Mökki ympäristöineen näytti ihan satumaisemalta: pakkasenpurema puuterilumi peitti puut ja tienoon ja lunta satoi hiljalleen. Pihassa oli ihanat koskemattomat nietokset ja äidin tekemät jääkynttilälyhdyt.
Ei ollut kauan.
Päästettiin Siiri autosta ulos ja idylli katosi kun pieru Saharaan.
Tontin joka neliömetriä koristi Siirin riemuhelikopteriloikinnan jäljet ja taisi siinä mennä yksi jäälyhtykin rikki. Koskemattomat hanget oli sekunnissa tipotiessään.
Neitokainen revitteli tuhatta ja sataa pitkin ja poikin tontin kulmasta toiseen ja piti kivaa. Eihän sitä voi nauramatta katsella! :D
Joulupukki oli lahjaksi jättänyt Siirille hienon pallo-narulelun. Meni 25 sekuntia ja se näytti tältä:
Kotiin tultiin uuden vuoden aattona ja täysin sippi koira maata rönötti takapenkillä: ei äännähdystäkään koko reissun aikana.
Pommit alkoivat paukkumaan pikkuhiljaa kun saavuimme kotiin. Siiri ei ollut moksiskaan. Se tuli kanssani takapihalle tupkille ja katsoi pää hämmästyksestä vinossa kun vastapäisen talon pihalla räjäyteltiin roomalaista kynttilää.
Myöhemmin illalla viereisestä talosta räjäyteltiin oikein isoja paukkuja. Niitä vastaan Siiri meni selkä irokeesilla ja syvällä haukulla. "Mitä hel*****iä tuutte mun reviirille meuhkaamaan. Menkää POIS!!!!"
Niin että paukkuarkuutta ei tarvitse pelätä.
Sitä ei ole.
