No elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Siirin kanssa piti olla rauhallinen kotipäivä, mutta aina se ei mee niinkuin Strömsössä.

Ensinnäkin naapurin Kalevi-niminen bokseri miltei jyräsi Siirin liiskaksi innostuksissaan kun oltiin takapihalla käppäilemässä. Siiri sai kauhuhalvauksen ja huusi niin paljon kun sydämestä lähti! Täytyy sanoa, että emäntäkin meinas pyörtyä kauhusta. Mun silmissä elukka oli ainakin 75 kiloa, se oli vapaa ja se oli meitin 4 kilon kimpussa. Ja mitään et asialle voinut tehdä. Siiri oli hihnassa ja tää megajötkäle vapaana!
Oli harvinaisen kädetön olo.
Onneksi ei mitään sen kummempia kauhujuttuja ei jäänyt Siirin päähän luojan kiitos. Illalla mentiin samaan paikkaan, eikä Siiri ollut moksiskaan. Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ollut ihan sitä mitä ajattelin muiden koirien ensikohtaamiseksi. Pakko kuiteski sanoa lopuksi KERPELE!!!!!!! Kalevin omistajat on nähny pennun moneen kertaan..MIKSI EI SAATANATTOS voi sitä möhkälettä pitää hihnassa?  Kysyy vieno ääni Espoosta....

Toinen tosi ikävä ja epäreilu juttu tapahtui myös. Sain tietää pysähdyttävän asian, joka päättyi surunvalittelukukkasten ostamiseksi. Lähdettiin Siirin kanssa niitä viemään.
Iso halaus vielä kerran! Joskus tämä elämän epäreiluus ottaa niin päähän!!!!

Kai Siirillä oli vähän ikävä siippa, koska menee  aina jyrsimään luuta siipan läppärilaukun päälle...
Nyt neito nukkuu pää mun tohvelissa, eikä edes pommiräjähdys saa sitä hereille :)

P.S
Näköjään oli vaan voimienkeräysnokkaunet. Nyt Siiri tappaa mun aamutohvelia :D

Isäntä Englannissa ja emäntä+Siiri ekaa kertaa kyläilemässä

Isäntä lähti Englantiin ja me lähdimme Siirin kanssa ekaa kertaa kyläilemään. Velipoika ja vaimo tarjosivat ihanan sapuskan ja saunan vielä päälle! Oli TOSI luksusta! Miksei meillä ole noin hyvää palvelua? :)
Siiri nuuskutti ensin huushollin läpikotaisin ja makoili lattialla mun vierellä aavistuksen varautuneena. Meni veljen ja vaimon luokse kyllä, silloin kun oli nami kädessä.
Käytiin välillä kessulla eri kombinaatioissa, eikä Siiri ollut moksiskaan eli jäi nätisti kulloisenkin ihmisen kanssa ihmettelemään. Välillä neito veti rehellisesti unta palloon
Jossain vaiheessa huomasin, että oli kessut loppu. Oli siis sisäinen pakko käydä Jumbosta hakemaan lisää. Siiri siis jäi "hoitoon" ekan kerran elämänsä aikana.
Keikka sujui hyvin: olin poissa 15 minuuttia ja sillä aikaa kakara ehti saamaan iltahepulin :) Eikä kaivannut perään pätkääkään. Pitäiskös tässä olla loukkantunut.. :)

Kotona meno vaan piristyi lähes maanisuuteen asti: jouduin kaksi kertaa viemään Siirin koppaan sohvanpureskelun takia. Kolmannella kerralla jo kielto tehosi :) Uusia asioita on tullu hyökyaaltona, ehkä pitäisi rauhoittaa tahtia. Huomenna mennään vaan rauhaisalle metsälenkille... Pitäähän koiran saada olla koira. Varsinkin pentuna.