Voih...Siirille koitti onnenpäivä! Rakas Ramona on palanut lomilta! Treffit oli kaupunginpuutarhassa. Ensin rynnittiin toisen luo karvat pystyssä ja nuuskaisun jälkeen alkoi onni ja autuus. Sitten jahdattiin puolin ja toisin takaa-ajoa ja heittäydyttiin maastopainiin tyyliin: "mä nyt vähän puren sua kuonosta ja tassusta ja mahasta, mutta rakkaudella...Missä sä olet ollut? :) "
Siiri oli NIIN iloinen, että pisti ihan naurattamaan.
Ja ihan hyvin voi parhaan kamunsa kanssa juosta 17 kierrosta ison kuusen ympäri, kunnes patterit loppuu :)
(Laskettiin ääneen)
Mukana myöhemmin oli Ramonan kaksi aikuista sakunarttu-kämppäkaveria, jotka opettivat Siirille hieman käyttäytymisen alkeita. EI ole sopivaa juosta päättömänä rouvien jalkoihin, siitä tuli ISO murahdus. Ja ei ole suotavaa käppäillä liian lähella, kunnioittava etäisyys pitää olla. Siiri taisi oppia ihan pikavauhtia kuinka olla koiraksi.
Kotiin tulo olikin sitten hieman raskaampaa, ilmeisesti maitohapot poltteli koiruuden jalkoja. Ei oikein olisi jaksanut edes portaita nousta. Koko illan hän on maannut suhteellisen lättynä ameebana sängyn pohjalla.
torstai 12. heinäkuuta 2012
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Yksi risti kaksi
Meidän neitokaisella alkaa hampaat vaihtumaan vihdoin ja viimein! Alahampaissa alkaa olla aika hupainen veikkausrivi. :D Kyllä sitä on odotettukin...
Eilen neito silppusi huoneessaan olevaa sohvan tyynyjä ja tänään torstaina pomppasi ohikulkiessaan minua vasten ja löin vahingossa kyynärvarteni sen suuhun. Taas meni laastaria... Iso pitkä huokaisu.
Iltalenkin jälkeen annoin muutaman jääpalan imeskeltäväksi ja näytti tykkäävän ihan simona.
Pissitulehdus jatkuu vieläkin, vaikka MIKÄÄN asia sen käytöksessä anna ymmärtää, että se on jostakin kipeä. Munuaiset ja virtsarakko ultrattiin maanantaina ja todettiin normaaleiksi. Juuh..en jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtaista kertomusta miten elukkalääkärireissu meni..Runsaasti älämölöä, huutamista, kiljumista, pyörimistä jne.. Tyypillinen rotunsa edustaja kuulema. Nuoli kyllä eläinlääkärin naaman puhtaaksi lopussa, joten hirveän syviä antipatioita ei jäänyt.
Virtsanäytteessä oli vielä verta, proteiinia ja bakteereita, joten kuuri jatkuu... Sulfakuuria ei oikein voi antaa, koska altistavat noin pienen pennun moniniveltulehdukselle ja sitä ei totisesti haluta!
Perjantaina ollaan mökille Kuruun menossa ja toivotaan että tuo karvaurpo tekee muutakin kun yrittää juoda järven tyhjäksi... :D
Nooh.. Lähdettiin perjantaina mökille ja tuliin nyt lauantaina takaisin kotiin kun luvattiin megalomaanisia ukkosia. Emäntää vähän pelotti, mutta en koskaan tule tunnustamaan sitä ääneen :)
Ja kävi juuri niinkuin ajattelinkin. Kyllä tuo karvapallo singahti suoraan järven rannalle ja iski tassut veteen. Sitten sattui katsomaan horisonttiin: " ai NÄIN paljon vettä" ja hetki hysteeristä juomista joka loppui aika lyhkäseen.."tätä kippoa ei saakaan heti tyhjäksi".. :D
Illalla tontille ilmestyi Nappi, rotu on kokomaailmanpystykorva. Nappi on parivuotias uros, läheiseltä maatilalta kotoisin ja pitää kesämökkiläisten tontteja omana reviirinään. Tykkää kahlailla milloin kenenkin rannassa tuntitolkulla.
Siiri sai megasiepin kun hoksasi Napin tontilla. Ampas pikavauhtia luokse ja Nappi lähti minkä kintuistaan pääsi. Hetken kuluttua se hiipparoi takaisin ja alkoivat hetkeksi leikkimään.
Napilla alkoivat kierrokset nousemaan ja katsoin parhaaksi tuppasta neitokaisen mökkiin sisälle. Odoteltiin sitten puoli-iltaa, että Nappi malttaa painella kotiinsa. Mitkään hätyyttelyt ei vaikuttanut tähän koiraherraan mitenkään.
Sieltähän se hiippas vielä kolmannen kerran paikan päälle. Nyt leikit oli jo sävyisempiä ja täynnä vauhtia. Sisälsi myös runsaasti järvipainia, mikä minua alkoi hirvittämään.
Anoppi oli just ja just saanut Siirin kahlaamaan veteen vähän syvemmälle, kun tämä koiraherra oli sitä mieltä että aivan hyvin voi leikkiä niin syvällä, ettei Siirin jalat yllä pohjaan, mutta itsellä yltää.
Ja Siiriä voi vallan mainiosti lätkiä tassulla päin näköä..
En nyt kuiteskaan halunnut meille hukkunutta, täytettyä koiraa joten Nappi sai lähteä ja Siiri meni kuivattelemaan sisälle.
Seuraavan kerran Nappi voi olla vähän ihmeissään kun Siiri onkin isompi ja saattaa uittaa herraa puoliväliin Torttijärveä. :D
Siiri oli seuraavan yön tosi levoton: läähätti ja vaihteli paikkaa, ei vissiin ollut tottunut siihen, että nukkuu meidän läheisyydessä. Seuraavana päivänä hoksattiin, että raasulla on poskihampaat puhkeamassa ja ovat ilmeisen kipeät, koska hampaita piti iskeä joka paikkaan.
Lähdettiin sitten ajelemaan kotia illalla ukkosmyrskyvaroituksen vuoksi ja oltiin kotona iltaysin aikoihin. Kotona luu maistui hyvälle ja jääpalat jotka laitoin juomakippoon. Ja neito oli taas liikuttavan iloinen kun pääsi kotiin ja löysi rakkat lelut... :)
Parkanon kirppikseltä ostettu apina oli tosi mieluinen riepulelu ja tyyny kotimatkan aikana. Ja sen viereen neito parkkeerasi unihommiin.
Eilen neito silppusi huoneessaan olevaa sohvan tyynyjä ja tänään torstaina pomppasi ohikulkiessaan minua vasten ja löin vahingossa kyynärvarteni sen suuhun. Taas meni laastaria... Iso pitkä huokaisu.
Iltalenkin jälkeen annoin muutaman jääpalan imeskeltäväksi ja näytti tykkäävän ihan simona.
Pissitulehdus jatkuu vieläkin, vaikka MIKÄÄN asia sen käytöksessä anna ymmärtää, että se on jostakin kipeä. Munuaiset ja virtsarakko ultrattiin maanantaina ja todettiin normaaleiksi. Juuh..en jaksa alkaa kertomaan yksityiskohtaista kertomusta miten elukkalääkärireissu meni..Runsaasti älämölöä, huutamista, kiljumista, pyörimistä jne.. Tyypillinen rotunsa edustaja kuulema. Nuoli kyllä eläinlääkärin naaman puhtaaksi lopussa, joten hirveän syviä antipatioita ei jäänyt.
Virtsanäytteessä oli vielä verta, proteiinia ja bakteereita, joten kuuri jatkuu... Sulfakuuria ei oikein voi antaa, koska altistavat noin pienen pennun moniniveltulehdukselle ja sitä ei totisesti haluta!
Perjantaina ollaan mökille Kuruun menossa ja toivotaan että tuo karvaurpo tekee muutakin kun yrittää juoda järven tyhjäksi... :D
Nooh.. Lähdettiin perjantaina mökille ja tuliin nyt lauantaina takaisin kotiin kun luvattiin megalomaanisia ukkosia. Emäntää vähän pelotti, mutta en koskaan tule tunnustamaan sitä ääneen :)
Ja kävi juuri niinkuin ajattelinkin. Kyllä tuo karvapallo singahti suoraan järven rannalle ja iski tassut veteen. Sitten sattui katsomaan horisonttiin: " ai NÄIN paljon vettä" ja hetki hysteeristä juomista joka loppui aika lyhkäseen.."tätä kippoa ei saakaan heti tyhjäksi".. :D
Illalla tontille ilmestyi Nappi, rotu on kokomaailmanpystykorva. Nappi on parivuotias uros, läheiseltä maatilalta kotoisin ja pitää kesämökkiläisten tontteja omana reviirinään. Tykkää kahlailla milloin kenenkin rannassa tuntitolkulla.
Siiri sai megasiepin kun hoksasi Napin tontilla. Ampas pikavauhtia luokse ja Nappi lähti minkä kintuistaan pääsi. Hetken kuluttua se hiipparoi takaisin ja alkoivat hetkeksi leikkimään.
Napilla alkoivat kierrokset nousemaan ja katsoin parhaaksi tuppasta neitokaisen mökkiin sisälle. Odoteltiin sitten puoli-iltaa, että Nappi malttaa painella kotiinsa. Mitkään hätyyttelyt ei vaikuttanut tähän koiraherraan mitenkään.
Sieltähän se hiippas vielä kolmannen kerran paikan päälle. Nyt leikit oli jo sävyisempiä ja täynnä vauhtia. Sisälsi myös runsaasti järvipainia, mikä minua alkoi hirvittämään.
Anoppi oli just ja just saanut Siirin kahlaamaan veteen vähän syvemmälle, kun tämä koiraherra oli sitä mieltä että aivan hyvin voi leikkiä niin syvällä, ettei Siirin jalat yllä pohjaan, mutta itsellä yltää.
Ja Siiriä voi vallan mainiosti lätkiä tassulla päin näköä..
En nyt kuiteskaan halunnut meille hukkunutta, täytettyä koiraa joten Nappi sai lähteä ja Siiri meni kuivattelemaan sisälle.
Seuraavan kerran Nappi voi olla vähän ihmeissään kun Siiri onkin isompi ja saattaa uittaa herraa puoliväliin Torttijärveä. :D
Siiri oli seuraavan yön tosi levoton: läähätti ja vaihteli paikkaa, ei vissiin ollut tottunut siihen, että nukkuu meidän läheisyydessä. Seuraavana päivänä hoksattiin, että raasulla on poskihampaat puhkeamassa ja ovat ilmeisen kipeät, koska hampaita piti iskeä joka paikkaan.
Lähdettiin sitten ajelemaan kotia illalla ukkosmyrskyvaroituksen vuoksi ja oltiin kotona iltaysin aikoihin. Kotona luu maistui hyvälle ja jääpalat jotka laitoin juomakippoon. Ja neito oli taas liikuttavan iloinen kun pääsi kotiin ja löysi rakkat lelut... :)
Parkanon kirppikseltä ostettu apina oli tosi mieluinen riepulelu ja tyyny kotimatkan aikana. Ja sen viereen neito parkkeerasi unihommiin.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Neiti Nanosekunti
Heräsin aamulla helkatanmoiseen jyskeeseen ja paukkeeseen. Avasin unenrähmäset silmäni ja mietin että mitä helvataa naapuri aloittaa remonttia tähän aikaan. Sietämätöntä! Ajatukset alkoivat pikkuhiljaa uimaan käsipohjaa päässä,tajusin yhtäkkiä että mekkala tulee viereisestä Siirin huoneesta.
Koira päätti sitten aamutuimaan sisustaa kämppänsä vaihteeksi uusiksi.
Tuoli oli tylsästi pöydän vieressä, näyttää paaaaljon paremmalta nurin niskoin oven eteen kaadettuna. Punkka oli raahattu, pöyhitty ja ravisteltu levälleen keskelle lattiaa. Sen päälle oli sijoiteltu riviin luu, pallo ja kopiocrocsin jäänteet.
Kello oli siis 5.45.
Iiisooo piiitkäää huokaisu, punkasta ylös ja ulos.
Neitokaisella näyttää siis olevan virtaa ja väittäisin, että lääkekuuri on vaikuttanut.
Totesin vaan tänään, että pikkupentuvaihe on lopullisesti ohi ja jatkossa Siiri kuuluu nuoriso-osastoon. Käskyt muuttu vielä jämymmiksi ja niitä pitää jopa noudattaa. Löpsöilin alussa ihan huolella, koska toinen oli niin pieni ja söpö..Juu..Kuuluisat viimeiset sanat... :D
Ja vielä kun vannoin ja vakuutin, etten tuohon ansaan mene. Nooh..menin...
Mutta tästä eteenpäin: tiukasti ja kurissa ja ruodussa..
Kunnes eka tiukempi käsky: "onksmunpakko"...viehkeä hännänheilautus ja vetoava katse..."tässä olis luu, eiks me voitais leikkiä sillä?" ...riemastunut ilme ja erittäin toiveikas hännänheilutus... :D
Ei hyvältä vaikuta...noin niinkun tulevaisuuden kannalta. Siis kilpakoiratulevaisuuden. Mun olis pitänyt suosiolla otta Bison Frichee tai jotain. Joku sellainen läpsykkä jolta saa ääretöntä rakkautta ihan miten vaan ja loputtomiin :)
Siiri kyllä rakastaa juu...mutta silläpä on hintansa. Ei enää yhtä herkästi kuule käskyjä, saati sitten noudata niitä, jos kokee että mamma rakastaa liikaa. Itse asiassa mamma on täys riepulelu, jota ei tartte kuunnella pätkääkään,suorastaan tuuli huulia heiluttelee... Eli täytyy tykätä, mutta sillä on rajansa. Se on välillä vaikea muistaa.
Niin ja otsikkohan tuli siitä, etten KOSKAAN ole tavannut koiraa, joka niin nopeasti kuraa itsensä täysin poutaisella ilmalla kun Siiri!
Se on minulle jäänyt ikuiseksi mysteeriksi kuinka se sen tekee..Maasto kuiva, aurinko paistaa ja kohta minua kohti loikkii kummallisin vasikan askelein kuraa kuonosta hännänpäähän oleva etäisesti koiraa muistuttava otus, joka haisee suohirviön haudalta... :P
Vaniljantuoksuinen shampoo on kovaa valuuttaa....
Koira päätti sitten aamutuimaan sisustaa kämppänsä vaihteeksi uusiksi.
Tuoli oli tylsästi pöydän vieressä, näyttää paaaaljon paremmalta nurin niskoin oven eteen kaadettuna. Punkka oli raahattu, pöyhitty ja ravisteltu levälleen keskelle lattiaa. Sen päälle oli sijoiteltu riviin luu, pallo ja kopiocrocsin jäänteet.
Kello oli siis 5.45.
Iiisooo piiitkäää huokaisu, punkasta ylös ja ulos.
Neitokaisella näyttää siis olevan virtaa ja väittäisin, että lääkekuuri on vaikuttanut.
Totesin vaan tänään, että pikkupentuvaihe on lopullisesti ohi ja jatkossa Siiri kuuluu nuoriso-osastoon. Käskyt muuttu vielä jämymmiksi ja niitä pitää jopa noudattaa. Löpsöilin alussa ihan huolella, koska toinen oli niin pieni ja söpö..Juu..Kuuluisat viimeiset sanat... :D
Ja vielä kun vannoin ja vakuutin, etten tuohon ansaan mene. Nooh..menin...
Mutta tästä eteenpäin: tiukasti ja kurissa ja ruodussa..
Kunnes eka tiukempi käsky: "onksmunpakko"...viehkeä hännänheilautus ja vetoava katse..."tässä olis luu, eiks me voitais leikkiä sillä?" ...riemastunut ilme ja erittäin toiveikas hännänheilutus... :D
Ei hyvältä vaikuta...noin niinkun tulevaisuuden kannalta. Siis kilpakoiratulevaisuuden. Mun olis pitänyt suosiolla otta Bison Frichee tai jotain. Joku sellainen läpsykkä jolta saa ääretöntä rakkautta ihan miten vaan ja loputtomiin :)
Siiri kyllä rakastaa juu...mutta silläpä on hintansa. Ei enää yhtä herkästi kuule käskyjä, saati sitten noudata niitä, jos kokee että mamma rakastaa liikaa. Itse asiassa mamma on täys riepulelu, jota ei tartte kuunnella pätkääkään,suorastaan tuuli huulia heiluttelee... Eli täytyy tykätä, mutta sillä on rajansa. Se on välillä vaikea muistaa.
Niin ja otsikkohan tuli siitä, etten KOSKAAN ole tavannut koiraa, joka niin nopeasti kuraa itsensä täysin poutaisella ilmalla kun Siiri!
Se on minulle jäänyt ikuiseksi mysteeriksi kuinka se sen tekee..Maasto kuiva, aurinko paistaa ja kohta minua kohti loikkii kummallisin vasikan askelein kuraa kuonosta hännänpäähän oleva etäisesti koiraa muistuttava otus, joka haisee suohirviön haudalta... :P
Vaniljantuoksuinen shampoo on kovaa valuuttaa....
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Pissitulehdus vaan jatkuu... Pah!
Ehkä tuota paranemista tuli juhlittua turhan aikaisessa vaiheessa...
Käytettiin Siiri aamulla taas eläinlääkärissä ja siippa otti taas kyseenalaisin keinoin pissinäytteen. Yhä edelleen siellä on bakteereja, valkosoluja ja ties mitä pissaan kuulumattomia ainesosia. Epäili jopa virtsakiteitä, koska oli näkevinään pissin seassa sakkaa.
No heti tuli huono omatunto veden kittaamisen rajoittamisesta pikkupentuvaiheessa ja niskaluiden syöttämisestä...Tosin niissä ei nyt kauheasti irtoa mitään, joten proteiinikuorma tuskin on hirmuinen. Mutta anyway.. Ei luita toistaiseksi ja vettä mahdollisimman paljon huuhteluefektin vuoksi.
Tässäpä tietoa virtsakivistä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-virtsakivet/
Antibioottia jatketaan vielä 7 päivää ja lisäksi käski antaa Urinaid-nimistä karpalovalmistetta. Sitä ei Malmin yliopistollisessa apteekissa ollut, joten ostin sitten toista karpalovalmistetta.
Koiruus on kuitenkin koko ajan iloinen ja pirteä ja jaksaa leikkiä loputtomasti. Varsinkin kun minä tulen kotiin.. :D Joten mitenkään megasairas se ei ole. Lämpökin mitattiin ja se oli 39 C, koirien normilämpö on 38-39 C (sori..en jaksanut alkaa etsiskelemään astemerkkiä koneelta)
Siiri on saanut ehkä himpun liikaa ylimääräistä lihaa luittensa ympärille. Vaihdettiin kasvattajan ohjeiden mukaan aikuisten sapuskaan ja sen annostelun kanssa pitää näköjään olla tarkempi. Liikunta on ollut ihan normilenkityksien varassa, eikä kakara ole päässyt riehumaan vähään aikaan lajikumppaneidensa kanssa. Ja täytty myös tunnustaa, että vetämisen eston palkkana on melkein kuudesosa Hulluntuhti-makkaraa 1mm X 1 mm paloina. Eihän se palojen koko vaan kokonaismäärä.... Hävetys.. :(
Siippa huomasi Siirin paksuuden kun kävi ulkona sen kanssa. Meidän ylämäki piistää puuskuttamaan... :)
Toki huonontunut yleiskunto johtuu varmasti myös pitkittyneestä infektiosta. Jonka takia sitä ei taas ole viitsinyt turhia rasittaa. Suo siellä, vetelä täällä... :(
P.S. Opeteltiin potkimaan jalkapalloa tänään ihan käskystä. Siirillä narulelu suussa ja jaloissa isompi pallo jota se potkiskeli. Nyt se oppi potkimaan käskystä palloa ja pelattiinkin pitkät tovit! :) Vitsi minkä David Beckhamin maailma on menettänyt :D
Käytettiin Siiri aamulla taas eläinlääkärissä ja siippa otti taas kyseenalaisin keinoin pissinäytteen. Yhä edelleen siellä on bakteereja, valkosoluja ja ties mitä pissaan kuulumattomia ainesosia. Epäili jopa virtsakiteitä, koska oli näkevinään pissin seassa sakkaa.
No heti tuli huono omatunto veden kittaamisen rajoittamisesta pikkupentuvaiheessa ja niskaluiden syöttämisestä...Tosin niissä ei nyt kauheasti irtoa mitään, joten proteiinikuorma tuskin on hirmuinen. Mutta anyway.. Ei luita toistaiseksi ja vettä mahdollisimman paljon huuhteluefektin vuoksi.
Tässäpä tietoa virtsakivistä:http://www.elainlaakariin.fi/koiran-virtsakivet/
Antibioottia jatketaan vielä 7 päivää ja lisäksi käski antaa Urinaid-nimistä karpalovalmistetta. Sitä ei Malmin yliopistollisessa apteekissa ollut, joten ostin sitten toista karpalovalmistetta.
Koiruus on kuitenkin koko ajan iloinen ja pirteä ja jaksaa leikkiä loputtomasti. Varsinkin kun minä tulen kotiin.. :D Joten mitenkään megasairas se ei ole. Lämpökin mitattiin ja se oli 39 C, koirien normilämpö on 38-39 C (sori..en jaksanut alkaa etsiskelemään astemerkkiä koneelta)
Siiri on saanut ehkä himpun liikaa ylimääräistä lihaa luittensa ympärille. Vaihdettiin kasvattajan ohjeiden mukaan aikuisten sapuskaan ja sen annostelun kanssa pitää näköjään olla tarkempi. Liikunta on ollut ihan normilenkityksien varassa, eikä kakara ole päässyt riehumaan vähään aikaan lajikumppaneidensa kanssa. Ja täytty myös tunnustaa, että vetämisen eston palkkana on melkein kuudesosa Hulluntuhti-makkaraa 1mm X 1 mm paloina. Eihän se palojen koko vaan kokonaismäärä.... Hävetys.. :(
Siippa huomasi Siirin paksuuden kun kävi ulkona sen kanssa. Meidän ylämäki piistää puuskuttamaan... :)
Toki huonontunut yleiskunto johtuu varmasti myös pitkittyneestä infektiosta. Jonka takia sitä ei taas ole viitsinyt turhia rasittaa. Suo siellä, vetelä täällä... :(
P.S. Opeteltiin potkimaan jalkapalloa tänään ihan käskystä. Siirillä narulelu suussa ja jaloissa isompi pallo jota se potkiskeli. Nyt se oppi potkimaan käskystä palloa ja pelattiinkin pitkät tovit! :) Vitsi minkä David Beckhamin maailma on menettänyt :D
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Paranemista ja neito oikeasti osaa jo jotain!
Siirillä alkaa tosiaan olemaan enemmän virtaa, eikä nuku päivisin enää yhtä paljon kun ennen. Puuhailee kuulema omiaan, eikä juurikaan häiritse isännän työntekoa. Hyvä niin.
Paras leikki on sellainen, että on räsy suussa ja samalla potkiskelee palloa ympäri kämppää. Jos ei ole räsyä, minun reppanat, entiset kopiocrocsit ajaa suussapidettävän asiaa.
Huomenna on eläinlääkärin tarkastuskäynti, että pissitulehdus on oikeasti pois.
Tänään kävin hakemassa sille lentoboksin, jonka ostin firman sisäiseltä kirppikseltä ruhtinaalliseen 35 euron hintaan. Sillä oli kuljetettu yhden kerran 6 kuukauden ikäinen suursnautserinpoikanen Floridasta Zürichin kautta Suomeen. Boksi mahtuu just ja just auton takapenkille jos on tarvis ja siitä on sille kotona kotikoppi. Sitä ei niin vaan paiskota ja jyrsitä, on paksua kovaa muovia ja painaa kun synti... Mitat on sellaiset, että luultavasti mahtuu sinne vielä aikuisenakin. Eli loisto-ostos!
Muuten tuli yhden työkaverin sukulaisten koirasta puhe..en muista kuollaksenikaan rotua, mutta pieni se on. Ikää on saman verran kun Siirillä eli 4 kk, mutta painaa 3 kg (Siiri 17 ja jotain)
Työkaveri sanoi, että koiruus alkaa pikkuhiljaa tulla luokse, kun sitä kutsutaan nimellä. Välillä tulee, välillä ei. Mä olin vähän huuli pyöreänä.
Tottakai tulee luokse, kun kutsutaan "tänne". Ja eihän oma nimi ole mikään luoksetulokäsky vaan herätys, että "kerron sinulle mitä seuraavaksi".
Siiri osaa istua, tulla luokse, mennä maahan (vähän väärin, mutta enivei, opetellan toisella käskysanalla oikein), etsiä, tunnistaa pallon, luun, tossun, pikkuhiljaa kävelee hihnassa nätisti eli heti höllää ja tulee luokse kun hihna kiristyy liian kireälle (saa makkaraa milli x milli siivun) ja osaa odottaa ruokaansa, kunnes sanotaan "ole hyvä". Ollaan leikitty vaihtamisleikkiä eli sillä pallo suussa, mulla kädessä tossu. Se tulee pallon kanssa hillumaan sanon irti, se päästää heti ja saa tossun poisheitettynä palkaksi ja päinvastoin. Siiri rakastaa tätä leikkiä! :D
Samalla saa kätevästi sanan "irti" opetettua nätisti.
Oikeasti meitin neiti on tällaiseksi amatööriksi ilmeisen hyvällä mallilla.
Seuraamista ja siihen kuuluvaa tutittamista en ole uskaltanut vielä kauheasti touhuta, koska en osaa. Riittävästi otti pannuun toi maahanmenon väärinopetus noin niinkun tottiksen kannalta. Jos en edes sitä hallitse, haluan oppia kentällä miten ne tehdään oikeasti oikein.
Mutta siihen nähden, että on samanikäisiä koiria, jotka tuskin nimeänsä tuntee, meidän asiat on hyvin :D
*Muoks*
Nyt kun oikein aloin asiaa ajattelemaan, osaahan se pakittaa "pakki päälle"-komennolla, tules pois = häipyy sieltä missä mahtaakin olla ja "ei hampaita"= jos sattuu innostuksissaan ottamaan hampailla kiinni (sillai nätisti) ja ÄPPÄPPÄPPÄPP!!! lopettaa minkä tahansa toiminnan, mikä sattuu just nyt olevan päällä :D
Paras leikki on sellainen, että on räsy suussa ja samalla potkiskelee palloa ympäri kämppää. Jos ei ole räsyä, minun reppanat, entiset kopiocrocsit ajaa suussapidettävän asiaa.
Huomenna on eläinlääkärin tarkastuskäynti, että pissitulehdus on oikeasti pois.
Tänään kävin hakemassa sille lentoboksin, jonka ostin firman sisäiseltä kirppikseltä ruhtinaalliseen 35 euron hintaan. Sillä oli kuljetettu yhden kerran 6 kuukauden ikäinen suursnautserinpoikanen Floridasta Zürichin kautta Suomeen. Boksi mahtuu just ja just auton takapenkille jos on tarvis ja siitä on sille kotona kotikoppi. Sitä ei niin vaan paiskota ja jyrsitä, on paksua kovaa muovia ja painaa kun synti... Mitat on sellaiset, että luultavasti mahtuu sinne vielä aikuisenakin. Eli loisto-ostos!
Muuten tuli yhden työkaverin sukulaisten koirasta puhe..en muista kuollaksenikaan rotua, mutta pieni se on. Ikää on saman verran kun Siirillä eli 4 kk, mutta painaa 3 kg (Siiri 17 ja jotain)
Työkaveri sanoi, että koiruus alkaa pikkuhiljaa tulla luokse, kun sitä kutsutaan nimellä. Välillä tulee, välillä ei. Mä olin vähän huuli pyöreänä.
Tottakai tulee luokse, kun kutsutaan "tänne". Ja eihän oma nimi ole mikään luoksetulokäsky vaan herätys, että "kerron sinulle mitä seuraavaksi".
Siiri osaa istua, tulla luokse, mennä maahan (vähän väärin, mutta enivei, opetellan toisella käskysanalla oikein), etsiä, tunnistaa pallon, luun, tossun, pikkuhiljaa kävelee hihnassa nätisti eli heti höllää ja tulee luokse kun hihna kiristyy liian kireälle (saa makkaraa milli x milli siivun) ja osaa odottaa ruokaansa, kunnes sanotaan "ole hyvä". Ollaan leikitty vaihtamisleikkiä eli sillä pallo suussa, mulla kädessä tossu. Se tulee pallon kanssa hillumaan sanon irti, se päästää heti ja saa tossun poisheitettynä palkaksi ja päinvastoin. Siiri rakastaa tätä leikkiä! :D
Samalla saa kätevästi sanan "irti" opetettua nätisti.
Oikeasti meitin neiti on tällaiseksi amatööriksi ilmeisen hyvällä mallilla.
Seuraamista ja siihen kuuluvaa tutittamista en ole uskaltanut vielä kauheasti touhuta, koska en osaa. Riittävästi otti pannuun toi maahanmenon väärinopetus noin niinkun tottiksen kannalta. Jos en edes sitä hallitse, haluan oppia kentällä miten ne tehdään oikeasti oikein.
Mutta siihen nähden, että on samanikäisiä koiria, jotka tuskin nimeänsä tuntee, meidän asiat on hyvin :D
*Muoks*
Nyt kun oikein aloin asiaa ajattelemaan, osaahan se pakittaa "pakki päälle"-komennolla, tules pois = häipyy sieltä missä mahtaakin olla ja "ei hampaita"= jos sattuu innostuksissaan ottamaan hampailla kiinni (sillai nätisti) ja ÄPPÄPPÄPPÄPP!!! lopettaa minkä tahansa toiminnan, mikä sattuu just nyt olevan päällä :D
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Kaupunkijuhannus
Siiri käy, kukkuu ja toimii hyvin. Ihanaa! Lääkekuuri alkaa vissiin pikkuhiljaa tepsimään. Muuta eroa entiseen ei ole, kun että juoksupissat alkaa pikkuhiljaa muuttumaan kyykkypissoiksi. Mä olin jotenkin mieltäny tuon juosten pissaamisen johtuvan malttamattomuudesta, mutta se olikin vissiin johtunut pissimisen kipeydestä.
Läiskät naamassa ja tassussa eivät ole levinneet.
Vettä on nyt kokoajan ollut saatavissa ja vedenlutkutus on loppunut lähes kokonaan.
Ulkona lenkillä se kyllä etsii joka ikisen lätäkön ja lämpäreen ja käy siellä juomassa ja läiskimässä :D Se taitaa mennä ihan lystinpidon puolelle... On siis kestokurainen :)
Siippa oli nyt sitä mieltä, ettei koiruutta saa stressata pätkääkään, eikä sitä VOI lähteä kiikuttelemaan mihinkään mökeille monen tunnin automatkan päähän, vieraiden ihmisten keskelle.
Mä olen taas sitä mieltä, että normi, tervepäinen saku olisi suht tyytyväinen vapaana juoksennellessaan, joku kepukka suussa. Että tuskin olisi saanut siitä mitään hirveitä stressisieppejä :)
On vaan jotenkin liikuttavaa, kuinka vakavasti isäntä on Siirin sairastelun ottanut.
Ja tietysti tosi hyvä niin. Ja onhan se niin, että möksän vieressä on järvi ja siinehän koiruus olisi parkkerannut. Ja jos on pissatulehdus, se ei ole kovin hyvä juttu.
Eli ollaan oltu kotosalla ja vein neitokaisen pitkälle iltalenkille. Sai mellastaa vapaana, koska täällä ei oikeastaan ole ketään, jota asia kiinnostaisi... :) Vauhtia riitti. Mulla oli kainalossa vanha farkunlahje, jonka totesin hurtan silmissä olevan maailman paras juttu! :) Vastaantulevat ihmiset ja koirat saivat olla ihan rauhassa, kun heitin nokan eteen lahkeen ja tappelin siitä. Annoin kanniskella sitä ihan rauhassa ja otin sen kainaloon, kun mielenkiinto loppui.
Läiskät naamassa ja tassussa eivät ole levinneet.
Vettä on nyt kokoajan ollut saatavissa ja vedenlutkutus on loppunut lähes kokonaan.
Ulkona lenkillä se kyllä etsii joka ikisen lätäkön ja lämpäreen ja käy siellä juomassa ja läiskimässä :D Se taitaa mennä ihan lystinpidon puolelle... On siis kestokurainen :)
Siippa oli nyt sitä mieltä, ettei koiruutta saa stressata pätkääkään, eikä sitä VOI lähteä kiikuttelemaan mihinkään mökeille monen tunnin automatkan päähän, vieraiden ihmisten keskelle.
Mä olen taas sitä mieltä, että normi, tervepäinen saku olisi suht tyytyväinen vapaana juoksennellessaan, joku kepukka suussa. Että tuskin olisi saanut siitä mitään hirveitä stressisieppejä :)
On vaan jotenkin liikuttavaa, kuinka vakavasti isäntä on Siirin sairastelun ottanut.
Ja tietysti tosi hyvä niin. Ja onhan se niin, että möksän vieressä on järvi ja siinehän koiruus olisi parkkerannut. Ja jos on pissatulehdus, se ei ole kovin hyvä juttu.
Eli ollaan oltu kotosalla ja vein neitokaisen pitkälle iltalenkille. Sai mellastaa vapaana, koska täällä ei oikeastaan ole ketään, jota asia kiinnostaisi... :) Vauhtia riitti. Mulla oli kainalossa vanha farkunlahje, jonka totesin hurtan silmissä olevan maailman paras juttu! :) Vastaantulevat ihmiset ja koirat saivat olla ihan rauhassa, kun heitin nokan eteen lahkeen ja tappelin siitä. Annoin kanniskella sitä ihan rauhassa ja otin sen kainaloon, kun mielenkiinto loppui.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Kammottava sikaripunkki ja sen pelko
Viime maanantaina kävimme hakemassa tehosterokotukset ja silloin puhuin viimeksi eläinlääkärille Siirin suunnattomasta vedenlutkutuksesta. Samoin sanoin edellisessä rokotuksessa. Pidin veden kanssa luttamista leikkinä, samoin eläinlääkäri ja oikeastaan kaikki ihmiset, joille asiasta avauduin.
Joka tapauksessa Siirille ilmestyi keskiviikkona läntti kärsään:
Sunnuntaina kävin kasvattajan luona ja näytin kuonoa. Sikaripunkkihan se, oli tuomio. Voi prkle.
Soitin maanantaiaamuna luottoeläinlääkärille, joka oli samaa mieltä. Tilanteen tarkkailu oli hänen mielipiteensä.
Tiistaina varasin ajan lähiseudun eläinklinikalle ihan siksi, ettei punkki koskaan ala riehumaan terveessä pennussa, jolla on normaali vastustuskyky ja jolla ei ole stressiä. Halusin selvittää syyn miksi punkki riehuu.
Siirillä ei ole stressiä ja on varsin normaalin tuntuinen eli aavistelin vedenlutkutuksen olevan jotenkin iho-oireilun taustalla. Joko virtsatietulehdus tai vikaa munuaisissa.
Otettiin raapenäytteet ihottumasta (päästä, tassuista, kuonosta). Niistä ei löytynyt mitään. Ehkä yksi kappale punkkia hyvällä mielikuvituksella, sanoi tohtori.
(By the way..Tais koiruus tehdä eläintalon desibeliennätykset. Huusi kuin pistetty sika ja niin että rappaukset putos seinästä...)
Siippa oli ottanut pissinäytteen pikkasen kyseenalaisella menetelmällä kotosalla...päästänyt takapihalle, luja ote hännästä, kippo alle ja murahdus korvaan. Toinen tiristi pienet hätäpissat. Hätä keinot keksii....
Pissinäytteessä oli proteiinia, verta, epiteelisoluja ja bakteereja eli neitokaisella oli oikein huolella paha virtsatietulehdus. Ollut todennäköisesti ihan meillä olon alusta lähtien :( Siis kaksi kuukautta!!!Siksi jano ja hillitön himo syödä lunta!!!
Eli loppupäätelmä: Pissitulehdus oli pikkuhiljaa alentanut vastustuskykyä ihan kunnolla ja silloin oli sikaripunkit tai mikä lie iskenyt. Toiveena on, että pissitulehdus saadaan hoidettua-vastustuskyky nousee-koiruus ihan itte häätää punkit. Jos niitä nyt on edes alunperin ollutkaan.
Siirillä on antibioottikuuri ja litkutettava vesimäärä mitataan päivisin ja katsotaan, alkaako se vähentymään.
Eli meillä on ollut hivenen vaisu, kuumeinen 39,5 C (norm. 38-39 C) koira koko ajan. Kipeäksi ja vaisuksi koiraksi se on ollut yllättävän ehtiväinen! :)
Eli kun se parantuu, ei jalkalamput ja niiden johdot ole mitään.
Kattolamppuun on todennäköisesti päästävä! :D
Joka tapauksessa Siirille ilmestyi keskiviikkona läntti kärsään:
Soitin maanantaiaamuna luottoeläinlääkärille, joka oli samaa mieltä. Tilanteen tarkkailu oli hänen mielipiteensä.
Tiistaina varasin ajan lähiseudun eläinklinikalle ihan siksi, ettei punkki koskaan ala riehumaan terveessä pennussa, jolla on normaali vastustuskyky ja jolla ei ole stressiä. Halusin selvittää syyn miksi punkki riehuu.
Siirillä ei ole stressiä ja on varsin normaalin tuntuinen eli aavistelin vedenlutkutuksen olevan jotenkin iho-oireilun taustalla. Joko virtsatietulehdus tai vikaa munuaisissa.
Otettiin raapenäytteet ihottumasta (päästä, tassuista, kuonosta). Niistä ei löytynyt mitään. Ehkä yksi kappale punkkia hyvällä mielikuvituksella, sanoi tohtori.
(By the way..Tais koiruus tehdä eläintalon desibeliennätykset. Huusi kuin pistetty sika ja niin että rappaukset putos seinästä...)
Siippa oli ottanut pissinäytteen pikkasen kyseenalaisella menetelmällä kotosalla...päästänyt takapihalle, luja ote hännästä, kippo alle ja murahdus korvaan. Toinen tiristi pienet hätäpissat. Hätä keinot keksii....
Pissinäytteessä oli proteiinia, verta, epiteelisoluja ja bakteereja eli neitokaisella oli oikein huolella paha virtsatietulehdus. Ollut todennäköisesti ihan meillä olon alusta lähtien :( Siis kaksi kuukautta!!!Siksi jano ja hillitön himo syödä lunta!!!
Eli loppupäätelmä: Pissitulehdus oli pikkuhiljaa alentanut vastustuskykyä ihan kunnolla ja silloin oli sikaripunkit tai mikä lie iskenyt. Toiveena on, että pissitulehdus saadaan hoidettua-vastustuskyky nousee-koiruus ihan itte häätää punkit. Jos niitä nyt on edes alunperin ollutkaan.
Siirillä on antibioottikuuri ja litkutettava vesimäärä mitataan päivisin ja katsotaan, alkaako se vähentymään.
Eli meillä on ollut hivenen vaisu, kuumeinen 39,5 C (norm. 38-39 C) koira koko ajan. Kipeäksi ja vaisuksi koiraksi se on ollut yllättävän ehtiväinen! :)
Eli kun se parantuu, ei jalkalamput ja niiden johdot ole mitään.
Kattolamppuun on todennäköisesti päästävä! :D
torstai 14. kesäkuuta 2012
Siiri tolkkuntuu? Ehkä?
Siiri on vihdoin ja viimein yhteiskuntakelpoinen! Kävimme maanantaina hakemassa toisen nelostehoste- ja rabiesrokotuksen. Olen odottanut tätä kun kuuta nousevaa! Vihdoin ja viimein saa kulkea vapaasti ihan missä lystää.
Sehän on fakta, että suurin osa kaupunkikoirista on rokotettu. Myös harraste-, näyttely- ja metsästyskoirat. Oikeastaan ainut ryhmä jossa ei ehkä olla niinkään tarkkoja, on pihassa ikänsä elelevät seura- ja vahtisesset. Sekin on ihan ok, koska todennäköisyys törmätä ei-rokottamattomaan, tautiseen hurttaan on tosi pieni. Ainakin näillä seuduilla.
Eläinlääkärissä Siiri käyttäytyi kuulema kun tyypillinen rotunsa edustaja ja yritti vilpittömästi ymmärtää, mitä tapahtuu. Piippas, kiljui ja mekkaloi, mutta toisaalta myös rauhoittui. Yritti kähveltää eläinlääkärin korvienkatsomishärvelin. Koiruus tuntui pitävä koko tutkimus-ja rokotussessiota jättiläismäinenä hevosenleikkinä. Tohtorilla ei kuitenkaan mennyt hermo, siitä kiitos hänelle. Siiri painoi siellä 13.6 kiloa eli viimeisen parin kuukauden aikana tullut huimat 10 kiloa massaa.
Mun käsivarren ja ranteiden arvet alkaa parantua, eikä kädet enää näytä lihamyllyn läpi menneiltä ja sääretkin melkein on ok. Satunnaisia hammasjälkiä siellä täällä.
Eikä se koiruus tarkoittanut pahaa hammastellessaan.
Alkaa kyllä pikkuhiljaa kuullostamaan siltä, että olisi ollut perheväkivallan uhrina, mikä melkein on totta.. :) Perheenjäsen tuottaa jatkuvaa tuskaa ihon lävistämisellä ja harjoittaa henkistä väkivaltaa estämällä nukkumisen ja uhri vaan katselee asiaa ruusunpunaisten silmälasien takaa..
Mutta eniveis, on Siiri mahdottoman kiva kapistus! :) Varsinkin kun se viime perjantain jälkeen on tuntunut saavan järkeä päähänsä. En tiedä mikä salama sitä löi päähän, mutta kaikenlainen sikailu meidän poissaolessa loppui. Ei pissejä tai kakkoja lattialla, ei silputtuja tavaroita lattialla eikä leikkin hakemista hampailla tai mitään muutakaan.
Vetämisenkin on lopettanut lähes kokonaan ulkona, ollaan sitä kovasti harjoiteltu.
Ehkä se lopetti pikkupentuna olemisen ja alkoi pennuksi?
Sehän on fakta, että suurin osa kaupunkikoirista on rokotettu. Myös harraste-, näyttely- ja metsästyskoirat. Oikeastaan ainut ryhmä jossa ei ehkä olla niinkään tarkkoja, on pihassa ikänsä elelevät seura- ja vahtisesset. Sekin on ihan ok, koska todennäköisyys törmätä ei-rokottamattomaan, tautiseen hurttaan on tosi pieni. Ainakin näillä seuduilla.
Eläinlääkärissä Siiri käyttäytyi kuulema kun tyypillinen rotunsa edustaja ja yritti vilpittömästi ymmärtää, mitä tapahtuu. Piippas, kiljui ja mekkaloi, mutta toisaalta myös rauhoittui. Yritti kähveltää eläinlääkärin korvienkatsomishärvelin. Koiruus tuntui pitävä koko tutkimus-ja rokotussessiota jättiläismäinenä hevosenleikkinä. Tohtorilla ei kuitenkaan mennyt hermo, siitä kiitos hänelle. Siiri painoi siellä 13.6 kiloa eli viimeisen parin kuukauden aikana tullut huimat 10 kiloa massaa.
Mun käsivarren ja ranteiden arvet alkaa parantua, eikä kädet enää näytä lihamyllyn läpi menneiltä ja sääretkin melkein on ok. Satunnaisia hammasjälkiä siellä täällä.
Eikä se koiruus tarkoittanut pahaa hammastellessaan.
Alkaa kyllä pikkuhiljaa kuullostamaan siltä, että olisi ollut perheväkivallan uhrina, mikä melkein on totta.. :) Perheenjäsen tuottaa jatkuvaa tuskaa ihon lävistämisellä ja harjoittaa henkistä väkivaltaa estämällä nukkumisen ja uhri vaan katselee asiaa ruusunpunaisten silmälasien takaa..
Mutta eniveis, on Siiri mahdottoman kiva kapistus! :) Varsinkin kun se viime perjantain jälkeen on tuntunut saavan järkeä päähänsä. En tiedä mikä salama sitä löi päähän, mutta kaikenlainen sikailu meidän poissaolessa loppui. Ei pissejä tai kakkoja lattialla, ei silputtuja tavaroita lattialla eikä leikkin hakemista hampailla tai mitään muutakaan.
Vetämisenkin on lopettanut lähes kokonaan ulkona, ollaan sitä kovasti harjoiteltu.
Ehkä se lopetti pikkupentuna olemisen ja alkoi pennuksi?
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Paimenkoirana olemisen raskaus
Fanfaareja, enkelikuoroa ja muutama halleluujaa! Tulin kotiin eilen töistä pitkän päivän jälkeen ja TADAA!!! Ei yhtään pissaa lattialla, ei silputtuja hesareita, ei koppaa nurin niskoin nurkassa ja lepäilypeitotkin juuri siinä asennossa lattialla kun oli aamullakin. Ihme on tapahtunut!
Heräs kyllä epäilys että tässä on jotain takana. Kohta possahtaa pommi jossain...
Mutta ei. Siiri oli maanut ilmeisen koomassa koko päivän. Kai torstainen vierailu oli väsyttänyt neitokaisen perusteellisesti.
Illalla lähdettiin hakemaan siippaa lentokentältä. Parkkeerasin auton pikapysäytysparkin nurkkaan, jotta mulla olisi paremmin toimintatilaa hurtan kanssa. Joskus se sinkoaa autosta kun ritsan ammus ja liikennettähän riittää parkissa näin kesäaikaan.
Käppäiltiin sisään terminaaliin. Ihmisiä tuli vastaan valtavia määriä, eikä Siiri ollut juuri moksiskaan. Alkuunsa se yritti nuuskia vastaantulijoita, mutta sitten se jossakin vaiheessa luovutti.
Odoteltiin aulassa joku parisenkymmentä minuuttia. Koiruus käyttäytyi oikein nätisti ja oli hiljaa. Pääasiassa istui ja makoili. Mitä nyt yritti mennä lentokentän kaupan lasiseinän läpi kun ei raukka ymmärtänyt sellaisia olevan olemassakaan. Päähän tais tulla kuhmu.
Vihdoinkin tuttu hahmo tuli kohti perässävedettävän matkalaukun kanssa. Voi sitä iloa! :D
Siippa jäi makselemaan parkkimaksua ja me mentiin ulos odottelemaan.
Siitä Siiriltä paloi päreet ihan kokonaan.
Suomennan koirienkielestä:" On se nyt PRKLE sellainen juttu että MINÄ löydän meidän koko lauman ja nyt se PRKLE on taas hajalla!!! Äsken se oli tuossa ja nyt se on poissa!!! Se on varmasti tuo tai TUO tai tuo tai tuo tuolla kaukana! Minä teen työtä paimenkoirana ja hillutaan ihan miten sattuu!! Tänne kaikki ja HETI!!"
Varmasti kaikille läsnäoleville tuli selväksi, että meidän penikkaa ottaa rajusti pattiin.
Onneksi siippa hiihteli paikalle ja kaikki hyvin taas. Koko kotimatkan Siiri piti päänsä siipan penkinreunalla ja piti huolta ettei häviä enää uudestaan... :D
Heräs kyllä epäilys että tässä on jotain takana. Kohta possahtaa pommi jossain...
Mutta ei. Siiri oli maanut ilmeisen koomassa koko päivän. Kai torstainen vierailu oli väsyttänyt neitokaisen perusteellisesti.
Illalla lähdettiin hakemaan siippaa lentokentältä. Parkkeerasin auton pikapysäytysparkin nurkkaan, jotta mulla olisi paremmin toimintatilaa hurtan kanssa. Joskus se sinkoaa autosta kun ritsan ammus ja liikennettähän riittää parkissa näin kesäaikaan.
Käppäiltiin sisään terminaaliin. Ihmisiä tuli vastaan valtavia määriä, eikä Siiri ollut juuri moksiskaan. Alkuunsa se yritti nuuskia vastaantulijoita, mutta sitten se jossakin vaiheessa luovutti.
Odoteltiin aulassa joku parisenkymmentä minuuttia. Koiruus käyttäytyi oikein nätisti ja oli hiljaa. Pääasiassa istui ja makoili. Mitä nyt yritti mennä lentokentän kaupan lasiseinän läpi kun ei raukka ymmärtänyt sellaisia olevan olemassakaan. Päähän tais tulla kuhmu.
Vihdoinkin tuttu hahmo tuli kohti perässävedettävän matkalaukun kanssa. Voi sitä iloa! :D
Siippa jäi makselemaan parkkimaksua ja me mentiin ulos odottelemaan.
Siitä Siiriltä paloi päreet ihan kokonaan.
Suomennan koirienkielestä:" On se nyt PRKLE sellainen juttu että MINÄ löydän meidän koko lauman ja nyt se PRKLE on taas hajalla!!! Äsken se oli tuossa ja nyt se on poissa!!! Se on varmasti tuo tai TUO tai tuo tai tuo tuolla kaukana! Minä teen työtä paimenkoirana ja hillutaan ihan miten sattuu!! Tänne kaikki ja HETI!!"
Varmasti kaikille läsnäoleville tuli selväksi, että meidän penikkaa ottaa rajusti pattiin.
Onneksi siippa hiihteli paikalle ja kaikki hyvin taas. Koko kotimatkan Siiri piti päänsä siipan penkinreunalla ja piti huolta ettei häviä enää uudestaan... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)