Tupakanpolton lopetuksen vuosipäivä ja Schäferbic :)

Melko lailla vuosi sitten pyörtyä kupsahdin Siirin puruissa.
Sen verran säikähdin asiaa, että lopetin tupakanpolton kokonaan Zyban-tableteilla. Se on maailman ihme, koska olin AIVAN vakuuttunut, etten IKINÄ MISSÄÄN olosuhteissa pääse röökistä eroon.

No pääsin. Sivuvaikutuksen hassut unet.... istun keittiön pöydän ääressä ja katson huonetta, missä verta lattiasta kattoon ja kaikki mun rakkaimmat 20 ihmistä makaa raatoina.. minä huokailen vaan että mihin ne kaikki piilotan kun puutarha on jo täynnä....Sitten mä heräsin ja sain kauhukohtauksen, etten mä OIKEASTI ajattele noin!!!!!
Eli uni ei ollut painajainen koska tunteet puuttuivat :)
Jälkeenpäin tuli mieleen että kai joku psykopaatti ajattelee asiat noin.

Pääsin eroon röökistä, mutta kiloja alkoi kertymään ja niitä me nyt Siirin kanssa sulatellaan uuden liikuntalajin Schäferbicin merkeissä.

Siihen tarvitää ilta/yö, valaistu jalkapallokenttä, noin 30 + kiloa koiraa ja narupallo/muu roikotin.
Pannaan http://www.sports-tracker.com/#/ päälle ja aletaan jumppaamaan kaikki tottisliikkeet ja vähän päällekkin. Palkaksi roikkumista narupallossa ja taisteluleikkejä:)
Kyllä Läski lähtee!!!! :D

Moi taas pitkästä aikaa!

Siiri susi käy kukkuu ja voi hyvin. Osaa pölliä jugurttipurkin, mistä saattaa löytyä pikku todisteita.. :)

Sitä me yhdessä tänään ihmeteltiin Siirin kanssa, että kun olimme iltalenkillä, kaksi R-kioskin kokoista ukkoa lähtee iltalenkille sauvakävellen , että onko niiden aivan PAKKO parkkeerata just selän taakse menemättä ohi?
Ja vielä seurata pikku kinttupolullle joka menee koulun ympäri sen sijaan, että olis kääntyillyt ainakin 5 eri suuntaan menevälle OIKEALLE kuntopolulle?
Ihme kyllä koiruus ei kerännyt kierroksia ja kaikki meni niinkuin strömsöössä, mutta tämä häkellyttää aina näissä kanssakulkijoissa.
Reitinvalinnat on lievästi outoja..  :P

Tekstejä tupsahtelee välillä enemmän välillä vähemmän

Tänään tupsahteli usempikin blogiteksi maailmalle, olin näköjään jättänyt ne "luonnos"-moodiin, kun niissä oli vaan jotain pientä fiksattavaa. Tajusin vasta nyt äsken, ettei ne todellakaan näy kaikille :) Korjailin muutamia tekstejä ja laitoin julkiseksi. Soriii!

Hortonoomi ja melkein teurastetut alppiruusut

Niih... Meidän koiruuden sydämessä sykki jossain hyvin syvällä (siis TODELLA,todella kaukana  syvällä) rakkaus puutarhan hoitoon ja kaikenlaiseen istutteluun.

Esimerkiksi luita voi istutella ainakin vuodeksi ulos. Ne on sen jälkeen ihan ok käytettäväksi. :)
Ilmeisesti vuoden varastionnin aikana niihin muodostuu joku täysin jäljittelemätön bukee, joka on vain harvanokkaisten nautittavissa  :)

Sekalainen keppiseurakunta on myös istuteltu sinne ja tänne selvästikin tulevaisuuden tarvetta varten. On selkeästi mukava käydä nykäisemässä varastossa juuri tilaisuuteen sopiva kepakko.

Pahaa aavistamaton emäntä meni sitten pihalle istuttamaan kaksi alppiruusua ja jätti taimiin kasvatusohjeläpyskät tuulen liehutettavaksi.
VÄÄRÄ VETO!

Siiri on perikonservatiivi ja on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki muutokset on väärin, jos hän ITSE ei ole niistä päättänyt.

Viattomasti aamuisella lähdettiin aamupissille, hetki oli kuin minä tahansa päivänä.
Ulko-oven avauksen jälkeen Siiri näki NE!!!
Karmivalla haukkusarjalla yritettiin häätää pihalta pois tunkeilijat, heiluvine lappusineen.
Viime hetkellä sain karjaistua "EI!!!!!" ennenkun kauniista istutuksista olisi ollut vain muisto jäljellä.

Kuinka niin terävä ja jokaiseen rasahdukseen ja muutokseen reagoiva otus? :)
Hämäävää on se, että ensin  maailman rauhallisin, kiltein ja lussukoin koiruus nanosekuntia myöhemmin on alppiruusuja (naapurin koiraa/rusakoita/sinisorsia/yöllä ilmestyneitä kaatuneita polkupyöriä/paikalle tuotuja uusia roskiksia tms.) teurastava peto.

Mitään ei koskaan ole saanut kiinni, mutta sekuntiakaan ei auta nukuskella ulkoilureissuilla!
Pikkasen oppii olemaan varpaillaan ja pitämään hallinnassa sitä koko ajan  :D

Siiri täytti 19.2 2 vuotta!!!

Uskomattoman nopeasti mennyt nämä kaksi vuotta. Olen oppinut ihan käsittämättömän paljon ja toisaalta älynnyt, kuinka järkyttävän paljon on älyämättä... Siiri on kasvanut kauniiksi nuoreksi neitokaiseksi, jolla on aika ajoin älliä päässä ja välillä taas ei :)

Synttäreitä juhlistaakseen se sai hilputella hetken aikaa iltalenkillä vapaalla jalalla ja tietysti se näki rusakon..No se oli sitten hei-hei-fiiliksiä taivaanrantaan tuijotellen ja keuhkot tyhjilleen huudellen.Tulihan se takaisin komeassa kaaressa ja eteen istuen. Paha vaan, että lähtiessä sillä oli superhyvä grippiliinapallo ja narupallo suussaan ja nyt oli molemmat hukassa. Enkä viittinyt komentaa rusakon jäljille uudestaan :P Oikeasti korpeaa hyvien pallojen hukkuminen... Onneksi Jaanalta saa uusia: http://jaanalen.kotisivukone.com/j.alen-shop Eli Jaanalle vaan sähköpostia, mitä tahtoo, niin kaikki järjestyy :)

Muutenkin ollaan otettu tämä talvitauko vähän relaillen, lähinnä emännästä johtuvista syistä.Töitä on ollut enemmän kun laki sallii ja toi terveyskään ei ole parasta mahdollista A-ryhmää. Tiettyjä juttuja tutkiskellaan ja koen olevani vaarallinen yhteiskunnalle purutreeneissä.

Toisekseen ollaan käyty kiipeilemässä ja touhuilemassa kaikenmoisia juttuja. Skeittipuiston kaikki rampit on kävelty moneen kertaan kourujen reunoja myöten ja yhtenä iltana käppäiltiin varastorakennuksen toiseen kerrokseen läpinäkyvien portaiden päältä. Silloin Siiriä pelotti ihan huolella. Kun nätisti pyysin, se käveli jalan vieressä nätisti ylös ja tuli myös rauhassa alas.

Sitten ollaan lisätty klikkerikoulutus repertuaariin ja päästy siihen, että klikkauksesta tulee hillittömästi palkkaa :) Sehän neitokaiselle sopii kyllä.

Tottista ollaan väännetty joka ilta enemmän tai vähemmän, mutta päivääkään ei ole jäänyt pois :D

Minua pikkasen arveluttaa taloyhtiöömme muuttanut neljän mukulan perhe, koska lapsista tämä ei ikinä oikein ole ymmärtänyt mitään.. :P

Juttelin yhtenä iltana kahden pihassa olevan alle 10-vuotiaan vekaran kanssa, ettei mielellään saa koskaan juosta kohti ja kapsahtaa kaulaan, koska Siiri pelästyy. Tytöt oli sitten keskustelun jälkeen asiantuntevasti sitä mieltä, että Siiriin tulee suhtautua kun Näkymättömään Koiraan :D

Pyysin tyttöjä kertomaan kaikille kavereillekin saman jutun. Ei tartte pelätä, mutta kaikkien kannattaa leikkiä että Siiri on näkymätön. :) Siksi se on musta, jotta ei herätä huomiota.
Aavekoira :D

Wappu ja Iloinen Susi

GLADA VAPPEN VAAN!!!

Tällä kertaa hattu pysyi omassa päässäni. Viime vappunahan se oli Siirillä ja kuten kuvasta näkyy, se oli valmis toivottamaan vapun sinne minne ei päivä paista... :)

Tänä vappuna korkkasimme mökkikauden ja lähdimme anopin kanssa laittamaan mökkiä kesäkuntoon.
Mukana oli helkatanmoinen kasa kukkasipuleita ja siemeniä, hurahdin Liiterin kukkasipulialennuksessa aivan täysin ja unohdin ettei meillä ole edes parveketta... perinteinen kevätauringonpistos iski päähän :)

Siiri kovasti jeesaili kaikenmaailman istutuspuuhissa ja sitten sillä oli vielä omat keppipallosysteemit eli keppi suussa tökitään palloa ympäri tienoota nokallaan.  Nyt ei ilmeisesti suussa oleva peliväline kelvannut kun piti kesken pelin vaihtaa parempaan :D Yhtään kävelyaskelta se ottanut 3 päivän aikana. Onnellinen susi :D

Pitkä postaustauko ja mummin hautajaiset

Juu ei. Ei ole mikään hätänä. Koira on yhtenä kappaleena ja emäntäkin on suunnilleen kiikunkaakun ok.
Syy pitkään postaustaukoon on oletettavasti se, että Siiri alkaa olla suhteellisen täysipäinen nuori narttu ja että emäntä keksi alkaa lukemaan pääsykokeisiin tarkemmin kertomattomaan kohteeseen eli treenit on olleet tauolla

Tämä viikonlopuu kuitenkin oli hieman poikkeuksellinen muihin verrattuna. Lauantaina oli isoäitini hautajaiset keski-Suomessa, jonne lähdettiin koko perheen voimin perjantaina eli Siiri oli mukana kanssa.

Yleensä olen vienyt sen kasvattajan luo hoitoon, mutta hänellä oli esteitä, joten otettiin Siiri sitten mukaan.

Autoksi valittiin Siirimobiili, koska siellä oli valmiiksi Siirin häkki ja muut bisnekset. Muutenkin Hondalle teki hyvää pitempi reissu, koska kurvailen sen kanssa yleensä vaan 11 km työmatkaa ja se tukehtuu tukehtumistaan pikkuhiljaa.. Pitkä matka polttaa paskat putkista pois

Eka iso pällistelemisen aihe oli se, että koko mun lapsuudenperhe siippoineen ja lapsineen oli paikalla ja sehän oli Siirin mielestä superkivaa! Oli niin monta potentiaalista pallon heittäjää ja ulosviejää..
Toinen vielä isompi juttu liittyi nukkumiseen. Nukuttiin siipan kanssa lattialla patjoilla  Siirin vieressä ja sillä oli suuria vaikeuksia käsittää, miten se on mahdollista. Aukaisin mä silmät mihin aikaan vaan yöllä, Siiri oli hereillä ja seuraili tilannetta varppina Ei olla koskaan nukuttu samalla tasolla ja se ei vaan tuntunut menevän koiruuden päähän. Joten kai se reppana on vahtinut koko yön.

Kaksi kertaa herättiin haukkumiseen kun rakas veljeni ilmeisesti kävi viereisestä huoneesta tupakalla.
Haukun intensiteetistä päätellen olemme täysin turvassa, mikäli murtovaras keksii tulla kylään. Kukaan täysjärkinen ei jatka murtokeikkaa tuon mekkalan jälkeen.

Hautajaispäivänä lauantaina Siiri joutui viettämään  ensi 3,5 tuntia autossa hautajaisten ajan ja sitten vielä kotimatkan ajan. 
Kotiin ajeltiin heti tilaisuuden jälkeen. Matka kesti 6 tuntia parin pysäytyksen kanssa. Käytettiin sitä pissalla ja juomassa vuoronperää.

Nyt kotona neitokainen on täysin kaputt.
Ilmeisesti 24 h vahtivuoro on ottanut enemmänkin jaksamisen päälle.
Makaa täysin reporankana eteisessä älyämättä ympäristöstä mitään. Meitin rakas vahtikoira <3

Sirkustemppuja ja totista elämää

Näin keskitalvella ollaan oltu treenitauolla. Perjantaina alkaa taas hallikausi. Talvitauko ei ole tarkoittanut mitenkään laakereilla lepäämistä ja olenkin tauon aikan keskittynyt Siirin kanssa ulkomaailman ihmeellisyyksiin. Ollaan kävelty Soukassa ihmisten ilmoilla, bussipysäkillä kun tuli 20 ihmistä ulos autosta ja pulkkamäessa, missä on 30 kpl noin metrin mittaista kovaäänistä mukulaa. No problemos.
Sille vaan tarttee kertoa, miten missäkin tilanteessa ollaan ja ei saa jättää mitään itsetulkintoja vaihtoehdoksi. Mammeli kertoo, miten ollaan. Jos ei kerro ja hurtta menee puolustusmoodiin, saattaa sattua kipeästi. Eli hereillä pitää olla.

Isäntä oli yhden yön poissa ja sillä aikaa opeteltiin koiratanssin "kumarra"-liike. Jos ei koskaan päästä BH-kokeiden suomenmestaruuskisoihin, voidaan alkaa lentävästi tanssiharrastus :)

Siiri ja parhaalta kaverilta saatu siili:

Meillä kaikilla oli niin mukavaa...PIKKUJOULUT!!!!!

Vihdoin ja viimein päästiin lauantaina juhlimaan meidän treeniryhmän jälkipikkujoulua! :)
Todettiin tuossa ennen joulua, että kaikilla on niin paljon kissanristiäisiä juuri kyseiseen aikaan, joten parempi on pitää pikkujoulut tammikuussa. Silloin mahdollisimman moni pääsee mukaan.

Alkuillasta menimme hohtokeilaamaan Bowlcircukseen ja sitten syömään iki-ihanaan Cantina Westiin! :)

 http://www.bowlcircus.com/ruusula-esittely

Keilaaminen oli kivaa! En kyllä alkuun tajunnut siitä mitään ja mua lähinnä nauratti kaverin paidan läpi hohtavat rintsikat, mutta sitten skarppasin... :)
Ekan erän jumbosija vaihtui melkein täyskaatoihin seuraavalla rundilla. Silloin taas Siirin veljen emäntä oli vissiin sen verran känässä, että päätyi jumbosijalle. No samoja promilleja me kyllä hätyyteltiin.. :)
Meinattiin soittaa kasvattajalle ja haukkua se pystyyn, koska kyllähän jollakin logiikalla se on syyllinen siihen että keilarata on vino. Pallot meni aina vaan viime hetkellä ränniin, vaikka kuinka suoraan niitä todistettavasti paiskottiin.

http://www.cantinawest.net/alasivu.php?pageId=4

Cantinassa iski perinteinen ahneus.
Sain kaksi raasua houkuteltua syömään Fiesta-aterian mun kanssa. Eli kaikkea vähäsen ja lajeja kymmenittäin, niin ei tarvitse valita mitä syö :D
Sillä seurauksella, että maha oli käsittämättömän täynnä kun me vyöryttiin sieltä pois...Jokunen litra kaljaa ja saaterinmoinen sapuskakasa sai mun mahan rantapallon kokoiseksi ja sunnuntaikin meni ähistessä. Söin vasta maanantaina seuraavan kerran :)
Ainut miinus tuli siitä, ettei mun mahaan mahtunut mansikkamargerita, joka on oikeasti stadin paras!

Mutta mun treenikaverit on NIIN ihania ja NIIN rakkaita, että meistä on tullut sellainen epämääräinen sikinsokinuusioperhe. :D

Hyvin Tärkeä Tarina Kesyttämisestä

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu.
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin  surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi. Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa ”kesytetty?”
- Kesytetty on sama kuin ”solmia siteitä..”
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa…

- Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa…

Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi

- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…

Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eron hetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään.
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…

- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä.

Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.

Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.

- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…

- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Antoine de Saint-Exupéry – Pikku prinssi.
Maailman ihanin tarina! Sopii myös pienille susikoiranpennuille  :)