Saalisleikkejä

Olipa mukava tottistreeni eilen! Siirin kanssa tehtiin taas saalisleikkejä ja näköjään on siitä on ollut hyötyä, että ollaan riekuttu kotona ja lomalla. Sain positiivisia kommentteja siitä, että koiruus osaa rauhoittua motskari suussa, osaa kanavoida ja että meidän leikkiminen alkaa näyttää oikeaoppiselta!
Jepajee!
Hirveästi oppii muita seuraamalla. Tämän päivän TÄRKEÄT asiat ranskalaisilla viivoilla:

-esteiden yli hyppiminen ei saisi koskaan tapahtua saalilla eli palkkana ei koskaan pallo tai keppi tai motskari. Se on puhdas vietitön tottelevaisuusliike, jonka harjoittelu aloitetaan matalalta korkeudelta ja nostetaan pikkuhiljaa. Mulle uusi asia. Olisin opettanut pallolla ja olis menny mönkään..

-sivulle tulo: mene ensin itse sivulle, sano käsky ja palkkaa. Opeta siihen, että mamman koipi on maailman paras. Tarpeeksi kun hinkkaa oikeaoppisesti, voi alkaa seurauttamaan. Pikkuhiljaa... Itse olen seinää vierellä opettanut sivulle tuloa takaa kiertäen ja saanut aikaan melkein vinon koiran, kun seinää ei olekaan. Siis pakitetaan takaisin alkuun ja aloitetaan jalan vieressä istuskelua.

- Siirille pitää opettaa irroittaminen oikeaoppiseksi ensi viikkoon mennessä. Eli viereen, toinen käsi kupeelle, toinen leuan alle ja rauhoittavaa kehumista. Kun irroittaa, käsi pantaan, eikä pidä päästää koiraa patukalle. Pitää rauhallisesti ottaa patukka käteen ja jatkaa bileitä. Jos koiruus härkki patukkaa ennen aikojaan, pitää nipistää kupeesta. Teoriassa hyvin yksinkertaista, käytäntö ei niinkään. Tässä voi monta kohtaa mennä solmuun :D

-Noutoliike: ei sattumoisin listallani isolla kirjoitettuna... Eli puretaan suoritus pieniksi palikoiksi ja suoritetaan nurinniskoin...Ideana on se, että koira oppii että nouto-käsky tarkoittaa rauhallisesti istumista emännän edessä, kapula suussa ilman mäystämistä. Se kapulan varsinainen heitto ei ole kun pikku sivujuttu tässä liikkeessä.
Siinäpä nämä tärkeimmät väläykset asioista.

Sitä minä vaan hämmästelen, että miten ihmeessä nenästä alkaa aina valua tuplamäärä tavaraa juuri kun on kentällä?  Ja tietenkään ei ole mitään nenäliinoja käytössä.
Siinä kun roikkuu liinan päässä sateen piiskatessa, turpa täynnä räkää, polvillaan liejukossa voi ihan itse päässänsä miettiä, onko koiraurheilu juuri sinun lajisi...
Mun vastaus: ON! :D
Se ON sikakivaa!!!!