Treenikauden aukipoksautus!

Jiihaa!!! Vihdoin ja viimein ollaan päästy tositoimiin treenaamisessa! Alaosaston tottikset alkoivat pyörimään säännöllisesti, päästiin pururyhmään ja eilen korkattiin ensimmäinen jälki tälle vuodelle! Kyllä se tästä lähtee!
Koira ja emäntä on tasan yhtä väsyneitä äkilliseen liikunnan lisääntymiseen ja happimyrkytykseen :)

Tottistelua olen harrastellut enemmän ja vähemmän ihan alusta lähtien ja käytiinkin syksyllä treeniryhmässä, missä saatiin huisin hyviä ohjeita ja vinkkejä!

Niitä olin sitten omasta mielestäni noudatellut silmät kierossa vaan todetakseni, että ekassa kevään treenissä meidät taidettiin paiskata esikouluun opettelemaan perusasentoa. Olin sitten onnistunut opettamaan koiran poikittamaan edessä seuraamisessa, mikä on kyllä kisakoirahommeleihin halajavalle aika iso moka. No ollaan nyt koko viikon opeteltu oikeaa sivussa istumista ja puolen askeleen seuraamista. Onneksi Siri on sisimmiltään kärsivällinen luonne, eikä ole pahemmin ottanut kärsäänsä asiasta. Nyt se vihdoin istua tököttää siinä missä kuuluukin eikä lähde seurailemaan käskyn kuullessaan, vaan silloin kun oikeasti lähdetään liikkeelle.
Ollaan vielä ihan erikseen käyneet opettelemassa A-estettä ja hyppimistä kentällä ihan ruokapalkalla, toisen huomattavan paljon edistyneemmän kanssatreenarin kanssa. Menihän se esteiden yli ja takaisin ihan nameillakin :)
Toka tottis meni huti. Siiri oli syönyt jotain moskaa ulkona ja oksenteli ja ripuloi eli tuli huilipäivä.

Kauden ensimmäinen jälki hermostutti turkasen paljon. En ehtinyt tehdä kun kymmenisen katastrofijälkeä viime kesän ja syksyn lopussa, ennen kun plantaarifaskiitti esti kokonaan kävelyn, saati sitten jäljentallailun.

Onneksi sain tällä kertaa apuja Siirin veljen omistajattarelta, jonka kanssa värkättiin kevään ekat jäljet kaupunginpuutarhan hienoon nurmikkoon.
Pahaksi onneksi Herra Varis bongas meidät ja kiinnostui siitä mitä me teemme. Herra Varis kutsui sitten muutkin sukulaiset koivun nokkaan pällistelemään touhujamme.

(Piirros: Seppo Leinonen, www.seppo.net)

 

Kun ensimmäinen jälki oli valmis ja odoteltiin sen vanhenemista, koko varisklaani kävi mutustelemassa sen antimia. Sillä seurauksella, että jäljessä oli aika paljon tyhjiä kohtia.

Samoin kävi Siirin jäljen kanssa.

Kummallekin koiruudelle täytyy nostaa hattua siitä, että kumpikin rauhottui jäljelle, ajoi sen tyhjistä kohdista huolimatta enemmän tai vähemmän häkeltyen ja pääsivät maaliin asti. Harmitti Siirin puolesta että varisklaani oli vedellyt naamariinsa sen hienon loppupalkkakasan ruokaa ja jäljen pää oli tyhjä. Elekielestä näki, että nyt hämmästytti ja vähän kyrsi :P
Hetken aikaa pyöriteltiin ajatusta ilmakivääristä, ihan vaan pelottelutarkoituksessa tietty... :)

No sittenpä päästään ekoihin oikeisiin purutreeneihin. Kopsaus Naamakirjasta:

"Olin toissailtana vihdoin ja viimein ekoissa oikeissa puruissa Siirin kanssa. Joo..On mennyt vähän pitkäksi tämä alkamisajankohta, mutta kai se ohjaajasta huolimatta meni ihan ok. Kertoisin mielelläni miten meni, mutta kun en muista siitä mitään muuta kun että räkä valu nenästä ja en nähnyt mitään kun tukka oli huonosti kiinni. :D Ai miten niin olin kauhusta kankeana :P Juu..ja olisin kyntänyt turvallani ympäri kenttää ellei toinen molari olisi yhdellä ( :P ) kädellä pidellyt liinanpäästä kiinni... On ollut joskus arvokkaimpiakin hetkiä elämässä :D"

Ei muuta sanottavaa.

Muuttamista ja muuttamista

Hui kauhistus! Luin viimeinkin edellisiä postauksiani ja huomasin, että siellä on pelkkää tuhoa, hävitystä, vangitsemista ja vankilanrakentelujuttuja.
Totuus ei kuitenkaan ole noin synkkä!!!  :)

Me olemme tehneet muuttoa jo aika pitkään ja se on vienyt kaikki voimat kirjoittaa hyvistä asioista: pitkistä metsälenkeistä vapaana, tottisteluista, jotka pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan, luitten kaluamisesta, hyvistä fiiliksistä ja uuden kodin olemassa oloon tottumisesta :)

Siiri sai uuden hienon xxxxl-kokoa olevan näyttelyhäkin uuteen kotiin. Naapurin rekkamies Eero auttoi häkin raahaamisesta autosta vanhaan kotiin kun siippa oli muutaman päivän itärajan takana työasioissa ja totesin, etten perskeleessä saa sitä valtavaa pakettia raahattua mitenkään päin auton peräkontista. Sitten älysin, että on aivan turha kasailla sitä vanhaan kotiin, koska toivottavasti kaikki kamat on siirtyneet seuraavan viikonlopun aikana uuteen paikkaan. Joten uusi raahaus autoon, kun siippa vihdoin saapui matkaltaan.

Siiriä hämmensi mattojen häviäminen tosi paljon: kuinka ihmeessä syödä muruluu sapuskan jälkeen kun ei ollut enää sinistä mattoa, jonka päällä se on aina syöty? Vähän aikaa se toikkaroi eksyneen näköisenä ympäri kämppää ja hoksasi, että oma häkki on paras paikka jyrsiä jälkiruoka. Yleisesti ottaen se kyllä sopeutui pikavauhtia uuteen kotiin. Oikein hämmästyin iloisesti :)

Kaikin puolin neitokaisesta on kehkeytynyt ihana ja herttainen tapaus kotioloissa! :D  Satunnaiset pikku irtaimiston syömisäksidentit on ihan vahinkoja...

Päätettiin alunperin siipan kanssa, että kerrankin on aikaa muuttamiselle ja saa kaikki asiat tehdä rauhassa, koska vanhassa kämpässä on 3 kuukauden irtisanomisaika ja aikaa on loputtomasti loppusiivota ja siirrellä akvaariota ja viedä kamoja...

Ekat kaksi viikkoa se olikin ihan jees.
Sitten alkoi palaa käpyrauhanen.
Romut ei lopu IKINÄ!!!!

GRRRR........


Koiruus ravasi ympyrää stressaantuneena ja oli aina liikuttavan iloinen kun mentiin vanhalle kämpälle, mutta ilo loppui siinä vaiheessa kun siellä ei sitten ollutkaan enää oikein mitään sitä kiinnostavaa. Turkki hilseili ja karvanlähtöaika oli muutenkin pahimmillaan.

Nyt tämä muuttourakka alkaa pikkuhiljaa olla ohi ja aikaa on kulunut noin 6 viikkoa.

Kuusi helvatan pitkää viikkoa....

Sillä seurauksena, että siipalla selkä sökönä, akvaario on vielä muuttamatta ja puolet loppusiivouksesta tekemättä.
Vanha kämppä vaan ottaa ihan hirveästi kupoliin ja se ei häviä, vaikka kuinka yrittää olla sitä aktiivisesti ajattelematta.

Ainut positiivinen asia tapahtui sillä hetkellä kun muuttoa avustava pitkäpartainen ja punapitkähiuksinen työkaverinretku astui ensimmäistä kertaa asuntoomme sisään...Nurkasta alkoi kuulumaan tsasaista moottorisahan hyrinää.... Jopa mulla nousi karvat pystyyn! Ei Siiri koskaan ennen ole moista äännellyt... Minä kun olin kuvitellut, ettei koiruus osaa vahtia ollenkaan ja  että se päästää kaikki mahdolliset Jehovan todistajat, huoltomiehet ja rosvot sisään silmää räpäyttämättä.

Väärässä olin.

Jos olisin roisto ja se kammottava murina kuuluisi sisätiloista, jonne olen menossa, läväyttäisin murretun oven kiinni ja jatkaisin matkaa. Sen verran hiuksia nostattava ääni tuo oli.
Hyvä ja syvä helpotuksen huokaus... Kyllä se sittenkin vahtii!

Kaiken kaikkiaan ne vanhan kansan päivän katastrofimuutot on kuitenkin ne kaikkein parhaimmat! Hetken aikaa kaikki itkevät verikyyneleitä, mutta sitten se on nopeasti loppu!

Sisustusvinkkejä ja tuotemainontaa

Siirin yhdistetyt karkaus-ja sisustusvinkit osa 7653: (P.S. Älä näytä tätä omalle koirallesi) 

Avaa hienon tee-se-itsehäkin säppilukko sillä aikaa kun omistajat piipahtaa kaupassa. Venkuloi itsesi käsittämättömän pienestä reiästä Houdinimaisesti ulos. Tipauta pöydältä täysi rasiallinen hienointa Diorin jauhepuuteria lattialle ja ota häkin takaosan päältä musta lakana ja pyörittele huolellisesti puuterissa. Sen jälkeen juokse raivokkaasti lakana hampaissa ympäri huonetta. Pudota pöydältä ohimennen vahingossa siihen jäänyt kuivakukka-asetelma ja silppua kaikki käsittämättömäksi mössöksi. Levitä se puuterin kanssa ympäri lattiaa. Sitten makoilet (musta koira) viattomasti lattialla "minä en ole tehnyt mitään"-ilmeellä ja ota coolisti omistajat vastaan.

Musta koira puuterin kuorruttamana ja kukkien terälehtiä päässään on aika unohtumaton näky... menin itse niin sekaisin, etten tajunnut ottaa kuvaa. Yritin miettiä että pitäiskös hyperventiloida, pissiä housuihinsa vai vaan kiljua. Näky oli vaan hervoton! :D

Ja sitten ihan toiseen asiaan, mikä on talvisaikaan maailman paras luiden katkoontumisestojuttu: kunnolliset liukuesteet kengissä!

Juu.. Olen haaveillut Icebugeista, mutta siinä vaiheessa kun olin ollut 147. kerran turvallani jäisellä tiellä ja massissa sattui olemaan se 150 e ylimääräistä, muutkin oli älynneet käydä ostamassa kaikki järkevät mallit loppuun kaupoista.

Piti siis ottaa vaihtoehto B käyttöön ennen kun rikon luuni lopullisesti ja makaan ikuisessa x-asennossa.

Päätin ostaa ihan tuiki tavalliset liukuesteet kenkiini. Kävelin 3 paria halpismalleja sököksi noin kuukaudessa ja sitten paloi käämit.
 Tilasin siis varuste.netistä vähän järeämmät värkit, Icers Vibramit:

Näitä suosittelen lämpimästi! Kunnolliset tarranauhakiinnitykset ja KUNNOLLISET vaihdettavat nastat. Jokainen näkyvä nasta on käytännössä kaksipäinen eli pohjassa on päkiän alla 11 nastaa, joita todellisuudessa on 22 ja kannassa 6 eli oikeasti 12. Ne ei mene solmuun satunnaisesta asvalttikävelystä ja kunnon pohja eristää kylmää tehokkaasti.

Ollaan Siirin kanssa rämmitty kallioilla, umpihangessa, sössöteillä, lähes pystysuorissa mäissä ja ties missä, mutta ikinä ei ole ote livennyt! Ainoastaan täysin peilikirkkaalla jäällä pitää askeltaa hieman raskaammin. Tosi helppo laittaa kenkiin ja ottaa pois. Kannattaa huomioida, että nuo rei'ittää tehokkasti kaikki muovimatot ja pehmeät pinnat.

Vielä toinen kuva varuste.netistä:

Ehkä mitään jääkiipeilyä ihan harrastuksenaan pitävän ei noita kannata käyttää, mutta tällaisella semijuuserilla toimii paremmin kun hyvin. Nastat eivät ole kuluneet yhtään, vaikka olen kävellyt tosi paljon ihan hiekan peittämillä asvalttiteillä viime päivinä.
Ostin myös yhden ruokatunnin aikana samanlaiset työkaverille, joka on onnistunut kolme kertaa kaatumaan tosi pahasti talven aikana. Ja hän on ollut enemmän kun tyytyväinen :)

On niin paljon mukavampi olo kun tietää pysyvänsä pystyssä, oli tilanne mikä tahansa! :)
Näitä käyttää Kanadan pelastusviranomaiset ihan jokapäiväisesti talvisaikaan, joten eivät ole turhia leluja. Hinta on n. 50 euroa, mutta ovat joka pennin arvoiset!

Uusi koti ja kirjallisuusharrastusta

Tämä alkutalvi on mennyt lähinnä uuden asunnon etsimisessä. Oltiin käyty ainakin sadassa näytössä Lohja-Kirkkonummi-Vihti-akselilla katsomassa 3-4h 75-85 neliön rivareita, kunnes mulla yhtäkkiä läpsähti päähän, että EI!
En TODELLAKAAN halua tikanpönttöön ja miksi helvatassa huoneiden pitää olla kanakopin suuruisia?!  Ja miksi muka meillä pitäisi sellaisia olla? Ei tarvita muuta privattitilaa kun makuuhuone, muu voi olla minkälaista tilaa vaan, kunhan on tilaa hengittää!

Laitoin täysin uuden haun etuovi.comiin: 2 h+k+s , yli 70 neliötä ja tadaa! Sieltä se meitin uusi koti löytyi! :) Vain kymmenen kilsaa töistä, 6 kilsaa treenikentältä ja puoli kilometriä meren rannasta. Ihanaa!! :)Siirillä tulee tossupallotilat lisääntymään kymmenenkertaisesti kun ei ole tylsiä seiniä edessä.:D

Toisaalta sellainen 3 metrin huonekorkeus ja keittö+olkkari on aakeeta laakeeta, saattaa muuttaa meidän huonekalut entistäkin pienemmiksi, kolhuisimmiksi ja vanhemmiksi...(Siis kuvassa olevat ei todellakaan ole meidän huonekaluja)
Voi voi. Joutuu ihan huonekalukauppaan. Vielä kerran voi voi!!!!  :)
Isännän mielestä noi nykyiset on ollut ihan hyvät tähän asti. Voipi muuttua ääni kellossa. Elää toivossa hän....  :)

Käytiin uuden huushollin yhtiökokouksessa ja kävi ilmi, että hallituksen puheenjohtaja on samassa puulaakissa töissä kun minä. No ei se mitään. Siinä vaiheessa kun katsottiin kokouksen jälkeen meitin autohallipaikkaa, veri hyytyi jäseniin... Kävi ilmi, että hallituksen puheenjohtaja on yhteisen yrityksemme toimitusjohtajan chafööri ja että toimitusjohtajan Audi A8-sarjan lippulaiva on VIEREISESSÄ parkkiruudussa! (Karvahattuversion ovh n. 124 000 euroa. Juu..Luit aivan oikein.. :P) Ja halli on aika ahdas... Ja autoni ovet aukeaa aika laajalle....  :P Ja ei puhettakaan, että koiruutta voi päästää puolta kilometrä lähemmäksi tuota Vähän Fiinimpää Kotteroa.
En ole nukkunut kunnollisia yöunia tuon jälkeen.
Kyllä tämä maailma on pieni paikka.

Siirin kanssa ollaan touhuttu tottistelua lähinnä iltalenkeillä ja hävyttömän vähän muuta.
Se on lähinnä keskittynyt sivistämään itseään. Ensimmäisellä kirjallisuuspiirikerrallaan hän luki perusteellisesti sentin silpuksi "Ihmisen fysiologia ja anatomia"-kirjan: 1000-sivuisen eepoksen, jota vihasin opiskeluaikoina.
Toissapäivänä hän syventyi hieman useampaan eri aihepiiriin, koska unohdin lukita yhden kaapin eli silloin ahmaistiin:  Lääkärin käsikirja v.96 , kaksi Suuren Käsityön vuosikertaa, lastenkirja: "Kapu Karvakorva -koira jota kukaan ei määräillyt" (!), muutama Mercurin myyntikurssikansio ja pari johtamisfilosofiakurssia.

Eli  täysin oppinut lääketieteeseen painottunut yrityskonsultti. Sellaisen saisi nyt halvalla. Vähän Sarasvuolle kilpailua :)

Saalisleikkejä ja laastareita

Ollaan nyt leikitty neitokaisen kanssa niitä saalisleikkejä oikein ajatuksen kanssa. Eilen Siiri saalisti niin maan perusteellisesti ja sai ihan eläväisen saalinkin.
Mun etusormen.
Täytyy kyllä sanoa, että mukavampiakin tuntemuksia elämässä on ollut. Aika iso puruvoima yhdistettynä salamannopeuteen pudotti polvilleen sanotaan nyt jotakuinkin sekunnin tuhannesosassa.
Rääkäisy kuului varmaan Marjolahteen asti! :D

 ( Ne, jotka ei tiedä... Eemeli hilasi siskonsa lipputankoon ja hän kiljaisi, että täältä näkyy Marjolahteen asti!)

Verta suihkusi kädestä ja minulla meni hetken aikaa miettiessä, että mitä tapahtui. Etusormi jäi koiran kulmurin ja kepin väliin ja mitään luita ei ollut onneksi rikki. Iso vekki tuli kuiteskin.
Minä olin vaan liian hidas, koiran vika se ei ollut mitenkään päin.

Minusta oli parempi, että haava vuosi kunnolla bakteerit pois. En kuitenkaan halunnut, että polku näyttää teurastusalueelta, joten riipaisin itseltäni heijastinliivin veks ja kiedoin käden ympäri. Kotiin ei ollut kun muutama sata metriä. Sukelsin käteni kanssa heti keittiön hanan alle ja siippa pyyhälsi katsomaan mitä tapahtui. No sehän näki ensimmäisenä lattialle pudonneen verisen heijastinliivin ja meni naamasta hassun valkoiseksi. Minusta näytti että se pyörtyy justiinsa! Sain kuitenkin hänelle kerrottua, että kaikki on ihan hyvin, pitäisi jostain jotain laastarintapaista vaan löytää.

No laastareita ei tietenkään ollut, mutta sideharsoa löytyi. Tein siitä haavatyynyn ja Cobanin itseensätarttuvasta siteestä kiinnittimen. On muuten by the Way oikeasti tosi hyvä side esim. karvaisen tassun sitomiseen: kiinnittyy kunnolla itseensä, mutta ei karvoihin. Värejä löytyy kaikenlaisia. Ainut, mistä pitää pitää huoli on se, ettei sido liian tiukalle, koska tällä siteellä on taipumus kiristyä pikkuhiljaa itsekseen. Eli eka kiekka TOOOOSI löyhää kierrosta.

(Ja mä en muuten saa pennin hyrrää mistään mainostamisesta. Kunhan kerron, mikä toimii! :D)

Lopputulos oli kyllä aika juhlavan näköinen paketti (väri musta). Ennen paketintekoa huuhtelin haavan vielä kunnolla 3%:lla vetyperoxidilla.

Onneksi jäykkäkouristusrokotus tuli otettua viime keväänä, kun Siirin parasta hupia oli syödä mun nilkat ja kädet jauhelihaksi.

Ikävää on se, että ollaan jouduttu perumaan Siirin ja siskon kurinpitokorkeanpaikanleiri Vermon parkkipaikalla. Käytiin jo kerran yhdellä leirivisiitillä ja sillä oli käsittämättömän hieno vaikutus kumpaankin eläimeen.

Treeniretkeilyä ja possunkorvia

Päätin piipahtaa Siirin kanssa kasvattajan alaosaston treeneissä vakoilemassa sunnuntaipäivän ratoksi. Minulla on vieläkin euforisen valaistunut olo ja kävelen ympyrää kotosalla ihan kun mulla olisi heliumpallo pään tilalla! Musta tuntuu, että mä opin enemmän kun Sepevainaan puru-uran aikana ikinä! Harmi vaan, ettei saanut nauhoitettua kaikkea mitä kuulin!

Mutta joo. Minun pitää lisätä mustavalkoisuutta kehiin ja kasvattaja ja alaosaston maalimies näytti ihan kädestä pitäen miten toimitaan. Mä olen vissiin vähän turhaan kukkahattuillu. Enkä ihan vähääkään...
Kummasti löyty koiralta korvat, vaikka toinen koiruus treenas vieressä. Mä en olisi ikukuunapäivänä uskonu, että tuollainen onnistuisi!
Jos koira alkaa kyttäilemään jotain vaikkapa toista koiraa, se kutsutaan luokse napakkaasti ja pidetään huoli siitä, että se tulee kanssa luokse.
Kyse ei ole fyysisestä väkivallasta vaan asenteesta. Minun virhe on se, etten riittävästi pidä huolta siitä, että käsky menee perille ja sitä noudatetaan. Ääntä saa ja voi korottaa ja hihnasta nykäistä reippaastikin, jos ei mene perille! Kehua pitää paljon ja HETI kun menee oikein.

Nämä jutut vaikuttaa kokeneitten koiraihmisten korvissa varmaankin koiranpidolta for dummies, mutta mullepa kaikki on aivan uutta ja ihmeellistä! :D

Minulle toinen megaylläri oli se, että Siirillä on kuulema tosi vahva laumavietti ja se tekee kaikkensa MINUN eteen. Ei siis patukan tai raksujen takia, ne on vaan lisäbonusta.
Olen jotenkin koko ajan kuvitellut, että se tekee juttuja puhtaasti hyötymismielessä saalisvietillä, ei siksi että se on oikeasti miellyttämisenhaluinen ja että sille riittäisi monesti pelkkä kiitos ja kunnon kehu palkaksi. Siksi olen ollut varsinainen nami- ja räsyautomaatti. Ei kuulema tarvitse olla. Ihan silloin tällöin riittää.

Me ollaan leikitty paljon saalis-ja rätinvetoleikkejä ihan pennusta asti ja mä olen kuvitellut tehneeni oikein. Sen sijaan mä kuulema sitten kuitenkin loppujen lopuksi nakkaan sille räsyn suuhun, vaikka sen pitäisi saalistaa sitä loppuun asti. Eli sillä vireystila laskee selvästi leikin alusta.
Kun Siirin kanssa leikittiin oikein, kaikki näytti ihan tanssilta! Jee, mikä ilo silmälle!!!!

Pitää mielessänsä kuivaharjoitella harjoitteet etukäteen ja visualisoida päässänsä se hetki, kun on antamassa rättiä suuhun palkaksi. Tähän asti olen ihan viime hetkellä kääntänyt rätin suuhun, liikehän  katkeaa siihen, vireystila laskee ja tulee tyhjäkäyntiä. Sen sijaan saalis tulee koko ajan paeta koirasta poispäin niin, että se todella saalistaa räsyn, eikä vaan tylsästi saa sitä. Tätä pitää miettiä silmät kierossa ja tehdä siitä selkärangasta lähtevä juttu.
Kaiken kaikkiaan äärettömän antoisa reissu! Ja olen tosi kiitollinen kaikesta palautteesta mitä sain!!!
Nyt on sellainen tunne, että tästä se nyt vihdoin ja viimein lähtee! Eka vuosi on ollut lähinnä kasvamisen odottelua ja suhteen luomista koiraan. Ja loputonta pähkäilyä, mitä koiralta voi ja pitää vaatia. Minulle sanottiin, että koiran tulisi tässä vaiheessa (vähän päälle 11 kk) osata kunnolla kolme käskyä: tänne, ei ja vapaa. Noilla käskyillä kotikoira selviää lopun ikänsä. :) Turhaan olen stressanut sitä, että pitäisi osata seuraamiskaavio ulkoa ja että ollaan jotenkin jälkijunassa.

Muuten kai se suurin ongelma Siirin koulutuksessa on se, että multa loppuu kunto kesken sen palkkiosaalishillumisen kanssa. Kai sitä pitäisi kiltisti hinata hanurinsa taas punttikselle ja yrittää puhaltaa tähän nikotiininraiskaamaan ihmisraunioon vähän elämää... :D

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun.... :)

Minulla on ollut tapana antaa Siirille joskus aamuruuan jälkeen siankorva natusteltavaksi ennen töihinlähtöä. Ihan sillä ajatuksella, että sillä on jotain tekemistä ennenkuin siippa herää. Kauhealla innolla se on ottanut minulta korvan ja pyyhältänyt suoraan huoneeseensa ja omaan petiinsä korva suussa. Sitten olen sulkenut oven ja portin ja lähtenyt töihin.

Uutta minulle oli se, että Siiri oli järjestelmällisesti jättänyt possunkorvan syömättä ja nukkunut sen vieressä siihen saakka, kun siippa on päästänyt koiruuden huoneesta pois. Silloin se on napannut korvan suuhunsa onnesta soikeana ja mennyt aina olohuoneen siniselle matolle sitä syömään. :)
Samoin kaikki  herkkutikut ja muut "pienet" herkut syödään sinisen maton päällä.
Ainoastaan luut kalutaan omassa huoneessa. Kai ne sitten on liian isoja houkutuksia tai sitten se on päätellyt, että luut tarkoittaa pitkää yksinoloaikaa ja että niitä on turha säästellä. Vain herra tietää... :D

Putkiluusätky

Siiri söi tässä yhtenä päivänä varsin onnellisena  naudan raakaa putkiluuta.

Kuului sellaista tasaista jyrsimisen ääntä huoneen nurkassa, satunnaisia rouskaisuja ja rehellistä pureskelua.
Minä siinä touhulin omiani ja ajattelin sinisiä aatoksia, kunnes yhtäkkiä hätkähdin: hillitöntä rouskuttelua ja PURESKELUA! Pureskelu tarkoittaa myös nielaisuja! Viipotin pikavauhtia katsomaan, mitä se koira touhuaa. Luu oli tuhannen palasina lattialla ja siitä oli irronut ihan selviä luunsäleitä. Osa oli selvästi päätynyt mahaan asti.

Paraffiiniöljyä oli onneksi täysi pullollinen ja annoin sapuska kippoon reilun rannelorauksen.
Takavarikoin kaikki luunsäröt roskiin ja sitten alkoi tuskainen odottelu.
Tuleeko kakka, jääkö jumiin suolistoon ja kuoleeko se?

No kakki ei sitten tullut silloin kun piti. Nälkä koiralla kyllä oli ihan normaalisti ja annoin tavallisesti sapuskaa. Tunnit kuluivat hissukseen matelemalla..
Ei kakkia.
Lisää paraffiiniöljyä.
Koira oma pirteä itsensä vai oliko sittenkään? Selvästi näyttää jotenkin apaattiselta ja voipuneelta.
Paitsi että tossupallon peluu kyllä näytti maistuvan. Ehkä tuhkausaikaa ei tarvitse vielä varata...
Kaivelin Viikin pieneläinklinikan numeron esiin puhelimesta varmuuden vuoksi.

Lisää sapuskaa, ei kakkia.
Tässä vaiheessa stressikäyräkäppyrät hipoivat emännällä taivaissa ja verenpainelukemat kanssa.

Käytiin ulkona vähän pitemmällä vapaanaololenkillä. Ei kakkaa.

Voi jumantsuide. Tähänkö tämä nyt sitten päättyy!  11 kk syntymäpäivien kunniaksi päästään leikkaukseen tukkeuman takia. Tai sitten koira kuolee yöllä repeytyneen suolenseinämän vuoksi.

Päästiin kotipihalle ja kas vain! Siiri kyykistyi sievästi ja sieltähän tupsahti varsinmoinen läjä!
En varmasti ole ikinä aikasemmin tanssinut inkkaritanssia höyryävän kasan ympärillä, mutta niin siinä taisi tällä kertaa käydä!  :D

Ihan tuli mieleen laadukkaasta huumorista tunnetun Pahkasika-lehden sarjakuvastrippi "Miihkalin-kakka".  http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Salmilaisia_kuuluisuuksia/Miihkali.htm

Tämä kyseinen Siirin jyrsimä putkiluu oli aika pieni ja ohutseinäinen, joten Siirin puruvoima vaan sai sen palasiksi. Tähän asti luut on olleet tosi paljon isompia, joten se ei ole saanut niitä säpäleiksi. Siksipä en ole osannut niitä pahemmin varoa.

Jälkeenpäin kuulin, että tankoparsaa kannattaa antaa heti perään, jos epäilee, että koira on syönyt luunsäröjä. Parsa hajoaa mahassa spagettimaiseksi säikeeksi mahassa ja paketoi luunsärön sellaiseksi, ettei se pääse hajottamaan suolistoa.
Eli tankoparsa-säilykepurkki ilmestyy meidän ruokakaappiin heti paraffiiniöljyn viereen.

Syvä huokaus....  Viimeisen vuoden aikana olen saanut melkein-sydänkohtauksia enemmän kun koko nelikymmenvuotiaan elämäni aikana yhteensä tuon koiruuden takia.....Mutta on se NIIN rakas :)

Irtoripsi-Siiri

Hohhoijaa. Olen jo juhlinut siippani kanssa monesti, että on se kiva, ettei koiruus enää revi kaikkea ja on ihan sivistyneesti kotona, mutta kekkerit taisivat olla ennenaikaiset.
Siirille oli iskenyt turhamaisuuden puuska tänään ja oli päättäväisesti etsinyt esiin minun irtoripset.

Mysteeriksi jäi, mistä se oli ne esiin tonkinut, koska mikään laatikko tai kaapinovi ei ollut avoinna.
Onneksi liimaputilo löytyi SEN raadellun sohvan alta.
Hetken aikaa jo mietiskelin, kuinka paljon paraffiiniöljyä pitää tällä kertaa antaa. Liima on kuiteskin liimaa.
Eli kaikille sakemanninpentua harkitseville tiedoksi: varovaisten laskelmien mukaan Siiri on maksanut meille ostohinnan lisäksi noin 3000 euroa irtaimiston tuhoamista. Sen verran pitää vähintään massi kestää käyttölinjaisen sakunpennun omistamista. Eli miettikää nyt kuitenkin kahteen kertaan. :)

Joululoma ja Siirin ensimmäinen uusi vuosi

Lähdimme joulun jälkeisenä perjantaiaamuna kohti keski-Suomea. Auto oli pakattu kattoa myöten (?) muutaman päivän lomailua varten, mutta löytyi sieltä takapenkiltä paikka koiruudellekin. Siellä se veteli 6.5 tunnin nokoset. Piti välillä herättää pissille, mutta heti oli kiire takaisin autoon nukkumaan. Mökkitiellä se heräsi eloon ja alkoi vienosti ynisemään ja kun se pääsi autosta ulos alkoi hillittömät bileet!

Mökki ympäristöineen näytti ihan satumaisemalta: pakkasenpurema puuterilumi peitti puut ja tienoon ja lunta satoi hiljalleen. Pihassa oli ihanat koskemattomat nietokset ja äidin tekemät jääkynttilälyhdyt.

Ei ollut kauan.

Päästettiin Siiri autosta ulos ja idylli katosi kun pieru Saharaan.
Tontin joka neliömetriä koristi Siirin riemuhelikopteriloikinnan jäljet ja taisi siinä mennä yksi jäälyhtykin rikki. Koskemattomat hanget oli sekunnissa tipotiessään.

Neitokainen revitteli tuhatta ja sataa pitkin ja poikin tontin kulmasta toiseen ja piti kivaa. Eihän sitä voi nauramatta katsella! :D

Joulupukki oli lahjaksi jättänyt Siirille hienon pallo-narulelun. Meni 25 sekuntia ja se näytti tältä:

Kotiin tultiin uuden vuoden aattona ja täysin sippi koira maata rönötti takapenkillä: ei äännähdystäkään koko reissun aikana.

Pommit alkoivat paukkumaan pikkuhiljaa kun saavuimme kotiin. Siiri ei ollut moksiskaan. Se tuli kanssani takapihalle tupkille ja katsoi pää hämmästyksestä vinossa kun vastapäisen talon pihalla räjäyteltiin roomalaista kynttilää.
Myöhemmin illalla viereisestä talosta räjäyteltiin oikein isoja paukkuja. Niitä vastaan Siiri meni selkä irokeesilla ja syvällä haukulla. "Mitä hel*****iä tuutte mun reviirille meuhkaamaan. Menkää POIS!!!!"
Niin että paukkuarkuutta ei tarvitse pelätä.
Sitä ei ole.

Joulurauhaa ja korvatulppien kummallista katoamista

Ihanaa joulurauhaa! Kerrankin on ollut riittävän pitkät lomat, on todella päässyt rentoutumaan!

Jotenkin Siirikin on ymmärtänyt yskän ja nukkunut tosi pitkään. Aamulla se tosin rämpäyttää oman huoneensa oven kahvaa melko tasan klo 8.00. Silloin Siirin pitää päästä ulos ja saada evästä.

Syönnin jälkeen hetki tossupalloilua ja takaisin omaan huoneeseen nukkumaan.
Nyt tosin tein niin, että hinasin tyynyn ja peiton olohuoneen sohvalle ja painelin maate. Siiri sai ekaa kertaa jäädä ihan ittekseen hillumaan. Sillä seurauksella, että hetken kuluttua kuului rapinaa ja tömähdys ja pitkä huokaus... Neitokainen meni omaan punkkaansa nukkumaan. Kuvasta näkyy, että silmät on ristissä jo. Suurin valppaus on häipynyt höyhensaarille... :)

Siiri rakastaa nukkua niin, että koivet sojottaa ylöspäin. Niin se on nukkunut ihan pienestä pennusta asti. :)

Huomenna lähdetään keski-Suomeen muutamaksi päiväksi. Iskä heittää keppiä ja äitee leikkii tossupalloa loputtomiin. Siirin taivas! :)

Ihmettelin tässä päivänä yhtenä, että kaikki mun korvatulpat on häipynyt jonnekin teille tietämättömille.Sitä kyllä jäin myöskin hämmästelemään, että Siiri hiippas makuuhuoneeseen varsin määrätietoisesti ja hiippas sieltä pois samaa kyytiä. Silmät puoliummessa ja suu supulla ja parkkeras johonkin nurkkaan hyvin vähäeleisesti. Hmm...Jotain oli siis tekeillä... Julmurina menin koiran luokse ja pakotin kidan auki. Korvatulppahan se siellä. Sitä on niiiiiin mukava imeskellä. :)
 Pitihän lapselta pois se ottaa ja olla muodon vuoksi kiukkunen. Suureen mustaan kitaan on hävinnyt ainakin 10 tulppaa aikaisemminkin. Korvavaikun maun ihanuus jää kyllä mysteeriksi...

Siiri 10 kk. Maailman kaunein sakutyttö ja korvatulppavaras nr 1 :D

Joulunodotusta ja kyläilyä

Joululoma alkoi vihdoin ja viimein! Taitaa olla vielä ennätyksellisen pitkä: vain kolme talvilomapäivää käyttämällä sai ruhtinaallisen 11 päivän lomaputken. Ihanaa!

Viimeisestä postauksesta taitaa olla melkein kuukausi aikaa. Vajoan joka talvi jonkinlaiseen talvihorrokseen jotakuinkin marraskuun puolivälissä ja yritän vain selvitä hengissä tässä pimeydessä.

Sitä menee vain töihin, kauppaan ja kotiin ja illalla koirulin kanssa pitkälle metsälenkille otsalampun valossa umpihangessa kahlaten. Sitten sitä meneekin nukkumaan ja seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Mitään ylimääräistä ei jaksa. Treeneissä ollaan käyty aina maanantaisin ja lenkkien yhteydessä tottisteltu. Edistymistä on tapahtunut kananaskelin, mutta kyllä tämä tästä taas!

Yleensä alan pikkuhiljaa virota eloon tuossa helmikuun puolenvälin jälkeen, joten pari kuukautta pitäisi vielä kärvistellä.

Ne Uralilta lähteneet esi-isät, jotka keksivät että täällä päin on varmaan hyvät metsästysmaat, pitäisi laittaa julkiseen jalkapuuhun näin jälkikäteen tai jotain. Ei ollut kaikki lepakot tapulissa kun jäivät vielä näille leveysasteille asumaan.

Pukkasivat vielä jälkeläisiä jotka tekivät saman tempun? Ja minäkin olen täällä vielä, vaikka tykkään Roomasta enemmän....

No mutta joo...Lopetan marisemisen ihan nyt justiinsa.

Siirillä tuli ja meni ensimmäinen juoksu. Se alkoi tuossa marraskuun 25. päivä ja tiputtelua kesti noin 2 viikkoa. Ei olekaan koskaan tullut pestyä huushollin lattioita yhtä ahkerasti, ainakin 5 kertaa päivässä tuli Sinipiikaa heiluteltua. Neitokainen kun ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen juoksupöksyjen käyttäjä. Niistä tuli kertakäyttöiset selkää kääntämällä :D Totesin vaan, että halvemmaksi tulee lattioiden pesu, kun jatkuva pöksyjen osto.

Muutama päivä sitten tapasimme  Ramonan peltoumpihankijuoksun merkeissä ja totesimme, että tämä oli varmaan viimeinen kerta. Tytöt oli koko ajan tukkanuottasilla ja Siirissä heräsi kunnon sika. Joka mutkassa se oli ärhentelemässä Ramonalle ja yritti hieroa sitä lumihankeen. Ramonalla ei ollut YHTÄÄN kivaa ja raasu yritti pomppia välillä emännän syliin. En tiedä maksoiko Siiri potut pottuina, koska Rampe on AINA ollut se dominoivampi ja fyysisesti vahvempi tyyppi ja Siiri on saanut kuraa niskaan vai mistä nyt sitten mahtoikaan olla kysymys. Todettiin vaan, että näiden kahden yhteisulkoilut vapaana on ohi. Ikäeroa on ruhtinaalliset 2 viikkoa ja se on liian vähän.
Huokaisu... Surullista, mutta odotettavaa..... Kasvaa ne lapsukaiset pikkuhiljaa ja sille ei mitään voi...

Eilen olimme pitkästä aikaa kyläilemässä rakkaiden lapsuudenystävien luona. Jostakin syystä aika on mennyt ja hurahdellut siihen malliin, että edellinen kyläilykerta on ollut ennen Siirin tuloa. Mennessä minua lievästi sanottuna jännitti. Talossa on 10-vuotias poika, neljä hevosta, kissa ja bordercollieuros Kekku... saatoin sieluni silmin kuvitella, millainen cembalo tuosta reissusta tulee.... :P
Siiri ei oikeastaan ole tottunut mihinkään noista edellämainituista.

Kaksi hevosta oli loimitettuina tarhoissaan pihassa kun kurvasimme talon eteen. Siiri nosti ymmärrettävän älämölön. Pistin sen hihnaan ja otin autosta ulos. En ole koskaan aiemmin nähnyt  koiralla niin jumalattoman komeaa irokeesia: jokaikinen karva oli pystyssä niskasta hännänjuureen. Siiriä pelotti ihan hirveästi. Seisoskeltiin pihalla ystäväni kanssa, juteltiin ja läpistiin samalla Siirille ja kohta se jo rauhottuikin. Tosi nopeasti se pääsi pelostaan yli. Siitä olen tosi tyytyväinen!

Kekku oli laitettu yläkertaan arestiin kun pelättiin, että juoksutuoksut saattavat saada herran sekaisin. Sisälle Siiri meni heti ilman minkäänlaista epäröintiä ja meni suoraan nuuskimaan lattialla istuvaa Justus-poikaa naamasta. Sitten piti kiertää kämppä ja nuuskia nurkat huolella ja sitten tarkistaa ihmiset. Eikä minkäänlaista mörköilyä! Ai että olin tyytyväinen! Siiri käyttäytyi koko vierailun ajan TOSI hienosti ja olin kovasti ylpeä! :)

Antti Tuisku piipahti paikalla

No tuo edellinen postaus on kirjoitettu ennen kun Antti Tuisku tuli kylään. Antti jysäytti kertalaakista koko tienoon paksun lumivaipan alle kunnon myräkän kanssa. Edellinen päivä oli pikkupiiperointia ja ehdin siitäkin valittamaan... :P

Perjantai oli NIIN hurja, että mun mielikuvitus loppui kesken! Lunta satoi ylhäältä, alhaalta ja vaakasuoraan, tuuli puhalsi jättiläismäisenä jäisenä fööninä ja meinasi irrottaa vaatteet päältä väkisten. Mitään ei nähnyt ja puuskissa tuulen nopeus oli pahimmillaan 29 m/s. Pelotti ihan sikana lähteä töihin. Sieluni silmin näin 20 auton ketjukolareita, vääntynyttä peltiä ja vaikeroivia ihmisiä.
Tätähän se on pahimmillaan:

http://areena.yle.fi/tv/1437288

Vielä mitä!
Turun motarilla kaikki ajoivat siististi peräkanaa kunnon turvaväleillä molemmilla kaistoilla, liittymistä tuleville annettiin heti tilaa, keskinopeus näytti olevan 18 km/tunnissa (vaihtoehtona oli seistä kolareiden takia) ja pääsin töihin kokonaiset 10 minuuttia myöhemmin kun normaalina aamuna. Ei paha!

Ottaen huomioon, että normipäivinä  Turun motarilla ajaa 50 000- 100 000 ihmistä, jotka on menossa töihin, viemässä lapsia hoitoon tai kouluun, hoitelemassa muuten vaan asioita tai ihan töissä tien päällä. Se on oikeasti mieletön määrä trafiikkia!

Risoo, kun osa muualla Suomessa elelevistä ihmisistä on sitä mieltä, että on jotenkin "oikein" että etelä-Suomeen sataa perkeleesti lunta. Miksi? Miten niin oikein, että "meitä opetetaan ajamaan kunnolla" ja "etelän velliperseet saa nyt sit kunnolla isän kädestä" pari kommenttia toistaakseni. Siis mitä?
Täällä asuu reilusti yli miljoona ihmistä (1 072 925 ihmistä lokakuussa Wikipedian mukaan). Ihmiset käyvät töissä niinkun muuallakin maassa, niitten kakarat käy koulua ja tyypeillä on KOTI pääkaupunkiseudulla ja niillä on elämä täällä.
Miksi heitä pitää opettaa paskamaisilla myrskyillä, sähkökatkoksilla ja valtavalla lumentulolla? Häh?
Täällä on ollut muutama runsasluminen talvi takana ja se lumenperskele ei nyt vaan mahdu MIHINKÄÄN. Äijät kolaa ja auraa aamusta iltaan ja illasta yöhön tuota valkoista moskaa ja sitä yritetään viedä ties minne, koska täällä EI OLE peltoja, mihin sen voisi tuuppasta.
Toisin kun vaikka Tuupovaarassa.

Kuvaaja:Eero Liesmaa/Iltalehti

Ottaen huomioon, että viidesosa tämän maan asukkaista asuu 765 neliökilometrin alueella ja yrittää kestää toisiaan ja elää ihmisiksi, niin minusta on jotenkin urpoa toivoa heille mahdollisimman ikävää arkielämää.
Suurin osa tyypeistä on muualta muuttaneita: Juupajoelta, Vehmersalmelta tai Jysäskylästä tms. Ovat täällä, koska kotipaikka ei elätä tai kuviot on niin pienet, että ahdistaa. Joten seuraavan kerran kun kuulen, että on jotenkin oikein minulle ja minun naapureille ja työkavereille, että taivaalta sataa paskaa tuutin täydeltä ja kun tiedän, kuinka hankalaksi miljoonan ihmisen elämän se tekee, niin mä vedän lättyyn. Piste.
Sori hikeentyminen, mutta tämäkaltainen päänaukominen saisi loppua nyt. Sitä on nyt saannut kuulla talvi toisen jälkeen ja juttu alkaa olla niin vanha, että naftaliini haisee.
Tervetuloa kaikki jeesustelijat tänne yrittämään normaalia arkielämistä pahimpien myräköiden aikana. Voisi muuttua ääni kellossa.

Ja nyt kun on suurimmat keuhkoamiset on keuhkottu niin muutama sana myrskysurffari Siiristä :)
Mitä lujempaa tuulee, sitä kivempaa on! Keppi suuhun ja sata lasissa kohti puhuria! Mitä isompi hanki, sitä parempi! Voi tehdä mahaloikan suoraan ojaan ja humpsahtaa sinne korvia myöten. Sitten hurja ravistus ja tuulta päin! Tennispalloa voi kätevästi paiskoa hankeen ja hypätä päälle ja etsiä sitä intensiivisesti pää hangessa vaikka puoli tuntia.

Eli jos Siiriltä kysytään Antti Tuisku on parasta mitä se tietää. Liityi fanijoukkoihin justiinsa! :D

P.S Perusasento alkaa luonnistua ja persaus suoristua. Jippii!!!! Ja  muutama "seuraa"-askelkin luonnistuu ! :D

AUUU, ekat purut eilen! Ja koiruus pimeässä päivän..

Jokaikinen muskeli on kun pesäpallomailalla hakattu ja alaselkään tuppaisee noidannuolta.
Juu, purut on maailman tehokkain airobix ikinä.

Maalimiehillä vasta onkin rautainen kunto: herrat vastaanottaa hihaan noin 10 enemmän tai vähemmän hyvää koiraa illassa. Lisätään koiran painoon ja liike-energiaan pelkästään hihan paino ja mulla loppuu käsityskyky jaksamisesta. Oikeesti. Olen itse täysin puolikuollut naatti pelkästä liinanpidosta...

Siiri tuli huoneestaan tänään kun NATO-ohjus ja veti viisi kertaa kämppää ympäri ennenkun tuli kunnolla morjestamaan töiden jälkeen. Ihmettelin kovasti moista reaktiota, mutta selvisihän se: Siirin huone oli ilman valoja koko päivän. Raasuparka... Onneksi oli löytänyt itselleen viihdykkeeksi pyöröpihdit!  Ne sillä oli suussa, kun päästin huoneesta pois. Ei mitään hajua, miksi sinne pyöröpihdit on jäänyt, enkä muista moisia itse käyttäneeni ihan vähään aikaan. Siippakin oli yhtä hämillään.
Mutta pyöröpihtien kahvoja ei eniveis enää ole. R.I.P.

Siirin velipoika on tällä hetkellä pumpattu täyteen paraffiiniöljyä, koska työpäivän aikana maistui välipalaksi puolikas T-paita. Mysteeriksi jää, miten se paita häkkiin päätyi. Napit oli siististi napsittu, kaulus syöty ja muutenkin se oli mallia napapaita.

Aateltiin nostaa joukkokanne Jamoa vastaan ja vaatia korvattavaksi kaikkea syötyä, järsittyä ja hajoitettua omaisuutta. Tultiin siihen tulokseen, ettei mahda kannattaa. Ei riitä mikään peritty metsikkö ja maatila korvausten maksamiseen...:D

Oikosulku ja luun piilottamisen vaikeus

Nyt mä tiedän, miten koiran saa oikosulkuun. Antaa tennispallon suuhun ja laittaa toisen lattialle. Nytkin on mennyt 15 minuuttia lattialla olevaa palloa tuijotellessa.
Kauhea ongelma: 2 palloa, yksi suu.. :) Sitten selvisi sekin dilemma: aletaan pelata tossupalloa ilman tossua ja lykitään lattialla olevaa toisella pallolla kohti emännän jalkoja. Kauan tuon funtsaamiseen menikin. :)

Saalisleikit meni treeneissä ihan mukavasti pitkäpiuhaisellakin ja vieläkin pitää tuota irroitusta harjoitella kunnolla. Otettiin ekaa kertaa mukaan ihan tottisliikkeitä saalisleikin lomaan: istumista ja maahan menoa ja sitten taas hurjaa taistelua. Meni oikeastaan yllättävän hyvin. Olimme kehittyneet koirakkona kuulema ihan hirvittävän paljon ja Siiriltä voi kuulema alkaa vaatimaan asioita. Ei pelkästään pyytämään.
Vauhtia ja moottoria löytyy tekemiseen ja se on hurjan iloinen asia!

Tapasin treeneissä kauan kadoksissa olleen ihmisen, hän kävi aikoinaan samoissa puruissa minun ja Sepen kanssa. Olipas kiva tavata jälleen! Hänen kommenttinsa Sepestä oli hauska: älyttömän hyvä koira, joka oli käsittämättömän äänekäs. :D Jotenkin palaset alkaa pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen.

Ainiin..neitokainen piilotti illalla luutansa pitkään ja hartaasti. Ainakin kymmenen minuuttia koiruus ravasi ympäri kämppää piipaten huolestuneella äänellä ja sai luunsa vihdoin ja viimein jemmaan.
10 pisteen kysymys: löydätkö sinä sen kuvasta? :D

Koirakieltä ja koulussa opittua

Ensinnäkin haluan esitellä koirasanaston, jonka JOKAINEN koiranomistaja pitäisi tuntea paremmin kun omat aluskalsarinsa:

Tämä koskee kaikkia kokomaailmannoutajia,maastonakkeja, vappuviuhkoja, mettäkoiria, ratakoiria,näyttelytähtiä, kisatykkejä, vetokoiria, laumanvartijoita  ja mamman puudeleita + lukuisia muita, jotka ei mahdu lueteltuihin alalajeihin. Koirakieli on universaali ja tämä mainio piirretty bostoninterrieri välittää loistavalla tavalla koirien peruskielenkäyttöä.:)

Jokaisen koiranomistajan velvollisuus on opetella nämä perusaakkoset. Maailmassa olisi niin paljon vähemmän väärinymmärrettyjä ja käytöshäiriöisiä koiraparkoja, jos jokainen koiranomistaja vaivautuisi alkeiskurssin verran opetella parhaimman kaverinsa kommunikointia.

Asiasta kukkaruukkuun:
Siirin kanssa oli ilo otsalamppuilla eilen illalla. Siiri löysi 3 metrin kepakon tai siis kaatunen näreen, sai sille megaraivareita ja juoksi tsiljoonaa kepakko suussa. Yhtäkkiä kuulu kauhea tuskanhuuto ja multa meinas sydän pysähtyä. Neitokainen vaan jatkoi riekkumistaan kiljumisen jälkeen. Kutsuin sen luo ja juoksin vähän karkuun. Siiri kepakon kanssa perässä. Otin alaleuan alta nätisti kiinni toisella kädellä ja toisella kupeesta ja juttelin nätisti ja rauhoitin sen siihen keppi suussa. Hetken kulutta se pudotti sen ihan itse. Silloin otin kaulapannasta kiinni ja laitoin hihnaan ja jatkettiin matkaa ilman keppiä ja se meni TOSI hyvin. :) Muutaman metrin päässä pysähdyin katsomaan, löytyykö pahempia vammoja, mutta päällisin puolin tuo oli ihan ok.
Ai että mä oon iloinen! Kentällä opittu rauhoituskonsti toimii myös IRL. Kun sain vammat tarkistettua, niin järkkäsin kunnon kekkereet koiralle! :)

Sen verran asiasta tietämättömille selvennys, että jos en olisi rauhoittanut koiraa, vaan ottanut siltä kepakon suoraan suusta tai komentamalla, seurauksena olisi ollut entistäkin taistelutahtoisempi ja kepin perään loikkivampi koira, jota olisi ollut pirun hankala tutkia. Nyt se sai tilanteen päässänsä vietyä loppuun, eikä hirveää hinkua kepin kimppuun enää ollut. Tässä siis karvahattuselitys, mutta saapi kelvata. :D
 

Saalisleikkejä

Olipa mukava tottistreeni eilen! Siirin kanssa tehtiin taas saalisleikkejä ja näköjään on siitä on ollut hyötyä, että ollaan riekuttu kotona ja lomalla. Sain positiivisia kommentteja siitä, että koiruus osaa rauhoittua motskari suussa, osaa kanavoida ja että meidän leikkiminen alkaa näyttää oikeaoppiselta!
Jepajee!
Hirveästi oppii muita seuraamalla. Tämän päivän TÄRKEÄT asiat ranskalaisilla viivoilla:

-esteiden yli hyppiminen ei saisi koskaan tapahtua saalilla eli palkkana ei koskaan pallo tai keppi tai motskari. Se on puhdas vietitön tottelevaisuusliike, jonka harjoittelu aloitetaan matalalta korkeudelta ja nostetaan pikkuhiljaa. Mulle uusi asia. Olisin opettanut pallolla ja olis menny mönkään..

-sivulle tulo: mene ensin itse sivulle, sano käsky ja palkkaa. Opeta siihen, että mamman koipi on maailman paras. Tarpeeksi kun hinkkaa oikeaoppisesti, voi alkaa seurauttamaan. Pikkuhiljaa... Itse olen seinää vierellä opettanut sivulle tuloa takaa kiertäen ja saanut aikaan melkein vinon koiran, kun seinää ei olekaan. Siis pakitetaan takaisin alkuun ja aloitetaan jalan vieressä istuskelua.

- Siirille pitää opettaa irroittaminen oikeaoppiseksi ensi viikkoon mennessä. Eli viereen, toinen käsi kupeelle, toinen leuan alle ja rauhoittavaa kehumista. Kun irroittaa, käsi pantaan, eikä pidä päästää koiraa patukalle. Pitää rauhallisesti ottaa patukka käteen ja jatkaa bileitä. Jos koiruus härkki patukkaa ennen aikojaan, pitää nipistää kupeesta. Teoriassa hyvin yksinkertaista, käytäntö ei niinkään. Tässä voi monta kohtaa mennä solmuun :D

-Noutoliike: ei sattumoisin listallani isolla kirjoitettuna... Eli puretaan suoritus pieniksi palikoiksi ja suoritetaan nurinniskoin...Ideana on se, että koira oppii että nouto-käsky tarkoittaa rauhallisesti istumista emännän edessä, kapula suussa ilman mäystämistä. Se kapulan varsinainen heitto ei ole kun pikku sivujuttu tässä liikkeessä.
Siinäpä nämä tärkeimmät väläykset asioista.

Sitä minä vaan hämmästelen, että miten ihmeessä nenästä alkaa aina valua tuplamäärä tavaraa juuri kun on kentällä?  Ja tietenkään ei ole mitään nenäliinoja käytössä.
Siinä kun roikkuu liinan päässä sateen piiskatessa, turpa täynnä räkää, polvillaan liejukossa voi ihan itse päässänsä miettiä, onko koiraurheilu juuri sinun lajisi...
Mun vastaus: ON! :D
Se ON sikakivaa!!!!

Pitkä viikonloppu landella

Ihanaa! Otettiin siipan kanssa molemmat talvilomapäivä perjantaina ja lähettiin kimpsut ja kampsut pakattuna kohti keski-Suomea torstaina töitten jälkeen. Koiruus koisasi koko 5, 5 tuntia auton takapenkillä. Piippas se kerran Jyväskylän kohdalla ja meni uudestaan nukkumaan. Pysähdyttiin pari kertaa pissitauolle matkan aikana.
Perillä olikin sitten kivaa, pääsi heti kirmailemaan pihalle. Onneksi mökkiin on asennettu sen verran tehokkaat valonheittäjät pihavaloiksi, ettei koira kadonnut kokonaan pimeyteen.

Eka yö oli mielenkiintoinen, kun koiruus ei oikein löytänyt paikkaa itselleen vaikka on peti oli mukana. Yö meni edestakaisin ravatessa ja aina aika ajoin on kiva herättää emäntä uusilla mielenkiintoisilla tyyleillä.
Tassun paiskaaminen naamaan ja hiuksista veto on vanha juttu. Uusi PAAAALJON tehokkaampi konsti on heittäytyä mahallaan emännän päälle ja nuolla/kaluta nenää. Se saikin aika paljon liikettä ja mekkalaa aikaiseksi.
Seuraavana päivänä kävinkin paikallisessa Agri-Marketissa katsomassa sitä perkuleen koirahäkkiä. Heillä ei valitettavasti ollut kun yhtä kokoa ja se olisi Siirille ollut liian pieni. Sen verran laiskuus iski, etten viitsinyt lähteä ajamaan sataa kilometriä häkin perään, vaan päätin yrittää keksiä konstin saada kunnon barrikaadi aikaiseksi seuraavana yönä.
Mutta häkki tuolle hommataan vielä, se on selvä.

Seuraavana yönä ratkaistiin tuo nukkumahomma niin, että peti oli siipan puolella nurkassa ja eteen oli kasattu kunnon esterata tuoleista ja matkalaukuista. Siiri on oppivainen tyttö: sängyn alta pääsee kätevästi ryömimällä. :D Tämä tapahtui kyllä vasta aamulla, kun temppurataa ei purettu riittävän nopeasti. Yö meni muuten aivan rauhallisesti.

Perjantaina vanhempani lähtivät aikaisin aamusta hautajaisiin Pohjanmaalle. Siippa lähti naapurin miesten kanssa aikaisin aamusta metsästämään. Minä pistin Siirille neonkeltaisen huomioliivin päälle päiväksi, ettei vaan käy mitään vahinkoa...Ei sillä, ettenkö luota ukkojen lajimääritystaitoihin..Ihan varmuuden vuoksi vain :D

Vettä tuli taivaalta aikaslailla tuutin täydeltä ja pihanurtsi oli löllömärkää. Kaikki ympäröivät pellot oli kynnetty savisiksi liejukoiksi, joten jäljentekemisestä ei tullut mitään. Tai varmaan olisi tullut, itse vaan olen niin urpo tuon jäljestyksen kanssa, että päättelin olosuhteiden olevan liian vaikeita tuolle sintille kun taukoa on ollut niin pitkälti. Joten me sitten treenailtiin tottista pihalla.

Kyllä se vaan on niin, ettei tuolla kannata opetteluvaiheessa nostaa viettiä pätkääkään pallolla tai millään muullakaan. Viisainta on edetä pelkällä ruokapalkalla. Kierrokset nousee nanosekunnissa sille tasolle, että kaikki menee hyppimiseksi ja täydeksi lööperiksi. Kävin siis kiltisti hakemassa makupaloja. Tehtiin sivulletuloja, seuraamista tutituksessa, pysähdyksiä, istumisia ja maahanmenoa.
Erityisesti kiinnitin huomiota istumiseen. Persauksen pitää todella olla ihan maassa asti, ennenkuin palkka tulee. Muuten se tekee kyllä tosi nopeasti, vauhtia on niin että heikompia hirvittää.
Välillä tuntuu, että käsissä on formula-auto ja itse on tottunut ajamaan pappa-Tunturilla :D
Kyllä sitä NIIN toivoo jeesausta tuon kanssa, en vaan itsekseni saa kun sähellystä aikaiseksi :D

Lauantaina lähdin äiteen kanssa shoppailemaan ja ukot lähti metsästämään. Saaliksi miehet sai ohiammuttuja sorsia ja jäniksenjälkiä, mutta raitis ulkoilma metsässä taisi ukoille olla se kaikkein tärkein juttu. Ja tietty makkaranpaisto ja nokipannukahvit. :D

Äidin kanssa saatiin paljon paremmat saaliit ja lompakkokin tyhjeni ihan mukavasti. Maailma on NIIN täynnä kaikkea tarpeellista tavaraa, jota ilman ei vaan voi olla :D Siirikin sai elämänsä ensimmäisen vinkulelun ulkoleikkejä varten. Jestas, että koira voi mennä sekaisin! Aina kun lelua puraisi, se piippasi, Siiri sai haukkuhepulin ja heitti sen niin pitkälle kun pippuri kasvoi. Sitten taas hampaat kiinni, raivari ja poisnakkaisu. Sitähän se jaksoi ulkona nakkella pari tuntia.

Otettiin äiteen kanssa Siiri shoppailun ajaksi autoon mukaan, en edes uskaltanut ajatella miten neitokainen olisi uudellenkalustanut mökkiä. Siellä se taas nukuskeli takapenkillä ihan tyytyväisenä puoli päivää.
Iltasella tuli sukulaisia saunomaan ja ihmetys oli kova, kuinka IIHANA Siiri on! Ja kuinka viisas ja kekseliäs ja kaunis jne... :D Ottaen huomioon, että kehut tuli ihmiseltä, joka on pelännyt sakemanneja ihan kuollakseen koko ikänsä, pitäisin tuota lausuntoa varsin painavana.
Siirihän näytti sata ja yksi tapaa pelata tossupalloa ja muutenkin kaikki hienot temput mitä se osaa. Ja oli kiltti kun enkeli.

Sunnuntaina ennen lähtöä Siiri jeesas isää ja äitiä puutarhanhoidossa. Isä oli leikannut tapansa mukaan mustaseljan juurta myöten poikki ja äiti haravoi pihaa. Siiri piti sitten kunniatehtävänään kiikuttaa joka ikisen katkaistun seljanoksan eri puolille tonttia:

Mitenhän tuolle sintille saisi opetettua käskyn: "pinoa!!!"

Siiri yksin kotona

Kyllä alkaa pikkuhiljaa oikeasti raivostuttamaan tuo kantapää! Pahimmillaan sitä on täysin jalaton! Onneksi fysioterapeutti teippasi jalan kunnon pakettiin ja onneksi mulla on yhdet syömättömät kopio-crocsit. Näillä eväillä on päässyt aika pitkälle.. On ainakin pystynyt töissä käymään...

Neitokaisen lenkitykset on olleet aika surullisen lyhkäiset ja sehän on tarkoittanut että virtaa kerääntyy kohtuullisen paljon....

Siippa lähti eilen aamulla klo 4.20 Varsovaan ja luojan kiitos tulee tänään kotiin! Yleensähän hän tekee etätöitä kotona ja käy satunnaisesti asiakaspalavereissa, joten koiruus joutuu suht harvoin olemaan täyttä päivää yksin.

Fiilikset oli tällaiset kun kotiudun töistä:

Kun näky oli tällainen:

Hetken aikaa pällistelin kaaosta ja hengittelin syvään ja eikun siivoushommiin.... :P

Pyysin rakasta Ramonaa paineenpurkaustalkoisiin ja tehtiin treffit kaupunginpuistoon. Neitokaiset juoksivat aivan täysiä tunnin verran, painivat ja melskasivat sydämen kyllyydestä ja kyykähtivät lopulta kaikkensa antaneena nurmikentälle. Siiri oli niin väsynyt, että tuskin jaksoi autoon hypätä.

Annoin seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä Siirille tuoreen niskaluun kaluttavaksi ja onton namipallon, jota pyörittämällä tipahtaa herkku ja se oli ihan onnesta soikeana. Ei osannut edes valita kumpi oli kivempi juttu :D  Menin tyytyväisenä töihin ja ajattelin että koiruuden päivä menee nukkuessa.
Kun tulin kotiin, oli näky tällainen:

Siis vielä se jaksoi paiskia tuota sohvaa! Menee yli mun ymmärryksen!

Onneksi Ramona oli taas valmiina leikkiseuraksi ja mentiin Oittaalle Bodom-järven rannalle. Siellä aukeni onni ja autuus: Ramona ja vettä silmänkantamattomiin! Siiri ei osannut päättää, onko kivointa yrittää juoda lätäkkö tyhjäksi, jyrätä Ramona veden alle, läiskiä ja polskia niin paljon kun sielu sietää vai kaikkea yhtä aikaa... Kauhea dilemma...!
Tuloksena oli enivei täysin rättipoikkipuhki oleva koira, joka heti kotiin palattua halusi leikkiä tossupalloa. :D

Olin julmuri ja iltaruokaa ei ole tippunut. Ainoastaan ruiskullinen parafiiniöljyä. Epäilen, että sillä on sisuskalut täynnä vaahtomuovia ja sohvanmujetta. Saa luvan paskoa ne pois ennen oikeaa ruokaa..
Tuo sohvanräpyskä lähtee välittömästi Ämmänsuolle kun saadaan paku tai peräkärry lainaksi.

Extreme-koiranpissitystä

Voi jeskamandeeraa...!!!!  Ei voi muuta sanoa. Lähdin Siirin kanssa köpöttelemään vielä iltalenkkiä koipi teipattuna. (Plantaarifaskiitti + tulehtunut luupiikki vasemmassa jalassa).
Perinteiseen tapaan minulla oli otsalamppu ja Siirillä keltainen huomioliivi ja olin tavoistani poiketen myös laittanut sellaisen "Chrysler"-merkkisen huomioliivin päälle.
Käppäiltiin aivan rauhassa kuntopolkua pitkin aivan pilkkopimeässä. Yhtäkkiä olin jossakin valokiilassani näkevinäni ihmisen hahmon. Otin tietysti kiiruusti koiruuden kiinni ja mitä kohtasinkaan: tolleriuros Akun, jolle Siiri jo kertaalleen muutama aika sitten sai megaisot siepit ja Akua kuskaavan nuoren miehen.
Nuorimies käveli Akun kanssa säkkipimeässä! Hänellä oli korvakuulokkeet korvissa ja ihan elämäänsä tyytyväisen oloinen hän oli, mutta SÄKKIPIMEÄSSÄ!!!! Täytyy luottaa koiraansa ihan 100%, jos sen varassa kuljeskelee.
Siiri räyhähti muutaman kerran ja itsekin olin IHAN puulla päähän lyötynä: miten ihminen pärjää klo 22 ilman MITÄÄN valonlähdettä keskellä metsää? Nyt on kuitenkin jo lokakuu. Huvikseni sammutin otsalampun päästä hetken kuluttua, eikä ympärille nähnyt mitään. Ei vaikka hetkisen aikaa totutteli.
Tuota mä kutsuisin jo extreme-lenkittämiseksi.

Saalisleikkejä ja palaverointeja

Tein tuossa blogitekstien kamalien kirjoitusvirheiden poisto- urakkaa  ja niitähän riittää... Kunhan edes pahimmat ja silmäänpistävimmät häippäs pois.. Pilkkusäännöistä olen yhä edelleen ihan pihalla. Koittakaa vain kestää! :)

Siirillä oli maanantaina taas saalisleikkitreenit ja nyt minäkin pääsin jyvälle. Pikkuhiljaa alkaa lihasmuistista löytyä ne oikeat liikkeet ja meillä meni oikein hyvin! Siirillä on huisi saalisvietti ja taistelutahtoa löytyy pienen gallialaisen kylän verran. Nimi pitäisi olla Jamosch Cirix
On tainnut  pienenä pudota taikapataan :D
Ekan kenttäkierroksen jälkeen Siiri oli tietty autossa, niinkuin muutkin koirat ja kävin hakemassa sitä autosta pois tokaa kierrosta varten. Yhtäkkiä tajusin, ettei sitä näkynyt missään ja säikähdin kauheasti että,  hitto se on karannut! Kun menin kotteron viereen näin, että se veteli hirsiä takapenkillä täysin tyytyväisenä. Kun näytin sille liinaa, se sai kauhean siepin: "Jee kentälle! Missä kenttä?! Mitä pitää tehdä? Tahtoo sinne!"
Täytyy kyllä sanoa, että harvassa on ne koirat jotka nukkuu vuoronsa välillä treenikentällä. Enpä ole tainnut tavata toista samanlaista koiraa.

Siippa päätti yhtenä päivänä ottaa koirulin mukaan palaveriin. Siiri sai kyllä nukkua autossa Keilaniemessä palaverin ajan, mutta parempi ja kivempi mukana kun kotona sohvaa paiskomassa. Todettiin, että siipan firma pitäisi maksaa koiranraksut, koska tuohan edesauttaa myyntihommeleita tosi paljon: "Jos et allekirjoita sopimusta niin käydäänhän vähän autolla neuvottelemassa..." Paska puoli on se, että Siirin kiltteys huokuu parin kilometrin päähän :D Kukaan ei voi tuollaisia uhkauksia ottaa tosissaan...