Ihanaa joulurauhaa! Kerrankin on ollut riittävän pitkät lomat, on todella päässyt rentoutumaan!
Jotenkin Siirikin on ymmärtänyt yskän ja nukkunut tosi pitkään. Aamulla se tosin rämpäyttää oman huoneensa oven kahvaa melko tasan klo 8.00. Silloin Siirin pitää päästä ulos ja saada evästä.
Syönnin jälkeen hetki tossupalloilua ja takaisin omaan huoneeseen nukkumaan.
Nyt tosin tein niin, että hinasin tyynyn ja peiton olohuoneen sohvalle ja painelin maate. Siiri sai ekaa kertaa jäädä ihan ittekseen hillumaan. Sillä seurauksella, että hetken kuluttua kuului rapinaa ja tömähdys ja pitkä huokaus... Neitokainen meni omaan punkkaansa nukkumaan. Kuvasta näkyy, että silmät on ristissä jo. Suurin valppaus on häipynyt höyhensaarille... :)
Siiri rakastaa nukkua niin, että koivet sojottaa ylöspäin. Niin se on nukkunut ihan pienestä pennusta asti. :)
Huomenna lähdetään keski-Suomeen muutamaksi päiväksi. Iskä heittää keppiä ja äitee leikkii tossupalloa loputtomiin. Siirin taivas! :)
Ihmettelin tässä päivänä yhtenä, että kaikki mun korvatulpat on häipynyt jonnekin teille tietämättömille.Sitä kyllä jäin myöskin hämmästelemään, että Siiri hiippas makuuhuoneeseen varsin määrätietoisesti ja hiippas sieltä pois samaa kyytiä. Silmät puoliummessa ja suu supulla ja parkkeras johonkin nurkkaan hyvin vähäeleisesti. Hmm...Jotain oli siis tekeillä... Julmurina menin koiran luokse ja pakotin kidan auki. Korvatulppahan se siellä. Sitä on niiiiiin mukava imeskellä. :)
Pitihän lapselta pois se ottaa ja olla muodon vuoksi kiukkunen. Suureen mustaan kitaan on hävinnyt ainakin 10 tulppaa aikaisemminkin. Korvavaikun maun ihanuus jää kyllä mysteeriksi...
Siiri 10 kk. Maailman kaunein sakutyttö ja korvatulppavaras nr 1 :D
Joululoma alkoi vihdoin ja viimein! Taitaa olla vielä ennätyksellisen pitkä: vain kolme talvilomapäivää käyttämällä sai ruhtinaallisen 11 päivän lomaputken. Ihanaa!
Viimeisestä postauksesta taitaa olla melkein kuukausi aikaa. Vajoan joka talvi jonkinlaiseen talvihorrokseen jotakuinkin marraskuun puolivälissä ja yritän vain selvitä hengissä tässä pimeydessä.
Sitä menee vain töihin, kauppaan ja kotiin ja illalla koirulin kanssa pitkälle metsälenkille otsalampun valossa umpihangessa kahlaten. Sitten sitä meneekin nukkumaan ja seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Mitään ylimääräistä ei jaksa. Treeneissä ollaan käyty aina maanantaisin ja lenkkien yhteydessä tottisteltu. Edistymistä on tapahtunut kananaskelin, mutta kyllä tämä tästä taas!
Yleensä alan pikkuhiljaa virota eloon tuossa helmikuun puolenvälin jälkeen, joten pari kuukautta pitäisi vielä kärvistellä.
Ne Uralilta lähteneet esi-isät, jotka keksivät että täällä päin on varmaan hyvät metsästysmaat, pitäisi laittaa julkiseen jalkapuuhun näin jälkikäteen tai jotain. Ei ollut kaikki lepakot tapulissa kun jäivät vielä näille leveysasteille asumaan.
Pukkasivat vielä jälkeläisiä jotka tekivät saman tempun? Ja minäkin olen täällä vielä, vaikka tykkään Roomasta enemmän....
No mutta joo...Lopetan marisemisen ihan nyt justiinsa.
Siirillä tuli ja meni ensimmäinen juoksu. Se alkoi tuossa marraskuun 25. päivä ja tiputtelua kesti noin 2 viikkoa. Ei olekaan koskaan tullut pestyä huushollin lattioita yhtä ahkerasti, ainakin 5 kertaa päivässä tuli Sinipiikaa heiluteltua. Neitokainen kun ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen juoksupöksyjen käyttäjä. Niistä tuli kertakäyttöiset selkää kääntämällä :D Totesin vaan, että halvemmaksi tulee lattioiden pesu, kun jatkuva pöksyjen osto.
Muutama päivä sitten tapasimme Ramonan peltoumpihankijuoksun merkeissä ja totesimme, että tämä oli varmaan viimeinen kerta. Tytöt oli koko ajan tukkanuottasilla ja Siirissä heräsi kunnon sika. Joka mutkassa se oli ärhentelemässä Ramonalle ja yritti hieroa sitä lumihankeen. Ramonalla ei ollut YHTÄÄN kivaa ja raasu yritti pomppia välillä emännän syliin. En tiedä maksoiko Siiri potut pottuina, koska Rampe on AINA ollut se dominoivampi ja fyysisesti vahvempi tyyppi ja Siiri on saanut kuraa niskaan vai mistä nyt sitten mahtoikaan olla kysymys. Todettiin vaan, että näiden kahden yhteisulkoilut vapaana on ohi. Ikäeroa on ruhtinaalliset 2 viikkoa ja se on liian vähän.
Huokaisu... Surullista, mutta odotettavaa..... Kasvaa ne lapsukaiset pikkuhiljaa ja sille ei mitään voi...
Eilen olimme pitkästä aikaa kyläilemässä rakkaiden lapsuudenystävien luona. Jostakin syystä aika on mennyt ja hurahdellut siihen malliin, että edellinen kyläilykerta on ollut ennen Siirin tuloa. Mennessä minua lievästi sanottuna jännitti. Talossa on 10-vuotias poika, neljä hevosta, kissa ja bordercollieuros Kekku... saatoin sieluni silmin kuvitella, millainen cembalo tuosta reissusta tulee.... :P
Siiri ei oikeastaan ole tottunut mihinkään noista edellämainituista.
Kaksi hevosta oli loimitettuina tarhoissaan pihassa kun kurvasimme talon eteen. Siiri nosti ymmärrettävän älämölön. Pistin sen hihnaan ja otin autosta ulos. En ole koskaan aiemmin nähnyt koiralla niin jumalattoman komeaa irokeesia: jokaikinen karva oli pystyssä niskasta hännänjuureen. Siiriä pelotti ihan hirveästi. Seisoskeltiin pihalla ystäväni kanssa, juteltiin ja läpistiin samalla Siirille ja kohta se jo rauhottuikin. Tosi nopeasti se pääsi pelostaan yli. Siitä olen tosi tyytyväinen!
Kekku oli laitettu yläkertaan arestiin kun pelättiin, että juoksutuoksut saattavat saada herran sekaisin. Sisälle Siiri meni heti ilman minkäänlaista epäröintiä ja meni suoraan nuuskimaan lattialla istuvaa Justus-poikaa naamasta. Sitten piti kiertää kämppä ja nuuskia nurkat huolella ja sitten tarkistaa ihmiset. Eikä minkäänlaista mörköilyä! Ai että olin tyytyväinen! Siiri käyttäytyi koko vierailun ajan TOSI hienosti ja olin kovasti ylpeä! :)
No tuo edellinen postaus on kirjoitettu ennen kun Antti Tuisku tuli kylään. Antti jysäytti kertalaakista koko tienoon paksun lumivaipan alle kunnon myräkän kanssa. Edellinen päivä oli pikkupiiperointia ja ehdin siitäkin valittamaan... :P
Perjantai oli NIIN hurja, että mun mielikuvitus loppui kesken! Lunta satoi ylhäältä, alhaalta ja vaakasuoraan, tuuli puhalsi jättiläismäisenä jäisenä fööninä ja meinasi irrottaa vaatteet päältä väkisten. Mitään ei nähnyt ja puuskissa tuulen nopeus oli pahimmillaan 29 m/s. Pelotti ihan sikana lähteä töihin. Sieluni silmin näin 20 auton ketjukolareita, vääntynyttä peltiä ja vaikeroivia ihmisiä.
Tätähän se on pahimmillaan:
Vielä mitä!
Turun motarilla kaikki ajoivat siististi peräkanaa kunnon turvaväleillä molemmilla kaistoilla, liittymistä tuleville annettiin heti tilaa, keskinopeus näytti olevan 18 km/tunnissa (vaihtoehtona oli seistä kolareiden takia) ja pääsin töihin kokonaiset 10 minuuttia myöhemmin kun normaalina aamuna. Ei paha!
Ottaen huomioon, että normipäivinä Turun motarilla ajaa 50 000- 100 000 ihmistä, jotka on menossa töihin, viemässä lapsia hoitoon tai kouluun, hoitelemassa muuten vaan asioita tai ihan töissä tien päällä. Se on oikeasti mieletön määrä trafiikkia!
Risoo, kun osa muualla Suomessa elelevistä ihmisistä on sitä mieltä, että on jotenkin "oikein" että etelä-Suomeen sataa perkeleesti lunta. Miksi? Miten niin oikein, että "meitä opetetaan ajamaan kunnolla" ja "etelän velliperseet saa nyt sit kunnolla isän kädestä" pari kommenttia toistaakseni. Siis mitä?
Täällä asuu reilusti yli miljoona ihmistä (1 072 925 ihmistä lokakuussa Wikipedian mukaan). Ihmiset käyvät töissä niinkun muuallakin maassa, niitten kakarat käy koulua ja tyypeillä on KOTI pääkaupunkiseudulla ja niillä on elämä täällä.
Miksi heitä pitää opettaa paskamaisilla myrskyillä, sähkökatkoksilla ja valtavalla lumentulolla? Häh?
Täällä on ollut muutama runsasluminen talvi takana ja se lumenperskele ei nyt vaan mahdu MIHINKÄÄN. Äijät kolaa ja auraa aamusta iltaan ja illasta yöhön tuota valkoista moskaa ja sitä yritetään viedä ties minne, koska täällä EI OLE peltoja, mihin sen voisi tuuppasta.
Toisin kun vaikka Tuupovaarassa.
Kuvaaja:Eero Liesmaa/Iltalehti
Ottaen huomioon, että viidesosa tämän maan asukkaista asuu 765 neliökilometrin alueella ja yrittää kestää toisiaan ja elää ihmisiksi, niin minusta on jotenkin urpoa toivoa heille mahdollisimman ikävää arkielämää.
Suurin osa tyypeistä on muualta muuttaneita: Juupajoelta, Vehmersalmelta tai Jysäskylästä tms. Ovat täällä, koska kotipaikka ei elätä tai kuviot on niin pienet, että ahdistaa. Joten seuraavan kerran kun kuulen, että on jotenkin oikein minulle ja minun naapureille ja työkavereille, että taivaalta sataa paskaa tuutin täydeltä ja kun tiedän, kuinka hankalaksi miljoonan ihmisen elämän se tekee, niin mä vedän lättyyn. Piste.
Sori hikeentyminen, mutta tämäkaltainen päänaukominen saisi loppua nyt. Sitä on nyt saannut kuulla talvi toisen jälkeen ja juttu alkaa olla niin vanha, että naftaliini haisee.
Tervetuloa kaikki jeesustelijat tänne yrittämään normaalia arkielämistä pahimpien myräköiden aikana. Voisi muuttua ääni kellossa.
Ja nyt kun on suurimmat keuhkoamiset on keuhkottu niin muutama sana myrskysurffari Siiristä :)
Mitä lujempaa tuulee, sitä kivempaa on! Keppi suuhun ja sata lasissa kohti puhuria! Mitä isompi hanki, sitä parempi! Voi tehdä mahaloikan suoraan ojaan ja humpsahtaa sinne korvia myöten. Sitten hurja ravistus ja tuulta päin! Tennispalloa voi kätevästi paiskoa hankeen ja hypätä päälle ja etsiä sitä intensiivisesti pää hangessa vaikka puoli tuntia.
Eli jos Siiriltä kysytään Antti Tuisku on parasta mitä se tietää. Liityi fanijoukkoihin justiinsa! :D
P.S Perusasento alkaa luonnistua ja persaus suoristua. Jippii!!!! Ja muutama "seuraa"-askelkin luonnistuu ! :D
