Vihdoin ja viimein tuo hurtanpoikanen sai ensimmäisen rokotuksensa. Ajanvaraustilanne oli kuin raikas tuuli menneisyydestä: eläinlääkäri oli puhelimessa tismalleen yhtä töykeä hapankorppu kun 90-luvulla kun käytin Sepeä siellä milloin mistäkin syystä. Oikein tuli kotoinen olo :)
Lääkärinä hän on valtaisan pätevä ja hyvä, eikä keskity puhumaan kukkaiskieltä hysteerisille omistajille. Eläimen hyvinvointi on tärkeintä ja sillä sipuli.
Käytiin eilen kentällä ihmettelemässä. Luulin että oli treeniaika, mutta eipä sitten ollutkaan. Taisi äitienpäivä sotkea kuvioita. Eipä se mitään. Tutkailtiin paikkoja ja leikittiin hetki purupatukan kanssa. Lähettiin pikku kävelylle hiekkatielle ja Siiri tuli vastustamaton jano. Pinkas sitten tuhatta ja sataa ojaa kohti ja PLUMPS. Sinnehän se tippui.
Onneksi ei vettä ollut kun mahaan asti, mutta kestihän se pienen tovin päästä sieltä ylös. Piti juosta pätkän matkaa ojan pohjalla ja siinä juostessa hoksasi, että tämähän on kivaa! Ei sitten ollutkaan niin kiire pois.
Annoin autolla pakasterasiassa vettä. No neito otti rasian reunasta kiinni ja kippas sen päähänsä.
Oli sitten kokovartalomärkä.
Ei taida olla penaalin terävin kynä tää meitin hurtta :)
No mutta iltasella maistui keppileikki:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti