sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ekat PURUT! Jee!!!

No niin. Nyt olen vihdoin tarttunut härkää sarvista ja kävin Siirin kanssa alaosaston kentällä katsomassa, onko neitokaisesta suojelukoiraksi. Kyllä kuulema on ja se on hieno asia!

Kyllä minä  olen tätä päivää jännittänyt. Viime aikoina se on kovastikin mietityttänyt varsinkin ennen nukkumaanmenoa: ...mitä JOS se ei sitten kuitenkaan...mitä JOS minä olen sen jotenkin onnistunut pilaamaan..mitä JOS minä en enää muistakaan, mitä siellä pitää tehdä...entä JOS se tekee täyskäännöksen kun näkee molarin ja ampuu takas autoon.... Näitä jossitteluita riittää. Ja taas riittää. Varsinkin yön pimeinä tunteina.

Sitä mä en enää muistanut, kuinka raskasta on seistä liinanpäässä ja yrittää pysyä tolppana ja kuinka vaikeaa on pysyä pystyssä, kun toinen rempoo liinan päässä koko painollaan. Ja sintti on kuitenkin vasta 8-kuinen pentu! :D Käynti tahi kaksi punttisalilla tekisi varmaan terää tälle nikotiinin saastuttamalle ihmisrauniolle, jotta kunto kestäisi jatkossa. Siirin oma kuntosali (sohvanpaiskelu) on selkeästi vaikuttanut neitokaisen voimia kohottavasti.

Sain ystävälliseltä kanssatreenaajalta Gappayn pehmustetut valjaat lainaksi. Ne olikin PALJON paremmat kun Siirin leveä nahkapanta. Kuormitusta ei tullut niskaan ja sitä ei tarvinnut varoa. Huvitti vaan, että valjaiden pukeminen pimeässä on näköjään ihan niks naks-juttu. Mentiin autolle, otettiin Siiri ulos, kanssatreenaaja puki valjaat pimeässä, mustalle koiralle, mustan auton vieressä, kessu huulessa noin puolessa minuutissa. Siinä ajassa taisi valjaat vielä tulla säädetyiksi. Minä temppuilisin vielä varmaan tällä hetkelläkin niiden säätöjen kanssa, joten harjoitus tekee näköjään mestarin. Siirikin oli niin häkeltynyt toiminnan tehokkuudesta, ettei juurikaan älynnyt pistää vastaan :D Samalla tehokkuudella ne valjaat myös hävisi päältä treenien jälkeen. Vieläkin olen ihan h-moilasena koko jutun kanssa. Jos osaa niin osaa, eikä tartte paljoa mietiskellä! :D

Siiri veti tuhatta ja sataa kentälle kun otin sen autosta, hädin tuskin pystyssä pysyin. Kiroilin mielessäni ääliömäisiä pikkupoikia, jotka olivat särkeneet tuhkakuppina toimineen lasitölkin kentän kulmaan. Siinä oli ainut järkevä kulkutie kentälle, joka ei ole liukas. Kentälle pääsee myös parin ojan yli menevän rampin kautta, mutta niissä on mukavasti kuuraa, joten olin ihan satavarma että ensidebyytti kentälle tapahtuisi nenä kenttää kyntäen. Onneksi selvisin ihan hyvin rampista ja kauhuskenaario jäi väliin.

Molari heilui ja juoksenteli edestakaisin purutyyny käsissään. Siiri alkoi raivoisasti haukkumaan epäilyttävää nahkaessuista kaveria, ihan selkeästi pelkäsi hyypiötä. Molari tuli lähemmäksi ja nakkeli purutyynyä ja sai Siirin vihdoin kiinnostumaan siitä. Antoi purun kellistyen maahan. Siitä sitten kanavoitiin, potkittiin tyynyä ja taisteltiin. Seuraavaksi antoi purun polviltaan ja viimein seisten ihan kunnolla taistellen tyynystä. Siinä vaiheessa Siiriltä oli kaikki pelot hälvenneet ja toimi täysin puhtaasti saaliilla.

Ohjeeksi tuli antaa mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja paljon treeniä, koska on jonkinverran varauksellinen pentu. Mutta vietit löytyy ja pääsi tosi nopeasti pelostaan pois eli on ihan ok aloittaa treenit.
Mä melkein hyperventiloin onnesta :) Kyllä tämä vanha mopo käynnistyy vielä, kun tarpeeksi jaksaa polkea...