Neiti Nanosekunti

Heräsin aamulla helkatanmoiseen jyskeeseen ja paukkeeseen. Avasin unenrähmäset silmäni ja mietin että mitä helvataa naapuri aloittaa remonttia tähän aikaan. Sietämätöntä! Ajatukset alkoivat pikkuhiljaa uimaan käsipohjaa päässä,tajusin yhtäkkiä että mekkala tulee viereisestä Siirin huoneesta.
Koira päätti sitten aamutuimaan sisustaa kämppänsä vaihteeksi uusiksi.

Tuoli oli tylsästi pöydän vieressä, näyttää paaaaljon paremmalta nurin niskoin oven eteen kaadettuna. Punkka oli raahattu, pöyhitty ja ravisteltu levälleen keskelle lattiaa. Sen päälle oli sijoiteltu riviin luu, pallo ja kopiocrocsin jäänteet.
Kello oli siis 5.45.
Iiisooo piiitkäää huokaisu, punkasta ylös ja ulos.
Neitokaisella näyttää siis olevan virtaa ja väittäisin, että lääkekuuri on vaikuttanut.

Totesin vaan tänään, että pikkupentuvaihe on lopullisesti ohi ja jatkossa Siiri kuuluu nuoriso-osastoon. Käskyt muuttu vielä jämymmiksi ja niitä pitää jopa noudattaa. Löpsöilin alussa ihan huolella, koska toinen oli niin pieni ja söpö..Juu..Kuuluisat viimeiset sanat... :D
Ja vielä kun vannoin ja vakuutin, etten tuohon ansaan mene. Nooh..menin...
Mutta tästä eteenpäin: tiukasti ja kurissa ja ruodussa..
Kunnes eka tiukempi käsky: "onksmunpakko"...viehkeä hännänheilautus ja vetoava katse..."tässä olis luu, eiks me voitais leikkiä sillä?" ...riemastunut ilme ja erittäin toiveikas hännänheilutus... :D

Ei hyvältä vaikuta...noin niinkun tulevaisuuden kannalta. Siis kilpakoiratulevaisuuden. Mun olis pitänyt suosiolla otta Bison Frichee tai jotain. Joku sellainen läpsykkä jolta saa ääretöntä rakkautta ihan miten vaan ja loputtomiin :)
Siiri kyllä rakastaa juu...mutta silläpä on hintansa. Ei enää yhtä herkästi kuule käskyjä, saati sitten noudata niitä, jos kokee että mamma rakastaa liikaa. Itse asiassa mamma on täys riepulelu, jota ei tartte kuunnella pätkääkään,suorastaan tuuli huulia heiluttelee... Eli täytyy tykätä, mutta sillä on rajansa. Se on välillä vaikea muistaa.

Niin ja otsikkohan tuli siitä, etten KOSKAAN ole tavannut koiraa, joka niin nopeasti kuraa itsensä täysin poutaisella ilmalla kun Siiri!
Se on minulle jäänyt ikuiseksi mysteeriksi kuinka se sen tekee..Maasto kuiva, aurinko paistaa ja kohta minua kohti loikkii kummallisin vasikan askelein kuraa kuonosta hännänpäähän oleva etäisesti koiraa muistuttava otus, joka haisee suohirviön haudalta... :P
Vaniljantuoksuinen shampoo on kovaa valuuttaa....