Meidän neitokaisella alkaa hampaat vaihtumaan vihdoin ja viimein! Alahampaissa alkaa olla aika hupainen veikkausrivi. :D Kyllä sitä on odotettukin...
Eilen neito silppusi huoneessaan olevaa sohvan tyynyjä ja tänään torstaina pomppasi ohikulkiessaan minua vasten ja löin vahingossa kyynärvarteni sen suuhun. Taas meni laastaria... Iso pitkä huokaisu.
Iltalenkin jälkeen annoin muutaman jääpalan imeskeltäväksi ja näytti tykkäävän ihan simona.
Pissitulehdus jatkuu vieläkin, vaikka MIKÄÄN asia sen käytöksessä anna ymmärtää, että se on jostakin kipeä. Munuaiset ja virtsarakko ultrattiin maanantaina ja todettiin normaaleiksi. Juuh..en jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtaista kertomusta miten elukkalääkärireissu meni..Runsaasti älämölöä, huutamista, kiljumista, pyörimistä jne.. Tyypillinen rotunsa edustaja kuulema. Nuoli kyllä eläinlääkärin naaman puhtaaksi lopussa, joten hirveän syviä antipatioita ei jäänyt.
Virtsanäytteessä oli vielä verta, proteiinia ja bakteereita, joten kuuri jatkuu... Sulfakuuria ei oikein voi antaa, koska altistavat noin pienen pennun moniniveltulehdukselle ja sitä ei totisesti haluta!
Perjantaina ollaan mökille Kuruun menossa ja toivotaan että tuo karvaurpo tekee muutakin kun yrittää juoda järven tyhjäksi... :D
Nooh.. Lähdettiin perjantaina mökille ja tuliin nyt lauantaina takaisin kotiin kun luvattiin megalomaanisia ukkosia. Emäntää vähän pelotti, mutta en koskaan tule tunnustamaan sitä ääneen :)
Ja kävi juuri niinkuin ajattelinkin. Kyllä tuo karvapallo singahti suoraan järven rannalle ja iski tassut veteen. Sitten sattui katsomaan horisonttiin: " ai NÄIN paljon vettä" ja hetki hysteeristä juomista joka loppui aika lyhkäseen.."tätä kippoa ei saakaan heti tyhjäksi".. :D
Illalla tontille ilmestyi Nappi, rotu on kokomaailmanpystykorva. Nappi on parivuotias uros, läheiseltä maatilalta kotoisin ja pitää kesämökkiläisten tontteja omana reviirinään. Tykkää kahlailla milloin kenenkin rannassa tuntitolkulla.
Siiri sai megasiepin kun hoksasi Napin tontilla. Ampas pikavauhtia luokse ja Nappi lähti minkä kintuistaan pääsi. Hetken kuluttua se hiipparoi takaisin ja alkoivat hetkeksi leikkimään.
Napilla alkoivat kierrokset nousemaan ja katsoin parhaaksi tuppasta neitokaisen mökkiin sisälle. Odoteltiin sitten puoli-iltaa, että Nappi malttaa painella kotiinsa. Mitkään hätyyttelyt ei vaikuttanut tähän koiraherraan mitenkään.
Sieltähän se hiippas vielä kolmannen kerran paikan päälle. Nyt leikit oli jo sävyisempiä ja täynnä vauhtia. Sisälsi myös runsaasti järvipainia, mikä minua alkoi hirvittämään.
Anoppi oli just ja just saanut Siirin kahlaamaan veteen vähän syvemmälle, kun tämä koiraherra oli sitä mieltä että aivan hyvin voi leikkiä niin syvällä, ettei Siirin jalat yllä pohjaan, mutta itsellä yltää.
Ja Siiriä voi vallan mainiosti lätkiä tassulla päin näköä..
En nyt kuiteskaan halunnut meille hukkunutta, täytettyä koiraa joten Nappi sai lähteä ja Siiri meni kuivattelemaan sisälle.
Seuraavan kerran Nappi voi olla vähän ihmeissään kun Siiri onkin isompi ja saattaa uittaa herraa puoliväliin Torttijärveä. :D
Siiri oli seuraavan yön tosi levoton: läähätti ja vaihteli paikkaa, ei vissiin ollut tottunut siihen, että nukkuu meidän läheisyydessä. Seuraavana päivänä hoksattiin, että raasulla on poskihampaat puhkeamassa ja ovat ilmeisen kipeät, koska hampaita piti iskeä joka paikkaan.
Lähdettiin sitten ajelemaan kotia illalla ukkosmyrskyvaroituksen vuoksi ja oltiin kotona iltaysin aikoihin. Kotona luu maistui hyvälle ja jääpalat jotka laitoin juomakippoon. Ja neito oli taas liikuttavan iloinen kun pääsi kotiin ja löysi rakkat lelut... :)
Parkanon kirppikseltä ostettu apina oli tosi mieluinen riepulelu ja tyyny kotimatkan aikana. Ja sen viereen neito parkkeerasi unihommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti