Molemmin puolin polvea oli limapussin tulehdus ja reisilihaksen vieressä/sisällä/jossain kulkee jänne joka oli kiristynyt, paksuuntunut ja tulehtunut. Eli sainpas sitten 6 (!!!) kortisonipiikkiä: 2 kipaletta molemmin puolen polvea ja 4 sarjassa reittä pitkin. ***KELE ***TANA, että oli muuten kivuliain lääkärikäynti IKINÄ!!!!
Jotenkin ottaa aivoon ihan suunnattomasti: syksyllä vaivasi plantaarifaskiitti ja nyt tuo perskutarallaan polvi. Olenko oikeasti NÄIN romu? Eihän tästä tule hevon kukkaruukkua, jos aina menee joku paikka sököksi kun pitäisi alkaa hommiin?
Tosi pikkuhiljaa tässä on huomannut, että kipu laantuu pikkuhiljaa..Ja jalka jopa alkaa taipumaan! Ihanaa!
Sakemanniliiton kesäleiri lähenee uhkaavasti ja kyllä siellä haluaisi kirmailla suhteellisen vapautuneesti. Päästiin vielä omien molareiden ryhmään ja saatiin Siirin kanssa puolentoista tunnin sitkeällä soittelulla solukämppä opiston alueella.
Hui pelottaa! Viimeksi on tullut leireiltyä noin 30 vuotta sitten! :) Toivottavasti kämppäkaveri on kiva. Takaporttina kyllä on mökkilomailu 8 kilsan päässä Siirin siskon luona, jos kämppiksen kanssa ei kemiat kohtaa. :D
Siirin yksivuotisrokotus oli vähän aikaa sitten. Otti pikkasen pattiin siipan työmatka, joka osui samaan aikaan eli koiruus piti viedä Mersulla elukkalääkäriin ilman omaa kuljetuskoppaa. Ei huolta, Siiri istua napotti kun Buddhan kuva takapenkillä ja katseli maisemia.
Sitten kun se kyllästyi ruuhkiin, heittäytyi nukkumaan. Kuorsasi eläinlääkärin pihaan asti.
Rouva Hapankorppu oli yhtä suoraluontoinen kun aina: "Kylkiluut pitäisi tuntua paremmin. Tarkkaile ruokamäärää, painoa tulee lihaksien kehityksen takia lisää, joten kylkiluutuntuma on paras mittari." Sanoi siis suomeksi, että Siiri on vähän paksu.
Hmmm..saattaa pitää paikkansa.... Vaihdoin sen ruokinnan muutama viikko sitten sellaiseksi, että puolet Barcaa, puolet lihaa. On vähän vaikea tasapainoilla oikean määrän kanssa aluksi ja voi olla, että se on vähän lihonnut... Ehkä..Toisaalta sillä voi olla isot luut ja hidas aineenvaihdunta, niinkun emännälläkin. Voihan se sillälaillakin periytyä :)
Liiasta proteiinista ei ole muuta haittaa kuulema kun liiallisesti erittyvä korvavaha ja rasvapatit nahan alla. Eli jos niitä alkaa esiintymään, pitää vähentää lihan määrää. Munuaiset ei kuulema ehdi koiran elinaikana kärsiä liiasta proteiinin saannista.
Siiri antoi nostaa itsensä pöydälle, tutkia hampaat ja korvat ja kuunnella sydänäänet täysin mallikelpoisesti ilman turhia piippailuja. Että olin tyytyväinen! Rouva Hapankorppukin sanoi, että näkee että on työkoira: kun hän alkoi tutkimaan koiraa, koiran ryhti parani ja olemus muuttui. :)
Kun istuskelin odottamassa kirjallisten töiden tekemistä, koiruus tutki paikkoja hetken, työnsi päänsä roskikseen, huokaisi syvään ja painui maate. :)
Eilen käytiin rakkaan työkaverin merenrantaparatiisimökissä. Saatiin kahvittelukutsu hänen loman aikana ja erikseen pyysi myös Siiriä käymään. Olenhan viimeisen vuoden aikana ehtinyt raportoida työkaveriraukalle suunnilleen joka kakkakikkareen, jonka koiruus tekee. Ehkä se oli ihan reilua käydä näyttämässä hälle mistä puhun :)
Rakkaus oli molemminpuoleista: Siiri sai itselleen uskollisen pallonheittäjän ja työkaveri sai itsellen a friend forever. Win-win tilanne puhtaimmillaan!
Taas jälleen koiruus oli mallikelpoinen joka suhteessa. Oikein ihmetyttää, mihin se mitään kuuntelematon tihulainen on hävinnyt? :D
