Tänään tupsahteli usempikin blogiteksi maailmalle, olin näköjään jättänyt ne "luonnos"-moodiin, kun niissä oli vaan jotain pientä fiksattavaa. Tajusin vasta nyt äsken, ettei ne todellakaan näy kaikille :) Korjailin muutamia tekstejä ja laitoin julkiseksi. Soriii!
lauantai 28. kesäkuuta 2014
Hortonoomi ja melkein teurastetut alppiruusut
Niih... Meidän koiruuden sydämessä sykki jossain hyvin syvällä (siis TODELLA,todella kaukana syvällä) rakkaus puutarhan hoitoon ja kaikenlaiseen istutteluun.
Esimerkiksi luita voi istutella ainakin vuodeksi ulos. Ne on sen jälkeen ihan ok käytettäväksi. :)
Ilmeisesti vuoden varastionnin aikana niihin muodostuu joku täysin jäljittelemätön bukee, joka on vain harvanokkaisten nautittavissa :)
Sekalainen keppiseurakunta on myös istuteltu sinne ja tänne selvästikin tulevaisuuden tarvetta varten. On selkeästi mukava käydä nykäisemässä varastossa juuri tilaisuuteen sopiva kepakko.
Pahaa aavistamaton emäntä meni sitten pihalle istuttamaan kaksi alppiruusua ja jätti taimiin kasvatusohjeläpyskät tuulen liehutettavaksi.
VÄÄRÄ VETO!
Siiri on perikonservatiivi ja on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki muutokset on väärin, jos hän ITSE ei ole niistä päättänyt.
Viattomasti aamuisella lähdettiin aamupissille, hetki oli kuin minä tahansa päivänä.
Ulko-oven avauksen jälkeen Siiri näki NE!!!
Karmivalla haukkusarjalla yritettiin häätää pihalta pois tunkeilijat, heiluvine lappusineen.
Viime hetkellä sain karjaistua "EI!!!!!" ennenkun kauniista istutuksista olisi ollut vain muisto jäljellä.
Kuinka niin terävä ja jokaiseen rasahdukseen ja muutokseen reagoiva otus? :)
Hämäävää on se, että ensin maailman rauhallisin, kiltein ja lussukoin koiruus nanosekuntia myöhemmin on alppiruusuja (naapurin koiraa/rusakoita/sinisorsia/yöllä ilmestyneitä kaatuneita polkupyöriä/paikalle tuotuja uusia roskiksia tms.) teurastava peto.
Mitään ei koskaan ole saanut kiinni, mutta sekuntiakaan ei auta nukuskella ulkoilureissuilla!
Pikkasen oppii olemaan varpaillaan ja pitämään hallinnassa sitä koko ajan :D
Esimerkiksi luita voi istutella ainakin vuodeksi ulos. Ne on sen jälkeen ihan ok käytettäväksi. :)
Ilmeisesti vuoden varastionnin aikana niihin muodostuu joku täysin jäljittelemätön bukee, joka on vain harvanokkaisten nautittavissa :)
Sekalainen keppiseurakunta on myös istuteltu sinne ja tänne selvästikin tulevaisuuden tarvetta varten. On selkeästi mukava käydä nykäisemässä varastossa juuri tilaisuuteen sopiva kepakko.
Pahaa aavistamaton emäntä meni sitten pihalle istuttamaan kaksi alppiruusua ja jätti taimiin kasvatusohjeläpyskät tuulen liehutettavaksi.
VÄÄRÄ VETO!
Siiri on perikonservatiivi ja on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki muutokset on väärin, jos hän ITSE ei ole niistä päättänyt.
Viattomasti aamuisella lähdettiin aamupissille, hetki oli kuin minä tahansa päivänä.
Ulko-oven avauksen jälkeen Siiri näki NE!!!
Karmivalla haukkusarjalla yritettiin häätää pihalta pois tunkeilijat, heiluvine lappusineen.
Viime hetkellä sain karjaistua "EI!!!!!" ennenkun kauniista istutuksista olisi ollut vain muisto jäljellä.
Kuinka niin terävä ja jokaiseen rasahdukseen ja muutokseen reagoiva otus? :)
Hämäävää on se, että ensin maailman rauhallisin, kiltein ja lussukoin koiruus nanosekuntia myöhemmin on alppiruusuja (naapurin koiraa/rusakoita/sinisorsia/yöllä ilmestyneitä kaatuneita polkupyöriä/paikalle tuotuja uusia roskiksia tms.) teurastava peto.
Mitään ei koskaan ole saanut kiinni, mutta sekuntiakaan ei auta nukuskella ulkoilureissuilla!
Pikkasen oppii olemaan varpaillaan ja pitämään hallinnassa sitä koko ajan :D
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Siiri täytti 19.2 2 vuotta!!!
Uskomattoman nopeasti mennyt nämä kaksi vuotta. Olen oppinut ihan käsittämättömän paljon ja toisaalta älynnyt, kuinka järkyttävän paljon on älyämättä... Siiri on kasvanut kauniiksi nuoreksi neitokaiseksi, jolla on aika ajoin älliä päässä ja välillä taas ei :)
Synttäreitä juhlistaakseen se sai hilputella hetken aikaa iltalenkillä vapaalla jalalla ja tietysti se näki rusakon..No se oli sitten hei-hei-fiiliksiä taivaanrantaan tuijotellen ja keuhkot tyhjilleen huudellen.Tulihan se takaisin komeassa kaaressa ja eteen istuen. Paha vaan, että lähtiessä sillä oli superhyvä grippiliinapallo ja narupallo suussaan ja nyt oli molemmat hukassa. Enkä viittinyt komentaa rusakon jäljille uudestaan :P Oikeasti korpeaa hyvien pallojen hukkuminen... Onneksi Jaanalta saa uusia: http://jaanalen.kotisivukone.com/j.alen-shop Eli Jaanalle vaan sähköpostia, mitä tahtoo, niin kaikki järjestyy :)
Muutenkin ollaan otettu tämä talvitauko vähän relaillen, lähinnä emännästä johtuvista syistä.Töitä on ollut enemmän kun laki sallii ja toi terveyskään ei ole parasta mahdollista A-ryhmää. Tiettyjä juttuja tutkiskellaan ja koen olevani vaarallinen yhteiskunnalle purutreeneissä.
Toisekseen ollaan käyty kiipeilemässä ja touhuilemassa kaikenmoisia juttuja. Skeittipuiston kaikki rampit on kävelty moneen kertaan kourujen reunoja myöten ja yhtenä iltana käppäiltiin varastorakennuksen toiseen kerrokseen läpinäkyvien portaiden päältä. Silloin Siiriä pelotti ihan huolella. Kun nätisti pyysin, se käveli jalan vieressä nätisti ylös ja tuli myös rauhassa alas.
Sitten ollaan lisätty klikkerikoulutus repertuaariin ja päästy siihen, että klikkauksesta tulee hillittömästi palkkaa :) Sehän neitokaiselle sopii kyllä.
Tottista ollaan väännetty joka ilta enemmän tai vähemmän, mutta päivääkään ei ole jäänyt pois :D
Minua pikkasen arveluttaa taloyhtiöömme muuttanut neljän mukulan perhe, koska lapsista tämä ei ikinä oikein ole ymmärtänyt mitään.. :P
Juttelin yhtenä iltana kahden pihassa olevan alle 10-vuotiaan vekaran kanssa, ettei mielellään saa koskaan juosta kohti ja kapsahtaa kaulaan, koska Siiri pelästyy. Tytöt oli sitten keskustelun jälkeen asiantuntevasti sitä mieltä, että Siiriin tulee suhtautua kun Näkymättömään Koiraan :D
Pyysin tyttöjä kertomaan kaikille kavereillekin saman jutun. Ei tartte pelätä, mutta kaikkien kannattaa leikkiä että Siiri on näkymätön. :) Siksi se on musta, jotta ei herätä huomiota.
Aavekoira :D
Synttäreitä juhlistaakseen se sai hilputella hetken aikaa iltalenkillä vapaalla jalalla ja tietysti se näki rusakon..No se oli sitten hei-hei-fiiliksiä taivaanrantaan tuijotellen ja keuhkot tyhjilleen huudellen.Tulihan se takaisin komeassa kaaressa ja eteen istuen. Paha vaan, että lähtiessä sillä oli superhyvä grippiliinapallo ja narupallo suussaan ja nyt oli molemmat hukassa. Enkä viittinyt komentaa rusakon jäljille uudestaan :P Oikeasti korpeaa hyvien pallojen hukkuminen... Onneksi Jaanalta saa uusia: http://jaanalen.kotisivukone.com/j.alen-shop Eli Jaanalle vaan sähköpostia, mitä tahtoo, niin kaikki järjestyy :)
Muutenkin ollaan otettu tämä talvitauko vähän relaillen, lähinnä emännästä johtuvista syistä.Töitä on ollut enemmän kun laki sallii ja toi terveyskään ei ole parasta mahdollista A-ryhmää. Tiettyjä juttuja tutkiskellaan ja koen olevani vaarallinen yhteiskunnalle purutreeneissä.
Toisekseen ollaan käyty kiipeilemässä ja touhuilemassa kaikenmoisia juttuja. Skeittipuiston kaikki rampit on kävelty moneen kertaan kourujen reunoja myöten ja yhtenä iltana käppäiltiin varastorakennuksen toiseen kerrokseen läpinäkyvien portaiden päältä. Silloin Siiriä pelotti ihan huolella. Kun nätisti pyysin, se käveli jalan vieressä nätisti ylös ja tuli myös rauhassa alas.
Sitten ollaan lisätty klikkerikoulutus repertuaariin ja päästy siihen, että klikkauksesta tulee hillittömästi palkkaa :) Sehän neitokaiselle sopii kyllä.
Tottista ollaan väännetty joka ilta enemmän tai vähemmän, mutta päivääkään ei ole jäänyt pois :D
Minua pikkasen arveluttaa taloyhtiöömme muuttanut neljän mukulan perhe, koska lapsista tämä ei ikinä oikein ole ymmärtänyt mitään.. :P
Juttelin yhtenä iltana kahden pihassa olevan alle 10-vuotiaan vekaran kanssa, ettei mielellään saa koskaan juosta kohti ja kapsahtaa kaulaan, koska Siiri pelästyy. Tytöt oli sitten keskustelun jälkeen asiantuntevasti sitä mieltä, että Siiriin tulee suhtautua kun Näkymättömään Koiraan :D
Pyysin tyttöjä kertomaan kaikille kavereillekin saman jutun. Ei tartte pelätä, mutta kaikkien kannattaa leikkiä että Siiri on näkymätön. :) Siksi se on musta, jotta ei herätä huomiota.
Aavekoira :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)