No elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Siirin kanssa piti olla rauhallinen kotipäivä, mutta aina se ei mee niinkuin Strömsössä.

Ensinnäkin naapurin Kalevi-niminen bokseri miltei jyräsi Siirin liiskaksi innostuksissaan kun oltiin takapihalla käppäilemässä. Siiri sai kauhuhalvauksen ja huusi niin paljon kun sydämestä lähti! Täytyy sanoa, että emäntäkin meinas pyörtyä kauhusta. Mun silmissä elukka oli ainakin 75 kiloa, se oli vapaa ja se oli meitin 4 kilon kimpussa. Ja mitään et asialle voinut tehdä. Siiri oli hihnassa ja tää megajötkäle vapaana!
Oli harvinaisen kädetön olo.
Onneksi ei mitään sen kummempia kauhujuttuja ei jäänyt Siirin päähän luojan kiitos. Illalla mentiin samaan paikkaan, eikä Siiri ollut moksiskaan. Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ollut ihan sitä mitä ajattelin muiden koirien ensikohtaamiseksi. Pakko kuiteski sanoa lopuksi KERPELE!!!!!!! Kalevin omistajat on nähny pennun moneen kertaan..MIKSI EI SAATANATTOS voi sitä möhkälettä pitää hihnassa?  Kysyy vieno ääni Espoosta....

Toinen tosi ikävä ja epäreilu juttu tapahtui myös. Sain tietää pysähdyttävän asian, joka päättyi surunvalittelukukkasten ostamiseksi. Lähdettiin Siirin kanssa niitä viemään.
Iso halaus vielä kerran! Joskus tämä elämän epäreiluus ottaa niin päähän!!!!

Kai Siirillä oli vähän ikävä siippa, koska menee  aina jyrsimään luuta siipan läppärilaukun päälle...
Nyt neito nukkuu pää mun tohvelissa, eikä edes pommiräjähdys saa sitä hereille :)

P.S
Näköjään oli vaan voimienkeräysnokkaunet. Nyt Siiri tappaa mun aamutohvelia :D

Isäntä Englannissa ja emäntä+Siiri ekaa kertaa kyläilemässä

Isäntä lähti Englantiin ja me lähdimme Siirin kanssa ekaa kertaa kyläilemään. Velipoika ja vaimo tarjosivat ihanan sapuskan ja saunan vielä päälle! Oli TOSI luksusta! Miksei meillä ole noin hyvää palvelua? :)
Siiri nuuskutti ensin huushollin läpikotaisin ja makoili lattialla mun vierellä aavistuksen varautuneena. Meni veljen ja vaimon luokse kyllä, silloin kun oli nami kädessä.
Käytiin välillä kessulla eri kombinaatioissa, eikä Siiri ollut moksiskaan eli jäi nätisti kulloisenkin ihmisen kanssa ihmettelemään. Välillä neito veti rehellisesti unta palloon
Jossain vaiheessa huomasin, että oli kessut loppu. Oli siis sisäinen pakko käydä Jumbosta hakemaan lisää. Siiri siis jäi "hoitoon" ekan kerran elämänsä aikana.
Keikka sujui hyvin: olin poissa 15 minuuttia ja sillä aikaa kakara ehti saamaan iltahepulin :) Eikä kaivannut perään pätkääkään. Pitäiskös tässä olla loukkantunut.. :)

Kotona meno vaan piristyi lähes maanisuuteen asti: jouduin kaksi kertaa viemään Siirin koppaan sohvanpureskelun takia. Kolmannella kerralla jo kielto tehosi :) Uusia asioita on tullu hyökyaaltona, ehkä pitäisi rauhoittaa tahtia. Huomenna mennään vaan rauhaisalle metsälenkille... Pitäähän koiran saada olla koira. Varsinkin pentuna.

Iltahepuli ja lisää kauppakeskuksia

Jumps..tömps..PAM..RÄMPS..viuuhhhhhh....Musta salama sinkoilee flipperipallon lailla ympäri huushollia. Milloin suussa on sukka, sanomalehti tai aamutossu. Hampaat on PAKKO saada iskettyä JOHONKIN!!! HAAA! Vessapaperirulla! Sen saa silpuksi niks naks! H-E-P-U-L-I!!!! :D
Ja sitten luojan kiitos loppuu patterit..... *pitkä ja syvä huokaus*....... :)
Virran määrä kasvaa päivä päivältä ja tänään tippui korvista jonkinsortin korvatulpat. Yhtäkkiä maailma on täynnä ÄÄNIÄ. Linnut karjuu puissa ja naapurin perhoskoiran haukku kuullostaa dobermannilta. Kaikkea pitää kuunnella hartaudella ja epäluuloisesti.
Kainalokoira pääsi lattiatasolle Jumbossa, kun käytiin vaihtamassa siipalle rahaa reissua varten.
Siiri käveli häntä suorana pitkin liukasta lattiaa ja oli tosi reipas. Halusi jopa piipahtaa Glitter-liikkeeseen, mutta julmurina en päästäny. Kostoksi teki pissat Unikulman eteen :D Kaivoin sitten tyynen rauhallisesti käsilaukusta vessapaperirullan ja pyyhin pisut pois ja jatkettiin matkaa.
Pari kertaa Siiri iski takaliston lattiaan ja katseli ympärillensä, mutta lähti iloisesti matkaan kun pyysin. Tosi rohkea vekara!
Ihmiset varmaan pitivät minua sydämettömänä julmurina kun toin noin pienen pennun tuollaiseen paikkaan, mutta nuorena on vitsa väännettävä! :)

Eka mörkökausi

Ai jestas, että teki aamulla mieli tehdä tuosta kakarasta rukkaset! Herätys klo 7 (sunnuntai), ulos ja sapuska naamariin. Sitten oltiin pirteitä ja iskettiin hampaat mamman kyynärvarteen. Oikeen kunnolla. Seurauksena oikein saaterinmoinen reikä ja oikeen saaterinmoinen huuto. Tuli vissiin hetkeksi selväksi, ettei noin tehdä.
Kostoksi yhteiskunnalle laitoin Siirin lelut+ Siirin romuhuoneeseen (missä muutenkin viettää päivät kun ei olla kotona)  ja menin sohvalle nukkumaan. Ah Autuutta!!!! Koisasin aamukymmeneen toinen korva hereillä kuuntelemassa, mitä tapahtuu. Muutama pikku piippaus kuului, mutta ei juuri muuta.
Mutta ihana nukkua ja ilman hampaanjälkiä! Mä olen siihen pureskeluun NIIIIN kyllästynyt!

Muuten käytiin käppäilemässä ainakin kolmessa eri metsäpaikassa ja autoiltiin väillä. Ekaksi mentiin Tuusulan metsäntutkimuskeskuksen lenkille, mutta se oli niin miinotettu koiranpaskalla, että totesin riskin olevan liian iso. Siirillä ei kuiteskaan ole vielä rokotuksia.
Tänään lärpsähti toinenkin korva lurpalle ja huomasin että etutassut alkaa kasvamaan kokoa. Kohta se näyttää aasille :)
Siippa vei iltapäivällä neitokaisen lenkille ja se oli yhtäkkiä keksinyt alkaa pelkäämään autoja. Mä en sitä uskonut, mutta kyllä. Maailma on yhtäkkiä kauhean paljon pelottavampi paikka. Eka mörkökausi alkoi siis nyt.
Yritettiin opetella maahanmenoa :D Tuloksena kyljelleenmenoläpsäys, joka kaipaa pientä hienosäätöä :D

Suuri maailma

Nyt makaa koipien juuressa hyvin, hyvin väsynyt sudenpentu... Aamulla käytiin pällistelemässä Sellon ihmeellisiä värivaloja. Siiri matkusti sylissä Paris Hilton-tyyliin kun kävelin kakkoskerroksen läpi ja katselin näyteikkunoita. Sitten mentiin Cittarin eteen odottelemaan siippaa kaupasta.
Siiri istua nökötti ja katsoi.  Ihan niinkuin isänsä Cäsar, joka joka katseellaan vaientaa koirat ja tontille tulevat vieraat tyypit :D

Viereen istuutui  hyvin elegantti, tyylikkäästi pukeutunut, sivistyneen oloinen, taatusti yli 90-vuotias leidi rollaattorin kanssa, jolla oli hyvin kultivoitunut ja vahva kanta Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Korvia kuumottaa vieläkin... :D Miesvainaa oli ollut rintamalla ja leidillä  oli oikeus mielipiteisiinsä, mutta enpä kehtaa alkaa toistamaan rouvan sanomisia :)

Ohi meni vilisemällä aikuisia, lapsia, kävelykeppejä, lastenvaunuja, isoja ja pieniä ja kummallisen näköisiä ihmisiä. Siiripä ei ollut moksiskaan. Kun ihmisiä tuli tervehtimään, se nuuskas varovasti ja antoi vähän rapsuttaa.

Istuttiin siinä sellainen parikymmentä minuuttia. Pissit se teki penkin alle, eipä paljon muuta.
Kotiin päästyään Siiri pääsi suihkuun ja siitäkö se riemu repesi :) Palkaksi sai kasan nappuloita. Se taisi viedä pahimman järkytyksen. Siirin kauhuaamu ei ollut vielä täysin ohi: kaivelin esiin imurin ja totesin, että osaa se koira haukkua. Haukahti tasan kaksi kertaa ja hiljeni sitten. Imuria pälyiltiin äärimmäisen epäluuloisesti ja hiippailtiin perässä. Vielä kun siippa kantoi kotiin uuden murisevan ja pöhisevän kahvinkeittimen, alkoi uusia kokemuksia olla ihan läjäpäin.
Nyt se sitten alkoi koiraparan maailmankuvan laajentaminen oikein tosissaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllä tytöllä on hermot kohdallaan!
Siiri painoi eilen jo 4 kiloa eli hyvin kasvaa.

Tai blogin nimeksi pitäisi laittaa Siiri Saksihammas Sapelihammastiikeri...

Meidät molemmat on reijitetty. Koko kämppä on reijitetty. Jokaista metallista tuolinjalkaa on kaluttu..
Mutta toisaalta Siiri oppi kahden koppaan joutumisen jälkeen avaamaan kopan vetskarin ja 3 pallonheiton jälkeen istu-käskyn :) Ja riitävän suureella äänellä tuotettu Ä-Ä , lopettaa sen hetkisen toiminnan, ainakin hetkeksi. Tuo sintti on niin fiksu, että pelottaa... :D

Blogin nimi pitäisi muuttaa Siirin Sisustusblogiksi

Siiri on täysin kotiutunut. Sitä ei enää YHTÄÄN väsytä ja päiväunet on tänään jääneet vähäisiksi. Hammasta on on saanut vuoronperään keittiötuolien jalat, verhot, lakana, käsivarret ja ennenkaikkea pyjamahousujen lahkeet:)
Pallonkin ylimaallisen ihanuuden neiti hoksasi tänään. Aiemmin se ei oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, mutta tänään Siiri tajusi. Huolellinen vaaniminen, kimppuun hyökkäys, hurja tapporavistelu ja irtipäästö. Ja tätä jatkuu kunnes pallo on sohvan alla tai minkä tahansa alla. Saman kohtalon koki emännän aamutohveli.

Käytiin pienellä metsäkävelyllä vapaana autoilun jälkeen ja Siiri tykkäs kovasti juosta mun ja siipan väliä. On se paimenkoirakin.
Tänään matkusti kuljetuskopassa jo jotakuinkin elämäänsä tyytyväisenä. Pari piippausta, pistin käden koppaan ja koiranen painui maate nukkumaan.

Veden ylenpalttinen litkutus sai tänään selityksen: sen kanssa on vaan kiva läträtä. Molemmat etutassut lautaselle ja toisen heiluttaminen juomisen tahtiin, niin että vesi lentää pitkälle. Se vaan on vastustamattoman kivaa!!

Kasvattaja antoi ohjeeksi, että Siiri pitäisi madottaa tällä viikolla, pitäisi vähän rajoittaa vedensaantia ja lisäämään sapuskan määrää vähäsen. Siiri painoi tänään ruhtinaalliset 3,3 kiloa. Sapuskana olen antanut Barcaa 90 grammaa päivässä piimän seassa, mutta sitä voi kuulema lisätä himppasen joka sapuskalla. Tampereen-sisko painoi kuulema 3,4 kiloa. Pennut on järestään kuulema  ihan määrästä johtuen,vähän pienempiä, mutta jänteviä ja hyvinliikkuvia.
Juups. Huomattu. :D
Mihin tässä vielä joutuukaan?
P.S. Väsymyksestä johtuen kuvia ei ole jaksanut ottaa :) Kaikki aika on mennyt perässäjuoksuun ja "ei"-sanan hokemiseen.
Nimim: 300 hampaanjälkeä ihan joka puolella

Eka päivä kotona

Siiri nukkui minun vierihoidossa tosi hyvin ekan yön. Vähäsen haahuilua, parit pissit paperille ja ihan vienoa piipitystä. Päivällä käytiin kauhistattavalla autoajelulla. Laitettiin Siiri koppaan ja koppa kiinni ekan kerran ja voi sitä kiljumisen määrää! Käytiin Nuuksion parkkipaikalla ja vaihdoin takapenkille. Siirin koppa auki ja neito puoliksi ulos. Rauhottui tosi nopeasti ja aloin hivuttamaan sitä pikkuhiljaa takaisin koppaan. Viimein se nukkui siellä tyytyväisenä ja rauhallisena. Luovutusvoitto!!! :)

Tänään käppäiltiin myös ekan kerran talon ympäri. Vastaan tuli naapurin blondi, jota Siiri pelkäsi. Parkkipaikalla tuli vastaan joku toinen nainen, mitä Siiri toden totta karsasti. Sokerina pohjalle, pysäköidyn autorivin takaa huuteli nainen, että hällä on Presa Canario ja että hän on siellä niin pitkään, että päästään ohi. Ihan vaan siksi, ettei Siiri pelästyisi.
Siiri pärjäs ihan hyvin. Välillä iski persuksen maihin ja mietti, mutta lähti houkutuksella liikenteeseen.

Iltasapuskan jälkeen se sai hepulimaisen etsimiskohtauksen. Ihmeteltiin, mikä sille tuli, mutta tällä kertaa en ollutkaan pistänyt nameja jemmaan koppaan. Siiri oli jo niihin tottunut (2 kertaa) ja siksi kilarit :)

Suuri Päivä

Siiri muutti kotiin vihdoinkin. Käsittämättömän mukavaa saada tuo pikkusintti tänne! Automatka meni yllättävän hyvin: viisi ekaa minuuttia pientä piippailua ja sitten nokkaunet sylissä.
Kotona piti joka paikka nuuskia ja pantakin laitettiin kaulaan. Ulkona mentiin montakin kertaa hihnassa ja se meni ihan yllättävän hyvin. Asvalttia ja hiekotussepeliä tassujen alla ekaa kertaa. Toimintarange kotiovelta noin 10 metriä, mutta se on ekaksi päiväksi tosi kiitettävää.

Siiri on selvästi isänsä tyttö: kun tulee uusia ja ehkä vähän pelottaviakin asioita eteen, se istuu ja tuijottaa ja tuijottaa vielä vähän lisää, vähän siihen malliin että: "pieni hetki, jag ska fundera" :D Ei pakita, eikä ole häntä koipien välissä. Pelkkä reipas istuutuminen ja tuumaustauko. Muuten on olemukseltaan kun äitinsä Wolke: aika cool.

Ja on se työkoira! Piilotin neitokaisen kangashäkkiin muutamia kuivamuonanappuloita ennen iltasapuskaa. Se käveli häkin ohi muutamia askeleita ajatuksissaan. Sitten se veti kässärikäännöksen ilmalennosta ja pyyhkäs suorastaan sähköistyneenä ensin vähän kopan ohi, otti vainun ja syöksyi häntä suorana koppiin sisälle ja etsi järjestelmällisesti piilotetut namit. Sen jälkeen sai iltasapuskan palkinnoksi. Ihan sydäntä lämmitti :D
Siipan jalkojen päällä on näköjään paras paikka nukkua. Sinne se hakeutuu aina kun alkaa väsyttämään.

Oih! Meitin Siiri <3

Viimeinen ilta kahdestaan

Niih..Tässä nyt kahdestaan pällistellään ja hiljaa itseksemme mietitään, mihin sitä on päänsä tunkenut? Toisaalta on superinnoissaan ja toisaalta pelottaa niin perkuleesti. Mihin sitä sen pikkusintin kanssa oikein joutuu? Kaikenlaisia skenaarioita tupsahtelee mieleen.. Huu..
Matot käärittiin pois ja vietiin kellariin ja eteisen kirjahylly siirrettiin Siirin huoneseen. Huoneesta taas kyörättiin apteekkarinhylly eteiseen. Kirjahyllyä saa järsiä, apteekkarinhyllyä ei. Kämpästä tuli muuten huomattavan paljon mukavamman näköinen nyt. Eteinen ei ole ollenkaan niin ahtaan näköinen kun aikaisemmin.
Ylimääräiset johdot otettiin pois järsimäetäisyydeltä. Niitä mitä ei voinut nostaa pois, ajateltiin blokata kaikilla mahdollisilla konsteilla. (Ikean hylly, rämä silityslauta, sohva, armeijan tankki..)
Mielikuvitus ei vaan tahdo riittää siihen, mitä kaikkea kivaa pentu löytää tästä huushollista. Eiköhän seuraavat päivät tuo selkeyttä tähän tilanteeseen :)

   Mahdollinen kauhuskenaario..... :D