keskiviikko 8. elokuuta 2012

Siirin ensimmäinen oikeilla ohjeilla tehty jälkitreeni.

Siiri tapasi taas eilen Ramonan piiiitkästä aikaa ja lystiä oli! Kirmailujen jälkeen pistettiin koirat autoon ja Ramonan ihanainen omistaja neuvoi oikeaoppisen jäljenteon.
Ensin tehtiin jälki Ramonalle ja sitten Siirille. Ramonan omistaja demonstroi jäljen ajamista Ramonalla ja Siirin ollessa vuorossa käveli vieressä ja opetti kädestä pitäen, millä kireydellä liinaa pidellään ja miten sitä löysätään.
Hetken aikaa oli valaistunut olo! Sitten seurasi pitkä ja syvä helpottunut huokaisu, etten ollut sittenkään saanut pilattua tuota elikon nenänkäyttöä ihan täysin..

Intoa puhkuen totesin uuden ajan koittavan ja että nyt aletaan jälkeä ajamaan oikein tosissaan! Moni hakusessa oleva asia selveni ja kirkastui mielessä. Koko illan puhua pajatin siipparaasulle, kuinka mitäkin kuuluu tehdä missäkin ja kuinka helppoa asiat vaan on kun ne osaa.
Jotenkin siipan katse lasittui siinä kolmannen tunnin kohdalla ja katsoin paremmaksi lopettaa höyryämisen.

Tänään  löysin Sepen jäämistöstä ketjupannan ja kävin ostamassa kunnon jälkiliinan ja koiranmakkaraa. Aloituspaalua en löytänyt mistään ( pitkä metallitikku, jonka päässä nököttää kyltinnäköinen lätkä, hässäkkä työnnetään maahan jäljen aloitusmerkiksi) joten ostin sitten Honkkarista makkaratikku-setin. 4 kpl hinta 4.95 euroa. Saa kelvata.

Hirveellä huurulla päätin käyttää loppulomani jäljentekoon: tänään iltasella yksi ja jatkossa aamulla ja illalla ennen ruuan antamista.
Siispä tuumasta toimeen.

Eilisestä opittua teoriaa:

Jäljen tallaaminen:

Osta jotain tummaa, tiivistä, murenematonta ja suhteellisen hajutonta koiranmakkaraa (esim. Pedigree kana-riisi). Pilppua sentti kertaa sentin palasiksi. Tallaa jälkipaalun oikealle puolelle  sellainen parin askelluksen verran sinne ja tänne oleva neliönmuotoinen alkukohta ja laita siihen koiranmakkarapaloja. Lähde kulkemaan suht normaalia askellusta, mutta niin että isket päkiät maahan ensi ja vähän hieraiset maata. Askeleen kohdalle sitten makkarapala. Alkuunsa joka askeleelta pitäisi löytyä makkara. Jäljen pituus alkuunsa noin 80 askellusta. Jäljen lopuksi laita isompi kasa koiranmakkaraa, jotta hurtta saa oikean palkinnon ja joutuu (=saa) ihan syödäkseen.

Jäljen ajaminen:

Rauhoita koira autoon ja laita ketjupanta kaulaan oman pannan lisäksi. Laita jälkiliina kiinni omaan pantaan ja kuljeta koira noin metrin päähän jälkipaalusta. Kytke jälkiliina ketjupantaan niin, ettei se kurista.  Laita jälkiliina kulkemaan etu- ja takajalkojen välistä ja ota koira jalkojesi väliin. Näytä kädelläsi jälkeä ja sano napakkaasi: "jälki". Koiran jäljestäessä anna liinan olla löysällä, jos se epäröi ja yrittää pyöriä tai mennä takajäljelle, estä sitä tiukalla liinalla.
Anna koiran itse ratkaista ongelmakohdat ja kehu sitä onnistumisesta. Jäljen loputtua ja koiran syödessä irroita liina ja lähde jäljeltä pois.

Tämänpäiväinen käytäntö:

Jäljen tallaaminen:


Osta jotain tummaa, tiivistä, murenematonta ja suhteellisen hajutonta koiranmakkaraa (esim. Pedigree kana-riisi).
  Kävin lähiPrismassa, Ei siellä ollut tuollaisia herkkuja. Ostin sitten Hau-Hau Championia pötkön. Oli ihan halpaakin.

Pilppua sentti kertaa sentin palasiksi.
 No ei perkeles saa mitään sentti kertaa sentin pilppua. Tämä halpamoska on pelkkää riisiä ja tahmeaa kun mikä ja sotki minut, leikkulaudan ja keittiön ihan shaisseksi.
 
Tallaa jälkipaalun oikealle puolelle  sellainen parin askelluksen verran sinne ja tänne oleva neliönmuotoinen alkukohta ja laita siihen koiranmakkarapaloja.
 Juu laittaisin, mutta tuo moska ei lähde irti sormista.

Lähde kulkemaan suht normaalia askellusta, mutta niin että isket päkiät maahan ensi ja vähän hieraiset maata. Askeleen kohdalle sitten makkarapala. Alkuunsa joka askeleelta pitäisi löytyä makkara.
 Mutta kun ei löydy! Yhä edelleen tuo tahmea paska juuttuu kengänpohjaan kiinni ja on mahdoton irroittaa sieltä kun on muutenkin huono ja kummallinen asento ja reidet huuttaa maitohappohelvetissä hoosiannaa!

Jäljen pituus alkuunsa noin 80 askellusta.
 Ei ollut. 60 askellusta ja kylvin hiestä märkänä ja pumppu meinas tulla rinnasta ulos. Mun jälki loppui siihen.

Jäljen lopuksi laita isompi kasa koiranmakkaraa, jotta hurtta saa oikean palkinnon ja joutuu (=saa)
ihan syödäkseen.
 Juu. Näytti maistuvan.

Jäljen ajaminen:

Rauhoita koira autoon ja laita ketjupanta kaulaan oman pannan lisäksi.
Jep.

Laita jälkiliina kiinni omaan pantaan ja kuljeta koira noin metrin päähän jälkipaalusta.
Koira huijasi.Oli muka ihan iisi kun menin autolle. Rapsuttelin ja sillä ei huolta huomisesta. 
Ei se ollut yhtään rauhallinen ja lähti kun Nato-ohjus autosta. En ollut tottunut 5 metrin liinan ja poltti kämmeniinaika kivat palorakkulat ja koira ehti aika kauas.

Kytke jälkiliina ketjupantaan niin, ettei se kurista. 
Kytkisin, jos saisin tuon kiinni. Kelattuani koko helavatan liinan, tuo pentele on nenän edessä  ja pomppii kun arojänis ja hyvällä tsäkällä sain sen kiinni oikeaoppisesti. Operaation aikana olen käynyt mahallani, lässyttänyt, kironnut ja toivonut että viereisen leikkipuiston uteliaat mukulat ja niiden kohtuuttoman kiinnostuneet ja epäuskoiset vanhemmat voisi ampua kuuta kiertävälle radalle.

Laita jälkiliina kulkemaan etu- ja takajalkojen välistä ja ota koira jalkojesi väliin.
Niih. Tarvitseeko kertoa, että helpommin sanottu kun tehty. Se oli hetken siellä ja totesin, että jäljestää voi ihan normiotteessakin. Kunhan se perskule menee eteenpäin. Vaikka päällään.

Näytä kädelläsi jälkeä ja sano napakkaasi: "jälki".
Tän mä sain sille kuiskattua.

Koiran jäljestäessä anna liinan olla löysällä, jos se epäröi ja yrittää pyöriä tai mennä takajäljelle, estä sitä tiukalla liinalla.
 No tämä meni tsäkällä niinkuin oppikirjassa.

Anna koiran itse ratkaista ongelmakohdat ja kehu sitä onnistumisesta.
No mä olin NIIIIN onskuna siitä, että hurtan nokka oli lopulta oikeaan suuntaan ja se alkoi alkusähellyksen jälkeen toimimaan, että kehuin sitä varmuuden vuoksi. Seurauksena, että heti jäi 5 makkaraa välistä, kun otti minusta häiriötä. Pitäisi oppia pitämään turpa kiinni.

Jäljen loputtua ja koiran syödessä irroita liina ja lähde jäljeltä pois.
Kuten sanottu: näytti maistuvan ja mentiin pois. Se meni niinkuin piti.

Tämän perusteella me saadaan Siirin kanssa SchH 1 tunnus noin 45,5 vuoden päästä. Sillä edellytyksellä että maalimiehet ja tuomarit säilyy samoina (dementia iskee ja ne antaa kaikille koulutustunnuksen, jolla on runko ja neljä sen alla roikkuvaa kohtaa: koirat, autot, kissat) ja koirille keksitään kuolemattomaksi tekevä lääke.  Eipä masenna juuri yhtään.

1 kommentti: