Wirallisia kuvaustuloksia ja Walastumisia!

Siirin viralliset lonkka-ja kyynärlausunnot saapuivat tänään ja ilokseni voin todeta, että ihan hyvät tulokset: B/A ja 1/1. Eli voi hengittää ja treenailla niin paljon kun sielu sietää :)
Jos joku paikka prakaa, niin sillehän ei voi mitään ja niillä korteilla pelataan, mitä sattuu kädessä olemaan.
Vähän kyllä jännitti, koska lopullisten kuvien ottaja Kari Ventelä arvosteli lonkat B/B ja kyynärät 1/1 eli siihen nähden tulokset parani.

Kiitokset jälleen kasvattajalle, joka kiikutti koiruliinin Kankaanpäähän kuvauksiin! Vein Siirin kasvattajalle päivää aikaisemmin ja vein mukana häkin, peitot, ruuat ja piimät ja koiraa hakiessani huomasin, ettei mikään tuomani kama ollut liikkuunut yhtään mihinkään kuistilta... :D
Kasvattajalla taitaa olla himppasen suoraviivaisempi toimintatapa kun minulla ja Siirikin oli ihan elämäänsä tyytyväinen, vaikka sapuskasta jäi piimä antamatta ja pääsi ulkorakennukseen nukkumaan :D

Asiasta kukkaruukkuun...

Meidän treeniryhmässä on monta (6 kpl) suunnilleen saman ikäistä koiraa ja suurin osa on saman isukin (Cäsar vom Irrbühl) jälkeläisiä.

Kaikki koiruudet toimii minun silmissä tosi hienosti ja tekevät superhienoa tottista ja ovat Siiriä valovuosien päässä puruissa.

Itse en ole saanut Siiriä edes seuraamaan kunnolla. Tai sain seuraamaan ja istumaan perusasennossa TOSI vinossa ja sen korjaaminen on kestänyt kauan. Ihan vaan siksi, että mulla kesti jestaksen kauan ymmärtää oikea pallon (palkan) paikka. SPL kesäleirillä koin valaistumisen ja sen jälkeen ymmärsin suunnilleen homman nimen. 
Sain hyviä neuvoja asiaan, mutta huomasin sellaisen mielenkiintoisen seikan, etten oikeasti edes yrittänyt korjata asiaa.

Tietoisuus siitä, että on hyvä koira ja että ohjaaja on tumppu aiheutti sen, etten sitten uskaltanut loppujen lopuksi yrittää opettaa oikein sille yhtään mitään.
Tai yritin siis jotenkin venkuloida asiassa ja toivoin kai, että se oppii jostain salamaniskusta tottiksen salat ilman, että minä puutun asiaan mitenkään :)
No eihän se niin mene.
Tietenkään.

Tilasin sitten Adlibriksestä Susanna ja Juha Korrin kirjan: "Tavoitteena huippukoira" ja luin sen alusta loppuun ihan ahmaisemalla. Päinvastoin kun tavalliset koirakirjat, tämä neuvoi asiat silloin kun joku oli mennyt pieleen. Eli kuinka korjataan erilaisilla koirilla asentovirheitä, koulutusvirheitä ja ties mitä virheitä! Ihan huippu kirja!!!!

Siinä kirjassa oli Kultainen Viisaus, joka on pakko jakaa!!!

Siis sivulla 15: " Jotkut ohjaajat ottavat koiran ajatellen, että katsotaan nyt mitä tästä tulee. He tarkkailevat kriittisesti analysoiden pennun reaktiota suuressa maailmassa, mutta eivät ole siinä mitenkään mukana. Väistämättä tällaisen koirakon suhde jää aina viileäksi. Koiran on vaikea luottaa ohjaajaansa, joten se tekee helposti omia ratkaisujaan, koska sen on aina pitänyt pärjätä itse.
Eräs kilpailija maailman huipulta totesi kerran:" Kun minä otan seuraavan pennun, niin päätän (se on hyvä pentu ja) siitä tulee hyvä koira." Lause kiteyttää, kuinka paljon omistaja voi tehdä harrastuskaveruuden eteen. Pelkästään hänen mieltymisensä valitsemaansa pentuun auttaa jo paljon, koska silloin ihminen kannustaa luontevasti pentua enemmän."

BINGO! Minulle kävi Siirin kanssa vähän tuolla lailla ihan vahingossa. Odotin NIIN monta vuotta, että saan koiran ja pääsen sen kanssa puruihin, että loppupeleissä jäädyin aivan täysin kun pentu muutti taloon. 
Huomasin aika nopeasti, kuinka paljon koulutusmetodit oli muuttuneet Sepe-vainaan ajoista ja loppujen lopuksi kehitin itselleni aikamoisen mörkön koko tottista ja puruja kohtaan.

Huomasin pikkuhiljaa, etten oikein kouluttanut sitä mitenkään. Ihailin vain niitä piirteitä, jotka oli minusta lupaavia ja hienoja puru-uraa ajatellen. En uskaltanut puuttua, rangaista, palkita ja juhlia oikeita suorituksia. Keskityin vain siihen, kuinka kauhean paljon minun huonot ominaisuudet ja osaamattomuus hidastaa koiran oppimista.
No ei tarvitse olla kauhea sherlokki ymmärtääkseen sen, että tuo ei ole kauhean hedelmällinen tapa yhteistyöhön.

Eli kun luin tuon edellämäinitun luvun Korrien kirjasta koin valaistumisen: Me tehdään jatkossa yhdessä juttuja!!!

Kuulostaa tyhmän yksinkertaiselle, mutta sen jälkeen homma alkoi toimia taas!:)

Eli tehdään yhdessä! Minä etsin omaa oikeaa paikkaa liikkeessä ja samoin Siiri. Yhdessä tutkitaan, miten tämä liike oikeasti menee. Sitten pidetään kauheat bileet kun homma toimii oikein :)
Yhdessä sukelletaan purujen maailmaan ja teoriaan, yhdessä zoomaillaan asioita ja Siiri on mulle maailman paras koira :D

Mikä on maailman mystisin juttu: tämä oikeasti toimii!!!

Putkiluusätky

Siiri söi tässä yhtenä päivänä varsin onnellisena  naudan raakaa putkiluuta.

Kuului sellaista tasaista jyrsimisen ääntä huoneen nurkassa, satunnaisia rouskaisuja ja rehellistä pureskelua.
Minä siinä touhulin omiani ja ajattelin sinisiä aatoksia, kunnes yhtäkkiä hätkähdin: hillitöntä rouskuttelua ja PURESKELUA! Pureskelu tarkoittaa myös nielaisuja! Viipotin pikavauhtia katsomaan, mitä se koira touhuaa. Luu oli tuhannen palasina lattialla ja siitä oli irronut ihan selviä luunsäleitä. Osa oli selvästi päätynyt mahaan asti.

Paraffiiniöljyä oli onneksi täysi pullollinen ja annoin sapuska kippoon reilun rannelorauksen.
Takavarikoin kaikki luunsäröt roskiin ja sitten alkoi tuskainen odottelu.
Tuleeko kakka, jääkö jumiin suolistoon ja kuoleeko se?

No kakki ei sitten tullut silloin kun piti. Nälkä koiralla kyllä oli ihan normaalisti ja annoin tavallisesti sapuskaa. Tunnit kuluivat hissukseen matelemalla..
Ei kakkia.
Lisää paraffiiniöljyä.
Koira oma pirteä itsensä vai oliko sittenkään? Selvästi näyttää jotenkin apaattiselta ja voipuneelta.
Paitsi että tossupallon peluu kyllä näytti maistuvan. Ehkä tuhkausaikaa ei tarvitse vielä varata...
Kaivelin Viikin pieneläinklinikan numeron esiin puhelimesta varmuuden vuoksi.

Lisää sapuskaa, ei kakkia.
Tässä vaiheessa stressikäyräkäppyrät hipoivat emännällä taivaissa ja verenpainelukemat kanssa.

Käytiin ulkona vähän pitemmällä vapaanaololenkillä. Ei kakkaa.

Voi jumantsuide. Tähänkö tämä nyt sitten päättyy!  11 kk syntymäpäivien kunniaksi päästään leikkaukseen tukkeuman takia. Tai sitten koira kuolee yöllä repeytyneen suolenseinämän vuoksi.

Päästiin kotipihalle ja kas vain! Siiri kyykistyi sievästi ja sieltähän tupsahti varsinmoinen läjä!
En varmasti ole ikinä aikasemmin tanssinut inkkaritanssia höyryävän kasan ympärillä, mutta niin siinä taisi tällä kertaa käydä!  :D

Ihan tuli mieleen laadukkaasta huumorista tunnetun Pahkasika-lehden sarjakuvastrippi "Miihkalin-kakka".  http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Salmilaisia_kuuluisuuksia/Miihkali.htm

Tämä kyseinen Siirin jyrsimä putkiluu oli aika pieni ja ohutseinäinen, joten Siirin puruvoima vaan sai sen palasiksi. Tähän asti luut on olleet tosi paljon isompia, joten se ei ole saanut niitä säpäleiksi. Siksipä en ole osannut niitä pahemmin varoa.

Jälkeenpäin kuulin, että tankoparsaa kannattaa antaa heti perään, jos epäilee, että koira on syönyt luunsäröjä. Parsa hajoaa mahassa spagettimaiseksi säikeeksi mahassa ja paketoi luunsärön sellaiseksi, ettei se pääse hajottamaan suolistoa.
Eli tankoparsa-säilykepurkki ilmestyy meidän ruokakaappiin heti paraffiiniöljyn viereen.

Syvä huokaus....  Viimeisen vuoden aikana olen saanut melkein-sydänkohtauksia enemmän kun koko nelikymmenvuotiaan elämäni aikana yhteensä tuon koiruuden takia.....Mutta on se NIIN rakas :)

Terveeksi todettu ja kesälomailua

Maanantaina alkoi meidän perheen virallinen kesäloma. Tarkoitus oli jo viikonloppuna häippäistä keski-Suomeen sukuloimaan, mutta edellisenä perjantaina eläinlääkäri määräsi Siirin vielä virtsarakkopunktioon maanantaina. Tarkoituksena oli ottaa puhdasvirtsanäyte suoraan neulalla vatsanpeitteiden läpi virtsarakosta ja katsoa, että löytyykö virtsarakosta valkosoluja ja muita löydöksiä. Jos löytyy, homma on oikeasti vakavampi juttu ja jos ei, kyseessä saattoi olla vaginiitti. Juveniili vaginiitti on yleinen nuorilla nartuilla ja häviää ekan juoksun aikana, eikä tarvitse mitään hoitoa. Kyseessä on eräänlainen sekamuotoinen bakteeri"tulehdus" emättimessä.

Nolona sitten kerroin lääkärille maanantaina tästä aiemmasta hapankorppulääkärin diagnoosista ja toden totta, puhdasvirtsanäyte oli puhdas.
Eli Siiri terveeksi julistettu! Kuonossa oleva läiskäkin on hävinnyt täydellisesti.

Suosittelen kyllä lämpöisesti kaikille Tapiolan koiravakuutusta. Suorakorvaussysteemi on kullanarvoinen. Eläinlääkärikuluihin ja lääkkeisiin olisi mennyt ilman vakuutusta n. 500 euroa, vakuutuksen kanssa meni  n. 150 euroa.

Mutta sitten vielä iloisempiin asioihin eli lomailuun. Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen, mutta se ei haittaa mitään. Vaikka sataisi vanhoja akkoja hameet korvissa, loma on aina lomaa!!!

Lähdettiin sitten tiistaina vihdoinkin Siirin kanssa reissuun. Autossa koiruus osaa olla kyllä supernätisti. Takapenkiltä ei kuulunut 5 tuntiin yhtään mitään, piti välillä tarkistaa onko se hengissäkään enää. Toki pysähdyimme muutamalle pissatauolle ja muutenkin vetristelemään jäseniä aina välillä, mutta koiruus loikkasi aina mukisematta takaisin autoon ja alkoi koisaamaan lähes välittömästi.

Perillä odottikin autuus: 70 hehtaaria kirmailumaita ja Umbro, setäni 9-vuotias bokseriherra.
Kyllä kannatti matkustella!
Siiri kirmaili koko patoutuneen energiansa voimin ja Umbro-herra yritti pysyä perässä. Viimein Siiristäkin loppui patterit ja molemmat koiruudet makoili pihalla kohtuullisen voipuneina. Sattuneesta syystä Umbro ei enää seuraavana päivänä ollut kovinkaan kiinnostunut Siirin leikkiyrityksistä. Kohtuus riekkumisellakin taisi olla vanhemman herrasmiehen mielipide.
Hatunnosto Umbrolle: Siiri oli välillä tosi rasittava, mutta herra ei polttanut kunnolla päreitään kertaakaan. Komensi kyllä pari kertaa ja se meni kyllä välittömästi jakeluun.

Torstaiaamuna Siiri herätti minut vaativasti kiskomalla hiuksista ja lätkäisemällä tuttavallisesti tassulla päin pläsiä kello 5 aamulla. Syystäkin sillä on oma huone kotosalla, tuo on vähän väkivaltainen tapa herättää ihmispoloinen.
Rahjustin kuistille ja päästin koiruuden ulos.

Aamu oli oikein kaunis.
Niin ilmeisesti Siirinkin mielestä. Se meni muina naisina makoilemaan keskelle pihaa katselemaan pääskysiä, mistään hädästä ei ollut tietoakaan. :)
Niitä se sitten kaikessa rauhassa tuijotteli vaikka kuinka kauan.
Oli lievästi huijattu olo :)

Umbro lähti kotiin ja Siirillä oli tylsää. Mikään ei oikein ollut kivaa. Tossupallon peluu oli ihan pöh ja keppejäkään ei jaksanut järsiä. Koiruus kulki vaan ympyrää mökissä, tillitti vaativasti silmiin ja piippasi.
Lähdettiin sitten kunnon metsälenkille.
Siiri onnistui bongaamaan jokaikiset kuralätäköt ja louhikkopohjaiset vesilämpäreet mitä matkan varrella sattui vastaan tulemaan ja jokaisessa piti kastautua. Välillä piti jahdata perhosia ja itikoita.
Mutta kivaa oli ja vauhtia sata lasissa.

Muuten lomailuun on sisältänyt runsain mitoin keppien heittelyä ja leikkimistä, tossupalloilua aina sapuskan jälkeen, makkararuutuja, jäljestämistä ennen sapuskan saamista ja pienimuotoista tottista aina silloin ja tällöin.

Isäpappa on osoittautunut varsinaiseksi Veivarinperän Göbbelsiksi: Siiri tottelee isäpapan sotilaallisia komentoja heti ja ehdoitta :D Tosin siinä on ehkä pientä hienosäätöä, mutta siitä viis...kummallakin näyttää olevan kivaa :)

 
Äitee ei jostakin syystä kauheasti arvostanut Siirin tarjousta auttaa ristipistotöissä :D
Muuten äiteen päiväunien aikana kainaloon oli ilmestynyt Siirin luu. Ilmeisesti koiruuden mielestä se on talon turvallisin paikka piilottaa kallisarvoinen omaisuus. :)

Naapuritalossa ammuttiin eilen savikiekkoja ja vähän jännitti miten Siiri laukauksiin suhtautuu. Parin ekan aikana se katsoi kysyvästi silmiin, mutta minäpä en ollut moksiskaan. Alettiin riehumaan kepeillä ja leikkimään ihan hurjasti. Eipä se ampumisesta jatkossa välittänyt. Tulipahan sekin nähtyä.

Mutta lomailu on ihanaa!! Ei siitä pääse mihinkään. :D

Onnimannista matikka

Siiri sai tänään uuden mukavan leikkikaverin, kun piipahdin rakkaan ystävän luona popsimassa raparperipiirakkaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Slurps! Ystävällä on ihanainen tolleriuros Onni.

Onni oli hetken aikaa hyvin hämmentyneen oloinen: kuka on tuo musta salama takapihalla, joka hyökkää suoraan kimppuun leikkimään tervehtimättä ensin?
Onni rassukka yritti nuuhkia miten parhaaksi taisi painin tuoksinnassa ja hoksasi vissiin viimein minkä kanssa on tekemisissä.
Jossakin vaiheessa patterit loppuivat ja vein Siirin autoon rauhoittumaan. Siellä se huokaisi pitkään ja alkoi nukkumaan pikku päiväunet :)
Kävimme vielä yhdessä kävelemässä pienen lenkin ennen kotiinlähtöä ja aika nopeasti tuo koiraneitonen älysi, että hihnassa ei riekuta ja leikitä vaan kävellään nätisti.

Iltasella lähdimme vielä pienelle iltalenkille kaatosateessa. Siiri teki läjät tienvierustaan ja aloin niitä korjailemaan pois pussiin. Samalla kulman takaa syöksähti kaksi koiraa ja alkoi julmettu haukkuminen. Siiri tietty räyhäsi takaisin ja tempoi hihnaa. Minulla paskat toisessa kädessä ja rähisevä hurtta toisessa. Jouduin hieman karjaisemaan ja kieltämään. Oikein häkellyin kun rähinä loppui kun seinään ja koiruus istui nätisti eteeni. Kehuin ja jatkettiin matkaa.
Olo oli vähän puulla päähän lyöty: se oikeasti kuunteli minua! :)

Tänä iltana Siiri sai sitten vähän normaalia isomman sapuskan vähän normaalia myöhemmin. Elukkalääkäri on puoli kaksi huomenna ja ei saa syödä mitään 8 tuntiin ennen sitä, joten joutuu pärjäilemään näillä eväillä siihen asti.

Lääkärireissu taas ja kyläilyä karhuntaljanaapurin luona

Siirillä oli eilen varsin monivivahdeikas päivä. Mentiin aamusella taas eläinlääkäriin antamaan pissa- ja verinäyte. Pissinäyte otettiin ihan itte, tai siis isäntä otti, mutta verinäytteeseen tarvittiin 4 ihmistä.:) Kun pentu päättää ettei mua kupata, niin sitä ei myös kauhean helpolla kupata :)

Kaikki tutkimukset saatiin suoritettua ja Siirin pississä yhä edelleen valkosoluja ja pikkasen verta. Eli maanantaina mennään siis rakkopunktioon, jossa virtsarakosta otetaan suoraan näyte vatsanpeitteiden läpi ruiskulla ja neulalla. Eläinlääkärin toive oli rauhoittaa Siiri toimenpiteen ajaksi, koska hän on niin kovin eläväinen :) Joops. Käy. Vähemmän se elukka sitä toimenpidettä stressaa nukkumalla.
Samalla voisi nyppästä pois maitohampaan, joka on jäänyt jäkittämään alakulmahampaan tielle. Siirillä on siis alakulmurit duona. Saapahan paremman otteen :)

Eläinlääkäri soitti iltapäivällä pienen verenkuvan tulokset: joku leukosyyttilaji, en muista mikä, oli vähän kohollaan, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Kaikki muut arvot ok.

Minulla kolahti kaksi hernettä yhteen päässä sen jälkeen.  Kun kävin Siirin kanssa ekan kerran rokotuksessa hapankorppulääkärin luona, hän sanoi että Siiriltä on tullut eritettä pissan mukana ja se on vulvovaginiittia,  joka on yleinen nuorilla nartuilla ja menee ekan juoksun yhteydessä ohi eikä tarvitse mitään hoitoa.
Oliskos se perhana "saastuttanut" pissinäytteet kerta toisensa jälkeen? Eli ei sitten olekaan mitään pissitulehduksia sun muuta?
Koira on ollut koko ajan terveen oloinen kun pukki ja leikkinyt ja riekkunut. Ei ole kuumetta, sapuska on maistunut ja vettä juo ihan normisti nykyään . Sitä olen kovasti ihmetellyt. Jos sillä olisi niin kauhea pissatulehdus, mitä löydökset antaa ymmärtää, siinä ei juurikaan kirmailtaisi. Mutta maanantainahan tuo selviää ja otan asian puheeksi tohtorin kanssa.

Illalla käytiin lenkillä ja törmättiin muutaman napanterin ottaneeseen naapurinsetään ja hänen kolmikymppiseen poikaansa. Naapurinsetä on ihan alusta lähtien ollut Siirin suuri ihalija. Kysyi nytkin, että saako ostaa herkkuraksupussin, josta antaa koiralle aina ohikulkiessa. Pelkäsi tosissaan, että Siiri unohtaa hänet.
Mää sanoin, että ostaa ihmeessä ja lupasin pyhästi, ettei Siiri unohda ikinä. Neito oli 9 viikkoa vanha kun tapasi herran ekaa kertaa.
Päädyttiin sitten käymään ihan sisällä asti ja siellä oli koko eteisen takaseinän peittävä peili. Siitäkös Siiri sai siepin!!!: " Kuka on toi musta uhkaavasti käyttäytyvä pentu mun nokan edessä? Sille pitää heti antaa opetus!" Kunnes nokka löi peiliin muutaman kerran ja selkeästi koira tunti itsensä huijatuksi :)
Toinen mielenkiintoinen asia roikkui toisella seinällä: joskus vuonna keppi ja kivi jonkun Suomeen salakuljettama venäläinen karhuntalja.
Siitä kiinnostui emäntä ja koira. Olihan ne mahtavat kynnet ja turkki oli mielettömän paksu! Samalla kun silittelin turkkia, Siiri jyrsi vaivihkaa toista turkin takatassua.. Onneksi huomasin ajoissa.
Siiri oli heti molempien herrojen kaveri ja alkoi käydenvetoa pojan kanssa, mikä oli tosi iloinen asia. Tähän asti se on vähän kyräillyt vieraita ihmisiä.
Jotenkin vaan huvittaa, että se on tästä taloyhtiöstä valikoinut itselleen kavereiksi ehkä vähän ne omituiset hiipparit.
Suoraselkäiset tavikset saa haukut niskaansa :)



Mutta tässä taas muutama kuva myöhässä taannoiselta mökkireissulta:

Pissitulehdus vaan jatkuu... Pah!

Ehkä tuota paranemista tuli juhlittua turhan aikaisessa vaiheessa...
Käytettiin Siiri aamulla taas eläinlääkärissä ja siippa otti taas kyseenalaisin keinoin pissinäytteen. Yhä edelleen siellä on bakteereja, valkosoluja ja ties mitä pissaan kuulumattomia ainesosia. Epäili jopa virtsakiteitä, koska oli näkevinään pissin seassa sakkaa.

No heti tuli huono omatunto veden kittaamisen rajoittamisesta pikkupentuvaiheessa ja niskaluiden syöttämisestä...Tosin niissä ei nyt kauheasti irtoa mitään, joten proteiinikuorma tuskin on hirmuinen. Mutta anyway.. Ei luita toistaiseksi ja vettä mahdollisimman paljon huuhteluefektin vuoksi.
Tässäpä tietoa virtsakivistä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-virtsakivet/
Antibioottia jatketaan vielä 7 päivää ja lisäksi käski antaa Urinaid-nimistä karpalovalmistetta. Sitä ei Malmin yliopistollisessa apteekissa ollut, joten ostin sitten toista karpalovalmistetta.

Koiruus on kuitenkin koko ajan iloinen ja pirteä ja jaksaa leikkiä loputtomasti. Varsinkin kun minä tulen kotiin.. :D Joten mitenkään megasairas se ei ole. Lämpökin mitattiin ja se oli 39 C, koirien normilämpö on 38-39 C (sori..en jaksanut alkaa etsiskelemään astemerkkiä koneelta)

Siiri on saanut ehkä himpun liikaa ylimääräistä lihaa luittensa ympärille. Vaihdettiin kasvattajan ohjeiden mukaan aikuisten sapuskaan ja sen annostelun kanssa pitää näköjään olla tarkempi. Liikunta on ollut ihan normilenkityksien varassa, eikä kakara ole päässyt riehumaan vähään aikaan lajikumppaneidensa kanssa. Ja täytty myös tunnustaa, että vetämisen eston palkkana on melkein kuudesosa Hulluntuhti-makkaraa 1mm X 1 mm paloina. Eihän se palojen koko vaan kokonaismäärä.... Hävetys.. :(

Siippa huomasi Siirin paksuuden kun kävi ulkona sen kanssa. Meidän ylämäki piistää puuskuttamaan... :)
Toki huonontunut yleiskunto johtuu varmasti myös pitkittyneestä infektiosta. Jonka takia sitä ei taas ole viitsinyt turhia rasittaa. Suo siellä, vetelä täällä... :(

P.S. Opeteltiin potkimaan jalkapalloa tänään ihan käskystä. Siirillä narulelu suussa ja jaloissa isompi pallo jota se potkiskeli. Nyt se oppi potkimaan käskystä palloa ja pelattiinkin pitkät tovit! :) Vitsi minkä David Beckhamin maailma on menettänyt :D

Paranemista ja neito oikeasti osaa jo jotain!

Siirillä alkaa tosiaan olemaan enemmän virtaa, eikä nuku päivisin enää yhtä paljon kun ennen. Puuhailee kuulema omiaan, eikä juurikaan häiritse isännän työntekoa. Hyvä niin.
Paras leikki on sellainen, että on räsy suussa ja samalla potkiskelee palloa ympäri kämppää. Jos ei ole räsyä, minun reppanat, entiset kopiocrocsit ajaa suussapidettävän asiaa.
Huomenna on eläinlääkärin tarkastuskäynti, että pissitulehdus on oikeasti pois.

Tänään kävin hakemassa sille lentoboksin, jonka ostin firman sisäiseltä kirppikseltä ruhtinaalliseen 35 euron hintaan. Sillä oli kuljetettu yhden kerran 6 kuukauden ikäinen suursnautserinpoikanen Floridasta Zürichin kautta Suomeen. Boksi mahtuu just ja just auton takapenkille jos on tarvis ja siitä on sille kotona kotikoppi. Sitä ei niin vaan paiskota ja jyrsitä, on paksua kovaa muovia ja painaa kun synti... Mitat on sellaiset, että luultavasti mahtuu sinne vielä aikuisenakin. Eli loisto-ostos!

Muuten tuli yhden työkaverin sukulaisten koirasta puhe..en muista kuollaksenikaan rotua, mutta pieni se on. Ikää on saman verran kun Siirillä eli 4 kk, mutta painaa 3 kg (Siiri 17 ja jotain)
Työkaveri sanoi, että koiruus alkaa pikkuhiljaa tulla luokse, kun sitä kutsutaan nimellä. Välillä tulee, välillä ei. Mä olin vähän huuli pyöreänä.

Tottakai tulee luokse, kun kutsutaan "tänne". Ja eihän oma nimi ole mikään luoksetulokäsky vaan herätys, että "kerron sinulle mitä seuraavaksi".
Siiri osaa istua, tulla luokse, mennä maahan (vähän väärin, mutta enivei, opetellan toisella käskysanalla oikein), etsiä, tunnistaa pallon, luun, tossun, pikkuhiljaa kävelee hihnassa nätisti eli heti höllää ja tulee luokse kun hihna kiristyy liian kireälle (saa makkaraa milli x milli siivun) ja osaa odottaa ruokaansa, kunnes sanotaan "ole hyvä". Ollaan leikitty vaihtamisleikkiä eli sillä pallo suussa, mulla kädessä tossu. Se tulee pallon kanssa hillumaan sanon irti, se päästää heti ja saa tossun poisheitettynä palkaksi ja päinvastoin. Siiri rakastaa tätä leikkiä! :D
Samalla saa kätevästi sanan "irti" opetettua nätisti.
Oikeasti meitin neiti on tällaiseksi amatööriksi ilmeisen hyvällä mallilla.
Seuraamista ja siihen kuuluvaa tutittamista en ole uskaltanut vielä kauheasti touhuta, koska en osaa. Riittävästi otti pannuun toi maahanmenon väärinopetus noin niinkun tottiksen kannalta. Jos en edes sitä hallitse, haluan oppia kentällä miten ne tehdään oikeasti oikein.

Mutta siihen nähden, että on samanikäisiä koiria, jotka tuskin nimeänsä tuntee, meidän asiat on hyvin :D

*Muoks*
Nyt kun oikein aloin asiaa ajattelemaan, osaahan se pakittaa "pakki päälle"-komennolla, tules pois = häipyy sieltä missä mahtaakin olla ja "ei hampaita"= jos sattuu innostuksissaan ottamaan hampailla kiinni (sillai nätisti) ja ÄPPÄPPÄPPÄPP!!! lopettaa minkä tahansa toiminnan, mikä sattuu just nyt olevan päällä :D

Kaupunkijuhannus

Siiri käy, kukkuu ja toimii hyvin. Ihanaa!  Lääkekuuri alkaa vissiin pikkuhiljaa tepsimään. Muuta eroa entiseen ei ole, kun että juoksupissat alkaa pikkuhiljaa muuttumaan kyykkypissoiksi. Mä olin jotenkin mieltäny tuon juosten pissaamisen johtuvan malttamattomuudesta, mutta se olikin vissiin johtunut pissimisen kipeydestä.
Läiskät naamassa ja tassussa eivät ole levinneet.
Vettä on nyt kokoajan ollut saatavissa ja vedenlutkutus on loppunut lähes kokonaan.

Ulkona lenkillä se kyllä etsii joka ikisen lätäkön ja lämpäreen ja käy siellä juomassa ja läiskimässä :D Se taitaa mennä ihan lystinpidon puolelle... On siis kestokurainen :)

Siippa oli nyt sitä mieltä, ettei koiruutta saa stressata pätkääkään, eikä sitä VOI lähteä kiikuttelemaan mihinkään mökeille monen tunnin automatkan päähän, vieraiden ihmisten keskelle.
Mä olen taas sitä mieltä, että normi, tervepäinen saku olisi suht tyytyväinen vapaana juoksennellessaan, joku kepukka suussa. Että tuskin olisi saanut siitä mitään hirveitä stressisieppejä :)
On vaan jotenkin liikuttavaa, kuinka vakavasti isäntä on Siirin sairastelun ottanut.
Ja tietysti tosi hyvä niin. Ja onhan se niin, että möksän vieressä on järvi ja siinehän koiruus olisi parkkerannut. Ja jos on pissatulehdus, se ei ole kovin hyvä juttu.

Eli ollaan oltu kotosalla ja vein neitokaisen pitkälle iltalenkille. Sai mellastaa vapaana, koska täällä ei oikeastaan ole ketään, jota asia kiinnostaisi... :) Vauhtia riitti. Mulla oli kainalossa vanha farkunlahje, jonka totesin hurtan silmissä olevan maailman paras juttu! :) Vastaantulevat ihmiset ja koirat saivat olla ihan rauhassa, kun heitin nokan eteen lahkeen ja tappelin siitä. Annoin kanniskella sitä ihan rauhassa ja otin sen kainaloon, kun mielenkiinto loppui.

Kammottava sikaripunkki ja sen pelko

Viime maanantaina kävimme hakemassa tehosterokotukset ja silloin puhuin viimeksi eläinlääkärille Siirin suunnattomasta vedenlutkutuksesta. Samoin sanoin edellisessä rokotuksessa. Pidin veden kanssa luttamista leikkinä, samoin eläinlääkäri ja oikeastaan kaikki ihmiset, joille asiasta avauduin.

Joka tapauksessa Siirille ilmestyi keskiviikkona läntti kärsään:

Sunnuntaina kävin kasvattajan luona ja näytin kuonoa. Sikaripunkkihan se, oli tuomio. Voi prkle.
Soitin maanantaiaamuna luottoeläinlääkärille, joka oli samaa mieltä. Tilanteen tarkkailu oli hänen mielipiteensä.
Tiistaina varasin ajan lähiseudun eläinklinikalle ihan siksi, ettei punkki koskaan ala riehumaan terveessä pennussa, jolla on normaali vastustuskyky ja jolla ei ole stressiä. Halusin selvittää syyn miksi punkki riehuu.

Siirillä ei ole stressiä ja on varsin normaalin tuntuinen eli aavistelin vedenlutkutuksen olevan jotenkin iho-oireilun taustalla. Joko virtsatietulehdus tai vikaa munuaisissa.
Otettiin raapenäytteet ihottumasta (päästä, tassuista, kuonosta). Niistä ei löytynyt mitään. Ehkä yksi kappale punkkia hyvällä mielikuvituksella, sanoi tohtori.
(By the way..Tais koiruus tehdä eläintalon desibeliennätykset. Huusi kuin pistetty sika ja niin että rappaukset putos seinästä...)

Siippa oli ottanut pissinäytteen pikkasen kyseenalaisella menetelmällä kotosalla...päästänyt takapihalle, luja ote hännästä, kippo alle ja murahdus korvaan. Toinen tiristi pienet hätäpissat. Hätä keinot keksii....

Pissinäytteessä oli proteiinia, verta, epiteelisoluja ja bakteereja eli neitokaisella oli oikein huolella paha virtsatietulehdus. Ollut todennäköisesti ihan meillä olon alusta lähtien :(  Siis kaksi kuukautta!!!Siksi jano ja hillitön himo syödä lunta!!!

Eli loppupäätelmä: Pissitulehdus oli pikkuhiljaa alentanut vastustuskykyä ihan kunnolla ja silloin oli sikaripunkit tai mikä lie iskenyt. Toiveena on, että pissitulehdus saadaan hoidettua-vastustuskyky nousee-koiruus ihan itte häätää punkit. Jos niitä nyt on edes alunperin ollutkaan.
Siirillä on antibioottikuuri ja litkutettava vesimäärä mitataan päivisin ja katsotaan, alkaako se vähentymään.

Eli meillä on ollut hivenen vaisu, kuumeinen 39,5 C (norm. 38-39 C) koira koko ajan. Kipeäksi ja vaisuksi koiraksi se on ollut yllättävän ehtiväinen! :)

Eli kun se parantuu, ei jalkalamput ja niiden johdot ole mitään.
Kattolamppuun on todennäköisesti päästävä! :D