perjantai 1. helmikuuta 2013

Saalisleikkejä ja laastareita

Ollaan nyt leikitty neitokaisen kanssa niitä saalisleikkejä oikein ajatuksen kanssa. Eilen Siiri saalisti niin maan perusteellisesti ja sai ihan eläväisen saalinkin.
Mun etusormen.
Täytyy kyllä sanoa, että mukavampiakin tuntemuksia elämässä on ollut. Aika iso puruvoima yhdistettynä salamannopeuteen pudotti polvilleen sanotaan nyt jotakuinkin sekunnin tuhannesosassa.
Rääkäisy kuului varmaan Marjolahteen asti! :D
 ( Ne, jotka ei tiedä... Eemeli hilasi siskonsa lipputankoon ja hän kiljaisi, että täältä näkyy Marjolahteen asti!)

Verta suihkusi kädestä ja minulla meni hetken aikaa miettiessä, että mitä tapahtui. Etusormi jäi koiran kulmurin ja kepin väliin ja mitään luita ei ollut onneksi rikki. Iso vekki tuli kuiteskin.
Minä olin vaan liian hidas, koiran vika se ei ollut mitenkään päin.

Minusta oli parempi, että haava vuosi kunnolla bakteerit pois. En kuitenkaan halunnut, että polku näyttää teurastusalueelta, joten riipaisin itseltäni heijastinliivin veks ja kiedoin käden ympäri. Kotiin ei ollut kun muutama sata metriä. Sukelsin käteni kanssa heti keittiön hanan alle ja siippa pyyhälsi katsomaan mitä tapahtui. No sehän näki ensimmäisenä lattialle pudonneen verisen heijastinliivin ja meni naamasta hassun valkoiseksi. Minusta näytti että se pyörtyy justiinsa! Sain kuitenkin hänelle kerrottua, että kaikki on ihan hyvin, pitäisi jostain jotain laastarintapaista vaan löytää.

No laastareita ei tietenkään ollut, mutta sideharsoa löytyi. Tein siitä haavatyynyn ja Cobanin itseensätarttuvasta siteestä kiinnittimen. On muuten by the Way oikeasti tosi hyvä side esim. karvaisen tassun sitomiseen: kiinnittyy kunnolla itseensä, mutta ei karvoihin. Värejä löytyy kaikenlaisia. Ainut, mistä pitää pitää huoli on se, ettei sido liian tiukalle, koska tällä siteellä on taipumus kiristyä pikkuhiljaa itsekseen. Eli eka kiekka TOOOOSI löyhää kierrosta.

(Ja mä en muuten saa pennin hyrrää mistään mainostamisesta. Kunhan kerron, mikä toimii! :D)

Lopputulos oli kyllä aika juhlavan näköinen paketti (väri musta). Ennen paketintekoa huuhtelin haavan vielä kunnolla 3%:lla vetyperoxidilla.

Onneksi jäykkäkouristusrokotus tuli otettua viime keväänä, kun Siirin parasta hupia oli syödä mun nilkat ja kädet jauhelihaksi.

Ikävää on se, että ollaan jouduttu perumaan Siirin ja siskon kurinpitokorkeanpaikanleiri Vermon parkkipaikalla. Käytiin jo kerran yhdellä leirivisiitillä ja sillä oli käsittämättömän hieno vaikutus kumpaankin eläimeen.