Esimerkiksi luita voi istutella ainakin vuodeksi ulos. Ne on sen jälkeen ihan ok käytettäväksi. :)
Ilmeisesti vuoden varastionnin aikana niihin muodostuu joku täysin jäljittelemätön bukee, joka on vain harvanokkaisten nautittavissa :)
Sekalainen keppiseurakunta on myös istuteltu sinne ja tänne selvästikin tulevaisuuden tarvetta varten. On selkeästi mukava käydä nykäisemässä varastossa juuri tilaisuuteen sopiva kepakko.
Pahaa aavistamaton emäntä meni sitten pihalle istuttamaan kaksi alppiruusua ja jätti taimiin kasvatusohjeläpyskät tuulen liehutettavaksi.
VÄÄRÄ VETO!
Siiri on perikonservatiivi ja on sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki muutokset on väärin, jos hän ITSE ei ole niistä päättänyt.
Viattomasti aamuisella lähdettiin aamupissille, hetki oli kuin minä tahansa päivänä.
Ulko-oven avauksen jälkeen Siiri näki NE!!!
Karmivalla haukkusarjalla yritettiin häätää pihalta pois tunkeilijat, heiluvine lappusineen.
Viime hetkellä sain karjaistua "EI!!!!!" ennenkun kauniista istutuksista olisi ollut vain muisto jäljellä.
Kuinka niin terävä ja jokaiseen rasahdukseen ja muutokseen reagoiva otus? :)
Hämäävää on se, että ensin maailman rauhallisin, kiltein ja lussukoin koiruus nanosekuntia myöhemmin on alppiruusuja (naapurin koiraa/rusakoita/sinisorsia/yöllä ilmestyneitä kaatuneita polkupyöriä/paikalle tuotuja uusia roskiksia tms.) teurastava peto.
Mitään ei koskaan ole saanut kiinni, mutta sekuntiakaan ei auta nukuskella ulkoilureissuilla!
Pikkasen oppii olemaan varpaillaan ja pitämään hallinnassa sitä koko ajan :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti