Pentumelskettä

Haa!!! Sain huijattua aamulla itselleni unta puoli yhteentoista asti! Jipii!! Mun suunnitelma toimi! Olo oli kun uudestisyntyneellä! :D
Sitten tulikin vähän kiirus. Klo 11 alkoi Malminkartanon täyttömäellä pentutreffit. Osallistujina oli 8-12 vko täyttäneet koiruudet ja tarkoituksena oli ihan mellastaa keskenään.
Päästin Siirin kanssa paikan päälle vähän myöhässä, mutta eipä se mitään. Sintti ehti puolisen tuntia remeltää muiden pentujen mukana. Mukana oli kaiken näköistä karvapalloa ja tosi hyvä, että tällainen järkättii! Eipä mene tassu suuhun vanhempana kun tulee oudon näköistä kollegaa vastaan kadulla :) Siiri leikki tosi nätisti, eikä ollut kenenkään niskavilloissa kiinni. Siitä pointsit. Mulla oli omat epäilykseni... :)
Seuraavat tärskyt on viikon päästä ja mennään uudelleen. Sen verran kivaa näytti olevan! Yritän kovasti sosiaalistaa tuota piskiä niin paljon kun mahdollista, jotta tuleva elämä olisi helpompaa.

Kukkapenkin kaivuuhommat jatkui tänään heti kun silmä vältti ja niskaluu oli maailman parasta järsimistä. Mamma ei saanut yhtään ainutta hammasosumaa ja nurkassa nukkuu tosi väsynyt koiruus.
Eli aika hyvä päivä.

Puutarhurointia ja neuvotteluja

Tänään Siiri hoksasi sisäisen puutarhurinsa. Vettä satoi koko päivän ja kaikki paikat oli lätimärkinä. Paitsi yksi kohta.
Kukkapenkin nurkka.
Siellä mullan ja turpeen sekoitus oli ihanan pöllyävää ja pitkälle lentävää! Sotku tarttui erinomaisen hyvin märkään koiraan! :) On oikeastaan aika ihastuttavaa seurata 5.2 kiloisen sintin määrätietoista kaivuutyötä. Voin vaikka vannoa, että multa rapisi kattoräystäisiin asti! Koiruus paineli kun paineilmapora maan ytimeen, kunnes siippa ehti karjasta sille ei.

Puremisneuvotteluita jatkettiin illalla ja taisi käsivarteen ilmestyä muutama osuma lisää. Toisaalta pikkuhiljaa tuntuu siltä, että Siiri saattais jopa puremisen suhteen rauhoittua? Ehkä? Toivottavasti? Mä en kestä enää YHTÄÄN naskalihampaiden neulanpistoa käsiin. 
Jos mä haluaisin pistoja, olisin ollut jo aikapäivää sitten narkkari. Paitsi siihenkään ei voi ruveta, koska olen metadoniallergikko,  joka tarkoittaa että olen ristiallerginen heroiinille ja luultavasti saisin heposta anafylaktisen shokin. Eli sekin lupaava ura tyssäisi aika alkumetreille.

Huomenna on lauantai. Siis viikonloppu. Mä olen kuolemanväsynyt aikaisista aamuherätyksistä ja keskenyön pissareissuista. Meinasin nukahtaa päätteen ääreen tänään töissä.
Päätin huijata sinttiä huomenaamulla, että menen muka töihin mutta oikeasti livahdan takas sänkyyn nukkumaan. Aamuvessan ja syönnin jälkeen pistän sen omaan huoneeseensa, pistän radion päälle, tungen sinne mukaan yhden härän niskaluun, vedän oven kiinni ja pyyhällän nanosekunnissa takaisin omaan sänkyyn korvatulpat korvissa. AAHHHH! Hekumallinen ajatus!!!!!!!

Ihmeellisiä uusia asioita

Eilen illalla Koiranen tajusi alkaa käyttämään korvia eri suuntaan. Tähän asti ne oli suuntautuneena itsepintaisesti eteenpäin. Siksi varmaan oli aikaisemmin vaikeaa päivystää oikean oven edessä.. :) Mamma oli kylppärissä, mutta vaaniminen suoritettiin makkarin oven edessä :)
Toinen merkittävä merkkipaalu saavutettiin tänään: Siiri löysi sisäisen rähisijänsä. Kielsin siltä jotain ja se alkoi komentamaan minua kimeällä väyh-väyh-väy-haukulla. Sillä seurauksella, että itse säikähti ihan perskeleesti :D Ja sitten oltiin kauan aikaa hiljaa... ;D

Hain siipan lentokentältä ja neito oli onnessaan! Hetken päästä alkoi sikailu: siipan sana on laki ja mua voi pureskella kun vanhaa aamutossua. Asiasta käytiin aika tiukkasävyisiä neuvotteluja pariinkin otteeseen ja nyt me sitten ollaa kavereita jälleen.
Tuolla kakaralla on vaan niin eri otteet verrattuna ihan mihin muuhun tahansa pentuun verrattuna. On vähän emännän luonteen vastaista olla NIIN jestaksen jämynä tuolle sittiäiselle.
Pitää huomenna tilata aika jäykkäkouristusrokotteelle. Sen verran on käsivarret tikattu. Mutta itsepähän tätä lystiä halusin... :)

Täytyy sanoa, että mustan, vilkkaan koiran kuvaaminen on maailman vaikeinta. Ei vaan tahdo onnistua....

No elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan

Siirin kanssa piti olla rauhallinen kotipäivä, mutta aina se ei mee niinkuin Strömsössä.

Ensinnäkin naapurin Kalevi-niminen bokseri miltei jyräsi Siirin liiskaksi innostuksissaan kun oltiin takapihalla käppäilemässä. Siiri sai kauhuhalvauksen ja huusi niin paljon kun sydämestä lähti! Täytyy sanoa, että emäntäkin meinas pyörtyä kauhusta. Mun silmissä elukka oli ainakin 75 kiloa, se oli vapaa ja se oli meitin 4 kilon kimpussa. Ja mitään et asialle voinut tehdä. Siiri oli hihnassa ja tää megajötkäle vapaana!
Oli harvinaisen kädetön olo.
Onneksi ei mitään sen kummempia kauhujuttuja ei jäänyt Siirin päähän luojan kiitos. Illalla mentiin samaan paikkaan, eikä Siiri ollut moksiskaan. Täytyy kyllä sanoa, ettei tuo ollut ihan sitä mitä ajattelin muiden koirien ensikohtaamiseksi. Pakko kuiteski sanoa lopuksi KERPELE!!!!!!! Kalevin omistajat on nähny pennun moneen kertaan..MIKSI EI SAATANATTOS voi sitä möhkälettä pitää hihnassa?  Kysyy vieno ääni Espoosta....

Toinen tosi ikävä ja epäreilu juttu tapahtui myös. Sain tietää pysähdyttävän asian, joka päättyi surunvalittelukukkasten ostamiseksi. Lähdettiin Siirin kanssa niitä viemään.
Iso halaus vielä kerran! Joskus tämä elämän epäreiluus ottaa niin päähän!!!!

Kai Siirillä oli vähän ikävä siippa, koska menee  aina jyrsimään luuta siipan läppärilaukun päälle...
Nyt neito nukkuu pää mun tohvelissa, eikä edes pommiräjähdys saa sitä hereille :)

P.S
Näköjään oli vaan voimienkeräysnokkaunet. Nyt Siiri tappaa mun aamutohvelia :D

Isäntä Englannissa ja emäntä+Siiri ekaa kertaa kyläilemässä

Isäntä lähti Englantiin ja me lähdimme Siirin kanssa ekaa kertaa kyläilemään. Velipoika ja vaimo tarjosivat ihanan sapuskan ja saunan vielä päälle! Oli TOSI luksusta! Miksei meillä ole noin hyvää palvelua? :)
Siiri nuuskutti ensin huushollin läpikotaisin ja makoili lattialla mun vierellä aavistuksen varautuneena. Meni veljen ja vaimon luokse kyllä, silloin kun oli nami kädessä.
Käytiin välillä kessulla eri kombinaatioissa, eikä Siiri ollut moksiskaan eli jäi nätisti kulloisenkin ihmisen kanssa ihmettelemään. Välillä neito veti rehellisesti unta palloon
Jossain vaiheessa huomasin, että oli kessut loppu. Oli siis sisäinen pakko käydä Jumbosta hakemaan lisää. Siiri siis jäi "hoitoon" ekan kerran elämänsä aikana.
Keikka sujui hyvin: olin poissa 15 minuuttia ja sillä aikaa kakara ehti saamaan iltahepulin :) Eikä kaivannut perään pätkääkään. Pitäiskös tässä olla loukkantunut.. :)

Kotona meno vaan piristyi lähes maanisuuteen asti: jouduin kaksi kertaa viemään Siirin koppaan sohvanpureskelun takia. Kolmannella kerralla jo kielto tehosi :) Uusia asioita on tullu hyökyaaltona, ehkä pitäisi rauhoittaa tahtia. Huomenna mennään vaan rauhaisalle metsälenkille... Pitäähän koiran saada olla koira. Varsinkin pentuna.

Iltahepuli ja lisää kauppakeskuksia

Jumps..tömps..PAM..RÄMPS..viuuhhhhhh....Musta salama sinkoilee flipperipallon lailla ympäri huushollia. Milloin suussa on sukka, sanomalehti tai aamutossu. Hampaat on PAKKO saada iskettyä JOHONKIN!!! HAAA! Vessapaperirulla! Sen saa silpuksi niks naks! H-E-P-U-L-I!!!! :D
Ja sitten luojan kiitos loppuu patterit..... *pitkä ja syvä huokaus*....... :)
Virran määrä kasvaa päivä päivältä ja tänään tippui korvista jonkinsortin korvatulpat. Yhtäkkiä maailma on täynnä ÄÄNIÄ. Linnut karjuu puissa ja naapurin perhoskoiran haukku kuullostaa dobermannilta. Kaikkea pitää kuunnella hartaudella ja epäluuloisesti.
Kainalokoira pääsi lattiatasolle Jumbossa, kun käytiin vaihtamassa siipalle rahaa reissua varten.
Siiri käveli häntä suorana pitkin liukasta lattiaa ja oli tosi reipas. Halusi jopa piipahtaa Glitter-liikkeeseen, mutta julmurina en päästäny. Kostoksi teki pissat Unikulman eteen :D Kaivoin sitten tyynen rauhallisesti käsilaukusta vessapaperirullan ja pyyhin pisut pois ja jatkettiin matkaa.
Pari kertaa Siiri iski takaliston lattiaan ja katseli ympärillensä, mutta lähti iloisesti matkaan kun pyysin. Tosi rohkea vekara!
Ihmiset varmaan pitivät minua sydämettömänä julmurina kun toin noin pienen pennun tuollaiseen paikkaan, mutta nuorena on vitsa väännettävä! :)

Eka mörkökausi

Ai jestas, että teki aamulla mieli tehdä tuosta kakarasta rukkaset! Herätys klo 7 (sunnuntai), ulos ja sapuska naamariin. Sitten oltiin pirteitä ja iskettiin hampaat mamman kyynärvarteen. Oikeen kunnolla. Seurauksena oikein saaterinmoinen reikä ja oikeen saaterinmoinen huuto. Tuli vissiin hetkeksi selväksi, ettei noin tehdä.
Kostoksi yhteiskunnalle laitoin Siirin lelut+ Siirin romuhuoneeseen (missä muutenkin viettää päivät kun ei olla kotona)  ja menin sohvalle nukkumaan. Ah Autuutta!!!! Koisasin aamukymmeneen toinen korva hereillä kuuntelemassa, mitä tapahtuu. Muutama pikku piippaus kuului, mutta ei juuri muuta.
Mutta ihana nukkua ja ilman hampaanjälkiä! Mä olen siihen pureskeluun NIIIIN kyllästynyt!

Muuten käytiin käppäilemässä ainakin kolmessa eri metsäpaikassa ja autoiltiin väillä. Ekaksi mentiin Tuusulan metsäntutkimuskeskuksen lenkille, mutta se oli niin miinotettu koiranpaskalla, että totesin riskin olevan liian iso. Siirillä ei kuiteskaan ole vielä rokotuksia.
Tänään lärpsähti toinenkin korva lurpalle ja huomasin että etutassut alkaa kasvamaan kokoa. Kohta se näyttää aasille :)
Siippa vei iltapäivällä neitokaisen lenkille ja se oli yhtäkkiä keksinyt alkaa pelkäämään autoja. Mä en sitä uskonut, mutta kyllä. Maailma on yhtäkkiä kauhean paljon pelottavampi paikka. Eka mörkökausi alkoi siis nyt.
Yritettiin opetella maahanmenoa :D Tuloksena kyljelleenmenoläpsäys, joka kaipaa pientä hienosäätöä :D

Suuri maailma

Nyt makaa koipien juuressa hyvin, hyvin väsynyt sudenpentu... Aamulla käytiin pällistelemässä Sellon ihmeellisiä värivaloja. Siiri matkusti sylissä Paris Hilton-tyyliin kun kävelin kakkoskerroksen läpi ja katselin näyteikkunoita. Sitten mentiin Cittarin eteen odottelemaan siippaa kaupasta.
Siiri istua nökötti ja katsoi.  Ihan niinkuin isänsä Cäsar, joka joka katseellaan vaientaa koirat ja tontille tulevat vieraat tyypit :D

Viereen istuutui  hyvin elegantti, tyylikkäästi pukeutunut, sivistyneen oloinen, taatusti yli 90-vuotias leidi rollaattorin kanssa, jolla oli hyvin kultivoitunut ja vahva kanta Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Korvia kuumottaa vieläkin... :D Miesvainaa oli ollut rintamalla ja leidillä  oli oikeus mielipiteisiinsä, mutta enpä kehtaa alkaa toistamaan rouvan sanomisia :)

Ohi meni vilisemällä aikuisia, lapsia, kävelykeppejä, lastenvaunuja, isoja ja pieniä ja kummallisen näköisiä ihmisiä. Siiripä ei ollut moksiskaan. Kun ihmisiä tuli tervehtimään, se nuuskas varovasti ja antoi vähän rapsuttaa.

Istuttiin siinä sellainen parikymmentä minuuttia. Pissit se teki penkin alle, eipä paljon muuta.
Kotiin päästyään Siiri pääsi suihkuun ja siitäkö se riemu repesi :) Palkaksi sai kasan nappuloita. Se taisi viedä pahimman järkytyksen. Siirin kauhuaamu ei ollut vielä täysin ohi: kaivelin esiin imurin ja totesin, että osaa se koira haukkua. Haukahti tasan kaksi kertaa ja hiljeni sitten. Imuria pälyiltiin äärimmäisen epäluuloisesti ja hiippailtiin perässä. Vielä kun siippa kantoi kotiin uuden murisevan ja pöhisevän kahvinkeittimen, alkoi uusia kokemuksia olla ihan läjäpäin.
Nyt se sitten alkoi koiraparan maailmankuvan laajentaminen oikein tosissaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllä tytöllä on hermot kohdallaan!
Siiri painoi eilen jo 4 kiloa eli hyvin kasvaa.

Tai blogin nimeksi pitäisi laittaa Siiri Saksihammas Sapelihammastiikeri...

Meidät molemmat on reijitetty. Koko kämppä on reijitetty. Jokaista metallista tuolinjalkaa on kaluttu..
Mutta toisaalta Siiri oppi kahden koppaan joutumisen jälkeen avaamaan kopan vetskarin ja 3 pallonheiton jälkeen istu-käskyn :) Ja riitävän suureella äänellä tuotettu Ä-Ä , lopettaa sen hetkisen toiminnan, ainakin hetkeksi. Tuo sintti on niin fiksu, että pelottaa... :D

Blogin nimi pitäisi muuttaa Siirin Sisustusblogiksi

Siiri on täysin kotiutunut. Sitä ei enää YHTÄÄN väsytä ja päiväunet on tänään jääneet vähäisiksi. Hammasta on on saanut vuoronperään keittiötuolien jalat, verhot, lakana, käsivarret ja ennenkaikkea pyjamahousujen lahkeet:)
Pallonkin ylimaallisen ihanuuden neiti hoksasi tänään. Aiemmin se ei oikein tiennyt, mitä sille olisi pitänyt tehdä, mutta tänään Siiri tajusi. Huolellinen vaaniminen, kimppuun hyökkäys, hurja tapporavistelu ja irtipäästö. Ja tätä jatkuu kunnes pallo on sohvan alla tai minkä tahansa alla. Saman kohtalon koki emännän aamutohveli.

Käytiin pienellä metsäkävelyllä vapaana autoilun jälkeen ja Siiri tykkäs kovasti juosta mun ja siipan väliä. On se paimenkoirakin.
Tänään matkusti kuljetuskopassa jo jotakuinkin elämäänsä tyytyväisenä. Pari piippausta, pistin käden koppaan ja koiranen painui maate nukkumaan.

Veden ylenpalttinen litkutus sai tänään selityksen: sen kanssa on vaan kiva läträtä. Molemmat etutassut lautaselle ja toisen heiluttaminen juomisen tahtiin, niin että vesi lentää pitkälle. Se vaan on vastustamattoman kivaa!!

Kasvattaja antoi ohjeeksi, että Siiri pitäisi madottaa tällä viikolla, pitäisi vähän rajoittaa vedensaantia ja lisäämään sapuskan määrää vähäsen. Siiri painoi tänään ruhtinaalliset 3,3 kiloa. Sapuskana olen antanut Barcaa 90 grammaa päivässä piimän seassa, mutta sitä voi kuulema lisätä himppasen joka sapuskalla. Tampereen-sisko painoi kuulema 3,4 kiloa. Pennut on järestään kuulema  ihan määrästä johtuen,vähän pienempiä, mutta jänteviä ja hyvinliikkuvia.
Juups. Huomattu. :D
Mihin tässä vielä joutuukaan?
P.S. Väsymyksestä johtuen kuvia ei ole jaksanut ottaa :) Kaikki aika on mennyt perässäjuoksuun ja "ei"-sanan hokemiseen.
Nimim: 300 hampaanjälkeä ihan joka puolella