Siiri on täysin kotiutunut. Sitä ei enää YHTÄÄN väsytä ja päiväunet on tänään jääneet vähäisiksi. Hammasta on on saanut vuoronperään keittiötuolien jalat, verhot, lakana, käsivarret ja ennenkaikkea pyjamahousujen lahkeet:)
Pallonkin ylimaallisen ihanuuden neiti hoksasi tänään. Aiemmin se ei oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, mutta tänään Siiri tajusi. Huolellinen vaaniminen, kimppuun hyökkäys, hurja tapporavistelu ja irtipäästö. Ja tätä jatkuu kunnes pallo on sohvan alla tai minkä tahansa alla. Saman kohtalon koki emännän aamutohveli.
Käytiin pienellä metsäkävelyllä vapaana autoilun jälkeen ja Siiri tykkäs kovasti juosta mun ja siipan väliä. On se paimenkoirakin.
Tänään matkusti kuljetuskopassa jo jotakuinkin elämäänsä tyytyväisenä. Pari piippausta, pistin käden koppaan ja koiranen painui maate nukkumaan.
Veden ylenpalttinen litkutus sai tänään selityksen: sen kanssa on vaan kiva läträtä. Molemmat etutassut lautaselle ja toisen heiluttaminen juomisen tahtiin, niin että vesi lentää pitkälle. Se vaan on vastustamattoman kivaa!!
Kasvattaja antoi ohjeeksi, että Siiri pitäisi madottaa tällä viikolla, pitäisi vähän rajoittaa vedensaantia ja lisäämään sapuskan määrää vähäsen. Siiri painoi tänään ruhtinaalliset 3,3 kiloa. Sapuskana olen antanut Barcaa 90 grammaa päivässä piimän seassa, mutta sitä voi kuulema lisätä himppasen joka sapuskalla. Tampereen-sisko painoi kuulema 3,4 kiloa. Pennut on järestään kuulema ihan määrästä johtuen,vähän pienempiä, mutta jänteviä ja hyvinliikkuvia.
Juups. Huomattu. :D
Mihin tässä vielä joutuukaan?
P.S. Väsymyksestä johtuen kuvia ei ole jaksanut ottaa :) Kaikki aika on mennyt perässäjuoksuun ja "ei"-sanan hokemiseen.
Nimim: 300 hampaanjälkeä ihan joka puolella
