maanantai 22. lokakuuta 2012

Oikosulku ja luun piilottamisen vaikeus

Nyt mä tiedän, miten koiran saa oikosulkuun. Antaa tennispallon suuhun ja laittaa toisen lattialle. Nytkin on mennyt 15 minuuttia lattialla olevaa palloa tuijotellessa.
Kauhea ongelma: 2 palloa, yksi suu.. :) Sitten selvisi sekin dilemma: aletaan pelata tossupalloa ilman tossua ja lykitään lattialla olevaa toisella pallolla kohti emännän jalkoja. Kauan tuon funtsaamiseen menikin. :)

Saalisleikit meni treeneissä ihan mukavasti pitkäpiuhaisellakin ja vieläkin pitää tuota irroitusta harjoitella kunnolla. Otettiin ekaa kertaa mukaan ihan tottisliikkeitä saalisleikin lomaan: istumista ja maahan menoa ja sitten taas hurjaa taistelua. Meni oikeastaan yllättävän hyvin. Olimme kehittyneet koirakkona kuulema ihan hirvittävän paljon ja Siiriltä voi kuulema alkaa vaatimaan asioita. Ei pelkästään pyytämään.
Vauhtia ja moottoria löytyy tekemiseen ja se on hurjan iloinen asia!

Tapasin treeneissä kauan kadoksissa olleen ihmisen, hän kävi aikoinaan samoissa puruissa minun ja Sepen kanssa. Olipas kiva tavata jälleen! Hänen kommenttinsa Sepestä oli hauska: älyttömän hyvä koira, joka oli käsittämättömän äänekäs. :D Jotenkin palaset alkaa pikkuhiljaa loksahdella kohdilleen.

Ainiin..neitokainen piilotti illalla luutansa pitkään ja hartaasti. Ainakin kymmenen minuuttia koiruus ravasi ympäri kämppää piipaten huolestuneella äänellä ja sai luunsa vihdoin ja viimein jemmaan.
10 pisteen kysymys: löydätkö sinä sen kuvasta? :D


1 kommentti: