Tänään Siiri hoksasi sisäisen puutarhurinsa. Vettä satoi koko päivän ja kaikki paikat oli lätimärkinä. Paitsi yksi kohta.
Kukkapenkin nurkka.
Siellä mullan ja turpeen sekoitus oli ihanan pöllyävää ja pitkälle lentävää! Sotku tarttui erinomaisen hyvin märkään koiraan! :) On oikeastaan aika ihastuttavaa seurata 5.2 kiloisen sintin määrätietoista kaivuutyötä. Voin vaikka vannoa, että multa rapisi kattoräystäisiin asti! Koiruus paineli kun paineilmapora maan ytimeen, kunnes siippa ehti karjasta sille ei.
Puremisneuvotteluita jatkettiin illalla ja taisi käsivarteen ilmestyä muutama osuma lisää. Toisaalta pikkuhiljaa tuntuu siltä, että Siiri saattais jopa puremisen suhteen rauhoittua? Ehkä? Toivottavasti? Mä en kestä enää YHTÄÄN naskalihampaiden neulanpistoa käsiin.
Jos mä haluaisin pistoja, olisin ollut jo aikapäivää sitten narkkari. Paitsi siihenkään ei voi ruveta, koska olen metadoniallergikko, joka tarkoittaa että olen ristiallerginen heroiinille ja luultavasti saisin heposta anafylaktisen shokin. Eli sekin lupaava ura tyssäisi aika alkumetreille.
Huomenna on lauantai. Siis viikonloppu. Mä olen kuolemanväsynyt aikaisista aamuherätyksistä ja keskenyön pissareissuista. Meinasin nukahtaa päätteen ääreen tänään töissä.
Päätin huijata sinttiä huomenaamulla, että menen muka töihin mutta oikeasti livahdan takas sänkyyn nukkumaan. Aamuvessan ja syönnin jälkeen pistän sen omaan huoneeseensa, pistän radion päälle, tungen sinne mukaan yhden härän niskaluun, vedän oven kiinni ja pyyhällän nanosekunnissa takaisin omaan sänkyyn korvatulpat korvissa. AAHHHH! Hekumallinen ajatus!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti