keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Kirjallisuusharrastuksen rajoittamista

No minulla paloi rehellisesti ottaen totaalisesti päreet tässä päivänä yhtenä kun tulin kotiin ja huomasin rakkaan raamattuni "Farmakologian ja toksikologian" tuhannen peeen päreenä Siirin huoneessa. En edes tiennyt, että se on siellä! Itku ja parku oli kamala!!!

Muistan syöneeni opiskeluaikoina kaksi kuukautta kaurapuuroa, että sain tuon kirjan ostettua. Hinta oli suunnilleen 450 markkaa, mikä oli tähtitieteellinen summa noihin aikoihin (v.1991). Kävin iltatöissä ja viikonlopputöissä, opiskelin päivisin ja aloin lukemaan tentteihin klo 24 kun muut meni nukkumaan.
Aamulla raahauduin yliopistolle klo 8 ja aloitin labraharjoittelut. Klo 16 päivä oli ohi ja minulla oli tunnin siirtymäaika duunipaikkaan. Siellä vuoro loppui klo 22 ja sitten pääsi tunnin bussimatkan jälkeen kotiin. Sitten alkoikin tentteihin luku. Lopetin yleensä siinä klo 5 ja aloin nukkumaan. Kello soi siinä 6.30.  En hirveästi muista tuosta ajanjaksosta juuri mitään muuta kun tuon mustakantisen, kultapainatuksilla olevan 500-sivuisen farmasian raamatun.

Se tentittiin ensin kolmessa osassa ja sitten oli lopputentti. Pänttäsin sitä päähäni kaikki mahdolliset vapaahetket ja olin ihan loppu kun sitten vihdoin ja viimein sain lopputentin suoritettua.
Kirja oli tietyn ajanjakson symboli. Silloin oli valmis menemään läpi harmaan kiven ja valmis tekemään töitä vaikka kuinka ja paljon, jotta saisi elämäänsä paremmaksi.

Ja sitten tuo perskeleen musta, kävelevä melkein karvakinnaspari veti juuri SEN opuksen naamariinsa.
Että otti pattiin.
Ihan huolella.

Päätin kirvelevin sydämin, että nyt loppu kaikki hilluminen, järsiminen ja muu sikailu kotosalla silloin kun ollaan poissa. Ajelin Biltemaan, hommasin pari pakettia lehtikompostikehikkopakettia ja kasan nippusiteitä ja väsäsin sille oman nurkkauksen.

Alkuperäinen lehtikomposti:

Paketissa on siis neljä irrallista seinämää ja jousen näköiset hässäkät, jolla osat kiinnitetään toisiinsa. Siitä tulee aika löyhä liitos, joten päätin käyttää vanhaa kunnon nippusidettä. Jouset käytin saranoiksi. Yhden paketin hinta oli siis 9,99 euroa.


Ylläolevan valokuvan mukaisen tsydeemin hinnaksi tuli kokonaiset 20 euroa. Tosin rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että jouduin hommaamaan vielä kattoon ja lattiaan lisäpalat eli kävin hakemassa vielä yhden paketin lisää. Tuo hässäkkä on tosi iso, kuva vääristää jonkun verran. Lisäsin vielä pari peittoa häkin päälle tuonne takareunaan.  Siiri käy makoilemassa siellä vähän väliä ja se tykkää siellä olla. Makuualustoja kävin ostamassa vielä lisää Ikeasta, yhden peiton hinta oli 3,99.

Siiri on nyt perehtynyt lääketieteelliseen kirjallisuuteen enemmän kun valelääkäri Laiho, joten sen pitäisikin varmaan avata oma vastaanotto. Tienaisi omat luu- ja pöperörahansa. Eikä olisi pahitteksi, että pikkuhiljaa korvaisi aiheuttamansa vahingot :)

Siiri on ilmeisesti ihan viihtynyt buduaarissaan. Jos tulee pitempi yksinoloaika, annan sille yleensä naudan putkiluun kaluttavaksi. Tänään oli ensimmäisen kerran vähän pitempi päivä yksin kotoa: neitokaisen katse oli kihara ja Siiri haukotteli syvästi ja hartaasti kun availin sille ovia ja oli ihan juuri heränneen näköinen.
Ilta onkin mennyt ulkoillessa ja tossupalloa pelatessa. Mitään ei ole tuhottu, särjetty tai pureskeltu. Jee!!!! Luu oli syöty ja koira vaikutti ihan elämäänsä tyytyväiseltä.

Isäntähän tekee etätöitä kotona, joten harvemmin koiruudelle tulee yksinoloaikaa enemmän kun 2-3 tuntia. Eli aivan turha soitella eläinsuojelutarkastajia paikalle.

Tästä kuvasta pääsenkin kätevällä aasinsillalla tulossa olevaan muuttoon... :) Kuvassa näkyvä sohvanräpyskä lähti tänään yhden hyllykön kanssa Ämmässuolle vihdoin ja viimein! Sortti-aseman miehet kävivät aamutuimin hakemassa ne kyytiinsä pientä korvausta vastaan.

Ukkoja oli kovasti naurattanut sohvan räjähtänyt ilme... Siiri haukahti pari kertaa kun kuuli, että jotain tapahtuu. Toinen miehistä tokas siihen, ettei mahda sohvan "omistaja" oikein tykätä, että sohvaan kajotaan.  :) Toinen oli hämmästellyt, että minkäkokoinen saksihammas saa näin pahaa jälkeä aikaiseksi? Isäntä tuumas, että pikkainen 6 kk vanha sakemannityttö. Molemmat ukot oli silmät ymmyrkäisenä hämmästelleet koiruliinin voimia, varsinkin kun kuulivat että sohvaa oli paiskottu pitkin ja poikin huonetta. Se on oikeasti painava :)


1 kommentti:

  1. Hienoa, että teit häkin Siirille. Miikan koirat viettävät kaikki yksinolohetket häkeissä ja pitävät siitä. Jukalla on kans koiria ja eivät ne kärsi häkkielämästä, kokevat kaiketi sen turvapaikaksi.

    VastaaPoista