sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulunodotusta ja kyläilyä

Joululoma alkoi vihdoin ja viimein! Taitaa olla vielä ennätyksellisen pitkä: vain kolme talvilomapäivää käyttämällä sai ruhtinaallisen 11 päivän lomaputken. Ihanaa!


Viimeisestä postauksesta taitaa olla melkein kuukausi aikaa. Vajoan joka talvi jonkinlaiseen talvihorrokseen jotakuinkin marraskuun puolivälissä ja yritän vain selvitä hengissä tässä pimeydessä.

Sitä menee vain töihin, kauppaan ja kotiin ja illalla koirulin kanssa pitkälle metsälenkille otsalampun valossa umpihangessa kahlaten. Sitten sitä meneekin nukkumaan ja seuraavana päivänä kaikki alkaa taas alusta. Mitään ylimääräistä ei jaksa. Treeneissä ollaan käyty aina maanantaisin ja lenkkien yhteydessä tottisteltu. Edistymistä on tapahtunut kananaskelin, mutta kyllä tämä tästä taas!

Yleensä alan pikkuhiljaa virota eloon tuossa helmikuun puolenvälin jälkeen, joten pari kuukautta pitäisi vielä kärvistellä.

Ne Uralilta lähteneet esi-isät, jotka keksivät että täällä päin on varmaan hyvät metsästysmaat, pitäisi laittaa julkiseen jalkapuuhun näin jälkikäteen tai jotain. Ei ollut kaikki lepakot tapulissa kun jäivät vielä näille leveysasteille asumaan.

Pukkasivat vielä jälkeläisiä jotka tekivät saman tempun? Ja minäkin olen täällä vielä, vaikka tykkään Roomasta enemmän....


No mutta joo...Lopetan marisemisen ihan nyt justiinsa.

Siirillä tuli ja meni ensimmäinen juoksu. Se alkoi tuossa marraskuun 25. päivä ja tiputtelua kesti noin 2 viikkoa. Ei olekaan koskaan tullut pestyä huushollin lattioita yhtä ahkerasti, ainakin 5 kertaa päivässä tuli Sinipiikaa heiluteltua. Neitokainen kun ei ollut yhtään yhteistyöhaluinen juoksupöksyjen käyttäjä. Niistä tuli kertakäyttöiset selkää kääntämällä :D Totesin vaan, että halvemmaksi tulee lattioiden pesu, kun jatkuva pöksyjen osto.

Muutama päivä sitten tapasimme  Ramonan peltoumpihankijuoksun merkeissä ja totesimme, että tämä oli varmaan viimeinen kerta. Tytöt oli koko ajan tukkanuottasilla ja Siirissä heräsi kunnon sika. Joka mutkassa se oli ärhentelemässä Ramonalle ja yritti hieroa sitä lumihankeen. Ramonalla ei ollut YHTÄÄN kivaa ja raasu yritti pomppia välillä emännän syliin. En tiedä maksoiko Siiri potut pottuina, koska Rampe on AINA ollut se dominoivampi ja fyysisesti vahvempi tyyppi ja Siiri on saanut kuraa niskaan vai mistä nyt sitten mahtoikaan olla kysymys. Todettiin vaan, että näiden kahden yhteisulkoilut vapaana on ohi. Ikäeroa on ruhtinaalliset 2 viikkoa ja se on liian vähän.
Huokaisu... Surullista, mutta odotettavaa..... Kasvaa ne lapsukaiset pikkuhiljaa ja sille ei mitään voi...

Eilen olimme pitkästä aikaa kyläilemässä rakkaiden lapsuudenystävien luona. Jostakin syystä aika on mennyt ja hurahdellut siihen malliin, että edellinen kyläilykerta on ollut ennen Siirin tuloa. Mennessä minua lievästi sanottuna jännitti. Talossa on 10-vuotias poika, neljä hevosta, kissa ja bordercollieuros Kekku... saatoin sieluni silmin kuvitella, millainen cembalo tuosta reissusta tulee.... :P
Siiri ei oikeastaan ole tottunut mihinkään noista edellämainituista.


Kaksi hevosta oli loimitettuina tarhoissaan pihassa kun kurvasimme talon eteen. Siiri nosti ymmärrettävän älämölön. Pistin sen hihnaan ja otin autosta ulos. En ole koskaan aiemmin nähnyt  koiralla niin jumalattoman komeaa irokeesia: jokaikinen karva oli pystyssä niskasta hännänjuureen. Siiriä pelotti ihan hirveästi. Seisoskeltiin pihalla ystäväni kanssa, juteltiin ja läpistiin samalla Siirille ja kohta se jo rauhottuikin. Tosi nopeasti se pääsi pelostaan yli. Siitä olen tosi tyytyväinen!

Kekku oli laitettu yläkertaan arestiin kun pelättiin, että juoksutuoksut saattavat saada herran sekaisin. Sisälle Siiri meni heti ilman minkäänlaista epäröintiä ja meni suoraan nuuskimaan lattialla istuvaa Justus-poikaa naamasta. Sitten piti kiertää kämppä ja nuuskia nurkat huolella ja sitten tarkistaa ihmiset. Eikä minkäänlaista mörköilyä! Ai että olin tyytyväinen! Siiri käyttäytyi koko vierailun ajan TOSI hienosti ja olin kovasti ylpeä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti