Kyläilyä

Pyyhkästiin Siirin kanssa Lettu-ketun luokse kylään tänään. Täytyy sanoa, että olen kakarasta kerrankin ylpeä! Piti kiivetä kerrostalon kolmanteen kerrokseen (ei hissiä) aika helvatanmoisen pelottavan ja liukkaan portaikon kautta. Siiri ei edes kysellyt, vaan alkoi kipuamaan ylöspäin koska minäkin menin ylöspäin. <3 Välillä kuului pieni "piip", mutta sitkeästi, hitaasti ja määrätietoisesti mentiin.Kovasti kehuin sinttiä matkan varrella.
Portaikko oli tosi pelottava: kaiteen läpi näki alas asti ja väri oli pelottavan pilkukas.

Perille päästyä Siiri nuuhkas isäntäväkeä kerran ja totesi, että nämähän on tuttuja tyyppejä :)
Käytti sitten kovasti aikaansa isännän kanssa leikkimiseen ja viihtyi hyvin :)

Ajattelin kantaa Siirin portaat alas kotia mennessä, mutta ei sitten tarvinnutkaan. Puin Siirille autoiluvaljaat ennen lähtöä ja totesin niiden antavan tosi hyvin tukea alaspäin liikuttaessa. Mentiin hissukseen ja kovasti kehuen.
Sepe-vainaa liukastu kerran tosi pahasti ja sen jälkeen se yritti paniikinomaisesti selvitä portaista edes jotenkuten.
Eli vahingosta viisastuneena... :D

Siiri sivistää itseään

No niin. Hurtta on nyt aidossa YYA-hengessä lukenut kasan venäläisiä aikakauslehtiä varmaan sen kunniaksi, että siippa on Moskovassa tällä hetkellä. Siiristä löytyy kuitenkin kunnon suomalaispatriootti, koska oli rehellisyyden nimessä kusaissut yhden päälle :)
Siirin huoneen hyllyssä on siis siipan opiskelunaikaisia kansioita vino pino ja yksi oli saanut varsin vauhdikkaan vastaanoton. Sillä oli ilmeisen tylsää, koska sippa oli lähtenyt lentokentälle ja minä olin kuuntelemassa illalla luentoa koirien rauhoittelevista eleistä :)... Hmm...Rauhoittelevia eleitä kuulema voi harjoitella ihan itsekin. Sitten voi kommunikoida koiran kanssa. Nyt kun tuo hurtta puhuu venäjää, voi mennä himppasen haastelliseksi :)
Luennoitsija oli tarmokas kukkahattutäti, joka välillä puhui ihan viisaita ja välillä järjettömyyksiä. Meinasin vetää kahvin väärään kurkuun, kun joku kysyi siltä sellaisista vetämisenestovaljaista, jossa oli kiinnitysrenkula rinnan kohdalla. Täti vastasi tormakkaasti, että koira saa skolioosin. Mää yritin piipittää, että oiskos ne kuitenkin olleet jälkivaljaat, jossa naru menee mahan alta ja takajalkojen välistä ja ettei ole tarkoituskaan yrittää ohjata koiraa normaalisti niin, että narut menee vinoon.
Vastaus meni sellaiseksi yleiseksi mutinaksi, ettei oikein tullut selväksi olisiko sittenkin tullut pahimmansorttinen väärinkäsitys.
No enivei..oli siellä luennolla ihan asiaakin.
Tosin täti EI kertonut mitä tehdä koiralle, jota tätä kirjoittaessa on vetänyt paperisilppurin johdon naamariinsa ja heiluttaa vielä häntäänsä. Se kävi selväksi, että pakko ja väkivalta on poissuljettu, joten ehkä me Siirin kanssa aletaan kukkaishipeiksi ja vaan rakastetaan maailmaa.

Siiri 14 viikkoa vanha

 

Aika totisen näköinen torvensoittaja... :D 

*Muoks* Vielä yksi kuva lempihommasta:

Punkkeja ja kuraa

Y-Ä-K!!!! Ensimmäinen punkki bongattu koiran kaulasta tällä viikolla. Että ne osaa olla vastenmielisiä!
Siinä siipan kanssa nahisteltiin, kumpi saa kunnian nyppiä se hirvitys pois. Ja kuten aina meitin huushollissa, emäntä tekee likaisen työn.



 Kuva:Timo Hautaniemi


Ajoin punkinpoistoepisodin jälkeen pakoputki punaisena lähimpään apteekkiin ja ostin pikavauhtia niskaan levitettävän punkkikarkotteen. Tehoa siinä pitäisi olla kuukaudeksi.

Hyvää punkki-infoa saa: http://www.punkki.net/artikkelit/koirakissa.html  Sieltä tämä kuva on kopsattu. Olisin ottanut kuvan Siirin punkista, mutta ällötti niin perskuleesti ja yritin vain säilyä elossa punkinpoisto-operaatiossa. Mihinkään ylimääräiseen en kyennyt. :P

Siiri oppi perjantaiaamuna avaamaan oman huoneen vaatekaappien ovet eli siis minun vaatekaappien ovet. Mitään ei ollut revitty onneksi revitty.
Olipahan vaan koko maallinen omaisuus levitetty pitkin lattiaa... Erityisesti rullalla oleva nahkanauha (koruihin tarkoitettu, ei mitään pervoa :) ) oli saanut kyytiä. Selvästi nahkanauhan pää oli ollut neitokaisen suussa ja sitten huoneessa oli juostu pirunmoista rallia ympäri ämpäri. Ihme, ettei ollut saanut itseään köytettyä siinä ruljanssissa. :D

Tänään on satanut vettä ihan kaatamalla ja kaikki ojat sun muut vesilämpäreet tulvii huolella. Siiri pomppi kaikki mahdolliset olemassa olevat ja kuvitellut vesilämpäreet läpi ikionnellisena. Mitä kuraisempi, sitä parempi! 

Kiva päivä

Aamulla siippa lupasi jalomielisesti käyttää Siiri kävelyllä. Vastaan tuli tuttu Aku, jota oli kiva käydä paiskomassa tassulla ja vähän haukahdella:) Aku kesti lapsukaisen lähentelyt Stoalaisella tyyneydellä.

Päivällä aloin mietiskelemään, että kylläpä koiruuden turkki kiiltää ja varsinkin uusi karva! Onpa hyvää öljyä, mitä ruokaan on lisätty.  Sitten läpsähti päähän, että pikkasen LIIAN hyvää öljyä. Isäntä oli ostanut extra virgin oliv oilin ihan parempiin salaatteihin roiskastavaksi. Tuskinpa koiranraksuhin... Kävin sitten pitkin ja hiippaavin askelin ostamassa isännälle uuden pullon ja Siirille ihan rypsiöljyä.

Yksin ei koiruuden tarvinnut olla tänään kun vaivaiset 2.5 tuntia. Olkoonkin, että yleensä neito vetää unta palloon kaikki ajat kun minä olen töissä ja herää henkiin kun tulen kotiin: " Jeee!!! Purulelu tuli himaan!"-tyyliin. :P

Ekaa kertaa Siirin tulon jälkeen käytiin töiden jälkeen ihan keskenämme siipan kanssa Sellossa pällistelemässä ja ihan ruokaostoksilla.  Melkein hyperventiloin sen valtavan ihmismassan näkemisestä!
Niin sitä kummasti on mökkihöpertynyt tuon koiruuden johdosta :)

Siippa haki kameraansa uuden töröttimen. Virallinen nimi taitaa olla objektiivi :) Siinä pitäisi olla valovoimaa..tai whatever....  Eli suomeksi sanottuna mustasta koirasta pitäisi jatkossa saada hyviä ja teräviä kuvia ihan sisätiloissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein tämän valokuvaslangin...Mutta paljon pitää kuulema olla töröttimiä eri tilanteisiin ja siihen menee paljon rahaa. Tämän verran käsitin rautalangasta vääntäen. Kokeiltiinkin sitä uutta ihmeellistä iltasella ja toden totta! Saatiin Siirin luunsyömisestä ensmmäinen järkevä kuva! Ehkä kuvia alkaa valumaan tännekin pikkuhiljaa.

Sellosta tultaessa Ramonan omistajatar soitti ja pyysi lähistölle tärskyille ja sehän sopi paremmin kuin hyvin.
Siiri ja Ramona peuhasivat keskenään ihan hengähdyksiin asti ja sitten tuli geimeihin mukaan ohi kulkenut berninpaimenkoira Lila.
Siiri innostui hetken ihmettelyn jälkeen (miksi sinulla on valkoista naamassa... miksi olet noin iso vaikka olet vauva...en ole ennen nähnyt tuollaista...) peuhaamaan oikein kunnolla. Ramona taas tykkäs että PÖH! leikkikää keskenänne.... Minä tsuumailen....
Sitten kun Siiriltä loppui patterit ja se vaan makasi reporankana heinikossa, otti Ramona johdon käsiinsä. Lila-riepu sai sitten kunnollisen tuplajuoksutuksen :)

Kaiken huippu oli se, kun kotiinmenomatkalla käytiin eläinkaupassa ja ostettiin naudan niskaluita kasan, jota yhtä sai iltasella järsiä :)
Siiri on tänään väsynyt, mutta onnellinen ja hyvä niin :)

Kuparidieetin seurauksia

Noohh....Näköjään ei saatukkaan kerättyä kaikkea järsittävää saksihampaan huoneesta pois. Kohtaloansa uhmaten Siiri veti torstaina naamariinsa vielä printterin laturin... Olin täysin epäuskon vallassa, en edes tiennyt, että meillä on tuollaisia vimpaimia.

Kovasti kuparipitoisesta ja rustoluupainotteisesta ruokavaliosta johtuen minua odotti varsin lystikäs näky perjantaiaamulla klo 5.40. Koko Siirin buduaari oli pissan, sonnan ja yrjön kyllästämä.. Kävin siis hetken tuumailemassa ulkona ja poltinpa tupakin.
Ei auttanut muuta kun vetää kumihanskat käteen ja alkaa kuuraushommiin. 45 minsaa aamujumppaa tekee terää! Onneksi siipalla oli etäpäivä ja kävi vielä ystävällisesti hakemassa apteekista Attapektia.
Siiri oli koko päivän tosi väsynyt ja surkea. Muutaman kerran vielä päiväsaikaan joutui juoksemaan ulkona vesiripulilla.

Minulla oli illalla suoraan töiden jälkeen menoa, joten koko Siirin hoitaminen jäi siipan harteille ja siitä hatunnosto hänelle.

Lauantaina sai kuivamuonaa kunnolla turvotettuna ihan pienissä erissä pitkin päivää ja tänään taas siirryttiin normimoodiin.

Siirrettiin tänään kaikki pc-hässäkät sun muut sähkövempaimet pois Siirin huoneesta ja siirrettiin meitin makkariin.
Nyt meidän makkari näyttää koirankopilta, mutta elukalla on ruhtinaalliset tilat.. :P
Taitaa tulla kämpänvaihto eteen.
Ei mene tasan nallekarkit tässä maailmassa.

Käytiin tänään alaosaston treenejä katsomassa ja onneksi sinne tuli Ramonakin... Paras kaveri <3

Emännän koipi ja lisää lampunjohtoja

Ensinnäkin inhorealistinen kuva kauniista kesäsäärestä, joka siis johtuu tuosta Snappertunan pihvinhakureissusta...Onneksi työkaverini on tehnyt vanhan pohjoisen reseptin mukaisen salvan jota läträilen koipeen monta kertaa päivässä. Ei suostunut kertomaan ainesosia... Epäilen käärmeensylkeä ja muurahaisenmyrkkyä :) Ja on unohtunut tarkentaa sitä, että olin siis täysin selvin päin! Pienessä känässä tuskin olisin saanut noin meheviä mustelmia. Laskeutuminen olisi todennäköisesti ollut huomattavasti rennonletkeämpi! :) Mutta juu...ei tee mieli pitää minkäänsortin hametta :)

Siiri on popsinut kahden viime vuorokauden aikana naamariinsa kahden lampun johdot ja meinaa siis viettää loppuelämänsä kynttilänvalossa. Olin satavarma ekan pöytälampun jälkeen, että se paskoo kilometrin verran kuparikaapelia ja kuolee sisäiseen verenvuotoon, mutta jalkalamppuepisodin jälkeen olen satavarma siitä että sakemannin sisuskalut on tehty teflonista..
Kotona ollaan tehty mittavia uudelleenjärjestelyjä. Kaikki järsittävät ei-toivotut-kohteet on siivottu huitsin helkkariin ja toivottavasti se riittää.  Isännän pään päällä on leijaillut mustia pilviä ja olen ollut kuulevani jotain: "rukkaset....löytöeläinkoti....huuto.net..."
Täytyy kyllä sanoa, että viimeisen kuukauden aikana on tapahtumia enemmän kun edellisen  10 vuoden aikana :) Ihmekös väsyttää kestona...
Ainiin...Siiri painaa 10.5 kiloa ja piti tänää valjaita ekan kerran nappuloita hakiessaan.

Yöllisiä johtohommeleita

Siirillä oli ilmiselvästi viimeyönä tylsää. Pisteli joutessaan poskeensa pöytälampun johdon. Aamulla sitten ihmettelin mustia kaapelinpätkiä että mistä hiivatista ne on lähtöisin. Löytyi pitkiä johdonpätkiä ja suupalan kokoisia nysiä.
Sieluni silmin näin hurttaparan paskovan kuparikaapelia kilometrin ja kuolevan sitten sisäiseen verenvuotoon törröttävien kaapelikuitujen vuoksi...  :P

Ei hätää toistaiseksi! Koira käy, kukkuu ja toimii hyvin ja toistaiseksi kaikki ok.. :)

Isäntä tuli reissusta kotiin ja vastaanotto oli aika laimea. Edes ovikelloa pimputtanut televisioluvantarkastaja ei saanut liikettä niveliin!

Syynä oli se, että Siirillä oli oikea luu. Oikea pakastettu rustoluu... Nam!
Herää vaan kysymys, että mikä hiivatin vahtikoira tuo tuollainen on? Ovikellon pimputus aihetti kaksi hännänheilutusta, eikä muuta.
Murtovarkaiden taivas :)

Paras kaveri

 

Siiri joutui tänään tylsästi jäämään 8 tunniksi yksin kotia. Isäntä lähti Jyväskylään ja emännällä oli täysi päivä töissä . Onneksi tuli viesti Ramonan  emännältä, että mites ois tärskyt tänään ? Hyväksyin oikopäätä. Yllä kuvia Siirin parhaasta kaverista ja neitokaisesta. Jostain syystä en pysty latailemaan videoklippiä tapaamisesta, mutta yritellään.

Lomailua ja jumittumisia

Vietettiin luksusloma viikonloppuna näin hienoissa maisemissa Snappertunassa! Aurinko paistaa tohotti koko ajan ja tuli sellainen olo, että olisi ollut pitempäänkin lomalla. Perjantaina tosin tuuli yritti repiä vaatteita pois päältä, mutta lauantaina tyyntyi.
Siirilläkin oli oikein kissanpäivät. Sai juoksennella vapaasti mökin takana olevassa metsässä keppi suussa niin paljon kun lystäs. Pääsi grillikodalle seuraamaan pihvienpaistoa ja emännän turvalleenmuksahdusta x-asennossa.
Olin pihvejä hakemassa mökiltä kun kopiocrocsin remmiin tarttui kepakko ja lensin kaksoiskierteellä tantereeseen. On puoli sääriluuta lahjakkaan kukertavan kellertävänmusta tällä hetkellä ja varmasti lystikkäämmäksi muuttuu vielä :)
Lauantaina käytiin ajelemassa ja ihmettelemässä Raaseporin linnan raunioita, Billnäsin ja Fiskarsin ruukkielämää ja Tammisaaren keskusta. Se oli kyllä ihana pikku kaupunki! Porvoon oloinen, mutta paljon enemmän vanhoja taloja ja ihmisiä pilvin pimein.Siiri paineli joka paikassa kun vanha tekijä.
Fiskarsin kohdalla se alkoi roikkumaan lahkeessa ja ynisemään: "mä en jaksa enää, mennään jo pois, en tahdo kävellä"... Piti sitten lapsukainen viedä mökille lepäilemään.
Sunnuntaina tultiin kotiin ja voi sitä riemua! Joka nurkka nuuskittiin huolella ja jippii löytyi luu :)
Eipä sitä hurtanpoikanen muuta tarvitse ollakseen onnellinen.

Päästin kakaran takapihalle samalla kun polttelin puolihuolimattomasti tupakkia. Yhtäkkiä se livahti aidanpiennojen läpi. Sillä seurauksella, että koira oli tukevasti jumissa. Ei päässyt etukautta eikä peruuttamalla läpi ja mulle iski kammottava paniikki. Huutelin siinä sitten isäntää hakemaan sahaa, mutta jollakin ihmeen Houdini-kikalla tuo kakara pääsi pinteestä! :D
Näin jo sieluni silmin Länsiväylän otsikon jostain uusavuttomasta akasta, joka joutu soittamaan hälytyskeskukseen jumiutuneen koiran takia...Jestas sitä häpeän määrää.....