. Se tunkeutuu kauluksen sisään, sokeuttaa silmät, jäädyttää jalkapohjat ja otattaa aivoon. Tiet on yhtä pöperöä ja minulla on by the way maailman surkeimmat kitkarenkaat auton alla. Sen lisäksi koko pääkaupunkiseutu seisoo, kun sataa kolme hiutaletta. Menisi pelokkaimmat bussilla niin ei tarvitsisi jumittaa! 
Kiitos, mutta ei kiitos!
Kevääseen on piiitkä matka....

Mutta Siiri kyllä tykkäs lumesta. Aika paljon! Sitä piti haistella, maistella, heitellä ja juosta tuulta ja myräkkää päin aivan täysillä! Ei sitä voi nauramatta katsella! :)