Vuosien ajan toivoin hyvää harrastekoiraa.
Nyt mulla on sellainen ja mun oma hermorakenne, temperamentti ja vauhti ei vaan tahdo riittää.
Mä hoksasin, että mun aivojen hermonpäätteiden välinen tiedonkulku on vähän niinkun auringonpaisteinen mutkainen kylätie, missä ruosteinen, kampiakseliviallinen Ooppeli yrittää kuskailla takapaksissa tietoa toiselle hermonpäätteelle.
Tarvetta olisi ratakireälle Bugatti Veyron Super Sportille. Mielellään mahdollisimman isolla takakontilla ja suorapainotteiselle radalle :D
Laitoin kasvattajallekin naamakirjaan itkupotkuraivariviestiä siitä, kuinka jumalattoman monta toistoa tarvitaan, että ohjaaja oppii? "Satoja" oli lakoninen vastaus :)
Meitin maalimies sanoi, ettei ole vuosikausiin törmännyt noin tolkuttoman saalisviettiseen koiraan. Sen lisäksi Siiri huomaa ja noteeraa putoavan lehdenkin kentällä.
Ei kuulema ole maailman helpoin ensikoira; ei mikään ihme, että kuski putoaa välillä kyydistä :D
Pitää vaan keskittyä sen kanssa hallintaan. Mä olen ollut sen kanssa liian löpperö. Jatkossa puruissa tarvitaan sitä muutenkin entistä suuremmissa määrin, joten tuo hallintahommeli on ollut kovasti työn alla viime päivinä. Siiri osaa teknisesti asiat jo ja siltä pitää vaatia asioita.
Jos kerran se ei ota kärsäänsä vaadittuja asioita, niin miksi minulla on vaikeuksia käskeä ja vaatia? Kukkahattu mikä kukkahattu..
Tottista ollaan tehty kaatosateessa ja myrskyssä rapapellolla ja viereisen urheilukentän peltihallin luona, jossa lauma pikkumiehiä nakkeli kiviä hallin seinään. Vastaantulijoina sauvakävelijöitä, pyöräilijöitä ja hölkkääjiä. Ja pieniä koiria. Ja homma kyllä toimi kun muisti vaan vaatia!
Ainut pikku probleemos oli koiruuden palloon hitsaaminen. En sitten palikkapäänä älynnyt ottaa toista palloa mukaan irroituksiin.
Viime purutreeneissä Siiri sitten suuttui ja melkein mustaksi muuttui ja antoi molarin essulle kyytiä. Hetken aikaa pelkäsin jopa molarin sukukalleuksien puolesta... Samalla minulta melkein amputoitui 5 sormea, ne kun oli väärässä paikassa väärään aikaan. Sillä sitä nopeutta emännälle täällä haikaillaan.... :)
Siirin touhuilun kontrasti on aika iso: kotona kun herran enkeli ja kentällä raivoava piru.
On ihan mahdotonta selittää kentällä käymättömälle siipalle, millainen Siiri on tosi toimissa.
Siipan mielestä Siiri on yhä edelleen Saksan Sosiaalidemokraattinen paimenkoira, joka vain tossupalloilisi aamusta iltaan.
No juu.. Onhan se yksi totuus :)
