sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Suojelususi ja muu elämä

Niin.
Otsikko on sikäli virheellinen, koska muuta elämää ei oikeastaan enää ole :)
En oikein tiedä, missä vaiheessa näin pääsi käymään.
Jotenkin olen viimeiseen asti roikkunut kaikilla neljällä raajalla jokaiseen suuntaan: aviomies, kaverit, koira ja treenit ja yrittänyt hiki hatussa pitää nämä osa-alueet balanssissa.


Pikkuhiljaa ote on livennyt. Nykyään minua ympäröi pikkuruinen mikrokosmos johon sisältyy (luojan kiitos) vielä aviomies, treenit ja treeneissä saadut ystävät. Mikrokosmoksen ytimenä häärää musta, nelijalkainen häntäänsä heiluttava otus :D



Ajattelumaailmani on muuttunut totaalisen oudoksi ja olen tartuttanut sen ilmeisesti myös rakkaaseen mieheeni. Olimme harvana vapaailtana Bauhausissa katselemassa porakoneita. Mua alkoi jo haukotuttaa ja kyllästyttää loputon hyllyjen kiertäminen ja ilmoitin, että lähden kohta autolle.
Minun täysin koirahommista pihalla oleva siippani tokaisi: "Alkaa emännän viettikestävyys ja toimintakyky näköjään loppumaan."
Silloin mä ajattelin, että NYT me uidaan tosi syvissä vesissä.... :)

Tämä ei ole mikään valitusvirsi, ei sinne päinkään, vaan lähinnä hämmennys siitä, miten elämä voi muuttua!
Rakkaita vanhoja kavereitani näen harvemmin, mutta ei se yhteydenpito nyt kuitenkaan ole ihan loppu. Mieheni on tyytyväinen, kun koiruus tekee mitä pyytää pissilenkillä, eikä syö naapurin koiraa. Ja salaa pullistelee ylpeydestä aina silloin ja tällöin, kun kuulee, että joku asia on vihdoin ja viimein mennyt hienosti.

Treeniporukasta alkaa tulla kakkosperhe, koska ne ihmiset on niitä, mitä eniten näkee. Ja ne on oikeasti ihania!

Se vaan on jännää, että mullakin on oikeasti ollut hurjan laaja seuraelämä aikaisemmin ja olin aina suuna päänä syöksymässä ihan mihin vaan.



Nykyään on purut tiistaina, perjantaina ja sunnuntaina. Ohjattu tottis maanantaisin. Kaikkeen menee aikaa ainakin 3 tuntia. Sitten pitää käydä vielä jälkeä treenaamassa. Siis käytännössä keskiviikkona tai torstaina. Lauantain haluan pitää vapaana. Paitsi sekin muuttuu. Lauantaina saatiin jälkivuoro pelloille.

Eli se ainut teoreettinen vapaapäivä viikossa on kämpän siivouspäivä, isännän lepyttelypäivä ja yritystä rentoutua vähän niinkun ne muutkin ihmiset :)
No rehellisyyden nimessä: saahan sitä vapaapäivän sillä, että vaan ilmoittaa ettei tule treeneihin. Mutta siitä tulee järkyttävän huono omatunto....

Sitten vielä lopuksi Siirin uusi lystinpitoleikki. Bongattiin iltalenkillä eilen jäähallin vieressä oikein iso lumikasa!
Ja voi sitä riemua kun pääsi loikkimaan ylös, alas, sinne ja tänne lumipallojen perään :D
Oli vähän utopistinen olo kun lämpötila oli kuitenkin reilusti plussan puolella ja lumikasa oli iso!
No eipä taida kauan kestää kun saadaan ihan oikeaa lunta taivaan täydeltä.