Siiri tolkkuntuu? Ehkä?

Siiri on vihdoin ja viimein yhteiskuntakelpoinen! Kävimme maanantaina hakemassa toisen nelostehoste- ja rabiesrokotuksen. Olen odottanut tätä kun kuuta nousevaa! Vihdoin ja viimein saa kulkea vapaasti ihan missä lystää.
Sehän on fakta, että suurin osa kaupunkikoirista on rokotettu. Myös harraste-, näyttely- ja metsästyskoirat. Oikeastaan ainut ryhmä jossa ei ehkä olla niinkään tarkkoja, on pihassa ikänsä elelevät seura- ja vahtisesset. Sekin on ihan ok, koska todennäköisyys törmätä ei-rokottamattomaan, tautiseen hurttaan on tosi pieni. Ainakin näillä seuduilla.

Eläinlääkärissä Siiri käyttäytyi kuulema kun tyypillinen rotunsa edustaja ja yritti vilpittömästi ymmärtää, mitä tapahtuu. Piippas, kiljui ja mekkaloi, mutta toisaalta myös rauhoittui. Yritti kähveltää eläinlääkärin korvienkatsomishärvelin. Koiruus tuntui pitävä koko tutkimus-ja rokotussessiota jättiläismäinenä hevosenleikkinä. Tohtorilla ei kuitenkaan mennyt hermo, siitä kiitos hänelle. Siiri painoi siellä 13.6 kiloa eli viimeisen parin kuukauden aikana tullut huimat 10 kiloa massaa.

Mun käsivarren ja ranteiden arvet alkaa parantua, eikä kädet enää näytä lihamyllyn läpi menneiltä ja sääretkin melkein on ok. Satunnaisia hammasjälkiä siellä täällä.
Eikä se koiruus tarkoittanut pahaa hammastellessaan.
Alkaa kyllä pikkuhiljaa kuullostamaan siltä, että olisi ollut perheväkivallan uhrina, mikä melkein on totta.. :) Perheenjäsen tuottaa jatkuvaa tuskaa ihon lävistämisellä ja harjoittaa henkistä väkivaltaa estämällä nukkumisen ja uhri vaan katselee asiaa ruusunpunaisten silmälasien takaa..

Mutta eniveis, on Siiri mahdottoman kiva kapistus! :) Varsinkin kun se viime perjantain jälkeen on tuntunut saavan järkeä päähänsä. En tiedä mikä salama sitä löi päähän, mutta kaikenlainen sikailu meidän poissaolessa loppui. Ei pissejä tai kakkoja lattialla, ei silputtuja tavaroita lattialla eikä leikkin hakemista hampailla tai mitään muutakaan.
Vetämisenkin on lopettanut lähes kokonaan ulkona, ollaan sitä kovasti harjoiteltu.

Ehkä se lopetti pikkupentuna olemisen ja alkoi pennuksi?

Auringonpaisteessa

Siripiri Säkkärähäntä kauniina auringonpaisteisena päivänä takapihalla.

Paimenkoirana olemisen raskaus

Fanfaareja, enkelikuoroa ja muutama halleluujaa! Tulin kotiin eilen töistä pitkän päivän jälkeen ja TADAA!!! Ei yhtään pissaa lattialla, ei silputtuja hesareita, ei koppaa nurin niskoin nurkassa ja lepäilypeitotkin juuri siinä asennossa lattialla kun oli aamullakin. Ihme on tapahtunut!
Heräs kyllä epäilys että tässä on jotain takana. Kohta possahtaa pommi jossain...
Mutta ei. Siiri oli maanut ilmeisen koomassa koko päivän. Kai torstainen vierailu oli väsyttänyt neitokaisen perusteellisesti.

Illalla lähdettiin hakemaan siippaa lentokentältä. Parkkeerasin auton pikapysäytysparkin nurkkaan, jotta mulla olisi paremmin toimintatilaa hurtan kanssa. Joskus se sinkoaa autosta kun ritsan ammus ja liikennettähän riittää parkissa näin kesäaikaan.

Käppäiltiin sisään terminaaliin. Ihmisiä tuli vastaan valtavia määriä, eikä Siiri ollut juuri moksiskaan. Alkuunsa se yritti nuuskia vastaantulijoita, mutta sitten se jossakin vaiheessa luovutti.
Odoteltiin aulassa joku parisenkymmentä minuuttia. Koiruus käyttäytyi oikein nätisti ja oli hiljaa. Pääasiassa istui ja makoili. Mitä nyt yritti mennä lentokentän kaupan lasiseinän läpi kun ei raukka ymmärtänyt sellaisia olevan olemassakaan. Päähän tais tulla kuhmu.

Vihdoinkin tuttu hahmo tuli kohti perässävedettävän matkalaukun kanssa. Voi sitä iloa! :D
Siippa jäi makselemaan parkkimaksua ja me mentiin ulos odottelemaan.
Siitä Siiriltä paloi päreet ihan kokonaan.

Suomennan koirienkielestä:" On se nyt PRKLE sellainen juttu että MINÄ löydän meidän koko lauman ja nyt se PRKLE on taas hajalla!!! Äsken se oli tuossa ja nyt se on poissa!!! Se on varmasti tuo tai TUO tai tuo tai tuo tuolla kaukana! Minä teen työtä paimenkoirana ja hillutaan ihan miten sattuu!! Tänne kaikki ja HETI!!"
Varmasti kaikille läsnäoleville tuli selväksi, että meidän penikkaa ottaa rajusti pattiin.
Onneksi siippa hiihteli paikalle ja kaikki hyvin taas. Koko kotimatkan Siiri piti päänsä siipan penkinreunalla ja piti huolta ettei häviä enää uudestaan... :D

Kyläilyä

Pyyhkästiin Siirin kanssa Lettu-ketun luokse kylään tänään. Täytyy sanoa, että olen kakarasta kerrankin ylpeä! Piti kiivetä kerrostalon kolmanteen kerrokseen (ei hissiä) aika helvatanmoisen pelottavan ja liukkaan portaikon kautta. Siiri ei edes kysellyt, vaan alkoi kipuamaan ylöspäin koska minäkin menin ylöspäin. <3 Välillä kuului pieni "piip", mutta sitkeästi, hitaasti ja määrätietoisesti mentiin.Kovasti kehuin sinttiä matkan varrella.
Portaikko oli tosi pelottava: kaiteen läpi näki alas asti ja väri oli pelottavan pilkukas.

Perille päästyä Siiri nuuhkas isäntäväkeä kerran ja totesi, että nämähän on tuttuja tyyppejä :)
Käytti sitten kovasti aikaansa isännän kanssa leikkimiseen ja viihtyi hyvin :)

Ajattelin kantaa Siirin portaat alas kotia mennessä, mutta ei sitten tarvinnutkaan. Puin Siirille autoiluvaljaat ennen lähtöä ja totesin niiden antavan tosi hyvin tukea alaspäin liikuttaessa. Mentiin hissukseen ja kovasti kehuen.
Sepe-vainaa liukastu kerran tosi pahasti ja sen jälkeen se yritti paniikinomaisesti selvitä portaista edes jotenkuten.
Eli vahingosta viisastuneena... :D

Siiri sivistää itseään

No niin. Hurtta on nyt aidossa YYA-hengessä lukenut kasan venäläisiä aikakauslehtiä varmaan sen kunniaksi, että siippa on Moskovassa tällä hetkellä. Siiristä löytyy kuitenkin kunnon suomalaispatriootti, koska oli rehellisyyden nimessä kusaissut yhden päälle :)
Siirin huoneen hyllyssä on siis siipan opiskelunaikaisia kansioita vino pino ja yksi oli saanut varsin vauhdikkaan vastaanoton. Sillä oli ilmeisen tylsää, koska sippa oli lähtenyt lentokentälle ja minä olin kuuntelemassa illalla luentoa koirien rauhoittelevista eleistä :)... Hmm...Rauhoittelevia eleitä kuulema voi harjoitella ihan itsekin. Sitten voi kommunikoida koiran kanssa. Nyt kun tuo hurtta puhuu venäjää, voi mennä himppasen haastelliseksi :)
Luennoitsija oli tarmokas kukkahattutäti, joka välillä puhui ihan viisaita ja välillä järjettömyyksiä. Meinasin vetää kahvin väärään kurkuun, kun joku kysyi siltä sellaisista vetämisenestovaljaista, jossa oli kiinnitysrenkula rinnan kohdalla. Täti vastasi tormakkaasti, että koira saa skolioosin. Mää yritin piipittää, että oiskos ne kuitenkin olleet jälkivaljaat, jossa naru menee mahan alta ja takajalkojen välistä ja ettei ole tarkoituskaan yrittää ohjata koiraa normaalisti niin, että narut menee vinoon.
Vastaus meni sellaiseksi yleiseksi mutinaksi, ettei oikein tullut selväksi olisiko sittenkin tullut pahimmansorttinen väärinkäsitys.
No enivei..oli siellä luennolla ihan asiaakin.
Tosin täti EI kertonut mitä tehdä koiralle, jota tätä kirjoittaessa on vetänyt paperisilppurin johdon naamariinsa ja heiluttaa vielä häntäänsä. Se kävi selväksi, että pakko ja väkivalta on poissuljettu, joten ehkä me Siirin kanssa aletaan kukkaishipeiksi ja vaan rakastetaan maailmaa.

Siiri 14 viikkoa vanha

 

Aika totisen näköinen torvensoittaja... :D 

*Muoks* Vielä yksi kuva lempihommasta:

Punkkeja ja kuraa

Y-Ä-K!!!! Ensimmäinen punkki bongattu koiran kaulasta tällä viikolla. Että ne osaa olla vastenmielisiä!
Siinä siipan kanssa nahisteltiin, kumpi saa kunnian nyppiä se hirvitys pois. Ja kuten aina meitin huushollissa, emäntä tekee likaisen työn.



 Kuva:Timo Hautaniemi


Ajoin punkinpoistoepisodin jälkeen pakoputki punaisena lähimpään apteekkiin ja ostin pikavauhtia niskaan levitettävän punkkikarkotteen. Tehoa siinä pitäisi olla kuukaudeksi.

Hyvää punkki-infoa saa: http://www.punkki.net/artikkelit/koirakissa.html  Sieltä tämä kuva on kopsattu. Olisin ottanut kuvan Siirin punkista, mutta ällötti niin perskuleesti ja yritin vain säilyä elossa punkinpoisto-operaatiossa. Mihinkään ylimääräiseen en kyennyt. :P

Siiri oppi perjantaiaamuna avaamaan oman huoneen vaatekaappien ovet eli siis minun vaatekaappien ovet. Mitään ei ollut revitty onneksi revitty.
Olipahan vaan koko maallinen omaisuus levitetty pitkin lattiaa... Erityisesti rullalla oleva nahkanauha (koruihin tarkoitettu, ei mitään pervoa :) ) oli saanut kyytiä. Selvästi nahkanauhan pää oli ollut neitokaisen suussa ja sitten huoneessa oli juostu pirunmoista rallia ympäri ämpäri. Ihme, ettei ollut saanut itseään köytettyä siinä ruljanssissa. :D

Tänään on satanut vettä ihan kaatamalla ja kaikki ojat sun muut vesilämpäreet tulvii huolella. Siiri pomppi kaikki mahdolliset olemassa olevat ja kuvitellut vesilämpäreet läpi ikionnellisena. Mitä kuraisempi, sitä parempi! 

Kiva päivä

Aamulla siippa lupasi jalomielisesti käyttää Siiri kävelyllä. Vastaan tuli tuttu Aku, jota oli kiva käydä paiskomassa tassulla ja vähän haukahdella:) Aku kesti lapsukaisen lähentelyt Stoalaisella tyyneydellä.

Päivällä aloin mietiskelemään, että kylläpä koiruuden turkki kiiltää ja varsinkin uusi karva! Onpa hyvää öljyä, mitä ruokaan on lisätty.  Sitten läpsähti päähän, että pikkasen LIIAN hyvää öljyä. Isäntä oli ostanut extra virgin oliv oilin ihan parempiin salaatteihin roiskastavaksi. Tuskinpa koiranraksuhin... Kävin sitten pitkin ja hiippaavin askelin ostamassa isännälle uuden pullon ja Siirille ihan rypsiöljyä.

Yksin ei koiruuden tarvinnut olla tänään kun vaivaiset 2.5 tuntia. Olkoonkin, että yleensä neito vetää unta palloon kaikki ajat kun minä olen töissä ja herää henkiin kun tulen kotiin: " Jeee!!! Purulelu tuli himaan!"-tyyliin. :P

Ekaa kertaa Siirin tulon jälkeen käytiin töiden jälkeen ihan keskenämme siipan kanssa Sellossa pällistelemässä ja ihan ruokaostoksilla.  Melkein hyperventiloin sen valtavan ihmismassan näkemisestä!
Niin sitä kummasti on mökkihöpertynyt tuon koiruuden johdosta :)

Siippa haki kameraansa uuden töröttimen. Virallinen nimi taitaa olla objektiivi :) Siinä pitäisi olla valovoimaa..tai whatever....  Eli suomeksi sanottuna mustasta koirasta pitäisi jatkossa saada hyviä ja teräviä kuvia ihan sisätiloissa. Mikäli olen ymmärtänyt oikein tämän valokuvaslangin...Mutta paljon pitää kuulema olla töröttimiä eri tilanteisiin ja siihen menee paljon rahaa. Tämän verran käsitin rautalangasta vääntäen. Kokeiltiinkin sitä uutta ihmeellistä iltasella ja toden totta! Saatiin Siirin luunsyömisestä ensmmäinen järkevä kuva! Ehkä kuvia alkaa valumaan tännekin pikkuhiljaa.

Sellosta tultaessa Ramonan omistajatar soitti ja pyysi lähistölle tärskyille ja sehän sopi paremmin kuin hyvin.
Siiri ja Ramona peuhasivat keskenään ihan hengähdyksiin asti ja sitten tuli geimeihin mukaan ohi kulkenut berninpaimenkoira Lila.
Siiri innostui hetken ihmettelyn jälkeen (miksi sinulla on valkoista naamassa... miksi olet noin iso vaikka olet vauva...en ole ennen nähnyt tuollaista...) peuhaamaan oikein kunnolla. Ramona taas tykkäs että PÖH! leikkikää keskenänne.... Minä tsuumailen....
Sitten kun Siiriltä loppui patterit ja se vaan makasi reporankana heinikossa, otti Ramona johdon käsiinsä. Lila-riepu sai sitten kunnollisen tuplajuoksutuksen :)

Kaiken huippu oli se, kun kotiinmenomatkalla käytiin eläinkaupassa ja ostettiin naudan niskaluita kasan, jota yhtä sai iltasella järsiä :)
Siiri on tänään väsynyt, mutta onnellinen ja hyvä niin :)

Kuparidieetin seurauksia

Noohh....Näköjään ei saatukkaan kerättyä kaikkea järsittävää saksihampaan huoneesta pois. Kohtaloansa uhmaten Siiri veti torstaina naamariinsa vielä printterin laturin... Olin täysin epäuskon vallassa, en edes tiennyt, että meillä on tuollaisia vimpaimia.

Kovasti kuparipitoisesta ja rustoluupainotteisesta ruokavaliosta johtuen minua odotti varsin lystikäs näky perjantaiaamulla klo 5.40. Koko Siirin buduaari oli pissan, sonnan ja yrjön kyllästämä.. Kävin siis hetken tuumailemassa ulkona ja poltinpa tupakin.
Ei auttanut muuta kun vetää kumihanskat käteen ja alkaa kuuraushommiin. 45 minsaa aamujumppaa tekee terää! Onneksi siipalla oli etäpäivä ja kävi vielä ystävällisesti hakemassa apteekista Attapektia.
Siiri oli koko päivän tosi väsynyt ja surkea. Muutaman kerran vielä päiväsaikaan joutui juoksemaan ulkona vesiripulilla.

Minulla oli illalla suoraan töiden jälkeen menoa, joten koko Siirin hoitaminen jäi siipan harteille ja siitä hatunnosto hänelle.

Lauantaina sai kuivamuonaa kunnolla turvotettuna ihan pienissä erissä pitkin päivää ja tänään taas siirryttiin normimoodiin.

Siirrettiin tänään kaikki pc-hässäkät sun muut sähkövempaimet pois Siirin huoneesta ja siirrettiin meitin makkariin.
Nyt meidän makkari näyttää koirankopilta, mutta elukalla on ruhtinaalliset tilat.. :P
Taitaa tulla kämpänvaihto eteen.
Ei mene tasan nallekarkit tässä maailmassa.

Käytiin tänään alaosaston treenejä katsomassa ja onneksi sinne tuli Ramonakin... Paras kaveri <3

Emännän koipi ja lisää lampunjohtoja

Ensinnäkin inhorealistinen kuva kauniista kesäsäärestä, joka siis johtuu tuosta Snappertunan pihvinhakureissusta...Onneksi työkaverini on tehnyt vanhan pohjoisen reseptin mukaisen salvan jota läträilen koipeen monta kertaa päivässä. Ei suostunut kertomaan ainesosia... Epäilen käärmeensylkeä ja muurahaisenmyrkkyä :) Ja on unohtunut tarkentaa sitä, että olin siis täysin selvin päin! Pienessä känässä tuskin olisin saanut noin meheviä mustelmia. Laskeutuminen olisi todennäköisesti ollut huomattavasti rennonletkeämpi! :) Mutta juu...ei tee mieli pitää minkäänsortin hametta :)

Siiri on popsinut kahden viime vuorokauden aikana naamariinsa kahden lampun johdot ja meinaa siis viettää loppuelämänsä kynttilänvalossa. Olin satavarma ekan pöytälampun jälkeen, että se paskoo kilometrin verran kuparikaapelia ja kuolee sisäiseen verenvuotoon, mutta jalkalamppuepisodin jälkeen olen satavarma siitä että sakemannin sisuskalut on tehty teflonista..
Kotona ollaan tehty mittavia uudelleenjärjestelyjä. Kaikki järsittävät ei-toivotut-kohteet on siivottu huitsin helkkariin ja toivottavasti se riittää.  Isännän pään päällä on leijaillut mustia pilviä ja olen ollut kuulevani jotain: "rukkaset....löytöeläinkoti....huuto.net..."
Täytyy kyllä sanoa, että viimeisen kuukauden aikana on tapahtumia enemmän kun edellisen  10 vuoden aikana :) Ihmekös väsyttää kestona...
Ainiin...Siiri painaa 10.5 kiloa ja piti tänää valjaita ekan kerran nappuloita hakiessaan.