Aamulla siippa lupasi jalomielisesti käyttää Siiri kävelyllä. Vastaan tuli tuttu Aku, jota oli kiva käydä paiskomassa tassulla ja vähän haukahdella:) Aku kesti lapsukaisen lähentelyt Stoalaisella tyyneydellä.
Päivällä aloin mietiskelemään, että kylläpä koiruuden turkki kiiltää ja varsinkin uusi karva! Onpa hyvää öljyä, mitä ruokaan on lisätty. Sitten läpsähti päähän, että pikkasen LIIAN hyvää öljyä. Isäntä oli ostanut extra virgin oliv oilin ihan parempiin salaatteihin roiskastavaksi. Tuskinpa koiranraksuhin... Kävin sitten pitkin ja hiippaavin askelin ostamassa isännälle uuden pullon ja Siirille ihan rypsiöljyä.
Yksin ei koiruuden tarvinnut olla tänään kun vaivaiset 2.5 tuntia. Olkoonkin, että yleensä neito vetää unta palloon kaikki ajat kun minä olen töissä ja herää henkiin kun tulen kotiin: " Jeee!!! Purulelu tuli himaan!"-tyyliin. :P
Ekaa kertaa Siirin tulon jälkeen käytiin töiden jälkeen ihan keskenämme siipan kanssa Sellossa pällistelemässä ja ihan ruokaostoksilla. Melkein hyperventiloin sen valtavan ihmismassan näkemisestä!
Niin sitä kummasti on mökkihöpertynyt tuon koiruuden johdosta :)
Siippa haki kameraansa uuden töröttimen. Virallinen nimi taitaa olla objektiivi :) Siinä pitäisi olla valovoimaa..tai whatever.... Eli suomeksi sanottuna mustasta koirasta pitäisi jatkossa saada hyviä ja teräviä kuvia ihan sisätiloissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein tämän valokuvaslangin...Mutta paljon pitää kuulema olla töröttimiä eri tilanteisiin ja siihen menee paljon rahaa. Tämän verran käsitin rautalangasta vääntäen. Kokeiltiinkin sitä uutta ihmeellistä iltasella ja toden totta! Saatiin Siirin luunsyömisestä ensmmäinen järkevä kuva! Ehkä kuvia alkaa valumaan tännekin pikkuhiljaa.
Sellosta tultaessa Ramonan omistajatar soitti ja pyysi lähistölle tärskyille ja sehän sopi paremmin kuin hyvin.
Siiri ja Ramona peuhasivat keskenään ihan hengähdyksiin asti ja sitten tuli geimeihin mukaan ohi kulkenut berninpaimenkoira Lila.
Siiri innostui hetken ihmettelyn jälkeen (miksi sinulla on valkoista naamassa... miksi olet noin iso vaikka olet vauva...en ole ennen nähnyt tuollaista...) peuhaamaan oikein kunnolla. Ramona taas tykkäs että PÖH! leikkikää keskenänne.... Minä tsuumailen....
Sitten kun Siiriltä loppui patterit ja se vaan makasi reporankana heinikossa, otti Ramona johdon käsiinsä. Lila-riepu sai sitten kunnollisen tuplajuoksutuksen :)
Kaiken huippu oli se, kun kotiinmenomatkalla käytiin eläinkaupassa ja ostettiin naudan niskaluita kasan, jota yhtä sai iltasella järsiä :)
Siiri on tänään väsynyt, mutta onnellinen ja hyvä niin :)
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kuparidieetin seurauksia
Noohh....Näköjään ei saatukkaan kerättyä kaikkea järsittävää saksihampaan huoneesta pois. Kohtaloansa uhmaten Siiri veti torstaina naamariinsa vielä printterin laturin... Olin täysin epäuskon vallassa, en edes tiennyt, että meillä on tuollaisia vimpaimia.
Kovasti kuparipitoisesta ja rustoluupainotteisesta ruokavaliosta johtuen minua odotti varsin lystikäs näky perjantaiaamulla klo 5.40. Koko Siirin buduaari oli pissan, sonnan ja yrjön kyllästämä.. Kävin siis hetken tuumailemassa ulkona ja poltinpa tupakin.
Ei auttanut muuta kun vetää kumihanskat käteen ja alkaa kuuraushommiin. 45 minsaa aamujumppaa tekee terää! Onneksi siipalla oli etäpäivä ja kävi vielä ystävällisesti hakemassa apteekista Attapektia.
Siiri oli koko päivän tosi väsynyt ja surkea. Muutaman kerran vielä päiväsaikaan joutui juoksemaan ulkona vesiripulilla.
Minulla oli illalla suoraan töiden jälkeen menoa, joten koko Siirin hoitaminen jäi siipan harteille ja siitä hatunnosto hänelle.
Lauantaina sai kuivamuonaa kunnolla turvotettuna ihan pienissä erissä pitkin päivää ja tänään taas siirryttiin normimoodiin.
Siirrettiin tänään kaikki pc-hässäkät sun muut sähkövempaimet pois Siirin huoneesta ja siirrettiin meitin makkariin.
Nyt meidän makkari näyttää koirankopilta, mutta elukalla on ruhtinaalliset tilat.. :P
Taitaa tulla kämpänvaihto eteen.
Ei mene tasan nallekarkit tässä maailmassa.
Käytiin tänään alaosaston treenejä katsomassa ja onneksi sinne tuli Ramonakin... Paras kaveri <3
Kovasti kuparipitoisesta ja rustoluupainotteisesta ruokavaliosta johtuen minua odotti varsin lystikäs näky perjantaiaamulla klo 5.40. Koko Siirin buduaari oli pissan, sonnan ja yrjön kyllästämä.. Kävin siis hetken tuumailemassa ulkona ja poltinpa tupakin.
Ei auttanut muuta kun vetää kumihanskat käteen ja alkaa kuuraushommiin. 45 minsaa aamujumppaa tekee terää! Onneksi siipalla oli etäpäivä ja kävi vielä ystävällisesti hakemassa apteekista Attapektia.
Siiri oli koko päivän tosi väsynyt ja surkea. Muutaman kerran vielä päiväsaikaan joutui juoksemaan ulkona vesiripulilla.
Minulla oli illalla suoraan töiden jälkeen menoa, joten koko Siirin hoitaminen jäi siipan harteille ja siitä hatunnosto hänelle.
Lauantaina sai kuivamuonaa kunnolla turvotettuna ihan pienissä erissä pitkin päivää ja tänään taas siirryttiin normimoodiin.
Siirrettiin tänään kaikki pc-hässäkät sun muut sähkövempaimet pois Siirin huoneesta ja siirrettiin meitin makkariin.
Nyt meidän makkari näyttää koirankopilta, mutta elukalla on ruhtinaalliset tilat.. :P
Taitaa tulla kämpänvaihto eteen.
Ei mene tasan nallekarkit tässä maailmassa.
Käytiin tänään alaosaston treenejä katsomassa ja onneksi sinne tuli Ramonakin... Paras kaveri <3
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Emännän koipi ja lisää lampunjohtoja
Ensinnäkin inhorealistinen kuva kauniista kesäsäärestä, joka siis johtuu tuosta Snappertunan pihvinhakureissusta...Onneksi työkaverini on tehnyt vanhan pohjoisen reseptin mukaisen salvan jota läträilen koipeen monta kertaa päivässä. Ei suostunut kertomaan ainesosia... Epäilen käärmeensylkeä ja muurahaisenmyrkkyä :) Ja on unohtunut tarkentaa sitä, että olin siis täysin selvin päin! Pienessä känässä tuskin olisin saanut noin meheviä mustelmia. Laskeutuminen olisi todennäköisesti ollut huomattavasti rennonletkeämpi! :) Mutta juu...ei tee mieli pitää minkäänsortin hametta :)
Siiri on popsinut kahden viime vuorokauden aikana naamariinsa kahden lampun johdot ja meinaa siis viettää loppuelämänsä kynttilänvalossa. Olin satavarma ekan pöytälampun jälkeen, että se paskoo kilometrin verran kuparikaapelia ja kuolee sisäiseen verenvuotoon, mutta jalkalamppuepisodin jälkeen olen satavarma siitä että sakemannin sisuskalut on tehty teflonista..
Kotona ollaan tehty mittavia uudelleenjärjestelyjä. Kaikki järsittävät ei-toivotut-kohteet on siivottu huitsin helkkariin ja toivottavasti se riittää. Isännän pään päällä on leijaillut mustia pilviä ja olen ollut kuulevani jotain: "rukkaset....löytöeläinkoti....huuto.net..."
Täytyy kyllä sanoa, että viimeisen kuukauden aikana on tapahtumia enemmän kun edellisen 10 vuoden aikana :) Ihmekös väsyttää kestona...
Ainiin...Siiri painaa 10.5 kiloa ja piti tänää valjaita ekan kerran nappuloita hakiessaan.
tiistai 22. toukokuuta 2012
Yöllisiä johtohommeleita
Siirillä oli ilmiselvästi viimeyönä tylsää. Pisteli joutessaan poskeensa pöytälampun johdon. Aamulla sitten ihmettelin mustia kaapelinpätkiä että mistä hiivatista ne on lähtöisin. Löytyi pitkiä johdonpätkiä ja suupalan kokoisia nysiä.
Sieluni silmin näin hurttaparan paskovan kuparikaapelia kilometrin ja kuolevan sitten sisäiseen verenvuotoon törröttävien kaapelikuitujen vuoksi... :P
Ei hätää toistaiseksi! Koira käy, kukkuu ja toimii hyvin ja toistaiseksi kaikki ok.. :)
Isäntä tuli reissusta kotiin ja vastaanotto oli aika laimea. Edes ovikelloa pimputtanut televisioluvantarkastaja ei saanut liikettä niveliin!
Syynä oli se, että Siirillä oli oikea luu. Oikea pakastettu rustoluu... Nam!
Herää vaan kysymys, että mikä hiivatin vahtikoira tuo tuollainen on? Ovikellon pimputus aihetti kaksi hännänheilutusta, eikä muuta.
Murtovarkaiden taivas :)
Sieluni silmin näin hurttaparan paskovan kuparikaapelia kilometrin ja kuolevan sitten sisäiseen verenvuotoon törröttävien kaapelikuitujen vuoksi... :P
Ei hätää toistaiseksi! Koira käy, kukkuu ja toimii hyvin ja toistaiseksi kaikki ok.. :)
Isäntä tuli reissusta kotiin ja vastaanotto oli aika laimea. Edes ovikelloa pimputtanut televisioluvantarkastaja ei saanut liikettä niveliin!
Syynä oli se, että Siirillä oli oikea luu. Oikea pakastettu rustoluu... Nam!
Herää vaan kysymys, että mikä hiivatin vahtikoira tuo tuollainen on? Ovikellon pimputus aihetti kaksi hännänheilutusta, eikä muuta.
Murtovarkaiden taivas :)
maanantai 21. toukokuuta 2012
Paras kaveri
Siiri joutui tänään tylsästi jäämään 8 tunniksi yksin kotia. Isäntä lähti Jyväskylään ja emännällä oli täysi päivä töissä . Onneksi tuli viesti Ramonan emännältä, että mites ois tärskyt tänään ? Hyväksyin oikopäätä. Yllä kuvia Siirin parhaasta kaverista ja neitokaisesta. Jostain syystä en pysty latailemaan videoklippiä tapaamisesta, mutta yritellään.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Lomailua ja jumittumisia
Siirilläkin oli oikein kissanpäivät. Sai juoksennella vapaasti mökin takana olevassa metsässä keppi suussa niin paljon kun lystäs. Pääsi grillikodalle seuraamaan pihvienpaistoa ja emännän turvalleenmuksahdusta x-asennossa.
Olin pihvejä hakemassa mökiltä kun kopiocrocsin remmiin tarttui kepakko ja lensin kaksoiskierteellä tantereeseen. On puoli sääriluuta lahjakkaan kukertavan kellertävänmusta tällä hetkellä ja varmasti lystikkäämmäksi muuttuu vielä :)
Lauantaina käytiin ajelemassa ja ihmettelemässä Raaseporin linnan raunioita, Billnäsin ja Fiskarsin ruukkielämää ja Tammisaaren keskusta. Se oli kyllä ihana pikku kaupunki! Porvoon oloinen, mutta paljon enemmän vanhoja taloja ja ihmisiä pilvin pimein.Siiri paineli joka paikassa kun vanha tekijä.
Fiskarsin kohdalla se alkoi roikkumaan lahkeessa ja ynisemään: "mä en jaksa enää, mennään jo pois, en tahdo kävellä"... Piti sitten lapsukainen viedä mökille lepäilemään.
Sunnuntaina tultiin kotiin ja voi sitä riemua! Joka nurkka nuuskittiin huolella ja jippii löytyi luu :)
Eipä sitä hurtanpoikanen muuta tarvitse ollakseen onnellinen.
Päästin kakaran takapihalle samalla kun polttelin puolihuolimattomasti tupakkia. Yhtäkkiä se livahti aidanpiennojen läpi. Sillä seurauksella, että koira oli tukevasti jumissa. Ei päässyt etukautta eikä peruuttamalla läpi ja mulle iski kammottava paniikki. Huutelin siinä sitten isäntää hakemaan sahaa, mutta jollakin ihmeen Houdini-kikalla tuo kakara pääsi pinteestä! :D
Näin jo sieluni silmin Länsiväylän otsikon jostain uusavuttomasta akasta, joka joutu soittamaan hälytyskeskukseen jumiutuneen koiran takia...Jestas sitä häpeän määrää.....
torstai 17. toukokuuta 2012
Ruuhkia ja nappularuutua
Piti eilen käydä Siirin kasvattajan luona opettelemassa sitä kuuluisaa makkara-nappula-whatever-jäljen tekoa, mutta eipä sitten mentykään. Lähdin töistä hyvissä ajoin ja huomasin istuvani ruuhkassa. Turuntiellä oli kaksi isoa kolaria ja sehän tukkii koko etelä-Suomen. Ajelin 12 kilometrin matkaa 1.5 tuntia! Ehdin siinä reissussa kiroilla itseni uuvuksiin ja totesin etten kertakaikkia jaksa lähteä ajelemaan enää yhtään mihinkään. :P
Sovittiin sitten, että mennään koirulin kanssa sinne ensi viikolla.
Tänään käytiin Ramonan kanssa riekkumassa kaupungin puiden- ja kukkienkasvatuspuistossa. Aivan ihana paikka ja tosi upeat isot nurmikentät! Koiruudet painoivat peräkanaa kuin arojänöset korvat lepattaen. :)
Ramonan emäntä näytti, miten nappularuutu tehdään. Eli tallataan nurmikolle pieni neliskanttinen alue (n.1mx1m) ja kylvetään kuivamuonanappuloita tallatulle alueelle.
Sitten päästetään koira nuuskimaan nappuloita ja syömään niitä.
Idea on se, että koira oppii että vain rikotun maan kohdalla löytyy ruokaa ja ei-tallatulla ei mitään.
Helpottaa tulevaisuudessa jäljen ajamista. Muutenkin opin tänään koirista ja kouluttamisesta ihan hillittömän paljon, kiitos Ramonan emännän! :)
Koiruus riehui puoltoistatuntia ja nukkui 5 tuntia taju kankaalla.
Sovittiin sitten, että mennään koirulin kanssa sinne ensi viikolla.
Tänään käytiin Ramonan kanssa riekkumassa kaupungin puiden- ja kukkienkasvatuspuistossa. Aivan ihana paikka ja tosi upeat isot nurmikentät! Koiruudet painoivat peräkanaa kuin arojänöset korvat lepattaen. :)
Ramonan emäntä näytti, miten nappularuutu tehdään. Eli tallataan nurmikolle pieni neliskanttinen alue (n.1mx1m) ja kylvetään kuivamuonanappuloita tallatulle alueelle.
Sitten päästetään koira nuuskimaan nappuloita ja syömään niitä.
Idea on se, että koira oppii että vain rikotun maan kohdalla löytyy ruokaa ja ei-tallatulla ei mitään.
Helpottaa tulevaisuudessa jäljen ajamista. Muutenkin opin tänään koirista ja kouluttamisesta ihan hillittömän paljon, kiitos Ramonan emännän! :)
Koiruus riehui puoltoistatuntia ja nukkui 5 tuntia taju kankaalla.
maanantai 14. toukokuuta 2012
Rokotus
Vihdoin ja viimein tuo hurtanpoikanen sai ensimmäisen rokotuksensa. Ajanvaraustilanne oli kuin raikas tuuli menneisyydestä: eläinlääkäri oli puhelimessa tismalleen yhtä töykeä hapankorppu kun 90-luvulla kun käytin Sepeä siellä milloin mistäkin syystä. Oikein tuli kotoinen olo :)
Lääkärinä hän on valtaisan pätevä ja hyvä, eikä keskity puhumaan kukkaiskieltä hysteerisille omistajille. Eläimen hyvinvointi on tärkeintä ja sillä sipuli.
Käytiin eilen kentällä ihmettelemässä. Luulin että oli treeniaika, mutta eipä sitten ollutkaan. Taisi äitienpäivä sotkea kuvioita. Eipä se mitään. Tutkailtiin paikkoja ja leikittiin hetki purupatukan kanssa. Lähettiin pikku kävelylle hiekkatielle ja Siiri tuli vastustamaton jano. Pinkas sitten tuhatta ja sataa ojaa kohti ja PLUMPS. Sinnehän se tippui.
Onneksi ei vettä ollut kun mahaan asti, mutta kestihän se pienen tovin päästä sieltä ylös. Piti juosta pätkän matkaa ojan pohjalla ja siinä juostessa hoksasi, että tämähän on kivaa! Ei sitten ollutkaan niin kiire pois.
Annoin autolla pakasterasiassa vettä. No neito otti rasian reunasta kiinni ja kippas sen päähänsä.
Oli sitten kokovartalomärkä.
Ei taida olla penaalin terävin kynä tää meitin hurtta :)
No mutta iltasella maistui keppileikki:
Lääkärinä hän on valtaisan pätevä ja hyvä, eikä keskity puhumaan kukkaiskieltä hysteerisille omistajille. Eläimen hyvinvointi on tärkeintä ja sillä sipuli.
Onneksi ei vettä ollut kun mahaan asti, mutta kestihän se pienen tovin päästä sieltä ylös. Piti juosta pätkän matkaa ojan pohjalla ja siinä juostessa hoksasi, että tämähän on kivaa! Ei sitten ollutkaan niin kiire pois.
Annoin autolla pakasterasiassa vettä. No neito otti rasian reunasta kiinni ja kippas sen päähänsä.
Oli sitten kokovartalomärkä.
Ei taida olla penaalin terävin kynä tää meitin hurtta :)
No mutta iltasella maistui keppileikki:
lauantai 12. toukokuuta 2012
Kuivattu kala ja nakkeja
Minulle on näköjään tupsahtanut kaksi blogin seuraajaa, kiitoksia heille! Iskee ihan ramppikuume kirjoitteluun, kun tietää että joku muukin lueskelee näitä tekstejä.. Hui! :D
Alunperin kirjoittelin ihan omaksi iloksi ja vähän niinkuin päiväkirjaksi, mutta sitten minua pyydettiin tekemään blogi julkiseksi, koska Siiri on NIIIN ihana ja olisi kiva seurailla sen elämää aina silloin tällöin. Toinen syy julkiseksi tekemissä oli mun Facebook-kommenttien muuttuminen varsin yksitoikkoisiksi: "Nyt Siirille tuli ISO kakka ja se puri mua kädestä". Joten päätin antaa kavereille armon ja laitoin naamakirjaan blogilinkin, mistä kiinnostuneet voi käydä lukemassa pikkuhurtan kuulumisia.
Tämä koiranomistajan elämä jaksaa olla ihmeellisiä asioita täynnä. Käytiin käveleskelemässä iltalenkki mukavassa auringonpaisteessa. Siiri nuuskutti ja teki normaaleja hihnasyöksymisiään puolelta toiselle kun yhtäkkiä hoksasin, että sen suusta törröttää pyrstö. Siis kalanpyrstö.
Kaivelin sen tietysti Siirin kiduksista esiin ja totesin että kuivattu ahvenhan se. Sellainen pieni.
Kai se on jonkun eväslaatikosta pudonnut, koska vettä täälläpäin ei nyt oikein ole. Olen sen kidasta kaivellut kaikenlaisia nenäliinapapereita, sanomalehtiä, tupakantumppeja, pikkukiviä ja muuta moskaa, mutta kyllä tämä kalahommeli oli kaiken huippu. Kaikkea se löytääkin :)
Ja lopuksi vielä pieni opettavainen kokemus.
Päätin tehdä Siirille ihan ikusen ensimmäisen makkarajäljen ja kävin juhlallisesti paikallisesta S-marketissa varta vasten hakemassa paketin nakkeja.
Kuvittelin mielessäni pilppuavani ne pieniksi ja pistäväni joka askelmaan pikku nökön. Sitten Siiri ajaa jälkeä keskittyneesti ja huolellisesti kuono maassa joka askelman tarkistaen ja syö ne pikku nököt. Sitten aurinko laskee ja fanfaarit soi ja Siirin ensidebyytti Suurena Jäljestäjänä saa kunniakkaan lopun.
Muistinkos kysyä Siiriltä, tykkäkö se nakeista?
En.
Ja Siiri ei tykkää nakeista.
Onneksi asia kävi selväksi edellisenä iltana, kun huvikseni päätin antaa tätä suurta herkkua piskille. Siiri otti nakinpalan innokkaasti suuhunsa, meni hämmentyneen näköiseksi ja PLOP sylkäs sen suusta ulos. Otti palan toiseen kertaan suuhun ja sama juttu. Kolmannella kerralla pari varovaista pureskelua ja viimein vaivalloinen nielaisu. Toinen nakinpala ja sama reaktio. Ei selkeästi ollu meitin neitokaisen herkkuruokaa.
Olispas ollut tosi mukava kylvää noita Saaroisten lahjoja maailmalle pitkin peltoa ja katsoa nakinpaloja syljeskelevää koiraa. Se ensimmäinen jälkihän on se kaikkein tärkein joka jättää muistijäljen aivoihin. Siinä olis mennyt loppuelämä syljeskellessä. :P
Onneksi pääsen kasvattajan luo tekemään pentujälkeä, etten ihan sössi tuota tärkeää juttua :)
Alunperin kirjoittelin ihan omaksi iloksi ja vähän niinkuin päiväkirjaksi, mutta sitten minua pyydettiin tekemään blogi julkiseksi, koska Siiri on NIIIN ihana ja olisi kiva seurailla sen elämää aina silloin tällöin. Toinen syy julkiseksi tekemissä oli mun Facebook-kommenttien muuttuminen varsin yksitoikkoisiksi: "Nyt Siirille tuli ISO kakka ja se puri mua kädestä". Joten päätin antaa kavereille armon ja laitoin naamakirjaan blogilinkin, mistä kiinnostuneet voi käydä lukemassa pikkuhurtan kuulumisia.
Tämä koiranomistajan elämä jaksaa olla ihmeellisiä asioita täynnä. Käytiin käveleskelemässä iltalenkki mukavassa auringonpaisteessa. Siiri nuuskutti ja teki normaaleja hihnasyöksymisiään puolelta toiselle kun yhtäkkiä hoksasin, että sen suusta törröttää pyrstö. Siis kalanpyrstö.
Kaivelin sen tietysti Siirin kiduksista esiin ja totesin että kuivattu ahvenhan se. Sellainen pieni.
Kai se on jonkun eväslaatikosta pudonnut, koska vettä täälläpäin ei nyt oikein ole. Olen sen kidasta kaivellut kaikenlaisia nenäliinapapereita, sanomalehtiä, tupakantumppeja, pikkukiviä ja muuta moskaa, mutta kyllä tämä kalahommeli oli kaiken huippu. Kaikkea se löytääkin :)
Ja lopuksi vielä pieni opettavainen kokemus.
Päätin tehdä Siirille ihan ikusen ensimmäisen makkarajäljen ja kävin juhlallisesti paikallisesta S-marketissa varta vasten hakemassa paketin nakkeja.
Kuvittelin mielessäni pilppuavani ne pieniksi ja pistäväni joka askelmaan pikku nökön. Sitten Siiri ajaa jälkeä keskittyneesti ja huolellisesti kuono maassa joka askelman tarkistaen ja syö ne pikku nököt. Sitten aurinko laskee ja fanfaarit soi ja Siirin ensidebyytti Suurena Jäljestäjänä saa kunniakkaan lopun.
Muistinkos kysyä Siiriltä, tykkäkö se nakeista?
En.
Ja Siiri ei tykkää nakeista.
Onneksi asia kävi selväksi edellisenä iltana, kun huvikseni päätin antaa tätä suurta herkkua piskille. Siiri otti nakinpalan innokkaasti suuhunsa, meni hämmentyneen näköiseksi ja PLOP sylkäs sen suusta ulos. Otti palan toiseen kertaan suuhun ja sama juttu. Kolmannella kerralla pari varovaista pureskelua ja viimein vaivalloinen nielaisu. Toinen nakinpala ja sama reaktio. Ei selkeästi ollu meitin neitokaisen herkkuruokaa.
Olispas ollut tosi mukava kylvää noita Saaroisten lahjoja maailmalle pitkin peltoa ja katsoa nakinpaloja syljeskelevää koiraa. Se ensimmäinen jälkihän on se kaikkein tärkein joka jättää muistijäljen aivoihin. Siinä olis mennyt loppuelämä syljeskellessä. :P
Onneksi pääsen kasvattajan luo tekemään pentujälkeä, etten ihan sössi tuota tärkeää juttua :)
perjantai 11. toukokuuta 2012
Elämän pieniä merkkipaaluja
Siiri hyppäsi eilen pienten koiranpentujen Mount Everestille: sohva on valloitettu! Ensin funtsailua keittiössä, kiihtyvää jömpsis-tumpsis-askellajia, tarkka tähtäys ja onnistunut mahalasku. Ikävä kyllä sieltä tupsahdettiin yhtä nopeasti alas. Ikävä emäntä kielsi moisen lystinpidon.
Tänään mentiin neitokaisen kanssa ekan kerran alaosaston treeneihin pällistelemään.
Tietty oltiin myöhässä tapamme mukaan, piti ajella kunniakierros pitkin kyliä kun suunta oli aavistuksen hukassa, mutta päästiin perille.
Sieltä löytyikin velipoika ja uusi megakiva kamu Ramona! Vettä satoi, mutta kivaa oli! :)
Mukava huomata, että Siiri osasi oikeasti leikkiä. Ei ole mennyt hukkaan pentutapaamiset.
Oli se hämmästyttävää, kuinka paljon sisarrukset muistuttivat toisiaan. Ilmeet, eleet, olemus, ääni ja temperamentti oli kun yhdestä puusta veistetty. Itseasiassa en osannut erottaa omaa hurttaani veljestä, jos joku seisoi kropan edessä. Päät ja naamat oli niin samanlaiset.
Siiri painaa nyt 8.8 kiloa ja veli 6.6 kiloa joten neitokainen on ollut ruoka-aikana kotona....
Pitää vissiin pistää hurtta kaloritarkkailulle :)
Ramonasta Siiri saa tosi kivan kaverin ja sain Ramonan emännän puhelinnumeron. Asutaan aika lähekkäin, joten päästään näpsäkkäästi kimpassa lenkeille ja leikkimään. Velipoika asuu taas sen verran etäällä, että tapaamiset ajoittuu lähinnä treeneihin. Mutta sekin on tosi mukava!
Minulla oli jo vähän huoli tuosta leikkitilanteesta, koska Siirillä alkaa olla sen verran luonnetta ja virtaa ettei sitä voi oikeasti päästää rääkkäämään esim. labbiksenpentua.
Siiriä kehuttiin kovasti, että siitä tulee tosi hyvä harrastuskoira ja se lämmitti kovasti sydäntä. Sen verran tuskainen kuukausi on takana. Sananmukaisesti :D
Nyt mulla on aika väsynyt susi kaluamassa luuta jalkojen päällä. Punkkitarkastus on tehty, eikä yhtään havaittu. Hyvä niin.
Tänään mentiin neitokaisen kanssa ekan kerran alaosaston treeneihin pällistelemään.
Tietty oltiin myöhässä tapamme mukaan, piti ajella kunniakierros pitkin kyliä kun suunta oli aavistuksen hukassa, mutta päästiin perille.
Sieltä löytyikin velipoika ja uusi megakiva kamu Ramona! Vettä satoi, mutta kivaa oli! :)
Mukava huomata, että Siiri osasi oikeasti leikkiä. Ei ole mennyt hukkaan pentutapaamiset.
Oli se hämmästyttävää, kuinka paljon sisarrukset muistuttivat toisiaan. Ilmeet, eleet, olemus, ääni ja temperamentti oli kun yhdestä puusta veistetty. Itseasiassa en osannut erottaa omaa hurttaani veljestä, jos joku seisoi kropan edessä. Päät ja naamat oli niin samanlaiset.
Siiri painaa nyt 8.8 kiloa ja veli 6.6 kiloa joten neitokainen on ollut ruoka-aikana kotona....
Pitää vissiin pistää hurtta kaloritarkkailulle :)
Ramonasta Siiri saa tosi kivan kaverin ja sain Ramonan emännän puhelinnumeron. Asutaan aika lähekkäin, joten päästään näpsäkkäästi kimpassa lenkeille ja leikkimään. Velipoika asuu taas sen verran etäällä, että tapaamiset ajoittuu lähinnä treeneihin. Mutta sekin on tosi mukava!
Minulla oli jo vähän huoli tuosta leikkitilanteesta, koska Siirillä alkaa olla sen verran luonnetta ja virtaa ettei sitä voi oikeasti päästää rääkkäämään esim. labbiksenpentua.
Siiriä kehuttiin kovasti, että siitä tulee tosi hyvä harrastuskoira ja se lämmitti kovasti sydäntä. Sen verran tuskainen kuukausi on takana. Sananmukaisesti :D
Nyt mulla on aika väsynyt susi kaluamassa luuta jalkojen päällä. Punkkitarkastus on tehty, eikä yhtään havaittu. Hyvä niin.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Täällä asuu sittenkin Saksanpaimenkoira!
Eikä Freddie Krugerin ja sapelihammastiikerin risteymä. Olen niin onnellinen, että meinaan pökertyä :) Olen nyt kaksi päivää tiukasti ja tiiviisti yrittänyt takoa tuolle sintille päähän, että lahkeet ja kädet on ehdoton nou-nou ja että räsyleikit ja pallot on maailman paras juttu.
Ja äsken se sitten tapahtu: istuin lattialla ja heittelin palloa!
Juu...Ei kuullosta kauhean hohdokkalta.
Viikko sitten tuossa olisin ollut sokea, kädet jyrsittynä, jalat amputoituna polvista lähtien ja jäännöksien päällee Siiri olisi luultavasti pissinyt, jos olisin yrittänyt samaa.
Eli se olisi ollut silkka itsemurha. Hampaat kävi sen verran kovaa.
Nyt tuo päätön saksihammas vihdoinkin käsitti, mikä on homman nimi.
Se osasi leikkiä oikein! Jipii!
Siiri ei purrut kertaakaan ja me leikittiin kuitenkin aika kovaa. Meni siinä leikin tiimellyksessä 3 kertaa maahan aika hienosti ja istui pikavauhtia. Mä voisin itkeä onnesta!!!!
Karvaformulaan löytyi ratti. Pitkä ja syvä huokaisu....
Ja äsken se sitten tapahtu: istuin lattialla ja heittelin palloa!
Juu...Ei kuullosta kauhean hohdokkalta.
Viikko sitten tuossa olisin ollut sokea, kädet jyrsittynä, jalat amputoituna polvista lähtien ja jäännöksien päällee Siiri olisi luultavasti pissinyt, jos olisin yrittänyt samaa.
Eli se olisi ollut silkka itsemurha. Hampaat kävi sen verran kovaa.
Nyt tuo päätön saksihammas vihdoinkin käsitti, mikä on homman nimi.
Se osasi leikkiä oikein! Jipii!
Siiri ei purrut kertaakaan ja me leikittiin kuitenkin aika kovaa. Meni siinä leikin tiimellyksessä 3 kertaa maahan aika hienosti ja istui pikavauhtia. Mä voisin itkeä onnesta!!!!
Karvaformulaan löytyi ratti. Pitkä ja syvä huokaisu....
tiistai 8. toukokuuta 2012
En olekaan kukkahattutäti!!!!
Tänään siihen tuli sitten vahvistus, etten olekaan ylireagoiva, kaikesta mariseva kukkahattutäti!! Jeee!
Meillä on töissä yksi nuori neitokainen, joka käy treeneissä alaosaston kentällä. Oli sitten ottanut Siirin puheeksi, kun osottautui että Siirin veli käy hengailemassa kyseisellä kentällä. .
Velipojan emäntä oli huokaissut syvään ja sanonut,että: " Ihan kauhea pentu. Herättää aamuneljältä. Virtaa kun pienessä kylässä heti aamusta lähtien. Ei ole moksiskaan, vaikka taivas putoo niskaan ja jestas sitä puremisen määrää.." Kuullostaako tutulta? JEEEEEEEE! En ole yksin! :D
Kuulema kovasti odottaa vertaistukea. Sitähän piisaa! :D
Maalimieskin oli oikein kiinnostunut Siiristä ja odottaa puhelinsoittoa :D Ei vois mennä paremmin....
Tehtiin Siirin kanssa iltasella myllylenkki toiseen suuntaan. Moneen kertaan se yritti syödä mun Crocsit, mutta vedin aina hihnan lyhkäseksi ja kielsin napakkaasti. Annoin sen sijaan suuhun solmulelun.
Meni pikkuhiljaa jakeluun, että mua ei (ainakaan tällä hetkellä) purra.
Vastaan tuli Tolleriuros Aku emäntänsä kanssa. Päästettiin sitten koiruudet vapaaksi. Siiri oli ekaa kertaa vapaan aikuisen koiran kanssa.
Aku-parka.... Siiri juoksi ympyrää Akun ympäri ja räksytti niin perskuleesti ja Aku seisoi stoalaisen tyyneenä keskellä. Kerran herralla meni hermot ja se karjaisi oikein kunnolla: Siiri veti välittömästi selälleen ja tukki leipäläpensä :D Hyvä Aku!
Kotona tytskä sai sapuskaa ja alkaa pikkuhiljaa toivottavasti rahoittumaan. Mamma alkaa olla sippi.. :)
Meillä on töissä yksi nuori neitokainen, joka käy treeneissä alaosaston kentällä. Oli sitten ottanut Siirin puheeksi, kun osottautui että Siirin veli käy hengailemassa kyseisellä kentällä. .
Velipojan emäntä oli huokaissut syvään ja sanonut,että: " Ihan kauhea pentu. Herättää aamuneljältä. Virtaa kun pienessä kylässä heti aamusta lähtien. Ei ole moksiskaan, vaikka taivas putoo niskaan ja jestas sitä puremisen määrää.." Kuullostaako tutulta? JEEEEEEEE! En ole yksin! :D
Kuulema kovasti odottaa vertaistukea. Sitähän piisaa! :D
Maalimieskin oli oikein kiinnostunut Siiristä ja odottaa puhelinsoittoa :D Ei vois mennä paremmin....
Tehtiin Siirin kanssa iltasella myllylenkki toiseen suuntaan. Moneen kertaan se yritti syödä mun Crocsit, mutta vedin aina hihnan lyhkäseksi ja kielsin napakkaasti. Annoin sen sijaan suuhun solmulelun.
Meni pikkuhiljaa jakeluun, että mua ei (ainakaan tällä hetkellä) purra.
Vastaan tuli Tolleriuros Aku emäntänsä kanssa. Päästettiin sitten koiruudet vapaaksi. Siiri oli ekaa kertaa vapaan aikuisen koiran kanssa.
Aku-parka.... Siiri juoksi ympyrää Akun ympäri ja räksytti niin perskuleesti ja Aku seisoi stoalaisen tyyneenä keskellä. Kerran herralla meni hermot ja se karjaisi oikein kunnolla: Siiri veti välittömästi selälleen ja tukki leipäläpensä :D Hyvä Aku!
Kotona tytskä sai sapuskaa ja alkaa pikkuhiljaa toivottavasti rahoittumaan. Mamma alkaa olla sippi.. :)
maanantai 7. toukokuuta 2012
Siiri aamukävelyllä
Sainpahan napsaistua tuosta hurtanpoikasesta kuvan 11 viikkossynttäreiden kunniaksi. Eli TADAA:
Aasinkorvainen Vaniljakoira. Joka kyllä muuttui iltasella taas multakoiraksi :D Neitokainen turhautui hihnanpäässä siitä, ettei päässyt puremaan nilkkoja, tennareita tai lahkeita ja päätti sitten kaivautua Kiinaan. Siinä sitten seisoskelin puun juurakon vieressä ja odottelin, milloin puuska mahtaa mennä ohi. Äkkiä tuollainen 8 kilon sintti saa puolen metrin kuopan aikaiseksi, kun oikein päättää :D
Synttäreihin kuului muuten luunkaluamista, lenkkarinteurastamista ja lahkeessa roikkumista. :D Ihan normimeininkiä :) Ei mitään uutta auringon alla...
Aasinkorvainen Vaniljakoira. Joka kyllä muuttui iltasella taas multakoiraksi :D Neitokainen turhautui hihnanpäässä siitä, ettei päässyt puremaan nilkkoja, tennareita tai lahkeita ja päätti sitten kaivautua Kiinaan. Siinä sitten seisoskelin puun juurakon vieressä ja odottelin, milloin puuska mahtaa mennä ohi. Äkkiä tuollainen 8 kilon sintti saa puolen metrin kuopan aikaiseksi, kun oikein päättää :D
Synttäreihin kuului muuten luunkaluamista, lenkkarinteurastamista ja lahkeessa roikkumista. :D Ihan normimeininkiä :) Ei mitään uutta auringon alla...
lauantai 5. toukokuuta 2012
Vaniljasusi
Perun kaikki viimepäivien marinat pentuajan kammottavuudesta. Koiruli nukkui tänään ihan klo 8 asti ja on muutenkin käyttäytynyt suorastaan mallikelpoisesti. Vein Siirin eilen illalla klo 21-22 viimeisen kerran ulos ja käppäiltiin myllylenkki. Iltaruoka oli vähän isompi kun aiemmin. Voipi olla, että siksi unikin maistui paremmin.
Isäntä kävi tänään päivällä kävelemässä suht reippaasti samaisen lenkin ja koiruus on ollut huomattavasti rauhallisempi. Joka paikassa varoitellaan ettei tämänikäistä saisi vielä varsinaisesti lenkittää, mutta alanpa taipua pikkuhiljaa sille kannalle että käyttölinjainen sakunpoikanen tarvitsee liikuntaa ja aivonystyräleikkejä. Ei sitä kuitenkaan jalattomaksi juoksuteta.
Kaikenlaiset pallo-ja keppileikit loppu nyt, tosin ei niitä aikaisemminkaan rehellisyyden nimessä paljoa ollut. Mutta nekin tuntuivat olevan liikaa. Onpahan tullut todettua, että saalisviettiä riittää kokonaiselle kylälle :) Ja sehän oli tilauksessakin. Joten turha inistä.
Tänään istuksin koneella ja koiruus makoili jaloissa lattialla. Yhtäkkiä se ponkas ylös ja lähti tuhatta ja sataa eteiseen. Hiipparoin perässä vakoilemaan mihin se säntäsi. Kenkätelineestä pilkotti hännän pää. Kauhealla ähellyksellä ja ryminällä alkoi pentu peruuttamaan suussaan eilen annettu luu. Sinne se oli tämän valtavan aarteen kätkenyt ja yhtäkkiä makoillessaan muisti luun olemassaolon.
Vaniljasudella siis kuitenkin on muisti! :D
Isäntä kävi tänään päivällä kävelemässä suht reippaasti samaisen lenkin ja koiruus on ollut huomattavasti rauhallisempi. Joka paikassa varoitellaan ettei tämänikäistä saisi vielä varsinaisesti lenkittää, mutta alanpa taipua pikkuhiljaa sille kannalle että käyttölinjainen sakunpoikanen tarvitsee liikuntaa ja aivonystyräleikkejä. Ei sitä kuitenkaan jalattomaksi juoksuteta.
Kaikenlaiset pallo-ja keppileikit loppu nyt, tosin ei niitä aikaisemminkaan rehellisyyden nimessä paljoa ollut. Mutta nekin tuntuivat olevan liikaa. Onpahan tullut todettua, että saalisviettiä riittää kokonaiselle kylälle :) Ja sehän oli tilauksessakin. Joten turha inistä.
Tänään istuksin koneella ja koiruus makoili jaloissa lattialla. Yhtäkkiä se ponkas ylös ja lähti tuhatta ja sataa eteiseen. Hiipparoin perässä vakoilemaan mihin se säntäsi. Kenkätelineestä pilkotti hännän pää. Kauhealla ähellyksellä ja ryminällä alkoi pentu peruuttamaan suussaan eilen annettu luu. Sinne se oli tämän valtavan aarteen kätkenyt ja yhtäkkiä makoillessaan muisti luun olemassaolon.
Vaniljasudella siis kuitenkin on muisti! :D
perjantai 4. toukokuuta 2012
Koira myytävänä tai ei sittenkään
Pennun omistajana olo ei ole auvoisaa.
Juu..On ne sööttejä, pentukarvaisia, hassuja asioita tekeviä otuksia. Kolikon kääntöpuoli on raateluhampaat suussa, ainainen nälkä (herättää viimeistään klo 5.15), intoa on enemmän kun älyä ja kuntoa ja kokoaikainen vääntö, kuka määrää, vie loputkin mehut reppanasta omistajasta..
Jeps. Puhun justiinsa Siiristä.
En oikeasti muistanut, kuinka jeesuksen karmeita aamuherätykset on ja että kuinka helvatan ärsyttävää on kuunnella jatkuvaa piippaamista. Milloin mistäkin aiheesta.
Tänään hoksasin lenkillä, ettei TODELLAKAAN kannata viskellä tennispalloja, neito käy sen jälkeen NIIN kierroksilla, että rauhoittuminen on melkein mahdotonta. Ja se taas tietää hyökkäyksiä lahkeeseen, nilkkaan, käsiin ja ihan mihin vaan.
Sitten jouduin olemaan ikävä ihminen ja otin klassisen niska-persausotteen..itseasiassa 3 kertaa. Sitten löytyi korvat.
Ja sen hoksasin kanssa, ettei Siirille kannata lässyttää pätkääkään, hää käyttää hetkellistä heikkoutta välittömästi hyväksi. Mielessäni jo rustailin myynti-ilmoitusta nettiin..
Voi mä NIIN odotan, että kakara kasvaisi pikakelauksella 3-vuotiaaksi!
Illalla päätettiin sitten pestä sudenpentu. Kokomusta väri alkoi olla ruskeantäplikkään laikullinen. Olin valmistutunut täyteen sotaan, mutta jostain kumman syystä Siiri tykkäsi olla pestävänä. Vaahdotettiin oikein hienolla koirashampoolla ja huuhdeltiin läpimällä vedellä. Kunnon kuivaus paksulla froteepyyhkeellä. Sitten meillä oli puhdas, elämäänsä tyytyväinen, luuta kaluava, vaniljalta tuoksuva susi.
Kuka sitä raaskisi vaniljasutta myydä? :D
Juu..On ne sööttejä, pentukarvaisia, hassuja asioita tekeviä otuksia. Kolikon kääntöpuoli on raateluhampaat suussa, ainainen nälkä (herättää viimeistään klo 5.15), intoa on enemmän kun älyä ja kuntoa ja kokoaikainen vääntö, kuka määrää, vie loputkin mehut reppanasta omistajasta..
Jeps. Puhun justiinsa Siiristä.
En oikeasti muistanut, kuinka jeesuksen karmeita aamuherätykset on ja että kuinka helvatan ärsyttävää on kuunnella jatkuvaa piippaamista. Milloin mistäkin aiheesta.
Tänään hoksasin lenkillä, ettei TODELLAKAAN kannata viskellä tennispalloja, neito käy sen jälkeen NIIN kierroksilla, että rauhoittuminen on melkein mahdotonta. Ja se taas tietää hyökkäyksiä lahkeeseen, nilkkaan, käsiin ja ihan mihin vaan.
Sitten jouduin olemaan ikävä ihminen ja otin klassisen niska-persausotteen..itseasiassa 3 kertaa. Sitten löytyi korvat.
Ja sen hoksasin kanssa, ettei Siirille kannata lässyttää pätkääkään, hää käyttää hetkellistä heikkoutta välittömästi hyväksi. Mielessäni jo rustailin myynti-ilmoitusta nettiin..
Voi mä NIIN odotan, että kakara kasvaisi pikakelauksella 3-vuotiaaksi!
Illalla päätettiin sitten pestä sudenpentu. Kokomusta väri alkoi olla ruskeantäplikkään laikullinen. Olin valmistutunut täyteen sotaan, mutta jostain kumman syystä Siiri tykkäsi olla pestävänä. Vaahdotettiin oikein hienolla koirashampoolla ja huuhdeltiin läpimällä vedellä. Kunnon kuivaus paksulla froteepyyhkeellä. Sitten meillä oli puhdas, elämäänsä tyytyväinen, luuta kaluava, vaniljalta tuoksuva susi.
Kuka sitä raaskisi vaniljasutta myydä? :D
torstai 3. toukokuuta 2012
Koiruus vaan kasvaa ja kasvaa
Siiri painaa jo ruhtinaalliset 7,2 kiloa! Mun villi veikkaus on että 5 kiloa on neljässä tassussa, 2 kiloa rimpulakropassa ja 200 grammaa aivoissa.
Virran määrä lisääntyy päivä päivältä ja kaikennäköistä tekemisen tynkää tuntuu riittävän.
Tänä aamuna neiti heräsi klo 4 ekan kerran ja tokan kerran vähän yli 5. Sitten alkoi piippaus: nälkä, nääälkä, Nälkä, NÄLKÄ!!!! Iltasapuska jäi vähän pieneksi ja hinta maksettiin sitten aamulla.
Sen jälkeen alkoi riekkuminen: maha täynnä, aamuhädät tehty ja neitokainen oli ihan pirteä. Ehti ihan hyvästi vielä tikkasta käteen pari vekkiä ennen aamukävelyä.
Metsässä riitti taas ihmeteltävää, sepelkyyhkyn kujerrus oli äärimmäisen epäilyttävää: http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/colpal/
Lähdin sitten töihin lipettiin ja jätin riekkuhirmun siipan hoteisiin. Olin aikaslailla väsynyt, kärttyinen ja elämääni kyllästynyt.
Oli sitten päivän aikana vääntänyt tortillat sisälle, vetänyt ulkona nelivetoa koko ajan ja meinannut lähteä jokaisen ohikulkijan perään ja kovasti etsinyt minua koko päivän.
Siippa oli ymmärrettävää kyllä ammentanut koko eläinrakkaussammionsa tyhjilleen. Oli juuri laittamassa pennun huuto.nettiin myyntiin kun saavuin kotiin
Lähdin sitten töiden jälkeen tytsyn kanssa ulkoilemaan pitemmän kaavan mukaan ja päästin siipan päiväunille. Käppäiltiin ensin metsässä vapaana ja lähdettiin kiertämään vanhan myllyn reittiä. Ja eihän tuolle kakaralle voi vihainen olla. Luoksetulot oli superhienoja, kun se pyyhälsi tuulispään lailla kieli läpättäen ja häntä heiluen luo. :D Ja tuli vielä eteen istumaan.
Eteen tuli aivan uusia asioita: pauhaava koski, autoja solkenaan, pyöräilykypäräinen pikkutyttö käsi ojossa (äärimmäisen epäilyttävää), tunneli ja kaikuvat äänet, rullaluistelijoita, lastenrattaat ja kaikkien kauhistuksien isoisä: taloa rappaava mies! Niistäkin selvittiin ihan hienosti.
Siirin koppa ei mahda kauaa kestää..saa sen verran kovaa käsittelyä koko ajan. Jostain syystä sitä on kiva paiskoa ympäriinsä ja jyrsiä. Mikä shokki se mahtaa ollakaan, kun seuraava koti onkin sitten harjateräksestä tehty häkki? :D (vitsi, vitsi)
Elämisen riemua!!!! :D :
Virran määrä lisääntyy päivä päivältä ja kaikennäköistä tekemisen tynkää tuntuu riittävän.
Tänä aamuna neiti heräsi klo 4 ekan kerran ja tokan kerran vähän yli 5. Sitten alkoi piippaus: nälkä, nääälkä, Nälkä, NÄLKÄ!!!! Iltasapuska jäi vähän pieneksi ja hinta maksettiin sitten aamulla.
Sen jälkeen alkoi riekkuminen: maha täynnä, aamuhädät tehty ja neitokainen oli ihan pirteä. Ehti ihan hyvästi vielä tikkasta käteen pari vekkiä ennen aamukävelyä.
Metsässä riitti taas ihmeteltävää, sepelkyyhkyn kujerrus oli äärimmäisen epäilyttävää: http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/colpal/
Lähdin sitten töihin lipettiin ja jätin riekkuhirmun siipan hoteisiin. Olin aikaslailla väsynyt, kärttyinen ja elämääni kyllästynyt.
Oli sitten päivän aikana vääntänyt tortillat sisälle, vetänyt ulkona nelivetoa koko ajan ja meinannut lähteä jokaisen ohikulkijan perään ja kovasti etsinyt minua koko päivän.
Siippa oli ymmärrettävää kyllä ammentanut koko eläinrakkaussammionsa tyhjilleen. Oli juuri laittamassa pennun huuto.nettiin myyntiin kun saavuin kotiin
Lähdin sitten töiden jälkeen tytsyn kanssa ulkoilemaan pitemmän kaavan mukaan ja päästin siipan päiväunille. Käppäiltiin ensin metsässä vapaana ja lähdettiin kiertämään vanhan myllyn reittiä. Ja eihän tuolle kakaralle voi vihainen olla. Luoksetulot oli superhienoja, kun se pyyhälsi tuulispään lailla kieli läpättäen ja häntä heiluen luo. :D Ja tuli vielä eteen istumaan.
Eteen tuli aivan uusia asioita: pauhaava koski, autoja solkenaan, pyöräilykypäräinen pikkutyttö käsi ojossa (äärimmäisen epäilyttävää), tunneli ja kaikuvat äänet, rullaluistelijoita, lastenrattaat ja kaikkien kauhistuksien isoisä: taloa rappaava mies! Niistäkin selvittiin ihan hienosti.
Siirin koppa ei mahda kauaa kestää..saa sen verran kovaa käsittelyä koko ajan. Jostain syystä sitä on kiva paiskoa ympäriinsä ja jyrsiä. Mikä shokki se mahtaa ollakaan, kun seuraava koti onkin sitten harjateräksestä tehty häkki? :D (vitsi, vitsi)
Elämisen riemua!!!! :D :
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)