Kynsienleikkuuta ja isäntä kotiin maailmalta

Voi että Siiri oli iloinen tänään! Käytiin kimpassa hakemassa siippa lentokentältä ja koiruus ei meinannut pysyä pöksyissään! Ihanaa! :)
Heitin koiran ja siipan kotiin ja kävin kaupassa. Sillä välin Siiri oli väkisin tunkenut siipan syliin rapsuteltavaksi ja se ei todellakaan ole mitään normaalia. Siiri haluaa kyllä silityksiä, mutta mitään omaehtoista liiveihin uimista se ei yleensä harrasta.
Kun tuli kotiin kauppareissulta, minua kohti loikki kummallista vasikkaloikkaa hyppivää, elämäänsä täysin tyytyvänen saksanpaimenkoira :D Minua alkoi jo tuulikaapissa naurattamaan niin paljon, että hyvä kun sain kengät jalasta.

Eilen oli aika pitkä päivä. Siippa oli Venäjällä ja minulla pitkä työpäivä tehtaalla. Päätin kuitenkin päivän päätteeksi lähteä Siirin siskohilmaa morjestamaan kasvattajan luokse. Tulivat kuitenkin susirajan takaa ihmisten ilmoille välikuvia ottamaan :D .. Jotka sivumennen sanoen oli tismalleen samat kun Siirillä: A/A, 0/0 .  Hienoa!
Oli tosi kiva nähdä! Sisar oli oikein kaunis..Samannäköinen kun Siiri alapuoli peitettynä, mutta aavistuksen verran leveämpi ja katu-uskottavampi nokka. Siskolla on siis rukeat jalat.

Tänään otin taas koirasta kunnon painiotteen ja yllättäen kynsien leikkuu sujui ihan ok. Takajalkojen kohdalla meinas tehdä pakin, mutta kiedoin omat kinttuni koiruuden ympärille eli tahtoo sanoa, ettei siitä asennosta lähde kukaan eikä mitään....Ja kynnet siis leikattiin. Ihan kaikki. Palkaksi puolikas kuivattu kananfilepalanen ja siitäkös neitokainen riemastui.

Lähdettiin vielä otsalampun valossa ulkoilemaan metsään. Ohitettiin Mikan tennarin kokoinen koira ilman välikohtausta ja perässä hiihtelevä huppariheebokin sai kävellä rauhassa ilman metakkaa. Ihan hieno päivä.

Otsalampun kanssa metsässä ja Siiri kurassa...yllättävää

Me ollaan Siirin kanssa keksitt, että sateisella kelillä kermapersaukset pysyy kotona. Eli silloin voi vetää miljoonaa metsässä. Sillä edellytyksellä, että mamilla on otsalamppu ja täydet sadevermeet ja siirillä on Clas Ohlssonilta ostettu 4 euron huomioliivi. Se sai muuten parhaat arvosanan jostakin heijastinliivivertailussa :) Yritin etsiä linkkiä, mutta en löytänyt/jaksanut/viittinyt tehdä asialle enempää.
On oikeasti ihanaa olla pimeässä metsässä! Mulle ei ole tullut mieleenkään että pitäisi pelätä. Jos joku tappajaraasu istuu siellä ja oikein nähnyt vaivaa random-uhrinsa odotteluun hirveessä vesisateessa ja pimeässä metsässä ja saa vielä tehtyä jotain kun koira pyörii jaloissa, olisin kovin hämmästynyt...
Siiri tykkää miljoonaa ja pomppii joka jumalan kuralätäkön sydämensä kyllyydestä. Mikään määrä kieltoja ei riittänyt...

Siirin ensimmäinen koulupäivä

Siirillä alkoi nyt totinen koulutie. Tänään menimme ensimmäistä kertaa alaosaston treeneihin, vaikka vettä tuli kun aisaa ja tuuli meinasi puhaltaa koko porukan Espoonlahteen.
Ihan ikuri ekaksi koiruus keksi karata autosta, venkoilla itsensä pannasta irti ja juosta parin auton päähän 4-vuotiaan juuri autosta pois otetun saku-uroksen luokse.
Näytti sille keskaria ja alkoi ärhentelemään... Siiristä meinasi tulla rukkaset ennenkuin meidän loistelias ura edes alkoikaan... :P  Sain sen onneksi kiinni ja tuupattua takaisin autoon. 

Kentällä neitokainen leikki tuhatta ja sataa, mutta emännän koordinaatiokyky meinasi loppua kesken. Neljän raajan hallitseminen+koira+juuttisolmu+liina osoittautui käsittämättömän vaikeaksi yhdistelmäksi. Vettä tuli miljoona litraa sekunnissa taivaalta ja tuuli meinas puhaltaa koko sakin mereen. Mutta kaikesta huolimatta, koin muutaman valaistumisen hetken... :D Kouluttajat oli superhyperhyviä!!!! Siiri on nopea, vahva, taistelutahtoinen ja ilmeisen kehityskelpoinen narttu. Kun saisi vielä ohjaajan samoille linjoille! :D

Kotiharjoituksena saimme rauhoittamisia, saalisleikkejä (patukka pitää olla pehmeämpi ja siinä pitää olla kunnon naru) ja yritystä siihen, ettei saa ihan heti purua. Mun ote juuttisolmussa on sellainen, että se väkisinkin lyö hampaat sormiin ja se vaikeuttaa mun treenaamista...Irroituksessa ei saisi yhtään vetää, vaan pitää koiran alaleuassa tukea nätisti ja samoin tein irroittaa ote kun patukka putoaa käskyllä "irti". Vetämään ei MISSÄÄN tapauksessa tuossa tilanteessa saa alkaa. Mä en varmaan nuku viikkoon näiden juttujen takia... Huoh.. 

Team Puikulanokat

Nyt viikonloppuna oli saksanpaimenkoirien Suomenmestaruuskisat suojelussa ja ihan tässä vieressä Vantaalla. Kasvattaja Jarikin osallistui Lara-koiransa kanssa ja häntä lähdimme porukalla kannustamaan.

Aika moni Wolken C-pentueen omistaja pääsi paikalle: Sari (Sele), Veksi (Urkki), Jukka (Kassu), Caro (Chaos) ja minä Päivi(Siiri). Porukasta puuttuivat Mira (Cäsar) ja Sari (Papu). Juhlavasti nimesimme porukan team Puikulanokiksi :D Mira ja Sari olivat järjestämässä tätä huippuhienoa kisaa, eikä heillä riittänyt aika tapaamiseen. Aika ymmärrettävää...jos on herännyt aamulla klo 4 jälkipellolle ei halua päivän päätteksi muuta kun kotiin suihkuun, syömään ja nukkumaan.  Paula (Karma) taas oli niin pohjoisessa, että tänne tuleminen oli täysin mahdotonta. Mutta kyllä me kaikki tavataan vielä!!

Tämä on ollut niiin ihana viikonloppu!
Ensinnäkin nämä oli ekat kisat 15 vuoteen ja tämä maailma on just niin ihana kun se on!!!..Ihan kun olisi kotiinsa tullut! Toisekseen Team Puikulanokkien tapaaminen ylitti kaikki odotukset mennen tullen!
Toivon kyllä kovasti sellaista tilaisuutta, että kaikki pääsisi paikan päälle!  Kaikki pälätti yhteen ääneen pentunsa ominaisuuksia ja välittömästi sai palautetta, että eipä ole yksin :) Tehtiin pieni sight-seeing-keikaus eli porukat ensin Sarin kyytiin Seleä katsomaan ja sitten mun kyytiin  Siiriä morjestamaan.
Sele haukahti kaksi kertaa ja pomppi sen jälkeen kaikkia vasten, Siiri haukahteli ensin, sai raksuja ja taputuksia ja pikkuhiljaa alkoi sulattelemaan eteiseen ilmestyneet kyykyssä olevat ihmiset, jotka kaikki tuijottavat kohti... Viimein relasi ja haki pallon ja räsyn ja oli valmis leikkimään tossupalloa kaikkien kanssa. :D
Ehdittin me kisoissa katsoa Jarin tottis. Se meni tosi hienosti, Lara vaan käytti omia aivoja välillä ja meni ihan itte eteenmenossa makaamaan ilman eri käskyä. Tulos silti 91 pistettä. Jäljeltä pisteitä tippui 88. Puruissa hitsas ikävä kyllä hihaan kiinni pitkässä liikkeessä ja hylsyhän siitä tuli. Pöh. Mutta tuo aikataulu millä Jarin valmisteli Laran kisoihin oli varmaan maailmanennätys. Parissa kuukaudessa schH 3 ja siitä kuukausi SM-kisoihin. Ei pöllömpää! Käytännössä mies on elänyt ja suunnilleen nukkunut treenikentällä koko kesän.

Mutta megamukava viikonloppu! Kiitos kaikille!

Vielä linkki liitteeksi SM-tuloksista:
http://spl.fi/SM2012/tulokset/

Raivari

Sniff ja nyyh...!!! .Nyt se sitten tapahtui....Mamman pikku piiperopaapero alkaa olemaan Susi.

Käveleskeltiin tyynen rauhassa kauniissa syksyisessä säässä kiemurtelevaa metsäpolkua pitkin. Aurinko paistoi puiden latvojen lomasta, maa tuoksui märälle mullalle ja pakenevalle kesälle.
Siirillä oli puikulanokka maassa kiinni ja haisteli autuaasti maasta höyryäviä ihanaisia hajuja.
Täysin yllättäen polun mutkan takaa tupsahti eteen Aku, vanha kaveri, parivuotias tolleriuros.

Siiri leikki pienenä tyttelinä monet kerrat Akun kanssa. Tai no leikki ja leikki..Lähinnä niin, että Aku seisoi keskellä tietä ja Siiri juoksi miljoona kierrosta minuutissa Akun ympäri räksyttäen ja yrittäen saada Akua liikahtamaan :)

Siiri sai Akulle raivarin. Oikein megalomaanisen raivarin!
Tähän asti Siirin muille koirille haukkumista on ollut vähän sellaista virkamiesmäistä räksytän-koska-olen-koira -tyylistä, mutta nyt näytti siltä että neitokainen tikahtuu kiukkunsa.
Aku katsoi Siiriä silmät pyöreinä ja häntä pystyssä ja mää katsoin Siiriä silmät yhtä ymmyrkäisenä. Siis mitä hittoa?!!
Vihdoin sain toimintakykyni takaisin ja karjaisin "EI PÄRKKELE!!!" ja tartuin niska-ja persvilloista kiinni ja pyöräytin vähän. Samalla käskin sen menemään eteenpäin ja kehuin kun löytyi korvat.

Reaktio tuli tosiaan ihan puun takaa, koska tähän asti Siiri on ollut ihan kenen kanssa vaan kaveri.

Eilen illalla kun koiruus oli kanssani takapihalla keskellä yötä, pilkkopimeässä, se oli näkevinään jotain. Nanosekunnissa se oli aidan luona häntä ja korvat pystyssä, paino etujaloilla ja piti sellaista syvältä rintakehästä tulevaa, säännönmukaista  puolustushaukkua. Sitäkään en ole siltä aikaisemmin kuullut.

Ehkäpä Siiri taas nytkähti aavistuksen eteenpäin kohti aikuisuutta.
Ehkä ne murtovarkaat ei sittenkään lompsi meille sisään miten vaan. :D

Suojuoksua parhaimman kaverin kanssa

Siirillä oli tänään taas tärskyt rakkaan Ramonan kanssa. Suolla.
Kaksi salamaa spurttaili miljoonaa upottavassa ja märässä karhunsammalikossa, tekivät syöksyjä avoimiin turveliejulätäköihin ja hieroivat vuoron perään toisiaan suopursujen sekaan. Ihanaa!!! Siiri ei selvästikään oikein edes käsittänyt kohdalle osunutta onnenpotkua: kaksi suurinta ja parasta asiaa oli yhdistetty: Ramona ja kura!!
Tunnin verran pennelit melskasivat Mika Myllylä-henkeen ja sitten alkoi vauhti hiipua pikkuhiljaa.
Lopputuloksena oli kaksi pohjavilloja myöten märkiä ja käsittämättömän pahalle haisevia koiruleita. Mutta äärettömän onnellisia. Se kai se kaikkein tärkeintä on :)

Itse tietysti unohdin kumisaappaat auton persaukseen ja minun molemmissa lenkkareissa oli litra vettä. Vesi hölskyi mukavasti varpaiden välissä ja oli ihan lystikästä heilutella varpaita välillä.. :) Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset.

Erittäin loisteliasta kuvamateriaalia jälleen kerran... :)
*Muoks*
Pakko lisätä vielä edustava otos Siirin rakkaimmasta kamusta :D

Ramona hoitaa kauneuttaan mutakylvyllä, niinkuin naiset ovat tehneet jo vuosisatojen ajan...:D

Poliisihelikopteri ja Interfloran mies

Kait tuo penikka pitää julistaa hyvähermoiseksi. Tänään asuinalueemme yllä leijailli poliisihelikopteri aika matalalla. Siippa kutsui Siirin katsomaan häkkyrää lähemmin. Siirihän tuli. Katsoi siippaa ja katsoi kopteria. Kun siippa ei reagoinut mitenkään niin hurttakin iski takaliston penkkiin ja vain katsoi. Eikä ääntäkään. Siinä sitten ihailivat yhdessä 20 minuuttia ilmahäkkyrää.
Säksätys oli tosi kova ja ilmavirtaukset myös, sen verran matalalla kopteri teki työtänsä.

Muutamaa tuntia myöhemmin ovikello soi pari kertaa. Siippa pisti Siirin koiraportin taakse, laahusti ovelle ja avasi sen. Siellä seisoa tökötti Interfloran parrakas mies kukkapuketti kainalossa.
Oli tuomassa kukkia kämpän edelliselle asukkaalle.

Siirillä ei ilmekään värähtänyt ja oli taas hipihiljaa. Katsoi ukkelia kyllä, mutta ilmeisesti luotti siihen, että siippa häätää tunkeilijan pois, joten ei vaivautunut päästämään ääntäkään.

Tässä tulee mieleen pari skenaariota: murtomiehet tulee, hurtta pitää suunsa kiinni, antaa putsata kämpän ja heiluttaa häntäänsä hei-heiksi. Tai sitten perinteisemmin päästää kyllä äänettömästi sisään, muttei päästäkään ulos. Kannattaisin jälkimmäistä suhtautumistapaa...

Känninen susi ja ulossulkemisia

Siiri meni maanantaina sukukokoukseen isän, veljen ja levykkeellä olevan siskon kanssa. Suomalaiskansalliseen tapaan ensin huudettiin ja pidettiin mekkalaa, sitten meni taju kankaalle ja lopulta podettiin krapulaa aika pitkälle. :) Vähän niin kuin juhannus:)
Kyse oli siis välikuvauksista, johon isi-Cäsarkin ja velipoika Cäsar Jr. raahattiin. Sisko Sele oli tietokonelevykkeen  muodossa.
Siirin lonkat oli A/A ja kyynärät 0/0. Sisaruksetkin oli terveitä ja isi-Cäsarin lonkat oli A/A ja kyynärät ok. Riemu repesi!!! Ainut ikävä juttu oli Siirin 8. selkänikama, koirilla on yleensä 7. Todennäköisesti ei aiheuta ongelmia, mutta saattaa olla kohonnut spondyloosiriski. Mutta joo..Elämä on täynnä riskejä...

Vein päivää ennen kuvauksia Siirin kasvattajalle, joka vei koiruuden kuvauksiin. Siinä ei ollut mitään ongelmia, Siiri oli viettäny siellä jo kesälomaviikon. Ja tosi kiva, että kasvattaja vei: meillä ei ollut MITÄÄN mahdollisuuksia kuskata hurttaa mihinkään keskellä päivää.

Olihan se jotenkin liikuttava, kun hain sen huoltsikan pihalta pakettiautosta. Isipappa makoili silmät kiharassa viereisessä boksissa ja Siiri katseli katse tyhjänä minua. Oikein näki kun ajatukset uiskentelivat käsipohjaa päässä... sitten kolahti kaksi hernettä yhteen ja se selkeästi mietti että: "Haistan hämärästi jotain....Sen pitäisi ollaa jotenkin minuun liittyvä juttu...Hmmm..." Voi sitä toikkaroivaa iloa kun tajusi, että emäntähän siinä :)

Siiri onnistui myös tässä päivänä yhtenä sulkemaan mut kämpästä ulos. Isäntä lähti autonpesuun ja minä piipahdin takapihalle, minne hurttakin halusi. Onnistui sitten pomppaisemaan toista takaovea vasten niin, että kahva meni kiinni-asentoon. Aika monta kertaa kiersin talon: hermo ei kestänyt kuunnella piippaamista ja Siirin ihka ensimmäistä vapaata koko kämpässä... Onneksi siippa tuli ihan tunnissa paikalle ja tuhottuja juttuja ei ollut yhtään..

Peuhaamista ja irtokoiria

Siirillä on ollut ihan vaihderikas viikko. Sunnuntaina pääsi remuamaan Salsan ja Celen kanssa koirapuistoon. Salsa on suursnautserityttö ja Cele siskohilma. Kivaa oli! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli runsaasti, mutta niistä selvittiin. :)

Tiistai-iltana käytiin käveleskelemässä talon viereltä menevää valaistua kuntopolkua pitkin. Ilta alkoi sopivasti hämärtää ja ajattelin, ettei kukaan muu hullu ole liikenteessä enää tähän aikaan ja päästin koiruuden irti. Siiri nuuskutteli omiaan ja sai yhtäkkiä siepin ja lähti täysillä juoksemaan polun mutkaa kohti. Huusin iloisesti tänne ja se vaihtoi suuntaa ilmalennosta ja tuli eteen istumaan (loistosuoritus!!!!). Päästin toisen kerran menemään ja sama juttu. Sitten minua alkoi kovasti epäilyttämään moinen sinkoilu ja pistin neitokaisen remmiin. Jotain siellä mutkassa kiinnosti turhan paljon.
Mutkan jälkeen alkaa lehvistöholvi, jossa on tosi pimeää.
Käännyttiin sinne ja yhtäkkiä näin ison, mustan hahmon josta lähti syvä, matala murina.
Siiri seisoi oikean jalkani takana ihan hiljaa. Hetken aikaa löi päässä tyhjää ja yritin pikavauhtia miettiä eri vaihtoehtoja, jotka kaikki oli järjestään kaikki yhtä huonoja.
Päätin sitten huutaa rauhallisesti kovalla äänellä, että "Onko tällä irtokoiralla omistaja lähellä? Kutsu koirasi luokse NYT!" Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten karjaisin toisen kerran kovempaa.
Silloin kuulin kun jostain kaukaisuudesta kuului ääni: "Nappe, tule tänne.." Muutaman iäisyyden kestävän sekunnin jälkeen hurtta paineli tiehensä.

Meidän naapuritalon koira tappoi vastapäisen talon koiran muutama viikko sitten ja tämä sesse on vielä omistajallaan. Tosi ulkoiluttaa narttua kuonokoppa päässä, mutta silti.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/119167-tappajakoira-raateli-pennun-henkihieveriin
Kyllä tuosta tapauksesta pieni pelko jäi. Siiri on kasvanut kyllä joo, mutta on vielä lapsi. Sillä ei ole mitään mahdollisuuksia, jos aikuinen koira käy päälle tosissaan.

Mutta summa summarum: Siiri tuli luokse superhienosti, ei pelännyt, mutta ei myöskään hölmöillyt, piti suunsa kiinni oikeassa kohti, minä onnistuin pysymään coolina ja hermostumatta ja selvisimme säikähdyksellä :)

Tilanteen jälkeen tupakinsytyttämisestä ei oiken meinannut tulla mitään... Sen verran jalat ja kädet vatkasi jännityksen purkauduttua. :)

Muutamia jälkiä olen tehnyt ja tulos on vielä aika kaaosta..Jäljestää kyllä, mutta missä rauha ja harmonia? :D

Ilme on lähinnä tallainen:

 

Vielä lopuksi mahdottoman hieno biisi, vaikken räpistä mitään ymmärrä (Topi Sorsakoski ja Agents on paras!) :

Haukkuuko tuo teidän koira koskaan?

Mies lähti käyttämään Siiriä postilaatikolla ja pienellä lenkillä. Naapurinrouva tuli vastaan ja kysyi hyvin hämmästyneenä, että osaako se teidän koira haukkua? Kun hän ei ole kuullut koskaan minkäänlaista ääntä meiltä ja sentään seinänaapureina ollaan. Vaikka hän on yhtäaikaa Siirin kanssa takapihalla, meidän puolelta ei ikinä tule mitään ääntä. Hän oli jo ajatellut, että onko koirassa joku vika tai jotain, joka estää haukkumisen?

Naapurinrouva on yöhoitajana läheisessä sairaalassa ja on kotona päivät ja olinkin alkuun tosi huolestunut siitä, että penikka toivottavasti osaa olla hiljaa kotona päivisin silloin kun olemme poissa.
Näköjään huoli oli turha. Naapuri kehui sitä kuinka hyvin olimme kouluttaneet koiran.
Ukkoni minun oli ihan hämillään kehuista kun hän tuli sisään:" Eihän me olla koulutettu tätä mitenkään!"

No ei suoranaisesti olla, mutta ollaan kuitenkin.

Alusta lähtien ihan ekasta päivästä lähtien, kuljimme kaikista asunnon ovista. Ovia avattiin, pistettiin kiinni ja avattiin ja seuraavalle ovelle. Missään vaiheessa pennulle ei sanottu juuta eikä jaata.
Ei kehuttu tai rapsuteltu. Tottakai se yritti tulla perässä ja surkeana piippas kun jäi oven taakse.  Ovi aukeni 3 sekunnin kuluttua silloin kun pentu oli hiljaa.
Kun Siiri kasvoi, jätimme AINA jotain kivaa järsittävää poissaolojen ajaksi. Siirin huoneen ovi kiinni ja radio soimaan, niin ei kuuntele turhia kopinoita.  Ennen lähtöä ensin radio auki, sitten megaherkku purulelu asemiin omaan huoneeseen, komennus sinne, ovi kiinni ja kämpästä poistuminen. Kun tultiin takaisin, kuuntelimme oven takana, että on täysin hiljaista. Sitten sisälle, Siirin huoneelle, ovi auki ja päästämään sintti pissalle. Ei mitään ylimääräisiä lässytyksiä tai rapsutuksia.
Eli tuleminen ja meneminen on täysin tavallinen, jokapäiväinen juttu.

Autossa emme ole antaneet minkäänlaista huomiota alusta lähtien. Ei hyvää eikä huonoa. Autossa ei keskustella ja sillä siisti. Eli koiruus menee takapenkille, vinkuu kolme kertaa ja alkaa nukkumaan. :)

Välillä on ihan aavemaista, kuinka voi olla noin hiljaista. Edesmennyt Sepe piti  jeesuksenmoista metakkaa kotona, autossa, kentällä, no ihan missä vaan. Saattoipa olla, että herran hermorakenne ei ollut paras mahdollinen. Ihme ettei ole lopun iän tinnitusta tullut. Sepe huusi, ujelsi, piippas, vinkui, mökelsi, mekkaloi, örisi ja vihelsi. Hiljaista oli ainoastaan silloin kun se nukkui. Melkein. Silloin se kuorsasi.
Mikä tahansa huomio nosti metelin 10 potenssiin 4.

On Siiri nyt keksinyt sen, että muita koiria pitää haukkua hihnassa ja lapsia kanssa. Sekin alkaa olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen ottanut julman niska-persausotteen ja kieltänyt jämäkkäästi. Heti ollaan jatkettu matkaa iloisesti tennispallon kanssa kun äänensävy on muuttunut.

Ja vielä lisäykseksi, että jokapäivä ollaan jälkiä tehty, vaikka ekan "virallisen" jäljen jälkeen ajattelin, että tämä homma oli nyt tässä... :)

Pari kuvaa neitokaisesta kirsikkapuun juurella: