Meillä kaikilla oli niin mukavaa...PIKKUJOULUT!!!!!

Vihdoin ja viimein päästiin lauantaina juhlimaan meidän treeniryhmän jälkipikkujoulua! :)
Todettiin tuossa ennen joulua, että kaikilla on niin paljon kissanristiäisiä juuri kyseiseen aikaan, joten parempi on pitää pikkujoulut tammikuussa. Silloin mahdollisimman moni pääsee mukaan.

Alkuillasta menimme hohtokeilaamaan Bowlcircukseen ja sitten syömään iki-ihanaan Cantina Westiin! :)

 http://www.bowlcircus.com/ruusula-esittely

Keilaaminen oli kivaa! En kyllä alkuun tajunnut siitä mitään ja mua lähinnä nauratti kaverin paidan läpi hohtavat rintsikat, mutta sitten skarppasin... :)
Ekan erän jumbosija vaihtui melkein täyskaatoihin seuraavalla rundilla. Silloin taas Siirin veljen emäntä oli vissiin sen verran känässä, että päätyi jumbosijalle. No samoja promilleja me kyllä hätyyteltiin.. :)
Meinattiin soittaa kasvattajalle ja haukkua se pystyyn, koska kyllähän jollakin logiikalla se on syyllinen siihen että keilarata on vino. Pallot meni aina vaan viime hetkellä ränniin, vaikka kuinka suoraan niitä todistettavasti paiskottiin.

http://www.cantinawest.net/alasivu.php?pageId=4

Cantinassa iski perinteinen ahneus.
Sain kaksi raasua houkuteltua syömään Fiesta-aterian mun kanssa. Eli kaikkea vähäsen ja lajeja kymmenittäin, niin ei tarvitse valita mitä syö :D
Sillä seurauksella, että maha oli käsittämättömän täynnä kun me vyöryttiin sieltä pois...Jokunen litra kaljaa ja saaterinmoinen sapuskakasa sai mun mahan rantapallon kokoiseksi ja sunnuntaikin meni ähistessä. Söin vasta maanantaina seuraavan kerran :)
Ainut miinus tuli siitä, ettei mun mahaan mahtunut mansikkamargerita, joka on oikeasti stadin paras!

Mutta mun treenikaverit on NIIN ihania ja NIIN rakkaita, että meistä on tullut sellainen epämääräinen sikinsokinuusioperhe. :D

Hyvin Tärkeä Tarina Kesyttämisestä

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu.
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin  surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa ”kesytetty?”
- Kesytetty on sama kuin ”solmia siteitä..”
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…

- Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa…

Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi

- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eron hetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään.
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…

- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.

Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.

- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Antoine de Saint-Exupéry – Pikku prinssi.
Maailman ihanin tarina! Sopii myös pienille susikoiranpennuille  :)