Ukkosta odotellessa

Lisäilin muutaman kameran syövereistä löytyneen kuvan vähän sinne sun tänne.
Odottelemme tänne megalomaanista ukonilmaa ja kämpän sisälämpötila on tällä hetkellä 27 C. Meillä kenelläkään ei ole kivaa. Jaahas. Nyt jyrähti oikein kunnolla. Pistänpä konen kiinni ja mietin uskaltaako mennä nukkumaan.

Siskon läheltä-piti-tilanne

Siiri piti tavata siskonsa tänään, mutta sattuikin niin, että siskohilma oli popsinut metsälenkillä valkoista kärpässientä ja oli pikavauhtia menossa Viikin pieneläinklinikalle aiottuna treffiaikana.
Huhheijaa!!! Minulle henkilökohtaisesti ei olisi tullut edes mieleen, että koirat syö sieniä. Ymmärrän sienistä yhtä paljon kun lehmä sputnikista, joten meidän koiran ennuste ei olisi ollut mikään hääppönen.
En olisi ymmärtänyt yrittää oksettaa, juottaa lääkehiiltä ja lähteä pakoputki punaisena kohti Viikkiä.
Olisin vaan ajatellut, että se nyt oli joku tatti. Punaisesta kärpässienestä olisin saanut kauhuhalvauksen, sen sentään tunnistan.
Hienoa, että siskolla oli ymmärtäväisempi emäntä, joka osasi toimia oikein!!! Sisko todennäköisesti selviää säikähdyksellä fiksun emäntänsä ansiosta.

Eläinlääkärissä olivat siskolle antaneet ruokaa ja injektion, joka aiheuttaa oksennusreaktion. Oksennuksesta löytyivät syödyt sienenpalat. Sitten oli tuikkastu toinen ruiske, joka lopetti pahoinvoinnin. Jatkohoitona lääkehiiltä säännöllisesti 2 vuorokauden ajan ja maksan toimintaa tukeva lääkitys.

Mutta joo. Eli jatkossa kyylään tarkasti mitä tuo kakara pistää suuhunsa ja jos näkyy metsässä mitä tahansa valkoista eloperäistä materiaalia suussa, siihen pitää suhtautua vakavasti.
Kaappiin haalin huomenna apteekista lääkehiiltä, oksetusainetta ja paraffiiniöljyä. Niillä pärjää akuuteissa asioissa  aika pitkälle.

Tossupallo rodunomaiseen kokeeseeni!

Siiri on ilmiömäinen tossupalloilija ja on hionut äiteen kanssa taidot huippuunsa. Äitee tuuppaisee pallon tuvassa suuntaan x, Siiri syöksyy pallon kimppuun aamutossu suussa ja ohjaa tossulla suuntaa ja etukäpälillä vauhtia ja ohjaa erehtymättömästi pallon haluttuun kohtaan. Sitten leikki alkaa alusta.
Jos äiti ei älyä potkaista palloa, Siiri istuu ja tillittää silmiin niin kauan ja vaativasti kun tarvis vaatii.
Joskus lisätään vaikeusastetta ja suussa on solmuköysi.
Tämä on ollut erinomaisen lystikästä ajantappoa sateisina päivinä :)
Koiruus jaksaisi leikkiä tuntikaupalla.

Oikein hämmästyin tänään kun otin pikku tossupallo-ottelut aamuruuan jälkeen, kuinka taitavaksi tuo hurtta on tullut :D
No parantaahan se keskittymiskykyä ja kropan koordinaatiota, peliähän pelataan liukkaalla laminaatilla.
Eniten huvittaa se, että tämä on karvakasan ihan itte keksimä juttu ja se on pelailut pikkupennusta asti. Harmi, ettei tässä lajissa kilpailla. Mihinkähän voisi valittaa? Voisi vaatia sakemanniliitolta, että tämä lisättäisi rodunomaiseen kokeeseen. Eli suojelussa olisi tottelevaisuus, jälki, purut ja puolen tunnin erä tossupalloa. Eniten oikeaan kohtaan vietyjä palloja voittaa.
Tossupallo vaikeutuisi aina, mitä korkeammalle koulutustunnuksissa mennään: ensin on aamutossu, sitten solmufarkunlahje (=räsy) ja ultimaattumina solmuköysi:D :D :D

Terveeksi todettu ja kesälomailua

Maanantaina alkoi meidän perheen virallinen kesäloma. Tarkoitus oli jo viikonloppuna häippäistä keski-Suomeen sukuloimaan, mutta edellisenä perjantaina eläinlääkäri määräsi Siirin vielä virtsarakkopunktioon maanantaina. Tarkoituksena oli ottaa puhdasvirtsanäyte suoraan neulalla vatsanpeitteiden läpi virtsarakosta ja katsoa, että löytyykö virtsarakosta valkosoluja ja muita löydöksiä. Jos löytyy, homma on oikeasti vakavampi juttu ja jos ei, kyseessä saattoi olla vaginiitti. Juveniili vaginiitti on yleinen nuorilla nartuilla ja häviää ekan juoksun aikana, eikä tarvitse mitään hoitoa. Kyseessä on eräänlainen sekamuotoinen bakteeri"tulehdus" emättimessä.

Nolona sitten kerroin lääkärille maanantaina tästä aiemmasta hapankorppulääkärin diagnoosista ja toden totta, puhdasvirtsanäyte oli puhdas.
Eli Siiri terveeksi julistettu! Kuonossa oleva läiskäkin on hävinnyt täydellisesti.

Suosittelen kyllä lämpöisesti kaikille Tapiolan koiravakuutusta. Suorakorvaussysteemi on kullanarvoinen. Eläinlääkärikuluihin ja lääkkeisiin olisi mennyt ilman vakuutusta n. 500 euroa, vakuutuksen kanssa meni  n. 150 euroa.

Mutta sitten vielä iloisempiin asioihin eli lomailuun. Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen sateinen, mutta se ei haittaa mitään. Vaikka sataisi vanhoja akkoja hameet korvissa, loma on aina lomaa!!!

Lähdettiin sitten tiistaina vihdoinkin Siirin kanssa reissuun. Autossa koiruus osaa olla kyllä supernätisti. Takapenkiltä ei kuulunut 5 tuntiin yhtään mitään, piti välillä tarkistaa onko se hengissäkään enää. Toki pysähdyimme muutamalle pissatauolle ja muutenkin vetristelemään jäseniä aina välillä, mutta koiruus loikkasi aina mukisematta takaisin autoon ja alkoi koisaamaan lähes välittömästi.

Perillä odottikin autuus: 70 hehtaaria kirmailumaita ja Umbro, setäni 9-vuotias bokseriherra.
Kyllä kannatti matkustella!
Siiri kirmaili koko patoutuneen energiansa voimin ja Umbro-herra yritti pysyä perässä. Viimein Siiristäkin loppui patterit ja molemmat koiruudet makoili pihalla kohtuullisen voipuneina. Sattuneesta syystä Umbro ei enää seuraavana päivänä ollut kovinkaan kiinnostunut Siirin leikkiyrityksistä. Kohtuus riekkumisellakin taisi olla vanhemman herrasmiehen mielipide.
Hatunnosto Umbrolle: Siiri oli välillä tosi rasittava, mutta herra ei polttanut kunnolla päreitään kertaakaan. Komensi kyllä pari kertaa ja se meni kyllä välittömästi jakeluun.

Torstaiaamuna Siiri herätti minut vaativasti kiskomalla hiuksista ja lätkäisemällä tuttavallisesti tassulla päin pläsiä kello 5 aamulla. Syystäkin sillä on oma huone kotosalla, tuo on vähän väkivaltainen tapa herättää ihmispoloinen.
Rahjustin kuistille ja päästin koiruuden ulos.

Aamu oli oikein kaunis.
Niin ilmeisesti Siirinkin mielestä. Se meni muina naisina makoilemaan keskelle pihaa katselemaan pääskysiä, mistään hädästä ei ollut tietoakaan. :)
Niitä se sitten kaikessa rauhassa tuijotteli vaikka kuinka kauan.
Oli lievästi huijattu olo :)

Umbro lähti kotiin ja Siirillä oli tylsää. Mikään ei oikein ollut kivaa. Tossupallon peluu oli ihan pöh ja keppejäkään ei jaksanut järsiä. Koiruus kulki vaan ympyrää mökissä, tillitti vaativasti silmiin ja piippasi.
Lähdettiin sitten kunnon metsälenkille.
Siiri onnistui bongaamaan jokaikiset kuralätäköt ja louhikkopohjaiset vesilämpäreet mitä matkan varrella sattui vastaan tulemaan ja jokaisessa piti kastautua. Välillä piti jahdata perhosia ja itikoita.
Mutta kivaa oli ja vauhtia sata lasissa.

Muuten lomailuun on sisältänyt runsain mitoin keppien heittelyä ja leikkimistä, tossupalloilua aina sapuskan jälkeen, makkararuutuja, jäljestämistä ennen sapuskan saamista ja pienimuotoista tottista aina silloin ja tällöin.

Isäpappa on osoittautunut varsinaiseksi Veivarinperän Göbbelsiksi: Siiri tottelee isäpapan sotilaallisia komentoja heti ja ehdoitta :D Tosin siinä on ehkä pientä hienosäätöä, mutta siitä viis...kummallakin näyttää olevan kivaa :)

 
Äitee ei jostakin syystä kauheasti arvostanut Siirin tarjousta auttaa ristipistotöissä :D
Muuten äiteen päiväunien aikana kainaloon oli ilmestynyt Siirin luu. Ilmeisesti koiruuden mielestä se on talon turvallisin paikka piilottaa kallisarvoinen omaisuus. :)

Naapuritalossa ammuttiin eilen savikiekkoja ja vähän jännitti miten Siiri laukauksiin suhtautuu. Parin ekan aikana se katsoi kysyvästi silmiin, mutta minäpä en ollut moksiskaan. Alettiin riehumaan kepeillä ja leikkimään ihan hurjasti. Eipä se ampumisesta jatkossa välittänyt. Tulipahan sekin nähtyä.

Mutta lomailu on ihanaa!! Ei siitä pääse mihinkään. :D

Onnimannista matikka

Siiri sai tänään uuden mukavan leikkikaverin, kun piipahdin rakkaan ystävän luona popsimassa raparperipiirakkaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Slurps! Ystävällä on ihanainen tolleriuros Onni.

Onni oli hetken aikaa hyvin hämmentyneen oloinen: kuka on tuo musta salama takapihalla, joka hyökkää suoraan kimppuun leikkimään tervehtimättä ensin?
Onni rassukka yritti nuuhkia miten parhaaksi taisi painin tuoksinnassa ja hoksasi vissiin viimein minkä kanssa on tekemisissä.
Jossakin vaiheessa patterit loppuivat ja vein Siirin autoon rauhoittumaan. Siellä se huokaisi pitkään ja alkoi nukkumaan pikku päiväunet :)
Kävimme vielä yhdessä kävelemässä pienen lenkin ennen kotiinlähtöä ja aika nopeasti tuo koiraneitonen älysi, että hihnassa ei riekuta ja leikitä vaan kävellään nätisti.

Iltasella lähdimme vielä pienelle iltalenkille kaatosateessa. Siiri teki läjät tienvierustaan ja aloin niitä korjailemaan pois pussiin. Samalla kulman takaa syöksähti kaksi koiraa ja alkoi julmettu haukkuminen. Siiri tietty räyhäsi takaisin ja tempoi hihnaa. Minulla paskat toisessa kädessä ja rähisevä hurtta toisessa. Jouduin hieman karjaisemaan ja kieltämään. Oikein häkellyin kun rähinä loppui kun seinään ja koiruus istui nätisti eteeni. Kehuin ja jatkettiin matkaa.
Olo oli vähän puulla päähän lyöty: se oikeasti kuunteli minua! :)

Tänä iltana Siiri sai sitten vähän normaalia isomman sapuskan vähän normaalia myöhemmin. Elukkalääkäri on puoli kaksi huomenna ja ei saa syödä mitään 8 tuntiin ennen sitä, joten joutuu pärjäilemään näillä eväillä siihen asti.

Lääkärireissu taas ja kyläilyä karhuntaljanaapurin luona

Siirillä oli eilen varsin monivivahdeikas päivä. Mentiin aamusella taas eläinlääkäriin antamaan pissa- ja verinäyte. Pissinäyte otettiin ihan itte, tai siis isäntä otti, mutta verinäytteeseen tarvittiin 4 ihmistä.:) Kun pentu päättää ettei mua kupata, niin sitä ei myös kauhean helpolla kupata :)

Kaikki tutkimukset saatiin suoritettua ja Siirin pississä yhä edelleen valkosoluja ja pikkasen verta. Eli maanantaina mennään siis rakkopunktioon, jossa virtsarakosta otetaan suoraan näyte vatsanpeitteiden läpi ruiskulla ja neulalla. Eläinlääkärin toive oli rauhoittaa Siiri toimenpiteen ajaksi, koska hän on niin kovin eläväinen :) Joops. Käy. Vähemmän se elukka sitä toimenpidettä stressaa nukkumalla.
Samalla voisi nyppästä pois maitohampaan, joka on jäänyt jäkittämään alakulmahampaan tielle. Siirillä on siis alakulmurit duona. Saapahan paremman otteen :)

Eläinlääkäri soitti iltapäivällä pienen verenkuvan tulokset: joku leukosyyttilaji, en muista mikä, oli vähän kohollaan, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Kaikki muut arvot ok.

Minulla kolahti kaksi hernettä yhteen päässä sen jälkeen.  Kun kävin Siirin kanssa ekan kerran rokotuksessa hapankorppulääkärin luona, hän sanoi että Siiriltä on tullut eritettä pissan mukana ja se on vulvovaginiittia,  joka on yleinen nuorilla nartuilla ja menee ekan juoksun yhteydessä ohi eikä tarvitse mitään hoitoa.
Oliskos se perhana "saastuttanut" pissinäytteet kerta toisensa jälkeen? Eli ei sitten olekaan mitään pissitulehduksia sun muuta?
Koira on ollut koko ajan terveen oloinen kun pukki ja leikkinyt ja riekkunut. Ei ole kuumetta, sapuska on maistunut ja vettä juo ihan normisti nykyään . Sitä olen kovasti ihmetellyt. Jos sillä olisi niin kauhea pissatulehdus, mitä löydökset antaa ymmärtää, siinä ei juurikaan kirmailtaisi. Mutta maanantainahan tuo selviää ja otan asian puheeksi tohtorin kanssa.

Illalla käytiin lenkillä ja törmättiin muutaman napanterin ottaneeseen naapurinsetään ja hänen kolmikymppiseen poikaansa. Naapurinsetä on ihan alusta lähtien ollut Siirin suuri ihalija. Kysyi nytkin, että saako ostaa herkkuraksupussin, josta antaa koiralle aina ohikulkiessa. Pelkäsi tosissaan, että Siiri unohtaa hänet.
Mää sanoin, että ostaa ihmeessä ja lupasin pyhästi, ettei Siiri unohda ikinä. Neito oli 9 viikkoa vanha kun tapasi herran ekaa kertaa.
Päädyttiin sitten käymään ihan sisällä asti ja siellä oli koko eteisen takaseinän peittävä peili. Siitäkös Siiri sai siepin!!!: " Kuka on toi musta uhkaavasti käyttäytyvä pentu mun nokan edessä? Sille pitää heti antaa opetus!" Kunnes nokka löi peiliin muutaman kerran ja selkeästi koira tunti itsensä huijatuksi :)
Toinen mielenkiintoinen asia roikkui toisella seinällä: joskus vuonna keppi ja kivi jonkun Suomeen salakuljettama venäläinen karhuntalja.
Siitä kiinnostui emäntä ja koira. Olihan ne mahtavat kynnet ja turkki oli mielettömän paksu! Samalla kun silittelin turkkia, Siiri jyrsi vaivihkaa toista turkin takatassua.. Onneksi huomasin ajoissa.
Siiri oli heti molempien herrojen kaveri ja alkoi käydenvetoa pojan kanssa, mikä oli tosi iloinen asia. Tähän asti se on vähän kyräillyt vieraita ihmisiä.
Jotenkin vaan huvittaa, että se on tästä taloyhtiöstä valikoinut itselleen kavereiksi ehkä vähän ne omituiset hiipparit.
Suoraselkäiset tavikset saa haukut niskaansa :)



Mutta tässä taas muutama kuva myöhässä taannoiselta mökkireissulta:

Paras kaveri on paras kaveri!

Voih...Siirille koitti onnenpäivä! Rakas Ramona on palanut lomilta! Treffit oli kaupunginpuutarhassa. Ensin rynnittiin toisen luo karvat pystyssä ja nuuskaisun jälkeen alkoi onni ja autuus. Sitten jahdattiin puolin ja toisin takaa-ajoa ja heittäydyttiin maastopainiin tyyliin: "mä nyt vähän puren sua kuonosta ja tassusta ja mahasta, mutta rakkaudella...Missä sä olet ollut?  :) "
Siiri oli NIIN iloinen, että pisti ihan naurattamaan.
Ja ihan hyvin voi parhaan kamunsa kanssa juosta 17 kierrosta ison kuusen ympäri, kunnes patterit loppuu :)
(Laskettiin ääneen)
Mukana myöhemmin oli Ramonan kaksi aikuista sakunarttu-kämppäkaveria, jotka opettivat Siirille hieman käyttäytymisen alkeita. EI ole sopivaa juosta päättömänä rouvien jalkoihin, siitä tuli ISO murahdus. Ja ei ole suotavaa käppäillä liian lähella, kunnioittava etäisyys pitää olla. Siiri taisi oppia ihan pikavauhtia kuinka olla koiraksi.

Kotiin tulo olikin sitten hieman raskaampaa, ilmeisesti maitohapot poltteli koiruuden jalkoja. Ei oikein olisi jaksanut edes portaita nousta. Koko illan hän on maannut suhteellisen lättynä ameebana sängyn pohjalla.

Yksi risti kaksi

Meidän neitokaisella alkaa hampaat vaihtumaan vihdoin ja viimein!  Alahampaissa alkaa olla aika hupainen veikkausrivi. :D Kyllä sitä on odotettukin...
Eilen neito silppusi huoneessaan olevaa sohvan tyynyjä ja tänään torstaina pomppasi ohikulkiessaan minua vasten ja  löin vahingossa kyynärvarteni sen suuhun. Taas meni laastaria... Iso pitkä huokaisu.
Iltalenkin jälkeen annoin muutaman jääpalan imeskeltäväksi ja näytti tykkäävän ihan simona.

Pissitulehdus jatkuu vieläkin, vaikka MIKÄÄN asia sen käytöksessä anna ymmärtää, että se on jostakin kipeä. Munuaiset ja virtsarakko ultrattiin maanantaina ja todettiin normaaleiksi. Juuh..en jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtaista kertomusta miten elukkalääkärireissu meni..Runsaasti älämölöä, huutamista, kiljumista, pyörimistä jne.. Tyypillinen rotunsa edustaja kuulema. Nuoli kyllä eläinlääkärin naaman puhtaaksi lopussa, joten hirveän syviä antipatioita ei jäänyt.

Virtsanäytteessä oli vielä verta, proteiinia ja bakteereita, joten kuuri jatkuu... Sulfakuuria ei oikein voi antaa, koska altistavat noin pienen pennun moniniveltulehdukselle ja sitä ei totisesti haluta!

Perjantaina ollaan mökille Kuruun menossa ja toivotaan että tuo karvaurpo tekee muutakin kun yrittää juoda järven tyhjäksi... :D

Nooh.. Lähdettiin perjantaina mökille ja tuliin nyt lauantaina takaisin kotiin kun luvattiin megalomaanisia ukkosia. Emäntää vähän pelotti, mutta en koskaan tule tunnustamaan sitä ääneen :)

Ja kävi juuri niinkuin ajattelinkin. Kyllä tuo karvapallo singahti suoraan järven rannalle ja iski tassut veteen. Sitten sattui katsomaan horisonttiin: " ai NÄIN paljon vettä" ja hetki hysteeristä juomista joka loppui aika lyhkäseen.."tätä kippoa ei saakaan heti tyhjäksi".. :D

Illalla tontille ilmestyi Nappi, rotu on kokomaailmanpystykorva. Nappi on parivuotias uros, läheiseltä maatilalta kotoisin ja pitää kesämökkiläisten tontteja omana reviirinään. Tykkää kahlailla milloin kenenkin rannassa tuntitolkulla.

Siiri sai megasiepin  kun hoksasi Napin tontilla. Ampas pikavauhtia luokse ja Nappi lähti minkä kintuistaan pääsi. Hetken kuluttua se hiipparoi takaisin ja alkoivat hetkeksi leikkimään.
Napilla alkoivat kierrokset nousemaan ja katsoin parhaaksi tuppasta neitokaisen mökkiin sisälle. Odoteltiin sitten puoli-iltaa, että Nappi malttaa painella kotiinsa. Mitkään hätyyttelyt ei vaikuttanut tähän koiraherraan mitenkään.

Sieltähän se hiippas vielä kolmannen kerran paikan päälle. Nyt leikit oli jo sävyisempiä ja täynnä vauhtia. Sisälsi myös runsaasti järvipainia, mikä minua alkoi hirvittämään.
Anoppi oli just ja just saanut Siirin kahlaamaan veteen vähän syvemmälle, kun tämä koiraherra oli sitä mieltä että aivan hyvin voi leikkiä niin syvällä, ettei Siirin jalat yllä pohjaan, mutta itsellä yltää.
Ja Siiriä voi vallan mainiosti lätkiä tassulla päin näköä..
En nyt kuiteskaan halunnut meille hukkunutta, täytettyä koiraa joten Nappi sai lähteä ja Siiri meni kuivattelemaan sisälle.
Seuraavan kerran Nappi voi olla vähän ihmeissään kun Siiri onkin isompi ja saattaa uittaa herraa puoliväliin Torttijärveä. :D

Siiri oli seuraavan yön tosi levoton: läähätti ja vaihteli paikkaa, ei vissiin ollut tottunut siihen, että nukkuu meidän läheisyydessä. Seuraavana päivänä hoksattiin, että raasulla on poskihampaat puhkeamassa ja ovat ilmeisen kipeät, koska hampaita piti iskeä joka paikkaan.

Lähdettiin sitten ajelemaan kotia illalla ukkosmyrskyvaroituksen vuoksi ja oltiin kotona iltaysin aikoihin. Kotona luu maistui hyvälle ja jääpalat jotka laitoin juomakippoon. Ja neito oli taas liikuttavan iloinen kun pääsi kotiin ja löysi rakkat lelut... :)
Parkanon kirppikseltä ostettu apina oli tosi mieluinen riepulelu ja tyyny kotimatkan aikana. Ja sen viereen neito parkkeerasi unihommiin.

Neiti Nanosekunti

Heräsin aamulla helkatanmoiseen jyskeeseen ja paukkeeseen. Avasin unenrähmäset silmäni ja mietin että mitä helvataa naapuri aloittaa remonttia tähän aikaan. Sietämätöntä! Ajatukset alkoivat pikkuhiljaa uimaan käsipohjaa päässä,tajusin yhtäkkiä että mekkala tulee viereisestä Siirin huoneesta.
Koira päätti sitten aamutuimaan sisustaa kämppänsä vaihteeksi uusiksi.

Tuoli oli tylsästi pöydän vieressä, näyttää paaaaljon paremmalta nurin niskoin oven eteen kaadettuna. Punkka oli raahattu, pöyhitty ja ravisteltu levälleen keskelle lattiaa. Sen päälle oli sijoiteltu riviin luu, pallo ja kopiocrocsin jäänteet.
Kello oli siis 5.45.
Iiisooo piiitkäää huokaisu, punkasta ylös ja ulos.
Neitokaisella näyttää siis olevan virtaa ja väittäisin, että lääkekuuri on vaikuttanut.

Totesin vaan tänään, että pikkupentuvaihe on lopullisesti ohi ja jatkossa Siiri kuuluu nuoriso-osastoon. Käskyt muuttu vielä jämymmiksi ja niitä pitää jopa noudattaa. Löpsöilin alussa ihan huolella, koska toinen oli niin pieni ja söpö..Juu..Kuuluisat viimeiset sanat... :D
Ja vielä kun vannoin ja vakuutin, etten tuohon ansaan mene. Nooh..menin...
Mutta tästä eteenpäin: tiukasti ja kurissa ja ruodussa..
Kunnes eka tiukempi käsky: "onksmunpakko"...viehkeä hännänheilautus ja vetoava katse..."tässä olis luu, eiks me voitais leikkiä sillä?" ...riemastunut ilme ja erittäin toiveikas hännänheilutus... :D

Ei hyvältä vaikuta...noin niinkun tulevaisuuden kannalta. Siis kilpakoiratulevaisuuden. Mun olis pitänyt suosiolla otta Bison Frichee tai jotain. Joku sellainen läpsykkä jolta saa ääretöntä rakkautta ihan miten vaan ja loputtomiin :)
Siiri kyllä rakastaa juu...mutta silläpä on hintansa. Ei enää yhtä herkästi kuule käskyjä, saati sitten noudata niitä, jos kokee että mamma rakastaa liikaa. Itse asiassa mamma on täys riepulelu, jota ei tartte kuunnella pätkääkään,suorastaan tuuli huulia heiluttelee... Eli täytyy tykätä, mutta sillä on rajansa. Se on välillä vaikea muistaa.

Niin ja otsikkohan tuli siitä, etten KOSKAAN ole tavannut koiraa, joka niin nopeasti kuraa itsensä täysin poutaisella ilmalla kun Siiri!
Se on minulle jäänyt ikuiseksi mysteeriksi kuinka se sen tekee..Maasto kuiva, aurinko paistaa ja kohta minua kohti loikkii kummallisin vasikan askelein kuraa kuonosta hännänpäähän oleva etäisesti koiraa muistuttava otus, joka haisee suohirviön haudalta... :P
Vaniljantuoksuinen shampoo on kovaa valuuttaa....