Kävin Biltemasta hakemassa avaruuspeiton ja kasan mustekaloja. Paketoin Passatin aika mielenkiintoisen, hirvittävän näköiseen pakettiin ja näytin siipalle, että tällaisen virityksen joutuu jatkossa tekemään joka treeneihin. Muuten meillä ei ole koiraa, koska se on kuollut lämpöhalvaukseen, sydäriin tai johonkin muuhun kauheaan.
Seuraavana päivänä töistä tullessani isäntä makas sohvanpohjalla lätty kädessä ja kysyi, että eikös tällainen olisi aika hyvä koirankuljetusauto ja näytti farmari-Passattia :D Nyt hän sitten vihdoin ja viimein käsitti, kuinka välttämätöntä on saada farkku tähän huusholliin!
Ennenkun se auto oikeasti ilmaantuu tänne saattaa mennä päiviä poikineen, mutta onpahan ainakin autonvaihtoprojekti lyöty tulille. Se tässä on kaikkein tärkeintä! Jipii!
Viime treeneissä tuli sellainen olo, että voisin istua aasinhattu päässä nurkassa naama seinään päin vaikka maailman tappiin asti.
Ennen puruja otettiin vähän tottista. Ekaan kertaan Siirin elämässä kenttä oli muita koiria, ihmisiä ja sieltä täältä tupsahtelevia maaliehiä täynnä. Raasu meni ihan sekaisin ja oli himppasen haasteellista saada se kuuntelemaan minua. Räyhäämistä ja möyhyämistä joka suuntaan, Siiri oli selkeästi puruihin menossa ja kierrokset meni katosta läpi. Piti ihan tosissaan tehdä töitä, että sille löytyi korvat. Kyllä otti aivoon ihan huolella...
Kaikki muut tepastelee sotilaallisessa järjestyksessä ja osaa kaiken ja meidän hurtta on raivohullu sekopää. Tosi kiva.
© Richard Pasley - Doctor Stock/Science Faction/Corbis
Sitten tuli purujen vuoro ja eka tolppatreeni pitkässä pikalukollisessa liinassa. Kaikki meni muuten alkuun hienosti, mutta rauhavaiheessa kun piti pitää vaan nätisti kättä purutyynyn alla, niin minä melkein kuristin koiraparan. Mulla oli järjestelmällisesti käsi kaulalla, vaikka piti olla leuan alla. Alkaahan se häiritsemään hapenottokykyä... :P
Suurempi emämoka tuli siinä kun mun piti hivuttautua liinaa pitkin koiraa päin. Sormi hipaisi pikalukkoa ja PAM! Siiri lähti kun Nato-ohjus liinasta irti ja kohti molaria.
Sydän pysähtyi, jalat meni veteläksi ja aivot tyhjeni täysin. Katsoin vaan kauhusta täysin hyytyneenä kun koira kirmasi veskarin päälle täysin valtoimenaan.
Noin ei vaan tehdä! Ei ikinä, ei missään tilanteessa! Koira on pidettävä kiinni maksoi mitä maksoi ja sillä selvä!
Onneksi tuossa ei käynyt kuinkaan, Siiri ampasi tietysti suoraan purutyynyyn, mutta lähinnä tuo periaatteellinen puoli otti huolella aivoon. Noin ei vaan saa tapahtua. Piste.
Eikä se helpottanut asiaa, että siinä oli noin 15-päinen yleisö katselemassa ja kuulin sen kauhistuneen kohahduksen kun lukko napsahti irti...
Veskari otti Siirin tyynen rauhallisesti vastaan ja hivutti sen minulle ja sain sen takaisin liinaan kiinni, mutta minulta meni kyllä loppupuruissa täysin pasmat sekaisin. Onneksi sain liinanhallintaan apuja ja sain koiran vihdoin autoon.
Teki mieli itkeä ja hakata puupäätä seinään ja ketutus hipoi katonrajaa. Siis ihan KAIKKI meni päin prinkkalaa omien hölmöilyiden takia. Me ei IKINÄ selvitä tästä mihinkään suuntaan... BYÄÄH!!!!
Sitten loppukevennykseksi toinen puoli Siiristä. Siippa istui sohvalla ja ynisi huvikseen koiralle. Siirillä meni korvat länään ja se alkoi kovasti etsiä jotain olkkarin pöydän alta. Sieltä löytyi rakas musta räsy, jota se tuputti väen vängällä siipan naamaa ja suuta kohti ja pudotti siihen. Sitten se nuoli poskea ja samalla heilutti häntäänsä korvat länässä. Ihan kun se olisi sanonut: "Älä ole surullinen, tässä maailman paras räsy, pure sitä, se on kiva!" :)
Kunpa oisin saanut olla mukana! =D =D
VastaaPoista