Tänään siihen tuli sitten vahvistus, etten olekaan ylireagoiva, kaikesta mariseva kukkahattutäti!! Jeee!
Meillä on töissä yksi nuori neitokainen, joka käy treeneissä alaosaston kentällä. Oli sitten ottanut Siirin puheeksi, kun osottautui että Siirin veli käy hengailemassa kyseisellä kentällä. .
Velipojan emäntä oli huokaissut syvään ja sanonut,että: " Ihan kauhea pentu. Herättää aamuneljältä. Virtaa kun pienessä kylässä heti aamusta lähtien. Ei ole moksiskaan, vaikka taivas putoo niskaan ja jestas sitä puremisen määrää.." Kuullostaako tutulta? JEEEEEEEE! En ole yksin! :D
Kuulema kovasti odottaa vertaistukea. Sitähän piisaa! :D
Maalimieskin oli oikein kiinnostunut Siiristä ja odottaa puhelinsoittoa :D Ei vois mennä paremmin....
Tehtiin Siirin kanssa iltasella myllylenkki toiseen suuntaan. Moneen kertaan se yritti syödä mun Crocsit, mutta vedin aina hihnan lyhkäseksi ja kielsin napakkaasti. Annoin sen sijaan suuhun solmulelun.
Meni pikkuhiljaa jakeluun, että mua ei (ainakaan tällä hetkellä) purra.
Vastaan tuli Tolleriuros Aku emäntänsä kanssa. Päästettiin sitten koiruudet vapaaksi. Siiri oli ekaa kertaa vapaan aikuisen koiran kanssa.
Aku-parka.... Siiri juoksi ympyrää Akun ympäri ja räksytti niin perskuleesti ja Aku seisoi stoalaisen tyyneenä keskellä. Kerran herralla meni hermot ja se karjaisi oikein kunnolla: Siiri veti välittömästi selälleen ja tukki leipäläpensä :D Hyvä Aku!
Kotona tytskä sai sapuskaa ja alkaa pikkuhiljaa toivottavasti rahoittumaan. Mamma alkaa olla sippi.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti