Lumimyrsky ja ensimmäinen juoksu

Siiri on tehnyt juoksua jo kuukauden päivät. Kuukausi sitten Siiri tiputteli yhden päivän ja olen tehnyt itseni naurunalaiseksi treeniryhmässä, koska Siirin juoksut vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Varsinainen koiranomistaja, joka ei juoksua tunne. Onko se vai ei? Kun ei voi tietää... :)

Maanantaina juoksuaika sitten oikeasti alkoi. Ja samalla aloitettiin myös 5 kertaa päivässä lattioiden hinkkailut. Ei pysy juoksupöksyt jalassa ei. Joten päätettiin säästellä kaikkien hermoja ja vaan kuurata lattoita monta kertaa päivässä. Matot menee eniveis pesuun siinä vaiheessa kun keksitään, mihin muutetaan. Asunnonetsintävaihe on vielä kiivaana päällä.
Siirin kaikki muut siskot, yhtä lukuunottamatta, aloittivat juoksun myös maanantaina :) Tuntuu ihan uskomattomalle! Kai se on jotenkin geeneihin kirjattu.

Luonteen muutoksesta juoksun vuoksi ei voi sanoa juuta eikä jaata, maanantaina treeneissä se oli ihan oma säpäkkä itsensä. Minä olin kolmella ylimääräisellä raajalla ja yhdellä ylimääräisellä aivolohkolla varustettu ihmisraasu, jolla on joskus lieviä vaikeuksia pysyä koiran perässä.. :)
Siiri esitti kuulema sen kaiken sähellyksen keskellä kuulema yhden vaikean jutun: hillitön taistelu motskarista, siitä samoin tein istumaan ja irroitus. Irroitti sylkäsemällä motskarin pois ja sitten istumalla kun Buddhan kuva odotti motskaria päästämättä ääntäkään.
Mä itsekseni mietin, että mitä tuossa nyt on niin outoa. 90-luvulla jossakin vaiheessa piti irroittaa nanosekunnissa, oli sitten korkeassa vietissä tai ei. Kai mä olen opettanut tuota kakaraa vähän vanhojen oppien mukaan.... Vahingossa...Silloin oltiin sitä mieltä, että "irti" on kans "IRTI!!!!" eikä mitään muuta. Oli tilanne kun tilanne. Ja kyllähän sitä irroittamista on kotioloissa treenattu kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja tilanteissa ja  välittömästi palkattu. Ja ei tuo ole tuntunut siitä kärsäänsä ottavan. Pitää kuulema vähän helpottaa jatkossa seisomalla vieressä ja kanavoimalla hetki.
Kotiläksyksi saatiin perusasentoa ja askel kerrallaan seuraamista. Siiri tuppaa paiskaamaan persauksensa vinoon heti kun ottaa askeleen ja se vinoutuminen pitäisi saada pois. Ohjeeksi tuli seurauttaa jotain matalaa aidan viertä tai jos pää kestää, niin seinän viertä.
Kokeilen parkkipaikan matalaa aitaa, jahka tää lumimyräkkä on ohi.. :)

Ensilumi siis satoi tänään oikein kunnolla. Yltyi ihan myrskyksi asti. Ensin sitä kovasti ihastelin, mutta 19 minuutin päästä aloin inhoamaan valkoista, taivaalta satavaa paskaa. Se tunkeutuu kauluksen sisään, sokeuttaa silmät, jäädyttää jalkapohjat ja otattaa aivoon. Tiet on yhtä pöperöä ja minulla on by the way maailman surkeimmat kitkarenkaat auton alla. Sen lisäksi koko pääkaupunkiseutu seisoo, kun sataa kolme hiutaletta. Menisi pelokkaimmat bussilla niin ei tarvitsisi jumittaa! 
Kiitos, mutta ei kiitos!
Kevääseen on piiitkä matka....

Mutta Siiri kyllä tykkäs lumesta. Aika paljon! Sitä piti haistella, maistella, heitellä ja juosta tuulta ja myräkkää päin aivan täysillä! Ei sitä voi nauramatta katsella! :)

Pyykkäilyä ja kävelemistä

Ihanainen perjantai! Sain töiden jälkeen kunnolla siivottua ja luututtua lattiat, kävin Siirin ja Ramonan+omistajan kanssa tunnin kirmailulenkin golfkentällä (ei niin sallittua...mutta yritettiin liikkua incognito eli pimeinä, ilman otsalamppua :D ), pesin pyykit ja silitin petivaatteet ja kaiken kruunasi jäähdytetty valkoviinilasillinen :)

Olen oikeasti vieläkin superhyperhämmästynyt ja onnesta soikeana, että tuo "kävele!"-käsky toimii! Siiri kävelee koiven vieressä ihan niin kuin se olisi tehnyt sitä aina.
Naapurin pelottava ukko ei ollut mitään, kiljuva lapsilauma ohitettiin ilman sen kummempia seremonioita. Näyttäisi siltä, että kun Siiri on käskyn alla, sen ei tarvitse stressata ympäristöä millään lailla? Eli se antaa suosiolla ohjat minulle? No enivei..Oli syy mikä tahansa, alan kouluttamaan myös tuota ukkoa käyttämään sitä samalla lailla! I-H-A-N-A-A!!!! :D

Vetämisen estoa taas kerran

Hahaa!!! Mä kekkasin vihdoinkin ratkaisun tuohon vetämiseen! Se jeesaa sekä minua että koiraa.
Uusi käsky: "Kävele!"
Eli hihna on suht lyhkäisellä, vauhti reipas, motivaatiopatukka kainalossa, ketju lähellä korvia, mutta hihna löysällä ja käsky: "Kävele"
Kaikki nuuskimiset sun muut estetään ja kävellään reippaasti suuntaan x. Jossakin vaiheessa voi antaa käskyn:"Nuuski vaan" ja antaa koiran nuuskia. Sitten taas käskytetään kävele ja jatketaan reippaasti matkaa. Välillä palkitaan koira motskarilla ja kunnon taistelulla. Sitten otetaan motskari pois ja käskytetään uudestaan kävele.
Tällä konstilla ei vetämistä eikä rähinää, vaikka perässä kulki 2 koiraa. Homma sujui kun tanssi! Jepujee!!!!! :D
( Häpeäkseni tunnustan, että tämä konsti oli koirakuiskaaja Cesar Millanin ohjelmassa...ja toimii)

Motivointipatukka=motskari  www.elaintarvike.fi

Auton vaihtoa ja golffailua

Isäntä meinasi saada aivoverenvuodon viime treenien jälkeen kun siivosi auton. Olen monesti sanonut, ettei Sedan-mallinen Passatti ole oikeasti mikään fiksu koirankuljetusauto. Ennemmin tai myöhemmin sisustukselle käy ohraisesti. Vaikka tuo koiruus ei syö turvavöitä, niin kyllä se siellä kotterossa pomppii ikkunoita vasten. Oviverhoilu saa kiitettävästi osumaa ja ikkunoiden vieressä on syviä kynsien viiltojälkiä. Liisariautosta joutuu vielä pahimmillaan luovutusvaiheessa maksamaan mojovan laskun.

Omana autona on vielä epäkäytännöllisempi sporttikupee Mersu. Siiri on matkustanut siinä tasan yhden kerran. Vienosti kyselin jossakin vaiheessa, että voisikos sen vaihtaa johonkin järkevään farkkuun? Ilmeisesti sana "järkevä" pisti isännän kuupan nurin ja kieltäytyi ehdottomasti farmarista, koska ne on tyhmän näköisiä. Hmm. Jaa.
Mese vie kiitettävästi bensaa: 10 l/100 km näillä ruuhkilla on täysin tavallinen kulutuslukema, hiilidioksidia pukkaa kiitettävästi, joten autoverokin on tähtitieteellinen. Lisäksi jättimäiset huoltolaskut tyyliin:"Annamme kaikkiin paikkoin valohoitoa ja tarkistamme sulat. Hinta 400 euroa. Jos havaitsemme vikoja, jokainen osa maksaa erikseen (tukkuhinta x 5) ja asennustyö on 300 euroa tunti".
Vakuutukset ja muut kustannukset sitten vievätkin ne loput lantit.
Mutta onhan sillä kieltämättä kiva ajaa. Eihän siitä pääse mihinkään. :D Mutta ei siinä koiria kuskailla.
Meillä on vielä päällä tämä asunnon etsintäprojekti, joka näyttää siltä että kauemmaksi täytyy muuttaa, jotta saa elämänlaatua. Tarkoittaa siis sitä, että pitää saada bensalaskut pienemmiksi. Eli Mersu: Bye-bye.... Ja isäntä saa itkupotkuraivarin.

Ihanainen Ramona nähtiin tänään viereisellä golf-kentällä ja rouva Elli. Ai että Siirillä meinasi mennä kuuppa nurin pelkästä Ramonan äänen kuulemisesta. Saati sitten, että joutui kulkemaan 50 metriä Ramonan jälkeen ennen kentälle menoa. Vetäminen oli ihan jotain superjärkyttävää. Ei auttanut MIKÄÄN. Pakko tuolle asialle on NYT tehdä jotain, koska ei se ainakaan pienene iän myötä. Päinvastoin.
Vähän yli unnin kirmailun jälkeen otettiin parkkipaikalla vähän tottista.
Olipas oikein mukavaa!

Vetämisenestoa ja ohittelua

Mulla läpsähti tänään oikein kunnolla päähän, että Siiri EI ole seurakoira. Ei ole, eikä siitä tule sellaista.

12 sukupolveen ei taida löytyä muita kun työ- ja kisakoiria, tiesi yhden sisarruksenomistava kertoa. Koko maailmaa Siirin ei tarvitse rakastaa, kunhan oppii sietämään.

Kyllähän minä tein pienenä sille kaikenmaailman sosiaalistumista edistäviä juttuja, mutta näköjään ne on valuneet kun vesi hanhen selästä. :)
Toisaalta, ei ne turhia olleet. Siirillä oli hauskaa juuri siinä hetkessä, mutta eipä niistä mitään hyötyä ole ollut näin vanhemmalla iällä. Ja minä kukkahattuna voin ajatella, että Siiri sai kivemman lapsuuden :)

Sitä ei niin kauheasti kiinnosta lauman ulkopuoliset tyypit, ei koirat tai ihmiset. Omat kaverit on sitten omia kavereita. Nyt kun ikää on kunnioitettavat kokonaista 8.5 kk, tämä alkaa pikkuhiljaa korostumaan. Varsinkin kun  ensimmäinen juoksu on alkanut ja virallinen eka mörköikä, jolloin ihan KAIKKI on potentiaalisen epäilyttävää.
Irokeesi pystyssä käppäillään ja haukutaan vastaantulijat, koirat, lastenvaunut ja roskakatosten auki jääneet ovet.
Niitä sitten yksitellen käydään läpi, että EI. Roskista ei haukuta eikä naapurin karhuntaljasetää. Eikä vastaantulevia koiria, eikä paljon mitään muutakaan. Nyt ollaan päästy 75% varmuuteen haukkumattomuudesta. Ihan nokakkain tapahtuvat kohtaamiset on vielä ihan liikaa. Silloin rähistään.

Ai että on kärähtänyt käpyrauhanen kerran jos toistekin tuon koiruuden vetämisen kanssa. Samoin ajoittaiseen remmiräyhäämiseen.  Mikään kielto,pölläyttely, maanittelu, leikkiminen ja huomion pois kääntäminen on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Tänään sitten päätin, että nyt loppuu sikailu. Heti kun hihna kiristyi, vaihdoin randomisti suuntaa ja nykäisin hihnasta, enkä sanonut sanaakaan. Hetken aikaa vei, ennenkun neitokainen älysi seurata MINUN tekemisiä. Eli minä päätän suunnan  ja hän läpsyttelee perässä.

Sain Siirin loppujen lopuksi kulkemaan 6 (!) vinttikoiran ohi haukahtamatta kertaakaan. (En kyllä KÄSITÄ miten se vinttikoiranainen sen tekee..Kaikki kulkee sievässä suuruusjärjestyksessä, eikä yksikään koira sanonut mitään Siirille, paitsi yksi vähän jupisi...)

Natsimeininki jatkui iltalenkillä. Heti kun kiristi, suunnan vaihdos. Heti kun korvat nousi turhan pystyyn, tiukka kielto ja kovasti kehuja kun mentiin eteenpäin.
Sillä seurauksella, että ohitettiin 2 dobberia ja niiden isäntää vähän kaartaen, mutta ilman haukkumista ja korvatkin alkoivat löytymään.

Treeneissä sain mukavaa palautetta mun ihkuista haalareista: kylmähuonepilkkihaalareista vuodelta 92, mallia Kesko. Arvuuteltiin, että onko ne Konnunsuon vankilan talkkarin työasu tms. :)
Juu ei. Ne palveli mua vuonna keppi ja kivi ja varmasti palvelee jatkossakin. Oli mulla silkkihuivi kaulassa antamassa mannermaista tyylikkyyttä! :D

Siiri toimi ihan hyvin kun treenattiin ekaa kertaa seuraamista. Eli istutaan jalan vierelle ja katsotaan silmiin. Jos joskus ottaa jonkun askeleen johonkin suuntaan, ei pitäisi mennä liike rikki. Eli seuraa tarkoittaa istumista tarkkaavaisesti mamman kintun vieressä tapahtui mitä tapahtui.

Toinen juttu koski palkkaamista. Anna motskari tai tennispallo. Sano "Tule!". Koiruus ei tule. Näyttää sulle keskivarvasta ja pitkää nenää. Kelaa liinasta lähelle ja ota kylkikarvoista kiinni ja sano painokkaasti:" Tule" ja paina jalkoja vasten. Meillä neitokainen teki sellaisen elokuvadraamallisen kohtauksen, että oksat pois :) Huuto ja mekkala oli kauhea, mutta alkoi kiinnostamaan luoksetulo.
 Asutaan kuitenkin automäärältään Suomen suurimpien risteyksien kainalossa. Luoksetulo on OLTAVA ehdoton.
Koiruutta täytyy tietenkin kovasti rapsutella ja kehua, kun tekee oikein.