perjantai 26. heinäkuuta 2013

SPL kesäleiri ja muutakin lomailulorvailua

Kyllä pelotti ja pelotti ihan huolella... Sakemanniliiton kesäleiri alkoi ja olin jotenkin ihan satavarma, että kummatkin meistä paiskastaan niskapersausotteella ulos sieltä huonon käytöksen vuoksi... :P Toisaalta mua lohduteltiin, ettei Siiri ole ainoa mekkalanpitäjä. On niitä muitakin. Ja olihan siellä varsin juhlavasti noin 600 hurttaa kaikkinensa.

Mukaan otettavien kamojen lista oli jo kolmen A4-paperin mittaisia ja näytti siltä, ettei romut mahdu henkilöautoon mitenkään, olisi pitänyt ennemminkin olla täysperävaunurekka.

Lämpöä oli noin + 29 astetta ja ilmasto oli trooppinen viikkoa ennen leiriä. Onneksi ilmat muuttuivat pari päivää ennen h-hetkeä ja koirien kannalta leirillä oli ihanteelliset olot: hädin tuskin 20 astetta ja pilvinen sää. Joskus rippaisi vähän vettä. Aukeiden peltojen viereen pysäköidyt autot oli muutenkin vailla aurinkosuojaa, joten sää oli mitä mainioin treenamisen kannalta.

Vähän pelotti, että jaksaako koira hillua koko viikon... Siiriraasu oli ollut muutenkin vähällä liikutuksella ja huonossa kunnossa johtuen mun kipeästä kintusta. Pitkiä lenkkejä ei kauheasti alkukesästä pystytty tekemään.

Mutta ei hätää eikä huolta!

Treeniryhmä koostui pitkälti meidän oman alaosaston porukasta ja saatiin sinne tosi mukavia ihmisiä Lahdesta ja Kuopiosta lisukkeksi. Molarit oli alaosaston omat tutut ja turvalliset ukot.  Pellot oli mahtavat, kelit tosi hyvät ja oppia tuli päähän ihan hirveästi!
Illat meni mukavasti solukämppien edessä hengaillessa pienessä siiderissä ja pääsi puhumaan kaiket illat maailman tärkeimmästä asiasta.. Ei kukaan varmaan arvaakaan mistä? :)

Käytössä oli uimahalli ja sauna klo 22 asti iltaisin ja hirveän hyvin järjestetty organisaatio. Ei voi kun ihailla ihmisiä, jotka uhraavat vuodesta toiseen oman lomaviikkonsa kouluttakseen toisten koiria ja ennen kaikkia ohjaajia!

Kämppäkaveriksi sain tosi mukavan nuoren neidon, jota tapasin pääosin nukkumaan mennessä. Hän sieti hyvin pitkämielisesti minun aika myöhäiset kämppään hiipparoinnit :)

Aamut alkoivat pääosin puoli seitsemän. Koira söi ensin ja sitten ulos. Kakofonia oli kaksi ekaa päivää aivan hirveä, mutta kummasti hurtat painekyllästyivät toistensa läsnäolosta ja loppuviikosta eleltiin kuin huopatossutehtaalla.

Ulkonakäymisen jälkeen menin itse aamupalalle, jossa sai mahansa täyteen kaurapuuroa ja leipää. Täytyy kyllä myöntää, että taisin kähveltää sieltä aina sämpylän lounaaksi, koska päivä oli PITKÄ ja intensiivinen ja meillä oli viimeinen ruokailuvuoro klo 16-17. Tuskaa helpotti treenikentän laidalle pyyhältävä kanttiiniauto, josta sai vielä lisäevästä ja KAHVIA!

Aamiaisen jälkeen ajeltiin pellolle muutaman kilometrin päähän. Aamupäivällä sai valita tottista tai jälkeä ja iltapäivällä oli purut. Me kaivattiin kipeästi tottista, joten sitä hinkattiin aamuisin ja sain aivan valtavasti hyviä, uusia juttuja toteutettavaksi. Purut meni nousujohteisesti hyvin tutun molarin kanssa. Siirin seilaaminen saatiin loppumaan, mikä on ohjaajallekin tosi mukava asia :)

                                         (Kuvat J.Saari ja T.Popper)

                                Rauhaa ja sinisiä aatoksia



                                                Ilme kertoo kaiken....
                               Elä sie ukko hillu. En anna pois.

                                          On se nyt P*RKELE kumma.. Tänne se tyyny  NYT!

Sitten pyyhällettiin syömään, sitten koira ulos ja sille evästä naamariin ja sitten piti taistella väsymystä vastaan.
Jaksaako mennä uimaan vai nukkuuko päikkärit? Kestoväsymys raitisilmamyrkytyksen jälkeen oli kauhea!
Jos erehtyi istumaan sängyn reunalle, nukahti pystyyn. 
Yhtenä päivänä otin Siirin kainaloon nukkumaan sänkyyn ja koira (ja minä) oli aivan onnesta sekaisin :) En vaan pystynyt/kyennyt/jaksanut komentaa sitä häkkiin nukkumaan :)
Nukuttiin tunnin päikkärit vierekkäin ja se oli niin ihanaa.. :)

Siirin lievästi epäluuloinen tapa katsoa elämää näkyi pari kertaa leirin aikana ja teki selväksi, että sen ei pidä antaa ratkaista mitään outoa tilannetta itse, vaan pitää olla hereillä ja tarvittaessa ottaa käskyn alle heti.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja tuli kotiinlähdön aika ja kotona koira nukkuikin kaksi päivää putkeen. Emännänkin aktiivisuustaso laski hetkeksi pakkasen puolelle kaiken hillumisen jälkeen.

Vanhuus ei tule yksin. :)

Akkujen lataamisen jälkeen lähdettiin keski-Suomeen mökkeilemään muutamaksi päiväksi, sieltä Rääkkyylään lapsuudenystävän poppoon luo kylään ja sieltä vielä Ylöjärvelle anoppilan mökille.
Rääkkylässä Lettuketun tytär opetti Siirin uimaan ja Ylöjärvellä Siiri pelasi tossupalloa saamallaan frisbeellä ja pallolla aamusta iltaan. Koira oli koko reissun onnesta soikeana.

Kuvaaja M. Leino            Siiri uimamaisterina Rääkkylässä


                                          Relailua halon kanssa Osalassa keski-Suomessa

Meinattiin vielä lähteä vielä pohjoiseen kalaan, mutta päästiin vaan Äänekoskelle asti. Vettä tuli vaakasuoraan ja lämpöasteita oli ruhtinaallisesti 12.
Mietittiin 2 sekuntia ja päätettiin lähteä kotiin. Siellä on sentään lämmintä ja kuivaa, jos ei muualla niin ainakin sisätiloissa omalla sohvalla.

Äkkikäännös osoittautui hyväksi asiaksi, koska päästiin isännän kanssa kunnolla käymään autokaupoissa katselemassa erilaisia vaihtoautokotteroita. 
Yhtenä kauniina päivänä mentiin Automaahan ja mä ilmoitin siipalle, etten suostu poistumaan ulos ilman vaihtoautoa.

Vuoden keskinäisen väännön jälkeen meillä on nyt uusi perheenjäsen: Siirmobiili.
Tarkemmat speksit: Honda Accord Tourer vm. 2005. Karvan verran 100 tuhatta ajettu, automaattivaihteinen, ISOkonttinen auto.
Siippa itki verisiä kyyneleitä johtotähden viimeisellä matkalla.
Mä tanssin mielessäni voitontanssia... VIHDOIN JA VIIMEIN!!!





Tähän olikin hyvä lopettaa kesäloma ja mennä viikkoa aikaisemmin töihin kun alunperin oli aikomus.

Saapahan syksyllä ylimääräisen lomaviikon... :)