tiistai 2. lokakuuta 2012

Extreme-koiranpissitystä

Voi jeskamandeeraa...!!!!  Ei voi muuta sanoa. Lähdin Siirin kanssa köpöttelemään vielä iltalenkkiä koipi teipattuna. (Plantaarifaskiitti + tulehtunut luupiikki vasemmassa jalassa).
Perinteiseen tapaan minulla oli otsalamppu ja Siirillä keltainen huomioliivi ja olin tavoistani poiketen myös laittanut sellaisen "Chrysler"-merkkisen huomioliivin päälle.
Käppäiltiin aivan rauhassa kuntopolkua pitkin aivan pilkkopimeässä. Yhtäkkiä olin jossakin valokiilassani näkevinäni ihmisen hahmon. Otin tietysti kiiruusti koiruuden kiinni ja mitä kohtasinkaan: tolleriuros Akun, jolle Siiri jo kertaalleen muutama aika sitten sai megaisot siepit ja Akua kuskaavan nuoren miehen.
Nuorimies käveli Akun kanssa säkkipimeässä! Hänellä oli korvakuulokkeet korvissa ja ihan elämäänsä tyytyväisen oloinen hän oli, mutta SÄKKIPIMEÄSSÄ!!!! Täytyy luottaa koiraansa ihan 100%, jos sen varassa kuljeskelee.
Siiri räyhähti muutaman kerran ja itsekin olin IHAN puulla päähän lyötynä: miten ihminen pärjää klo 22 ilman MITÄÄN valonlähdettä keskellä metsää? Nyt on kuitenkin jo lokakuu. Huvikseni sammutin otsalampun päästä hetken kuluttua, eikä ympärille nähnyt mitään. Ei vaikka hetkisen aikaa totutteli.
Tuota mä kutsuisin jo extreme-lenkittämiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti